Harry Potter -kirjojen epäloogisuudet
Kommentit (5340)
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.
Joo toi on ihan totta, että elokuvista on hirveästi jätetty pois tai muokattu, mutta elokuvat ei kerro Rowlingin epäloogisuuksista. Esim. tässäkin ketjussa mainittu Dumbledoren muuttuminen oli leffoissa todella paha epäloogisuus, kirjoissa se oli aina se rauhallinen ja viisas tyyppi kuin ekassa ja tokassa leffassa. Eniten itseäni häiritsi leffoissa kutonen, se kun Bellatrix tulee polttamaan Kotikolon. Ja se kun Harry oli alussa juttelemassa jonkun jästin kanssa ja annettiin se kuva, että Harry on naisten suhteen suosittu, ja Dumbledorekin kyseli jotain Harryn ja Hermionen suhteesta, vaikka ei sitä oikeasti kiinnostanut Harryn ihmissuhteet sillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.
Joo toi on ihan totta, että elokuvista on hirveästi jätetty pois tai muokattu, mutta elokuvat ei kerro Rowlingin epäloogisuuksista. Esim. tässäkin ketjussa mainittu Dumbledoren muuttuminen oli leffoissa todella paha epäloogisuus, kirjoissa se oli aina se rauhallinen ja viisas tyyppi kuin ekassa ja tokassa leffassa. Eniten itseäni häiritsi leffoissa kutonen, se kun Bellatrix tulee polttamaan Kotikolon. Ja se kun Harry oli alussa juttelemassa jonkun jästin kanssa ja annettiin se kuva, että Harry on naisten suhteen suosittu, ja Dumbledorekin kyseli jotain Harryn ja Hermionen suhteesta, vaikka ei sitä oikeasti kiinnostanut Harryn ihmissuhteet sillä tavalla.
Puoliverinen prinssi on omasta mielestä kirjana paras, mutta elokuvana täysi pohjanoteeraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.
Joo toi on ihan totta, että elokuvista on hirveästi jätetty pois tai muokattu, mutta elokuvat ei kerro Rowlingin epäloogisuuksista. Esim. tässäkin ketjussa mainittu Dumbledoren muuttuminen oli leffoissa todella paha epäloogisuus, kirjoissa se oli aina se rauhallinen ja viisas tyyppi kuin ekassa ja tokassa leffassa. Eniten itseäni häiritsi leffoissa kutonen, se kun Bellatrix tulee polttamaan Kotikolon. Ja se kun Harry oli alussa juttelemassa jonkun jästin kanssa ja annettiin se kuva, että Harry on naisten suhteen suosittu, ja Dumbledorekin kyseli jotain Harryn ja Hermionen suhteesta, vaikka ei sitä oikeasti kiinnostanut Harryn ihmissuhteet sillä tavalla.
Puoliverinen prinssi on omasta mielestä kirjana paras, mutta elokuvana täysi pohjanoteeraus.
Olen 150% samaa mieltä.Kiva että joku muukin tykkää. Puoliverinen prinssi on lempikirjani, muistan kuin luin sen, niin tykkäsin ihan kaikesta. Rakastin kertomuksia Voldemortin varhaisista vaiheista, varsinkin se kohtaus missä lukija tutustutui Voldemortin äidin sukuun...Kirja oli jännittävä ja hauskakin. Elokuva sitten... saanko sanoa, että huono on kohteliaisuus ko elokuvalle. Inhosin sitä syvästi. Mikään ei ollut niin kuin piti tai mitä olin kuvitellut. Harrykin oli mielestäni ihan outo siinä elokuvassa, ihmeellisen ylimielinen, ei ollenkaan niin kuin kirjan Harry. En muutenkaan oikeastaan tykkää yhtään Potter elokuvista. Eka ja toka vielä menetteli, niissä oli hieman sitä taikaa mitä kirjoissakin. Kolmannesta lähtien ovat ne lähinnä vain itkettäneet minua, miten huonoja ne ovat. Ja tosiaan kutonen oli pohjanoteeraus... Toiset voivat katsoa elokuvia, minä keskityn kirjoihin, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.
