Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua toista lasta
06.08.2015 |
Ainokaisemme aloittaa nyt koulun ja vuosia olen haaveillut toisesta lapsesta, odottanut, että mieskin on valmis toiseen lapseen. Lapsikin puhuu useasti, kuinka olisi kiva saada vauva perheeseen ja kuinka hoitaisi vauvaa ja on jo miettinyt nimeä pikkusisarelleen.
Meillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, on auto, talo ja hyvät työpaikat. Esikoinen on ollut haastava lapsi, sillä hänellä diagnosoitiin dyspraksia 5-vuotiaana. Nyt puhe ja kaikki ongelmat on kuitenkin selätetty ja arki käynyt helpommaksi. Mies kuitenkin varmaan pelkää, että seuraavakin olisi erityislapsi ja toisaalta hän kokee, että elämä kahden lapsen kanssa olisi jotenkin paljon hankalampaa. Silloin kun tapasimme, hän kertoi haluavansa kolme lasta ja naimisiin mennessämme puhuimme kahdesta lapsesta.
Nyt oikeasti olen alkanut pohtimaan, että pitäisikö minun erota miehestä, joka ei millään suostu toiseen lapseen, vaikka yhdessä suunnittelimme isompaa perhettä. En halua, että lapsi jää kokonaan ilman sisaruksia ja minä oikeasti tahdon olla äiti kahdelle lapselle. Tiedän, ettei esikoinen enää saisi sisaruksesta leikkikaveria, mutta itse koen omatkin sisareni todella läheisiksi, vaikka minulla on ikäeroa nuorempiin sisariini 9 ja 12 vuotta.
Olen puhunut ja keskustellut miehen kanssa monia kertoja, tuntuu ettei kumpikaan meistä pysty ymmärtämään toisen kantaa... En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi. Toive toisesta lapsesta on niin suuri, että välillä ajatellessa asiaa, tunnen fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta.
En oikeastaan kaipaa edes mitään neuvoja, ehkä vertaistukea tai keskustelua siitä, miten muiden perheissä on vastaavista tilanteista selvitty.
Kommentit (240)
Voitko sanoa, mikä katkeroittaa. Sinun pitäisi löytää syy ja keino pystyä surustasi huolimatta antaa miehellesi anteeksi se mikä aiheuttaa, ettei hän halua enempää lapsia.
Minusta kuulosti siltä että hän on hyvä isä ja hyvä mies, ja rakastat häntä, joten ilkeydestä hän ei sitä tee. Jos hän ei ole ilkeä ja rakastaa sinua, niin hän ei tee sitä asiaa varsinaisesti sinulle, eikä ilkeyttään, eikä tahallaan. Voisiko se silloin olla sellainen asia jonka voit ajan kanssa antaa hänelle anteeksi? Koska jos katkeroidut, teidän suhde ei kestä sitä.
Kaikki me jossain vaiheessa joudutaan toteamaan, että minun lapsilukuni oli tässä elämässä nyt tässä. Jollain se on yksi, kolme, joku ei ole saanut yhtään. Luopumisen suru että ei saa enää olla raskaana ja kokea vauva-aikaa, on kova, varsinkin jos on vuosia kuvitellut että se vielä on tulossa.
Onko pelkästään miehesi vika, että ette ole kunnolla keskustelleet siitä tuleeko vauvoja vielä? Vai onko heikkoutesi väistää asioiden ottamista puheeksi, niin kuin minulla. Silloin et voi jättää vastuuta yksin hänelle. Nyt viimeistään on ison keskustelun paikka, että mitä teidän tulevaisuutenne on yhdessä, ja onko sitä.
