Harry Potter -kirjojen epäloogisuudet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienee mainittukin, mutta miksi Harry näki ne luurankohevoset vasta viidennen kirjan alussa eikä jo neljännen kirjan lopussa.

Selityshän oli, että niiden näkeminen riippuu kuoleman näkemisestä, joten Harryn olisi pitänyt nähdä ne vetämässä kärryjä jo lähtiessään neljännen kirjan lopussa.

Harry oli nelosen lopussa vielä niin järkyttynyt, ettei ollut sisäistänyt Cedricin kuolemaa. Kuolema pitää näkemisen lisäksi myös ymmärtää ja sisäistää.

Onko tää joku virallinen selitys? Kuulostaa vähän kaukaa haetulta.

Rowling taisi sanoa joskus noin. Hän ei ilmeisesti halunnut neloskirjan loppuun enää uutta mysteeriä, jolloin keksi hätäselityksen.

Harryllä oli iso kulli.

Olen ihmetellyt että miten ihmeessä Kalkaros jätti sen vanhan taikajuomaoppikirjansa niin huolimattomasti luokan kaappiin lojumaan kenen tahansa löydettäväksi. Luulisi että hän olisi halunnut pitää sen ihan itsellään, kun oli kirjoittanut siihen niin paljon omia loitsujaan yms.

Huispaus:

Kultaisen siepin kiinni saanut joukkoe voittaa.

Miksi siinä sitten mätkitään pisteitä niiden rinkuloiden läpi? Mitä merkitystä niillä pisteillä on?

Vierailija kirjoitti:

Huispaus:

Kultaisen siepin kiinni saanut joukkoe voittaa.

Miksi siinä sitten mätkitään pisteitä niiden rinkuloiden läpi? Mitä merkitystä niillä pisteillä on?

Yleensä voittaa, mutta ei aina. Esimerkiksi MM-kisoissa neloskirjassa Krum nappaa siepin, mutta Irlanti voittaa tehdyillä maaleilla kirkkaasti. Siepistä saa pisteitä ja peli päättyy siihen kun se on napattu.

Vierailija kirjoitti:

Huispaus:

Kultaisen siepin kiinni saanut joukkoe voittaa.

Miksi siinä sitten mätkitään pisteitä niiden rinkuloiden läpi? Mitä merkitystä niillä pisteillä on?

Tupienvälisissä kisoissa pisteet saattoivat ratkaista sijoituksen (varmaan muissakin kilpasarjoissa, mutta niitä ei niin nähty). Ei riittänyt ne siepin tuomat 150  pistettä kokonaisvoittoon välttämättä, jos oli hävitty jokin ottelu. Ja tosiaan siepistä sai vain järjettömän kasan pisteitä, ei se yksinään edes ottelun  voittoa taannut.

Kirjoissa on välillä ihan uskomaton käsitys moraalista. Vaikka silloin kun Sirius teininä ajatteli että olispa hauskaa antaa Kalkaros tapettavaksi ihmissusi-Lupinille. Tilanne ohitetaan ilman sen kummempia tuomitsemisia, ja Sirius on aina se hyvis. Tuohan on murhan yritys! Ja silloin kun Harry viilteli Dracoa sektumsempralla. Joo hyvä että Harrylla oli keino puolustautua, eikä se tiennyt mitä tulee tapahtumaan, mutta se ei vaikuttanut tuntevan yhtään syyllisyyttä kun toinen melkein kuoli. Harmitteli vain kun rakas liemikirja "petti" sen. Tähän ei koskaan palata ja Harry on aina sankari. Entä silloin kun Hermione loihtii linnut nokkimaan Ronia koska sitä suututtaa kun Ron seurustelee toisen kanssa. Niin no nopeat syö hitaat... Eikä anteeksipyyntöä Hermionelta. Jos näissä kaikissa tilanteissa tekijä ja uhri olisi ollut toisinpäin, se ei ikinä olisi ollut ok.

Kerrottiinko kirjoissa suoraan sitä, miksei Voldemortilla ollut ystäviä? Eikö hän vain kokenut tarvitsevansa sellaisia vai liittyikö se siihen, että kun hän ei kyennyt ymmärtämään rakkautta, niin ei silloin oikein voi ystävyyttäkään ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiinko kirjoissa suoraan sitä, miksei Voldemortilla ollut ystäviä? Eikö hän vain kokenut tarvitsevansa sellaisia vai liittyikö se siihen, että kun hän ei kyennyt ymmärtämään rakkautta, niin ei silloin oikein voi ystävyyttäkään ymmärtää?