Joo toi on ihan totta, että elokuvista on hirveästi jätetty pois tai muokattu, mutta elokuvat ei kerro Rowlingin epäloogisuuksista. Esim. tässäkin ketjussa mainittu Dumbledoren muuttuminen oli leffoissa todella paha epäloogisuus, kirjoissa se oli aina se rauhallinen ja viisas tyyppi kuin ekassa ja tokassa leffassa. Eniten itseäni häiritsi leffoissa kutonen, se kun Bellatrix tulee polttamaan Kotikolon. Ja se kun Harry oli alussa juttelemassa jonkun jästin kanssa ja annettiin se kuva, että Harry on naisten suhteen suosittu, ja Dumbledorekin kyseli jotain Harryn ja Hermionen suhteesta, vaikka ei sitä oikeasti kiinnostanut Harryn ihmissuhteet sillä tavalla.
Puoliverinen prinssi on omasta mielestä kirjana paras, mutta elokuvana täysi pohjanoteeraus.
Olen 150% samaa mieltä.Kiva että joku muukin tykkää. Puoliverinen prinssi on lempikirjani, muistan kuin luin sen, niin tykkäsin ihan kaikesta. Rakastin kertomuksia Voldemortin varhaisista vaiheista, varsinkin se kohtaus missä lukija tutustutui Voldemortin äidin sukuun...Kirja oli jännittävä ja hauskakin. Elokuva sitten... saanko sanoa, että huono on kohteliaisuus ko elokuvalle. Inhosin sitä syvästi. Mikään ei ollut niin kuin piti tai mitä olin kuvitellut. Harrykin oli mielestäni ihan outo siinä elokuvassa, ihmeellisen ylimielinen, ei ollenkaan niin kuin kirjan Harry. En muutenkaan oikeastaan tykkää yhtään Potter elokuvista. Eka ja toka vielä menetteli, niissä oli hieman sitä taikaa mitä kirjoissakin. Kolmannesta lähtien ovat ne lähinnä vain itkettäneet minua, miten huonoja ne ovat. Ja tosiaan kutonen oli pohjanoteeraus... Toiset voivat katsoa elokuvia, minä keskityn kirjoihin, kiitos.
Feeniksin kilta-leffassa oli huonoa kun huispaukset jätettiin pois.
Elokuvissa on myös muutettu tosi paljon joitakin henkilöita. Dumbledore on kuin sekopää ja ihmeellisen vihainen, ei ollenkaan kuten kirjan Dumbledore. Kalkaros on taas paljon mukavampi elokuvissa, ehkä vaan vähän tiukka, ei ollenkaan sellainen sarkastinen, julma ja puolueellinen kusi..pää kuten kirjoissa. Elokuvan Kalkaroksesta näkee jotenkin heti, että sisimässään hän oikeastaan välittää Harrysta. Tai ainakin minä näen sen niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.
Joo toi on ihan totta, että elokuvista on hirveästi jätetty pois tai muokattu, mutta elokuvat ei kerro Rowlingin epäloogisuuksista. Esim. tässäkin ketjussa mainittu Dumbledoren muuttuminen oli leffoissa todella paha epäloogisuus, kirjoissa se oli aina se rauhallinen ja viisas tyyppi kuin ekassa ja tokassa leffassa. Eniten itseäni häiritsi leffoissa kutonen, se kun Bellatrix tulee polttamaan Kotikolon. Ja se kun Harry oli alussa juttelemassa jonkun jästin kanssa ja annettiin se kuva, että Harry on naisten suhteen suosittu, ja Dumbledorekin kyseli jotain Harryn ja Hermionen suhteesta, vaikka ei sitä oikeasti kiinnostanut Harryn ihmissuhteet sillä tavalla.
Puoliverinen prinssi on omasta mielestä kirjana paras, mutta elokuvana täysi pohjanoteeraus.