-se joku numero kohtalotoveri ylempää -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:26"] [quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:19"] Toinen haaste on se, että tämä on tällainen asia, jonka toinen voi päättää. Tekemättä mitään ollaan siis siinä tilanteessa, että mies on "saanut tahtonsa läpi". Nämä asiat ainakin meillä syövät naista. [/quote] No niin se nyt vain on. Tämä ei ole mikään tasa-arvoasia. Sillähän naiset perustelevat sitäkin, että nainen voi pitää lapsen miehen tahtoa vastaan tai tehdä abortin miehen tahtoa vastaan. Kaikki täällä joutuvat vain nielemään elämän tosiasioita ja heittämään egonsa nurkkaan. Kaikkea ei voi saada. [/quote] Mikä tässä tilanteessa edes olisi tasa-arvoinen ratkaisu? AP:n näkökulmasta tietysti se, että hän saisi tahtonsa läpi, mutta objektiivisesti katsottuna..? Eihän sellaista edes ole. Silloin pitää löytää ratkaisu, jonka negatiiviset vaikutukset kumpaankin osapuoleen ovat pienemmät. Väitän, että se on toisen lapsen tekemättä jättäminen. Uskon, että ennen pitkää myös AP, kun pääsee yli tästä kriisistään, joka on aiheutunut muutosta, mukavan työn jättämisestä, nykyisestä epäsopivasta asumismuodosta ja joka ilmenee päällisin puolin pakkomielteisenä vauvakuumeiluna, ymmärtää, että kaikilla on hyvä näin. [/quote] Vauvakuumeiluni ei ole oire muutosta ja muista siitä johtuvista asioista. Täällä olemme asuneet jo kolme vuotta, mutta lapsitoive on elänyt jo 6 vuotta. Kriisihän tästä asiasta syntyi vasta nyt, kun ainokaisen ongelmat on selätetty ja minä rupesi uskomaan, että nyt vihdoin meillä on oikeasti otollinen aika toiselle lapselle. Ap
[/quote]
Tunnetko tulleesi petetyksi? sinun pitäisi sanoa se miehellesi, että hän ymmärtäisi että hänen pitää pystyä jotenkin pukemaan sanoiksi, miksi hän on muuttanut mielensä. Hyväksytkö jos hän sanoo että ekan lapsen kanssa on ollut niin vaikeaa, että hän ei vaan pysty ottaan enää riskiä samanlaisesta, kun nyt on jo noin hyvä tilanne. Ehkä hän pelkää että se hyvä mitä teillä on, katoaa jos toinen lapsi on myös erityislapsi. Niinhän voi käydä, molemmat uupuu, riitaa, ero.
[/quote]
Tunnen tulleeni petetyksi, enkä sitä oikeasti ole miehelle selvästi sanonut. Sen sanominen ääneen tuntuu pahalta, enkä haluaisi toista loukata. Mutta tiedostan, että asiasta on oikeasti kunnolla keskusteltava.
Uskon, että miehen haluttomuus toiseen lapseen kumpuaa pelosta, vaikka ei tätä itse myöntänyt. Hän on oikeasti perusluonteeltaan aika negatiivinen ja pessimisti, toisin kuin minä ikuinen optimisti. Ennen tämä kombo on toiminut hyvin, olemme tasapainoittaneet toisiamme, mutta nyt kumpikaan ei pääse toisen ajatuksiin kiinni. Uskon, että mies tapansa mukaan odottaa pahinta. Oikeasti toivoisin vain, että hän pystyisi myös ajattelemaan, mitä hyvää lapsemme meille on tuonut, ja mitä hyvää toinen lapsi toisi tullessaan. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 14:17"]Voitko sanoa, mikä katkeroittaa. Sinun pitäisi löytää syy ja keino pystyä surustasi huolimatta antaa miehellesi anteeksi se mikä aiheuttaa, ettei hän halua enempää lapsia.
Minusta kuulosti siltä että hän on hyvä isä ja hyvä mies, ja rakastat häntä, joten ilkeydestä hän ei sitä tee. Jos hän ei ole ilkeä ja rakastaa sinua, niin hän ei tee sitä asiaa varsinaisesti sinulle, eikä ilkeyttään, eikä tahallaan. Voisiko se silloin olla sellainen asia jonka voit ajan kanssa antaa hänelle anteeksi? Koska jos katkeroidut, teidän suhde ei kestä sitä.
Kaikki me jossain vaiheessa joudutaan toteamaan, että minun lapsilukuni oli tässä elämässä nyt tässä. Jollain se on yksi, kolme, joku ei ole saanut yhtään. Luopumisen suru että ei saa enää olla raskaana ja kokea vauva-aikaa, on kova, varsinkin jos on vuosia kuvitellut että se vielä on tulossa.
Onko pelkästään miehesi vika, että ette ole kunnolla keskustelleet siitä tuleeko vauvoja vielä? Vai onko heikkoutesi väistää asioiden ottamista puheeksi, niin kuin minulla. Silloin et voi jättää vastuuta yksin hänelle. Nyt viimeistään on ison keskustelun paikka, että mitä teidän tulevaisuutenne on yhdessä, ja onko sitä.
-se joku numero kohtalotoveri ylempää -
[/quote]
Se katkeroittaa, että mies tekee päätöksen yksin. Se, että minulla ei ole sanavaltaa, se, että lapsi ei saa sisarusta ja minä en saa kokea raskautta ja kaikkia niitä onnen hetkiä uudestaan. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:19"]
Toinen haaste on se, että tämä on tällainen asia, jonka toinen voi päättää. Tekemättä mitään ollaan siis siinä tilanteessa, että mies on "saanut tahtonsa läpi". Nämä asiat ainakin meillä syövät naista.
[/quote]
No niin se nyt vain on. Tämä ei ole mikään tasa-arvoasia. Sillähän naiset perustelevat sitäkin, että nainen voi pitää lapsen miehen tahtoa vastaan tai tehdä abortin miehen tahtoa vastaan. Kaikki täällä joutuvat vain nielemään elämän tosiasioita ja heittämään egonsa nurkkaan. Kaikkea ei voi saada.