Luulen että sillä on joku luonnehäiriö joka estää tuollaiset suhteet. Lähinnähän sillä on seuraajia joita se pelottelee ja joilta se vaatii uskollisuutta, ja sitten loppuja se vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoissa on välillä ihan uskomaton käsitys moraalista. Vaikka silloin kun Sirius teininä ajatteli että olispa hauskaa antaa Kalkaros tapettavaksi ihmissusi-Lupinille. Tilanne ohitetaan ilman sen kummempia tuomitsemisia, ja Sirius on aina se hyvis. Tuohan on murhan yritys! Ja silloin kun Harry viilteli Dracoa sektumsempralla. Joo hyvä että Harrylla oli keino puolustautua, eikä se tiennyt mitä tulee tapahtumaan, mutta se ei vaikuttanut tuntevan yhtään syyllisyyttä kun toinen melkein kuoli. Harmitteli vain kun rakas liemikirja "petti" sen. Tähän ei koskaan palata ja Harry on aina sankari. Entä silloin kun Hermione loihtii linnut nokkimaan Ronia koska sitä suututtaa kun Ron seurustelee toisen kanssa. Niin no nopeat syö hitaat... Eikä anteeksipyyntöä Hermionelta. Jos näissä kaikissa tilanteissa tekijä ja uhri olisi ollut toisinpäin, se ei ikinä olisi ollut ok.

Onhan se näinkin mutta toisaalta voi muistaa että kirjat on kirjoitettu niiden lasten/teinien näkökulmasta eli välillä henkilöitä saatetaan kuvata ulkonäöltään aika railakkaasti. Umbridgea kuvattiin muistaakseni rupikonnan näköiseksi ja harry oletti kuulevansa kurnutusta kun ensimmäisen kerran tuon tapasi. 

Samoin noita selvästi vääriä tekoja ei jäädä vatvomaan kuten joku aikuinen saattaisi saada niistä itselleen huvia vuosikausiksi. Lisäksi harry oli kyllä selvästi kauhuissaan tekonsa jälkeen tajuttuaan mitä teki. 

Valaisetko vielä miten toi Pimennon ulkonäkö liittyy mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Valaisetko vielä miten toi Pimennon ulkonäkö liittyy mihinkään?

En valaise. Saat jäädä pimentoon jos et ilman apua ymmärrä. Ehehe

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiinko kirjoissa suoraan sitä, miksei Voldemortilla ollut ystäviä? Eikö hän vain kokenut tarvitsevansa sellaisia vai liittyikö se siihen, että kun hän ei kyennyt ymmärtämään rakkautta, niin ei silloin oikein voi ystävyyttäkään ymmärtää?

Sellaisiahan narsistit ja psykopaatit ovat, eivät kykene aitoon, vastavuoroiseen ihmissuhteeseen, vaan käyttävät muita vain hyväkseen omia päämääriään varten.

Olisi ollut aika siistiä jos Harrylla olisi ollut pieni lemmikkikäärme kirjoissa! Joku harmiton, säyseä yksilö, jonka kanssa se olisi voinut puhua kärmeskieltä ja saada siitä seuraa. Olisi ollut aika mielenkiintoinen lisä ainakin vitoskirjassa, jossa Harry etääntyy kavereistaan ja olisi alkanut viettää enemmän aikaa käärmeensä kanssa. Ihmiset olisivat saaneet vielä lisää vettä myllyynsä, että sekaisinhan tuo on, ja seuraa vielä Voldemortin jalanjälkiä. Harry olisi silti voinut olla ihan samanlainen, hyvän puolella. Mutta ei, hyi käärmeet ovat pahoja ja kuuluvat pahoille ihmisille.... Rowlingin taikamaailma on välillä niin mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut aika siistiä jos Harrylla olisi ollut pieni lemmikkikäärme kirjoissa! Joku harmiton, säyseä yksilö, jonka kanssa se olisi voinut puhua kärmeskieltä ja saada siitä seuraa. Olisi ollut aika mielenkiintoinen lisä ainakin vitoskirjassa, jossa Harry etääntyy kavereistaan ja olisi alkanut viettää enemmän aikaa käärmeensä kanssa. Ihmiset olisivat saaneet vielä lisää vettä myllyynsä, että sekaisinhan tuo on, ja seuraa vielä Voldemortin jalanjälkiä. Harry olisi silti voinut olla ihan samanlainen, hyvän puolella. Mutta ei, hyi käärmeet ovat pahoja ja kuuluvat pahoille ihmisille.... Rowlingin taikamaailma on välillä niin mustavalkoinen.