Olen 150% samaa mieltä.Kiva että joku muukin tykkää. Puoliverinen prinssi on lempikirjani, muistan kuin luin sen, niin tykkäsin ihan kaikesta. Rakastin kertomuksia Voldemortin varhaisista vaiheista, varsinkin se kohtaus missä lukija tutustutui Voldemortin äidin sukuun...Kirja oli jännittävä ja hauskakin. Elokuva sitten... saanko sanoa, että huono on kohteliaisuus ko elokuvalle. Inhosin sitä syvästi. Mikään ei ollut niin kuin piti tai mitä olin kuvitellut. Harrykin oli mielestäni ihan outo siinä elokuvassa, ihmeellisen ylimielinen, ei ollenkaan niin kuin kirjan Harry. En muutenkaan oikeastaan tykkää yhtään Potter elokuvista. Eka ja toka vielä menetteli, niissä oli hieman sitä taikaa mitä kirjoissakin. Kolmannesta lähtien ovat ne lähinnä vain itkettäneet minua, miten huonoja ne ovat. Ja tosiaan kutonen oli pohjanoteeraus... Toiset voivat katsoa elokuvia, minä keskityn kirjoihin, kiitos.
Eikä Harry joutunut vaikeuksiin käytettyään sektumsempraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei puuttunut siihen, miten Kalkaros kiusasi Harrya? Kukaan opettajista eikä kukaan oppilaista.
En ole Potteri asiantuntija tai edes fani mutta voin koittaa vastata mun leffa tietämyksellä.
opettajat tiesi että kalkaros rakasti aikoinaan Harryn äitiä ja siksi he tiesivät että kalkaroksen suhde harryyn on ristiriitainen (kuin oma poika mutta ei kuitenkaan) mutta kalkaros ei halunnut pahaa harrylle.
Kirjoissa kerrotaan selkeästi, että Jamesin ja Kalkaroksen huonot välit olivat yleisesti tiedossa ja siksi Kalkaros oli inhottava myös Harrylle.
mutta harryllä oli äitinsä silmät. siksi kalkaros ei tiennyt miten suhtautua.
Kyllä Kalkaros tiesi aika hyvin miten suhtautua, kun kiusasi Harrya 6 vuotta.
Jos Harry olisi ollut aivan äitinsä näköinen tyttö, Kalkaros olisi varmaan ollut samanlainen pedo stalkkeri kuin Littlefinger.
Anteeksi, mutta kuka on Littlefinger?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei puuttunut siihen, miten Kalkaros kiusasi Harrya? Kukaan opettajista eikä kukaan oppilaista.
En ole Potteri asiantuntija tai edes fani mutta voin koittaa vastata mun leffa tietämyksellä.
opettajat tiesi että kalkaros rakasti aikoinaan Harryn äitiä ja siksi he tiesivät että kalkaroksen suhde harryyn on ristiriitainen (kuin oma poika mutta ei kuitenkaan) mutta kalkaros ei halunnut pahaa harrylle.
Kirjoissa kerrotaan selkeästi, että Jamesin ja Kalkaroksen huonot välit olivat yleisesti tiedossa ja siksi Kalkaros oli inhottava myös Harrylle.
mutta harryllä oli äitinsä silmät. siksi kalkaros ei tiennyt miten suhtautua.
Kyllä Kalkaros tiesi aika hyvin miten suhtautua, kun kiusasi Harrya 6 vuotta.
Jos Harry olisi ollut aivan äitinsä näköinen tyttö, Kalkaros olisi varmaan ollut samanlainen pedo stalkkeri kuin Littlefinger.
Anteeksi, mutta kuka on Littlefinger?
Game of Thronesista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.
Joo toi on ihan totta, että elokuvista on hirveästi jätetty pois tai muokattu, mutta elokuvat ei kerro Rowlingin epäloogisuuksista. Esim. tässäkin ketjussa mainittu Dumbledoren muuttuminen oli leffoissa todella paha epäloogisuus, kirjoissa se oli aina se rauhallinen ja viisas tyyppi kuin ekassa ja tokassa leffassa. Eniten itseäni häiritsi leffoissa kutonen, se kun Bellatrix tulee polttamaan Kotikolon. Ja se kun Harry oli alussa juttelemassa jonkun jästin kanssa ja annettiin se kuva, että Harry on naisten suhteen suosittu, ja Dumbledorekin kyseli jotain Harryn ja Hermionen suhteesta, vaikka ei sitä oikeasti kiinnostanut Harryn ihmissuhteet sillä tavalla.