[/quote]
Noinko siis toteat miehelle, joka on narutettu isäksi? Nainen raskaana ja tahtoo pitää lapsen miehen mielipiteestä huolimatta? Että tämä nyt ei ole mikään yhteinen juttu, paska säkä, mutta kaikkea ei voi saada. Ok. En osaa paremmin enää omaa pointtiani selvittää, ehkä tätä ei käsitä, jos ei ole itse ollut tässä tilanteessa. Ja kamalintahan olisi se, jos asiasta ei saa puhua. Se, jos mikä, katkeroittaa.
204 jälleen
[/quote]
Siltähän se monien kommenttejen valossa näyttää, että asiasta ei saa keskustella. Se mitä me koemme ja tunnemme tekee meistä itsekeskeisiä narsisteja, joiden tulisi hankkiutua hoitoon. Tuntuu pahalta, että joku sanoo minulle, minua tuntematta, että se, miten minä tunnen on väärin ja näiden ajatusteni takia minä en ole sympaattinen. Eikä ihme, että mieheni ei halua lisääntyä kanssani, mutta jonkun muun kanssa kyllä, koska minä olen kylmäkiskoinen ihminen ajatusteni ja tunteideni kanssa. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 14:17"]Voitko sanoa, mikä katkeroittaa. Sinun pitäisi löytää syy ja keino pystyä surustasi huolimatta antaa miehellesi anteeksi se mikä aiheuttaa, ettei hän halua enempää lapsia. Minusta kuulosti siltä että hän on hyvä isä ja hyvä mies, ja rakastat häntä, joten ilkeydestä hän ei sitä tee. Jos hän ei ole ilkeä ja rakastaa sinua, niin hän ei tee sitä asiaa varsinaisesti sinulle, eikä ilkeyttään, eikä tahallaan. Voisiko se silloin olla sellainen asia jonka voit ajan kanssa antaa hänelle anteeksi? Koska jos katkeroidut, teidän suhde ei kestä sitä. Kaikki me jossain vaiheessa joudutaan toteamaan, että minun lapsilukuni oli tässä elämässä nyt tässä. Jollain se on yksi, kolme, joku ei ole saanut yhtään. Luopumisen suru että ei saa enää olla raskaana ja kokea vauva-aikaa, on kova, varsinkin jos on vuosia kuvitellut että se vielä on tulossa. Onko pelkästään miehesi vika, että ette ole kunnolla keskustelleet siitä tuleeko vauvoja vielä? Vai onko heikkoutesi väistää asioiden ottamista puheeksi, niin kuin minulla. Silloin et voi jättää vastuuta yksin hänelle. Nyt viimeistään on ison keskustelun paikka, että mitä teidän tulevaisuutenne on yhdessä, ja onko sitä. -se joku numero kohtalotoveri ylempää - [/quote] Se katkeroittaa, että mies tekee päätöksen yksin. Se, että minulla ei ole sanavaltaa, se, että lapsi ei saa sisarusta ja minä en saa kokea raskautta ja kaikkia niitä onnen hetkiä uudestaan. Ap
[/quote]
Sinun tunteet, suru ja luopumine, viha siitä että joudut tekemään niin, on ihan luonnollisia ja me moni ollaan koettu tuo sama jossain vaiheessa. Tiedät itsekin että et voi pakottaa tai painostaa miestäsi toiseen lapseen. Silti teidän pitäisi pystyä saamaan takaisin teidän yhteys, ja koota taas itsenne tämän menetyksen jälkeen. Sinulle se on menetys, syntymättömien lasten menetys jotka luulit saavasi. Ymmärrän sinua tosi hyvin. Syytät siitä miestäsi, koska hänellä on sinun mielessä valta antaa se lapsi sinulle tai olla antamatta.
Voitko ajatella että ei se valta ihan hänelläkään ole, että olisitte voineet yrittää ja silti olla saamatta. Tai lapsi ei olisi elänyt. Asetat miehesi vastuuseen onnestasi ja elämästäsi. Edelleen ymmärrän sinua, olen tehnyt ihan samaa omalla kohdallani. Mutta vedät yhden miehen tilille nyt aika paljosta.
Jos tapaisit hänet uudelleen, ja tietäisit ettette saa kuin yhden lapsen, lähtisitkö suhteeseen silti? Vai ajattelisit ettei kannata, otat toisen jonka kanssa saat enemmän.
Tekään ette kumpikaan tilanneet erityislasta, mutta ei meillä ole näihin asioihin valtaa. Ainoastaan siihen miten me niihin sitten suhtaudutaan.