Käärmeisiin liittyy ihan oikeassakin elämässä edelleen paljon ennakkoluuloja.

Käärmeet on hyviä vaan muurahaispesässä.

No voi hyvät pyhät. Harry Potterit ovat satua ja fantasiaa, joten totta munassa tarinoissa on kasapäin epäloogisuuksia. Ei tuon tyyppisessä kirjallisuudessa tarinan tarvitsekaan edetä loogisesti, vaan epäloogisuudet kuuluvat asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiinko kirjoissa suoraan sitä, miksei Voldemortilla ollut ystäviä? Eikö hän vain kokenut tarvitsevansa sellaisia vai liittyikö se siihen, että kun hän ei kyennyt ymmärtämään rakkautta, niin ei silloin oikein voi ystävyyttäkään ymmärtää?

Luulen että sillä on joku luonnehäiriö joka estää tuollaiset suhteet. Lähinnähän sillä on seuraajia joita se pelottelee ja joilta se vaatii uskollisuutta, ja sitten loppuja se vihaa. 

Muistelen joskus Rowlingin vastanneen vastaavaan kysymykseeb että Voldemort ei pysty luomaan minkäänlaista läheistä suhdetta kehenkään koska syntyi lemmenjuoman seurauksena. Joten hän ei pysty tuntemaan ketään kohtaan "lämpimiä" tunteita ja siksi hänellä ei ole ystäviä, uskottua tai rakasta. Voldsulla on vain kylmästi alamaisia tai seuraajia riippuen siitä kuinka hyödyllisiä nämä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut aika siistiä jos Harrylla olisi ollut pieni lemmikkikäärme kirjoissa! Joku harmiton, säyseä yksilö, jonka kanssa se olisi voinut puhua kärmeskieltä ja saada siitä seuraa. Olisi ollut aika mielenkiintoinen lisä ainakin vitoskirjassa, jossa Harry etääntyy kavereistaan ja olisi alkanut viettää enemmän aikaa käärmeensä kanssa. Ihmiset olisivat saaneet vielä lisää vettä myllyynsä, että sekaisinhan tuo on, ja seuraa vielä Voldemortin jalanjälkiä. Harry olisi silti voinut olla ihan samanlainen, hyvän puolella. Mutta ei, hyi käärmeet ovat pahoja ja kuuluvat pahoille ihmisille.... Rowlingin taikamaailma on välillä niin mustavalkoinen.

Käärmeisiin liittyy ihan oikeassakin elämässä edelleen paljon ennakkoluuloja.

Sen takia olisikin kiva jos vaihteeksi protagonistilla olisi lemmikkikäärme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut aika siistiä jos Harrylla olisi ollut pieni lemmikkikäärme kirjoissa! Joku harmiton, säyseä yksilö, jonka kanssa se olisi voinut puhua kärmeskieltä ja saada siitä seuraa. Olisi ollut aika mielenkiintoinen lisä ainakin vitoskirjassa, jossa Harry etääntyy kavereistaan ja olisi alkanut viettää enemmän aikaa käärmeensä kanssa. Ihmiset olisivat saaneet vielä lisää vettä myllyynsä, että sekaisinhan tuo on, ja seuraa vielä Voldemortin jalanjälkiä. Harry olisi silti voinut olla ihan samanlainen, hyvän puolella. Mutta ei, hyi käärmeet ovat pahoja ja kuuluvat pahoille ihmisille.... Rowlingin taikamaailma on välillä niin mustavalkoinen.

Käärmeisiin liittyy ihan oikeassakin elämässä edelleen paljon ennakkoluuloja.

Sen takia olisikin kiva jos vaihteeksi protagonistilla olisi lemmikkikäärme

Kuulostaa ihan hyvältä idealta. Sääli ettei kirjailija saanut tuota aikanaan.