Itse olen kuvitellut kirjojen Dumbledoren jokseenkin noiden leffaversioiden välimuodoksi. Se ensimmäinen oli jotenkin liian hauras ja huonokuntoinen, ja toinen puolestaan liian energinen ja pahantuulinen.
Siis? Täytyy olla todella vähänälyinen ihminen, kun edes voisi tai edes kiinnostua moisesta kirjasta tai elokuvasta????? En ole koskaan ymmärtänyt tuota fantasiaa.
Vanha lesda työkaverikin silmät pyöriänä eli sitä tarinaa ja minä kysyin, että missä mennään?
Kysyin, että katsotko netistä, vai luetko kirjoista, kun sulla ei ole televisiota?
Miksei Regulus käskenyt Oljoa kaikkoontumaan luolasta ja ottamaan hänet mukaansa liemen juomisen jälkeen? Ei olisi tarvinnut kuolla. Jos siis liemi itsessään ei ollut tappavaa.
Tämä ei ole suoranainen epäloogisuus, mutta aina ärsytti se tupasysteemi, koska se oikein rohkaisee lokeroimista ja eriarvoistamista. Kaikki tyyliin hokee, että "Luihuisista tulee aina ne p-päät" ja silti systeemi vaan pidetään. Ja onko muuten mikään ihmekään sitten jos yhdestä tuvasta sikiää ne p-päät, kun on heti oletusarvoinen tilanne se, että "pahikset menee tuonne ja kaikki muut ovat niitä vastaan". Lastenkirjat joo tykkäävät mustavalkoistaa, mutta kirjasarjan aikana olisi ehdottomasti kaivattu lisää esim. Kuhnusarvion tapaisia luihuisia.
En pidä tätä epäloogisena siksi, koska koko typerä tupasysteemi on olemassa vain ns. perinteiden vuoksi, perustajia kunnioittaen. Kyllähän sama tehdään tosielämässäkin monessa yhteydessä. Että pitää kunnioittaa jotain perinteisiä käytäntöjä ja historiallisia henkilöitä, vaikka olisivatkin ihan täynnä skeidaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole suoranainen epäloogisuus, mutta aina ärsytti se tupasysteemi, koska se oikein rohkaisee lokeroimista ja eriarvoistamista. Kaikki tyyliin hokee, että "Luihuisista tulee aina ne p-päät" ja silti systeemi vaan pidetään. Ja onko muuten mikään ihmekään sitten jos yhdestä tuvasta sikiää ne p-päät, kun on heti oletusarvoinen tilanne se, että "pahikset menee tuonne ja kaikki muut ovat niitä vastaan". Lastenkirjat joo tykkäävät mustavalkoistaa, mutta kirjasarjan aikana olisi ehdottomasti kaivattu lisää esim. Kuhnusarvion tapaisia luihuisia.
En pidä tätä epäloogisena siksi, koska koko typerä tupasysteemi on olemassa vain ns. perinteiden vuoksi, perustajia kunnioittaen. Kyllähän sama tehdään tosielämässäkin monessa yhteydessä. Että pitää kunnioittaa jotain perinteisiä käytäntöjä ja historiallisia henkilöitä, vaikka olisivatkin ihan täynnä skeidaa.
Minua häiritsi se, että kirjoissa keskityttiin lähinnä Rohkelikkoon ja Luihuiseen. Puuskupuh ja Korpinkynsi jäivät kyllä aika lailla sivuosaan.
Mä myös haluan haukkua leffoja, vaikka on aikaa niiden näkemisestä.
Tavallaan toivon, että niistä kuvataan uudet versiot. Mutta on niissä paljon hyvää ja lahjakkaita näyttelijöitä.