Parisuhdeterapia tekisi teille nyt hyvää, sellainen jossa sanotaan niin kuin oikeasti ajatellaan. Et voi jättää noin valtavaa asiaa sanomatta siksi että et loukkaisi hänen tunteitaan. Avioero se vasta tunteita loukkaakin. Tai se että jatkatte elämää yhdessä, mutta katkeroidut hänelle. Anna hänelle vaikka tilaisuus pyytää anteeksi sitä ettei pysty siihen mitä luuli nuorempana pystyvänsä. Että on tuottanut sinulle pettymyksen. Ehkä sinulla on puolestasi jotain anteeksi pyydettävää häneltä. Parisuhteessa aina on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot saanu kummallisia vastauksia, ap. Mä ainakin ymmärrän sua tosi hyvin. En tiedä, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Itse olisin ihan helisemässä, jos mies ei näyttäisi vihreää valoa toiselle lapselle edes tulevaisuudessa. Rakastan miestäni, mutta jos hän päättäisi, että lapsiluku jääkin yhteen, olisin tosi katkera. En tiedä, mitä tekisin. Olisikohan ero meilläkin sit edessä, en tiiä. Asia painaisi mua koko loppuelämän ja mies ois siihen syypää, ettei ois päässyt edes yrittämään sitä kakkosta. Mulla toinen lapsi on haaveissa ja mies on alkanut vihdoin lämmetä ajatukselle. Oon kyllä vähän painostanut puheillani :/ Itse en olisi pystynyt odottamaan kuutta vuotta miehen kypsymistä ajatukselle, siitä hatunnosto sulle! Nyt on kyllä aika ryhtyä tekoihin. Ei se asia odottamalla muutu. Mä puhuisin suna suoraan miehelleni, miltä musta tuntuu ja miten asia tulee katkeroittamaan sua ja kysyisin, mitä mies siitä kaikesta ajattelee. Suoraan vaan lataat kaiken pöytään.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"]
Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE!
[/quote]
Mitä helvettiä? Pitää todella täydellinen narsisti ja todella epärakastava, että alkaa kiristämään seksillä toista. Seksi tarkoitaa riskiä tulla raskaaksi ja sitten, jos mies käy vieraissa, niin siitäkin suututaan. Kuinka hirveää olisikaan joutua tuollaiseen parisuhteeseen! Siitä on todellakin rakkaus kaukana. IKINÄ ei tulisi mieleenkään tehdä jotain tuollaista omassa suhteessani.
[/quote]
Mitä kiristämistä se on, jos kertoo miehelle rehellisesti jättävänsä ehkäisyn pois. Jos mies haluaa seksiä, mutta ei lasta hän käyttää kondomia tai pistää piuhat poikki. Vai eikö miehellä ole mitään vastuuta ehkäisystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapsi halusi pikkusisarusta tuossa ekan luokan aloituksen aikoihin, kun lapsen kaverin perheeseen oli silloin syntymässä vauva ja tämä kaveri kovasti hehkutti isosiskoksi pääsemistä. Aika nopeasti tuosta "sisaruskuumeesta" kuitenkin päästiin yli, kun me vanhemmat emme sitä mitenkään ruokkineet. Itselläni oli hetkellinen vauvakuume silloin, kun esikoinen täytti viisi, mutta mies ei innostunut asiasta. En kuitenkaan heittäytynyt marttyyriksi, vaan lähdin pohtimaan, mikä vauvakuumeen aiheutti ja totesin osasyyksi silloisen työni, johon olin kyllästynyt. Kuin taivaan lahjana minulle tarjottiiin pian tämän jälkeen uutta työtä, joka vei mennessään, eikä äitiysloma tuntunutkaan enää ollenkaan hyvältä ajatukselta. Tämän jälkeen ei sellaista "hyvää" hetkeä toisen lapsen tekemiseen ole tullut, eikä onneksi kummallakaan meistä ole ollut siihen haluakaan. Nyt ainokaisemme on jo lähes teini-ikäinen ja nautimme siitä, kuinka helppoa elämä on (murrosikää odotellessa... ;)). Kukaan ei takaa, että kahden lapsen kanssa elämä olisi helppoa, että jaksaisin olla hyvä äiti kahdelle lapselle tai että avioliittomme kestäisi toista lasta. Miksi siis riskeeraisimme kaiken ja hyppäisimme tuntemattomaan?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"]
Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE!
[/quote]
Mitä helvettiä? Pitää todella täydellinen narsisti ja todella epärakastava, että alkaa kiristämään seksillä toista. Seksi tarkoitaa riskiä tulla raskaaksi ja sitten, jos mies käy vieraissa, niin siitäkin suututaan. Kuinka hirveää olisikaan joutua tuollaiseen parisuhteeseen! Siitä on todellakin rakkaus kaukana. IKINÄ ei tulisi mieleenkään tehdä jotain tuollaista omassa suhteessani.
[/quote]
Mitä kiristämistä se on, jos kertoo miehelle rehellisesti jättävänsä ehkäisyn pois. Jos mies haluaa seksiä, mutta ei lasta hän käyttää kondomia tai pistää piuhat poikki. Vai eikö miehellä ole mitään vastuuta ehkäisystä?
