Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäänsä valittava ystävä
14.05.2014 |
Minulla on yksi sellainen ystävätär, joka kovasti haluaa tavata minua. Käymme kahvilassa ja ne tapaamiset venyvät aina pidemmiksi kuin haluaisin. Hänellä ei ole omaa perhettä, eikä voi enää lapsia saadakaan. Minä olen perheellinen. Minusta tuntuu, että tapaamme vain siksi, että tämä ystävä saisi valittaa elämäänsä minulle. Olen kuullut ne samat valitukset hänen elämänsä eri vaiheiden vastoinkäymisistä monta kertaa. Levy pyörii hänellä paikallaan. Yksi toinen ystävä oli tämän suoraan hänelle sanonutkin. Sanonut, että ei jaksa kuunnella tuota samaa levyä uudestaan enää. Siitä ystävättäreni oli sitten syvästi loukkaantunut. Hän on ikään kuin takertunut elämänsä ikäviin asioihin kaksin käsin, minusta näyttäisi siltä, ettei hän tahdo päästää niistä irti. On kuin hänen identiteettinsä olisi niistä kiinni. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea, kannustanut myös käymään terapeutilla, koska hänellä olisi siihen varaa. Hän tuntuu pitävän minua terapeuttina.
Hän ei koskaan kysy, miten minä voin. Kun hän soittaa 40-vuotispäivänäni, hän ei edes onnittele. Hän vain puhuu itsestään. Miten tällaisen ystävän kanssa pitäisi menetellä? Olen niiden tapaamisten jälkeen aina tosi väsynyt henkisesti. Hän voisi istua kahvilassa varmaan 5 tuntia, jos minä en sanoisi, että nyt pitää lähteä.
Hän myös paheksuu sitä, että juon joskus yhden ! lasin viiniä. Joskus on tehnyt mieli sanoa, ettei tuota sinun valitustasi ihan selvinpäin jaksa kuunnella.. Ikäväksi nuo tapaamiset tekee myös se, että hän puhuu aina hyvin kovalla äänellä, haluaa ikäänkuin lisää yleisöä traagisille tarinoilleen. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä tekisitte minun asemassani? En toisaalta haluaisi hylätä tätä ihmistä.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 10:24"]
Hah.
Sano sille ystävälle myös suoraan että valittaa ihan liikaa ja samoista asioista vuodesta toiseen.
Ja kun ensi kerralla kitisee sun viinilasillisistasi, niin vinkkaa että "juon unohtaakseni murheet, kokeile sinäkin. Sulla tuntuis menevän mukavasti viinipäissä seuraava pari vuotta kitinän perusteella"
[/quote]
Tämä henkilö ei käytä alkoholia koska se on hänen uskonsa mukaan syntiä. Kun hän näki sen 12 cl viinilasilliseni (ruuan kanssa) hän sanoi: "Ai. sä aiot oikein ruveta ryyppäämään!"
Olen ollut liian kiltti, antanut puhua itselleni tuolla tavalla. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 10:24"]
Hah.
Sano sille ystävälle myös suoraan että valittaa ihan liikaa ja samoista asioista vuodesta toiseen.
Ja kun ensi kerralla kitisee sun viinilasillisistasi, niin vinkkaa että "juon unohtaakseni murheet, kokeile sinäkin. Sulla tuntuis menevän mukavasti viinipäissä seuraava pari vuotta kitinän perusteella"
[/quote]
Tämä henkilö ei käytä alkoholia koska se on hänen uskonsa mukaan syntiä. Kun hän näki sen 12 cl viinilasilliseni (ruuan kanssa) hän sanoi: "Ai. sä aiot oikein ruveta ryyppäämään!"
Olen ollut liian kiltti, antanut puhua itselleni tuolla tavalla. :(
[/quote]
Ehdottomasti olet ollut liian kiltti.
"mä en pakota sua juomaan, niin älä sinä puutu mun juomiini" on yksi ihan pätevä vastaus tuollaisille hihhuleille.
Mutta sä olet kyllä selkeästi parempi ihminen kuin minä, mä en ihan oikeasti olisi jaksanut tuollaista ruikuttajaa ja mun ruokajuomiini puuttujaa montaa vuotta... tsemppiä :)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 08:32"]Olet sinäkin aika hölmö, kun tapaat ihmistä, josta et selvästikään edes pidä.