Mielestäni Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio -elokuvat olivat hyviä ja juonessa pysyi hyvin vaikka ei olisi lukenut kirjoja. Liekehtivä pikari oli kirjana hieman tylsä, mutta toimi elokuva paremmin. Kaikkea ei vain saa mahtumaan 2,5 tuntiin.
Kammottavin elokuva on Azkabanin vanki. Jästivaatteet, synkkä värimaailma, vaikka Volde ei ollut edes vielä noussut. Sekä kohtaukset tuntuu täysin erillisiltä keskenään, eikä juonesta paljon tajua jos ei ole lukenut kirjaa. Niin paljon jäänyt pois.
Kumpikaan elokuvien Dumbledore ei ollut ollenkaan samanlainen kuin kirjoissa. Pitkä, laiha, rauhallinen ja tarkkanäköinen, mutta myös huumorintajuinen ja pilke silmäkulmassa.
Parasta elokuvissa on, että niistä puuttuu Riesu/Peeves.
Mielestäni turha ja ärsyttävä hahmo.
Minua häiritsi kolmosleffassa eniten se, ettei siinä kerrottu Kelmien tarinaa eikä myöskään suoraan sitä, että keitä ovat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara. Sekin jäi häiritsemään, että siinä annettiin ymmärtää Remuksen ja Lilyn olleen poikkeuksellisen läheisiä ystäviä, kun kirjoissa puolestaan annettiin ymmärtää, että he tutustuivat paremmin vasta Lilyn alettua seurustelemaan Jamesin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Parasta elokuvissa on, että niistä puuttuu Riesu/Peeves.
Mielestäni turha ja ärsyttävä hahmo.
Makuasioita. Minusta Riesu-kohtaukset ovat kirjoissa hauskimpia, Feeniksin killassahan se myös ryhtyi täyteen vastarintaan Pimennon tyranniaa vastaan.
Leffoissa ei Percyn eroa perheestään selitetty millään lailla.
Miksi Riesua ei ole mukana yhdessäkään Harry Potter-elokuvassa mutta Murjottava Myrtti on?
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsi se, että kirjoissa keskityttiin lähinnä Rohkelikkoon ja Luihuiseen. Puuskupuh ja Korpinkynsi jäivät kyllä aika lailla sivuosaan.
Näin juuri. Puuskupuh ja Korpinkynsi ovat itse asiassa mielenkiintoisimmat tuvat. Rohkelikot jo tunnetaan (ovat riskinottajia), samoin Luihuiset (ovat pahiksia tai pelkästään kiusaajia). Hohhoijaa.
Nojoo, ei ehkä ole nyt kirjojen epäloogisuutta niinkään, mutta tuli taas mieleen kun aloitin alusta lukemaan.
Elokuvissa on aivan liikaa muutettu asioita ja jätetty olennaisia hahmoja sivuun. Mm. Viisasten kivessä näissä tärkeimmissä seikkailuissa on ollut mukana Neville, esim. kun ne eksyy sinne kolmipäisen koiran huoneeseen ja kun saavat jälki-istuntoa kielletyssä metsässä. Neville on ollut myös todella suuressa roolissa koko kirjasarjan ajan, mutta elokuvissa ei todellakaan. Aina tuntunut niissä leffoissa, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kirjoja lukenut pysty seuraamaan juonta ja olla mukana tarinassa. Ei tietenkään, kun todella paljon olennaisia asioita on jätetty pois, siis mikä johtaa mihinkin. Mm. Nevillen olemassaolo ja tärkeys tulee ilmi siinä ennustuksessa, mutta elokuvissa tähän ei oltu oikein perehdytty millään lailla. Myös se räyhähenki Peeves kun on jätetty elokuvista pois, jää aukkoja tarinaan tietyiltä osin, esim. miksi näiden seikkailut paljastuu opettajille tms. Kävi vaan nyt jotenkin ärsyttämään kun luin tätä ekaa kirjaa ja muisteli samalla elokuvaa, oli pakko tulla avautumaan.
Tottakai tajuan, ettei elokuviin voi kaikkea kirjoista sisällyttää, mutta mielestäni liikaa olennaista on jätetty pois ja taas epäolennaista on kuvattu.