[/quote]
Miten ap:n elämä sillä paranee, että mies sanoo "selvä homma" ja hankkii vasektomian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:23"]Kumman puolelta dyspraksia periytyy? Aivan turha tehdä toista vammaista lasta.
[/quote]
Tiedätkö mikä on dyspraksia? Meidän lapsella verbaalinen dyspraksia, joka kuntoutettiin puheterapialla, kyseessä siis puheentuottamisen erityisongelma. Nykyisin lapsella "vain" ärrävika En puhuisi kuitenkaan vammaisesta lapsesta, erityislapsesta kylläkin. Emme voi tietää, mistä dyspraksia on tullut. Ap
Meillä mies olisi halunnut toisen lapsen, minä en. Olen sitä mieltä, että tässä lapsiasiassa mennään sen mukaan, joka EI halua. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, molempien vanhempien taholta.
Meillä esikoista odotettiin pitkään, lopulta syntyi (kevyiden) hoitojen avulla. Vauva-aika oli helppoa, lapsi söi ja nukkui kuin unelma. Nautin kotona olemisesta ihan älyttömästi, niin kuin nautin äitiydestä yleensäkin, joka ikinen päivä. Silti en halunnut toista lasta, koska en ollut valmis niihin muutoksiin, joita toinen lapsi olisi tuonut perheeseemme. Meillä on hyvä näin, kaikki voivat hyvin. Perheemme on valmis. Aikaa, energiaa ja mahdollisuuksia jää myös muihin juttuihin. Eroa emme edes harkinneet, eikä asiasta syntynyt kriisiä suhteeseemme. Mies kunnioitti päätöstäni ja nykyään (lapsi jo 12-v) on moneen kertaan todennut ratkaisun olleen hyvä meidän kaikkien kannalta. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Yhden lapsen kanssa monet asiat ovat helpompia, mieti niitä ja keskity niihin. Lapsen kasvaessa voit taas keskittyä myös itseesi, ja panostaa myös harrastuksiin ja/tai työelämään (ja nämä siten, että perhe-elämä ei juurikaan kärsi - mikä mahtava tilaisuus!). Tee parisuhteen eteen työtä, äläkä syytä miestäsi. Äläkä riko perhettäsi. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta voi saada todella paljon, jos vain antaa onnelle mahdollisuuden. Monet eivät saa edes sitä yhtä lasta tai hyvää puolisoa. Sinulla on nämä molemmat, joten voit olla enemmän kuin kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:13"]Ap sinulla on oikeus omiin unelmiisi ja tavoitteisiisi. Samalla tavalla on myös miehelläsi. Teidän täytyy löytää asiaan joku ratkaisu yhdessä. Kauhean tuomitsevaa porukkaa täällä. [/quote] Kiitos, tässäpä vasta järkevä kommentti. Tiedän, että kuulostan monissa kommenteissani marttyyrilta ja melko lapselliselta. Haluan vain nyt purkaa tuntojani, minulla on tunteet ja näin minä tilanteen koen. Miehelleni en tietenkään asioista puhu näin, ei tilanne parane kotona toista syyttelemällä. Joku sanoi, että en naimisiin mennessämme olisi voinut tietää saammeko lapsia ollenkaan. Totta, mutta tilanteena se onkin eri asia, kuin se (tältä nyt minusta tuntuu), että toinen on vain "ähäkutti, eipäs perustetakaan sellaista elämää ja perhettä, josta yhdessä haaveiltiin". Ap
[/quote]
No kun mies huomasi ettei olekaan sellaista elämää mistä haaveili. Lastenhankkiminen ei ole mikään vitun ihmisoikeus. Get over yourself bitch.
[/quote]
Onko pakko olla ilkeä?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:38"]Meillä mies olisi halunnut toisen lapsen, minä en. Olen sitä mieltä, että tässä lapsiasiassa mennään sen mukaan, joka EI halua. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, molempien vanhempien taholta.
Meillä esikoista odotettiin pitkään, lopulta syntyi (kevyiden) hoitojen avulla. Vauva-aika oli helppoa, lapsi söi ja nukkui kuin unelma. Nautin kotona olemisesta ihan älyttömästi, niin kuin nautin äitiydestä yleensäkin, joka ikinen päivä. Silti en halunnut toista lasta, koska en ollut valmis niihin muutoksiin, joita toinen lapsi olisi tuonut perheeseemme. Meillä on hyvä näin, kaikki voivat hyvin. Perheemme on valmis. Aikaa, energiaa ja mahdollisuuksia jää myös muihin juttuihin. Eroa emme edes harkinneet, eikä asiasta syntynyt kriisiä suhteeseemme. Mies kunnioitti päätöstäni ja nykyään (lapsi jo 12-v) on moneen kertaan todennut ratkaisun olleen hyvä meidän kaikkien kannalta. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Yhden lapsen kanssa monet asiat ovat helpompia, mieti niitä ja keskity niihin. Lapsen kasvaessa voit taas keskittyä myös itseesi, ja panostaa myös harrastuksiin ja/tai työelämään (ja nämä siten, että perhe-elämä ei juurikaan kärsi - mikä mahtava tilaisuus!). Tee parisuhteen eteen työtä, äläkä syytä miestäsi. Äläkä riko perhettäsi. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta voi saada todella paljon, jos vain antaa onnelle mahdollisuuden. Monet eivät saa edes sitä yhtä lasta tai hyvää puolisoa. Sinulla on nämä molemmat, joten voit olla enemmän kuin kiitollinen.