[/quote]
Toiset pitää tärkeänä vanhojen ystävien tukemista, Toiset ei. :)))
En ollut itse noin paha valittaja, koitin kysellä kavereilta miten heillä menee, ja kun je kysyivät minulta, oli valehdeltava hyvää. Tai vastattava ei kovin hyvin, jolloin seurasi kohteliaita jatkokysymyksiä jne...
menetin paljon ystäviä. Nykyään nielen suruni yksin ja olen ~iloinen uusien kavereiden kanssa. Kukaan ei jaksa surevaa.
Kiitos kovasti rakentavista kommenteista. Tässä on juuri se vaikea rajanveto. Ottaako se riski, että ystävä suuttuu suorista sanoista vai onko niillä sanoilla lopulta hyvä vaikutus. Ymmärrän, että parasta olisi hänen kuulla suoraan, missä mennään. sen jälkeen hän voi itse päättää, miettiikö käytöstään, hakeeko ammattiapua vai jääkö valittamaan yksinään. Jollain tavalla se viesti pitää minun osata antaa, että en jaksa minäkään kuunnella niitä samoja juttuja uudestaan. Erityisen raskasta tuo on silloin, kun on omiakin murheita.
Olenhan minä yrittänytkin puhua omista murheistani joskus. On jäänyt mieleen tällainen lause: "Mut siis sä et voi tietää, millaista se on, kun elää yksin ja sairastaa masennusta!"
Masennuksen kanssa on aina yksin, lopulta. Siiihen saa ammattiapua, siihen on lääkkeet. Itsediagnosoitu masennu ei minun mielestäni tee ihmisestä julkisella paikalla valittajaa, joka kovaan ääneen käy läpi elämänsä karikot kuin joku suuri diiva näyttämöllä. Eivät masentunee keuhkoa kahviloissa, vaan potevat yleensä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tapauksia on varmaan jokaisen tuttavapiirissä ollut jossain vaiheessa. Ne haluavat vain yleisöä itselleen ja suuret määrät empatiaa. Ottavat mutta eivät anna. Sitten kun alat ottaa etäisyyttä, alkavat puhua selän takana miten ylpeä tai tympeä sinusta on tullut.
Tämä on niin nähty.
Tapasin tänään tällaisen ihmisen, siis vanhan ystävän, josta on tullut todella itsekeskeinen valittaja. Olen tapaamisen jälkeen todella väsynyt, en jaksa mitään. Yritin lopettaa tapaamista moneen kertaan, mutta aina hän osasi jotenkin takertua ja pyysi odottamaan milloin minkäkin asian takia. On varmasti hyvin yksinäinen. Mutta minä en jaksa sitä, kun toinen ihminen valittaa tuntikaupalla omista asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa valitusta aina vaan eikä mikään tunnu elämässä menevän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa tilanteessa olisi joko hyvä ottaa etäisyyttä, tai sitten selittää ystävälle suoraan se että miltä sinusta tuntuu. Että väsyt hänen puheisiin, koska ne keskittyvät samoihin asioihin uudestaan ja uudestaan.
Sinun pitää myös pitää kiinni rajoistasi - kun väsyt, niin sano että sinun pitää mennä. Eihän tämä ystävä voi väsymystäsi tietää jos et sitä ilmaise. Sitä varten pitää avata suu ja sanoa että miten koet.
Tuo kovalla äänellä puhuminen voi olla täysin tiedostamatonta - siinä taustalla saattaa olla syvä tarve validointiin, niiden omien vastoinkäymisten ja surujen validointiin. Yritä ap löytää empatiaa, kukaan ei halua eikä tarkoituksella vello tuskaisissa asioissa. Mutta pidä kiinni rajoistasi ja jaksamisestasi.
Alue: Aihe vapaa
Hah.
Sano sille ystävälle myös suoraan että valittaa ihan liikaa ja samoista asioista vuodesta toiseen.
Ja kun ensi kerralla kitisee sun viinilasillisistasi, niin vinkkaa että "juon unohtaakseni murheet, kokeile sinäkin. Sulla tuntuis menevän mukavasti viinipäissä seuraava pari vuotta kitinän perusteella"