Huonoin lääkäri jolla olette käyneet

Huonoin ehdottomasti oli lääkäri, joka määräsi lapsen hyvin limaiseen yskään lääkettä, joka oli tarkoitettu kuivaan yskään. Seurauksena olisi voinut olla hengityslama tai limaan tukehtuminen jos olisimme antaneet lääkettä lapselle. Apteekki oli onneksi tarkkana.

En tiedä oliko varsinaisesti huono lääkäri, varmaan ihan asiansa osasi, mutta hieman kiusallinen kokemus oli. Nuorehko suunnilleen ikäiseni mieskardiologi oli suorastaan ylitsevuotavan ystävällinen ja hyväntuulinen, jutteli mukavia samalla kun teki sydämen ultraäänitutkimusta siitä rinnan päältä. Sitten kun lähdin pois se iski silmää. Varmaan se oli vaan sen tapa, mutta olis ehkä voinut jättää tekemättä 😅

Muutama vuosi sitten nuori kandilääkäri nauroi minun penikselle . Tuntui tosi kivalle kun nuori nainen tirskui vieressä . Sen jälkeen en ole näyttänyt kenellekään pippeliä tai edes uimahousuissa esiintynyt. 

Mjösund. Etunimeä en muista. Naislääkäri.

Paskin oli sellainen jota en edes nähnyt, kirjoitteli lausuntoja ilmeisesti hoitajan kertomuksen perusteella. Piti kieltää kirjottelemasta kaikkea hölynpölyä näkemättä potilasta.

Määräsi minulle lapsena penissilliiniä (eri nimellä), vaikka hänelle sanottiin, että olen saanut siitä aiemmin oireita monta kertaa.

Koko kehon ihottuma ja pientä hengenahdistusta siitä seurasi.

Lääkäri, joka poisti kipsin jalastani. Hän sanoi muka vitsillä, että jalka on luutunut vinoon ja se pitää murtaa uudestaan. Olin 12-vuotias ja otin jutun ensin tosissaan.

Tk-mieslääkäri kun hain apua todella syvään masennukseen, ahdistukseen, paniikkikohtauksiin ja unettomuuteen: "elämässä tulee vastaan ikäviä asioita ja ei niitä auta jäädä miettimään - puret vaan hampaat yhteen ja menet eteenpäin!" Jos olisin yhtä hyvässä kunnossa kuin nykyään, tiuskaisisin tohtorille takaisin että eihän kellään olisi mielenterveysongelmia, jos se olisi niin helppoa purra vaan hammasta ja lopettaa murehtiminen kuin sormia napsauttaisi.

Ihme ääliö. Oli vielä Kantaan kirjoittanut, että "potilas oudon jähmeä, itkeskelee, ei katso silmiin". Olisi varmaan pitänyt olla iloisen rento, nauravainen ja pitää tiukka katsekontakti tähän paskapäähän.

Vaikea sanoa. Mä en lääkäriin mene, kuin pää kainalossa ja ne kerrat on saatu pää paikoilleen.

Diagnoisoi verenmyrkytystä selkäkipuna ja määräsi Norflexia. Onneksi tajusin mennä toiselle lääkärille.

En ollut saanut nukuttua viikkoon kivun takia, mikä myöhemmin paljastui niskan välilevyn pullistumaksi. En saanut kuvausta, en sairauslomaa, enkä kipulääkkeitä.

Oli vain äärimmäisen töykeä. Oli vielä muka erikoislääkäri.

En ollut nukkunut kunnolla viikkokausiin, menin työterveyteen, koska töistä ei tullut mitään. Nuori naislääkäri lähinnä selvitti omia lääkkeenmäärämiskäytäntöjään ja miten ei määrää tiettyjä lääkkeitä. Totesi, että näytän pärjäävän, joten ei lääkkeitä. Ärähdin, että otan sitten kolme viikkoa saikkua. Kyseessä oli kilpirauhasen tulehdus, joka oirehti liikatoiminnan oireilla.

Hiljaisella äänellä mumiseva,lyhyt ja  peikkotukkainen ukko joka paineli kipeää mahaani niin että huusin ja kiroilin. Kun en tajunnut että saisin  pukea ja lähteä,alkoi huitoa ovea kohti. Sanoin kaverille joka oli kuskina että kai mä saan lähteä kotiin. Kotona kuumaan suihkuun makaamaan ja suihkun jälkeen katsoin kun kaksi puhelua tullut, olivat koettaneet soittaa sairaalasta. Minulle oli määrätty osastopaikka ja minua oltiin etsitty.