[/quote]
Dr. Philissä :D oli joskus tilanne, jossa mies ei halunnut toista lasta ja silloin Dr. Phil neuvoi, että vaimolle tulisi saada niin paljon lapsia, kuin tämä haluaa, koska lapsihaaveista luopuminen katkeroittaa ja pilaa avioliiton ja on henkisesti raskaampaa, kuin se, että suostuu lapseen, vaikka ei itse haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:38"]Meillä mies olisi halunnut toisen lapsen, minä en. Olen sitä mieltä, että tässä lapsiasiassa mennään sen mukaan, joka EI halua. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, molempien vanhempien taholta. Meillä esikoista odotettiin pitkään, lopulta syntyi (kevyiden) hoitojen avulla. Vauva-aika oli helppoa, lapsi söi ja nukkui kuin unelma. Nautin kotona olemisesta ihan älyttömästi, niin kuin nautin äitiydestä yleensäkin, joka ikinen päivä. Silti en halunnut toista lasta, koska en ollut valmis niihin muutoksiin, joita toinen lapsi olisi tuonut perheeseemme. Meillä on hyvä näin, kaikki voivat hyvin. Perheemme on valmis. Aikaa, energiaa ja mahdollisuuksia jää myös muihin juttuihin. Eroa emme edes harkinneet, eikä asiasta syntynyt kriisiä suhteeseemme. Mies kunnioitti päätöstäni ja nykyään (lapsi jo 12-v) on moneen kertaan todennut ratkaisun olleen hyvä meidän kaikkien kannalta. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Yhden lapsen kanssa monet asiat ovat helpompia, mieti niitä ja keskity niihin. Lapsen kasvaessa voit taas keskittyä myös itseesi, ja panostaa myös harrastuksiin ja/tai työelämään (ja nämä siten, että perhe-elämä ei juurikaan kärsi - mikä mahtava tilaisuus!). Tee parisuhteen eteen työtä, äläkä syytä miestäsi. Äläkä riko perhettäsi. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta voi saada todella paljon, jos vain antaa onnelle mahdollisuuden. Monet eivät saa edes sitä yhtä lasta tai hyvää puolisoa. Sinulla on nämä molemmat, joten voit olla enemmän kuin kiitollinen. [/quote] Dr. Philissä :D oli joskus tilanne, jossa mies ei halunnut toista lasta ja silloin Dr. Phil neuvoi, että vaimolle tulisi saada niin paljon lapsia, kuin tämä haluaa, koska lapsihaaveista luopuminen katkeroittaa ja pilaa avioliiton ja on henkisesti raskaampaa, kuin se, että suostuu lapseen, vaikka ei itse haluaisi.
[/quote]
Entäs sen lapsen kannalta? Kiva syntyä perheeseen johon toinen ei häntä halunnut. Eikö se katkeroita että joutuu siihen tilanteeseen että joutuu tahtonsa vastaisesti tekemään lisää lapsia?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:27"]Hei! Kun teillä on jo yksi lapsi, niin on viisasta haluta ko.lapselle sisarus ja teille toinen lapsi - riippumatta siitä minkälainen tämä esikoinen on. Ikäero tasaantuu vuosien varrella, suurimman osan elämästämme elämme aikuisinan ja silloin 7 v.ikäeroa ei käytännössä ole. Toki ainoanakin lapsena pärjää, mutta sisaret ovat tärkeitä. Väittäisin että teillä on mukavampaa kun on 4 ihmistä perheessä. Autoakaan ei tarvitse vielä vaihtaa - autoasia tärkeää miehille, oletko muistuttanut miestäsi että 4 henkilöä on vielä vähän kun 4 tai 5 hengen autoon mahtuu ihan hyvin kaukalo ja istuinkoroke. Miehet ovat käytännöllisiä huolehtijoita, muitsta arvostaa sitä ja ottaa itsekin ko.asioita puheeksi:-) Nykyiseen kotiinkin mahtuu:) Meillä on tällä hetkellä 3 lasta ja 4. eli viimeinen masussa. Iät 6, 3, ja vauva + raskaus. Kolmen lapsen kokemuksesta voin sanoa, että ihan yhtä helppoa ja vaikeaa kun sen yhden tai kahden kanssa. Yhden kanssa tuppaa olemaan niin intensiivistä että kaksi lasta, ainakin minusta, tuntui helpommalta ja luontevammalta. Ei sun tarvitse miehellesi vakuutella ja perustella. Luultavasti raskaus menee hvyin ja lapsi on terve, se on todennäköisempää. Meilläkin on yhdellä lapselle näkyvä vamma, mutta terve lapsi muuten on, ja yhtä rakas vaikka hänen kanssaan ollut alku vaativampaa (keskosuus). En tiedä ikääsi mutta jos eroatte on miehelläsi mahdollisuus vielä tulla tahtomattaan tai tahdotusti isäksi, naiselle biologinen ikä aika tarkasti loppuu noin 40 vuoden ikään. Ole rehellinen miehellesi, voitte eism. sopia että jos ultaräänissä yms.lapsella todetaan vakavaa sairautta tai poikkeamaa keskeytätte raskauden ja yritätte uudestaan. Ethän sinäkään voi taata täydellistä lasta, kukapa meistä aikuisistakaan olisi täydellinen? Sitäpaisti, Suomessa on hirveän hyvä hoito ja kuntoutus ja toimintaterapiat lapsille, on vain aikuisesta kiinni miten erilaisuuteen suhtautuu. Kannustan teitä tekemän sen toisen lapsen, mutta mikä on perimmäinen syy sille että miehesi ei halua lasta? Rakastaako hän sinua ja on sitoutunut teidän perheeseen? Eikö myös oman rouvan siittäminen nosta miehen itsetuntoa? [/quote] Kiva vastaus, mutta ongelmahan on se, että mies ei suostu edes keskustelemaan toisesta lapsesta. Minä olen antanut aikaa, tehnyt kompromisseja, odottanut. Minä jätin ystävät ja täydellisen työn ollakseni rakkaani kanssa. Minä tein lyhennettyä työaikaa, jotta lapsi saadaan kuskattua terapiaan. Minä kävin töissä ja maksoin laskut ja vuokrat, kun mies lisäopiskeli. Minä olen tukenut ja rakastanut ja ollut läsnä, jotta mies saa toivomansa elämän. Ostimme omakotitalon, teen pihatöitä, vaikka vihaan lumitöitä, kukkien istutusta ja omakotitaloasumista. Minulla on vain tämä yksi toive. Tasapuolisuuden nimissä, eikö minullakin olisi tähän oikeus? Ap
[/quote]
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa erota. Vaihtoehtona sinulla on uhrata oma onni ja toiveet, tai sitten repäistä irti ja lähteä etsimään onnea muualta. Ei se onneton parisuhde siinä ydinperheesäkään mitenkään hyvä esikuva ja roolimalli ole, että sen takia kannattaisi jäädä sinnittelemään vihaamansa ihmisen kanssa siihen asti kunnes lapsi on parikymppinen ja oma elämä ohitse.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:51"]
Koska miehesi on asiassa noin ehdoton, niin veikkaampa, että hän on jo ensimmäisen lapsen kohdalla ollut niin äärirajoilla, että on mielessään harkinnut avioeroa.
[/quote]
Vapaaehtoinen yksilapsisuus näyttää vieläkin olevan joillekin mammoille hankala asia käsittää. Uskokaa jo monille riittää vain se yksi!
mä en ymmärrä miks jotku haluaa ihan helvetisti lapsia. O___O mulle riittää nolla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:51"]
Koska miehesi on asiassa noin ehdoton, niin veikkaampa, että hän on jo ensimmäisen lapsen kohdalla ollut niin äärirajoilla, että on mielessään harkinnut avioeroa.
[/quote]
Vapaaehtoinen yksilapsisuus näyttää vieläkin olevan joillekin mammoille hankala asia käsittää. Uskokaa jo monille riittää vain se yksi!
[/quote]
Mutta jos se ei riitä sille suhteen toiselle osapuolelle? Miksi toisen täytyy uhrata oma onnensa jonkun kuvitellun ydinperheidyllin vuoksi? Olisiko hyväksyttävä syy erota vasta se jos toinen pettää, muuten täytyisi vain sitkutella onnettomassa liitossa, syystä että?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:27"]Hei! Kun teillä on jo yksi lapsi, niin on viisasta haluta ko.lapselle sisarus ja teille toinen lapsi - riippumatta siitä minkälainen tämä esikoinen on. Ikäero tasaantuu vuosien varrella, suurimman osan elämästämme elämme aikuisinan ja silloin 7 v.ikäeroa ei käytännössä ole. Toki ainoanakin lapsena pärjää, mutta sisaret ovat tärkeitä. Väittäisin että teillä on mukavampaa kun on 4 ihmistä perheessä. Autoakaan ei tarvitse vielä vaihtaa - autoasia tärkeää miehille, oletko muistuttanut miestäsi että 4 henkilöä on vielä vähän kun 4 tai 5 hengen autoon mahtuu ihan hyvin kaukalo ja istuinkoroke. Miehet ovat käytännöllisiä huolehtijoita, muitsta arvostaa sitä ja ottaa itsekin ko.asioita puheeksi:-) Nykyiseen kotiinkin mahtuu:) Meillä on tällä hetkellä 3 lasta ja 4. eli viimeinen masussa. Iät 6, 3, ja vauva + raskaus. Kolmen lapsen kokemuksesta voin sanoa, että ihan yhtä helppoa ja vaikeaa kun sen yhden tai kahden kanssa. Yhden kanssa tuppaa olemaan niin intensiivistä että kaksi lasta, ainakin minusta, tuntui helpommalta ja luontevammalta. Ei sun tarvitse miehellesi vakuutella ja perustella. Luultavasti raskaus menee hvyin ja lapsi on terve, se on todennäköisempää. Meilläkin on yhdellä lapselle näkyvä vamma, mutta terve lapsi muuten on, ja yhtä rakas vaikka hänen kanssaan ollut alku vaativampaa (keskosuus). En tiedä ikääsi mutta jos eroatte on miehelläsi mahdollisuus vielä tulla tahtomattaan tai tahdotusti isäksi, naiselle biologinen ikä aika tarkasti loppuu noin 40 vuoden ikään. Ole rehellinen miehellesi, voitte eism. sopia että jos ultaräänissä yms.lapsella todetaan vakavaa sairautta tai poikkeamaa keskeytätte raskauden ja yritätte uudestaan. Ethän sinäkään voi taata täydellistä lasta, kukapa meistä aikuisistakaan olisi täydellinen? Sitäpaisti, Suomessa on hirveän hyvä hoito ja kuntoutus ja toimintaterapiat lapsille, on vain aikuisesta kiinni miten erilaisuuteen suhtautuu. Kannustan teitä tekemän sen toisen lapsen, mutta mikä on perimmäinen syy sille että miehesi ei halua lasta? Rakastaako hän sinua ja on sitoutunut teidän perheeseen? Eikö myös oman rouvan siittäminen nosta miehen itsetuntoa? [/quote] Kiva vastaus, mutta ongelmahan on se, että mies ei suostu edes keskustelemaan toisesta lapsesta. Minä olen antanut aikaa, tehnyt kompromisseja, odottanut. Minä jätin ystävät ja täydellisen työn ollakseni rakkaani kanssa. Minä tein lyhennettyä työaikaa, jotta lapsi saadaan kuskattua terapiaan. Minä kävin töissä ja maksoin laskut ja vuokrat, kun mies lisäopiskeli. Minä olen tukenut ja rakastanut ja ollut läsnä, jotta mies saa toivomansa elämän. Ostimme omakotitalon, teen pihatöitä, vaikka vihaan lumitöitä, kukkien istutusta ja omakotitaloasumista. Minulla on vain tämä yksi toive. Tasapuolisuuden nimissä, eikö minullakin olisi tähän oikeus? Ap
[/quote]
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa erota. Vaihtoehtona sinulla on uhrata oma onni ja toiveet, tai sitten repäistä irti ja lähteä etsimään onnea muualta. Ei se onneton parisuhde siinä ydinperheesäkään mitenkään hyvä esikuva ja roolimalli ole, että sen takia kannattaisi jäädä sinnittelemään vihaamansa ihmisen kanssa siihen asti kunnes lapsi on parikymppinen ja oma elämä ohitse.
[/quote]
En vihaa miestäni. Vihaan tiettyä piirrettä miehessäni ja tästä piirteestä huolimatta rakastan häntä. En kai olisi muuttanut vieraaseen kaupunkiin ja ostanut taloa, joka oli mieheni unelma, jos en häntä rakastaisi. Olen kyllä miehelle katkera siitä, ettei tee kanssani toista lasta. Olen katkera omasta ja lapseni puolesta. Ja tiedän katkeruudesta tulisi pääsrä eroon, sillä muuten alan aidosti vihaamaan miestäni. Minulla on vain monta vuotta ollut se toive ja halu saada toinen lapsi. En pysty kuvailemaan sitä tunnetta, se vain on voimakkaasti läsnä. Ap
232 jatkaa, ennen ekaa lasta monikin voi haaveilla monesta lapsesta ja kertoa että aikoo tehdä ainakin neljä lasta. Varmasti elämä erityislapsen kanssa voi muuttaa ajatuksia omasta jaksamisesta ja voimien rajallisuudesta, ja siinä tapauksessa en pitäisi tuota teidän tilannetta lupauksen pettämisenä. Vaan että elämä on, ja olette kuitenkin selvinneet ja olette vielä yhdessä ja perhe. Monella on yhteinen matka tyssännyt jo tuossa vaiheessa.