Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua toista lasta
06.08.2015 |
Ainokaisemme aloittaa nyt koulun ja vuosia olen haaveillut toisesta lapsesta, odottanut, että mieskin on valmis toiseen lapseen. Lapsikin puhuu useasti, kuinka olisi kiva saada vauva perheeseen ja kuinka hoitaisi vauvaa ja on jo miettinyt nimeä pikkusisarelleen.
Meillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, on auto, talo ja hyvät työpaikat. Esikoinen on ollut haastava lapsi, sillä hänellä diagnosoitiin dyspraksia 5-vuotiaana. Nyt puhe ja kaikki ongelmat on kuitenkin selätetty ja arki käynyt helpommaksi. Mies kuitenkin varmaan pelkää, että seuraavakin olisi erityislapsi ja toisaalta hän kokee, että elämä kahden lapsen kanssa olisi jotenkin paljon hankalampaa. Silloin kun tapasimme, hän kertoi haluavansa kolme lasta ja naimisiin mennessämme puhuimme kahdesta lapsesta.
Nyt oikeasti olen alkanut pohtimaan, että pitäisikö minun erota miehestä, joka ei millään suostu toiseen lapseen, vaikka yhdessä suunnittelimme isompaa perhettä. En halua, että lapsi jää kokonaan ilman sisaruksia ja minä oikeasti tahdon olla äiti kahdelle lapselle. Tiedän, ettei esikoinen enää saisi sisaruksesta leikkikaveria, mutta itse koen omatkin sisareni todella läheisiksi, vaikka minulla on ikäeroa nuorempiin sisariini 9 ja 12 vuotta.
Olen puhunut ja keskustellut miehen kanssa monia kertoja, tuntuu ettei kumpikaan meistä pysty ymmärtämään toisen kantaa... En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi. Toive toisesta lapsesta on niin suuri, että välillä ajatellessa asiaa, tunnen fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta.
En oikeastaan kaipaa edes mitään neuvoja, ehkä vertaistukea tai keskustelua siitä, miten muiden perheissä on vastaavista tilanteista selvitty.
Kommentit (240)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"] Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE! [/quote] Mitä helvettiä? Pitää todella täydellinen narsisti ja todella epärakastava, että alkaa kiristämään seksillä toista. Seksi tarkoitaa riskiä tulla raskaaksi ja sitten, jos mies käy vieraissa, niin siitäkin suututaan. Kuinka hirveää olisikaan joutua tuollaiseen parisuhteeseen! Siitä on todellakin rakkaus kaukana. IKINÄ ei tulisi mieleenkään tehdä jotain tuollaista omassa suhteessani. [/quote] Mitä kiristämistä se on, jos kertoo miehelle rehellisesti jättävänsä ehkäisyn pois. Jos mies haluaa seksiä, mutta ei lasta hän käyttää kondomia tai pistää piuhat poikki. Vai eikö miehellä ole mitään vastuuta ehkäisystä?
[/quote]
Mä dumppaisin tuollaisen naisen. Täytyy olla kieroutunut mieli jos tuollaista peliä lähtee pelaamaan.
T: mies
[/quote]Eli et halua huolehtia ehkäisystä vaan jätät sen naisen vastuulle ja sitten vingut naisten petollisuutta kun sattuu vahinko. Hyvä se on muita syyttää kun itse ei välitä kantaa minkäänlaista vastuuta.
[/quote]
Idiootti. Siitä ehkäisystä pitää huolehtia yhtä hyvin niin silloin kun toinen ei halua jälkikasvua, kuin myös silloin kun kumpikaan ei halua. Tätä on parisuhde ja toisesta välittäminen, joka näille akoille tuntuu olevan liian vaikea ymmärtää. Ei, mies ei ole mikään väline saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella voi olla todella onnellinen lapsuus vaikkei olisikaan sisaruksia. Ei sisar ole kenenkään perusoikeus vaan ne oikeudet on se, että lasta rakastetaan ja ei lyödä jne. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi se toinen lapsi on niin pakko, kun kerran on jo yksi. Aina ei vaan saa kaikkea, mitä haluaa. Mitään sen järkevämpää syytä toiseen lapseen ei ole kuin halu.
Jos nyt kuitenkin halu kasvaa liian isoksi, niin voit vain erota. Et voi ketään pakottaa toiseen lapseen. Tai tyydyt tilanteeseen katkeroitumatta ja hyväksyt sen. Muuta et voi tehdä. Ketään ei voi eikä saa isäksi vasten tahtoa pakottaa, se on moraalisesti todella väärin.
Kuuntele omaa sydäntäsi ja tee ratkaisusi sen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:39"] En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ap, sinua on kusetettu. Ainahan täällä palstalla märistään, että noin periaatteelliset seikat tulee selvittää ennen naimisiin menoa yms yms. Sä selvitit, niinkuin piti, sait haluamasi vastauksen, mutta mies muuttikin mieltään! Nyt on ämmät sitä mieltä, että on ok vaihtaa mielipidettä, auta armias jos tässä oliskin nainen kusettajana, nainen lynkattais. Nyt kerrot miehelle, että aiot hankkia toisen lapsen, ja menet hedelmöityshoitoon. Mies käyttäköön ehkäisyä, kun ei enää toista biologista lasta tahdo, ja Sä hoidat asian avoimesti toisaalla. Terv. ainoa lapsi, sisarus olisi parasta, mitä olisin voinut saada. [/quote] Voi jumalauta kun ei lasten hankinnassa voi olla mitään ennaltapäätettyjä periaatteita, koska lapsi TARVITSEE sen että on haluttu ja rakastettu. Jos ap ei tätä ymmärrä niin sitten on lapsellinen tapaus. [/quote] No ei jumalauta, eihän ihmisten avioliitoista tulis hevon vittuakaan, jos miehet oottelee ekat 15v, että mahtaiskohan haluta lapsen vai ei, ja sit kun haluaa, pitää muija vaihtaa nuorempaan, kun vanhemman kanssa ei enää onnistu. Siinä vaiheessa, kun perustaa toisen kanssa vakituista taloutta, pitää olla sen verran kypsä, että osaa kertoa haluaako lapsen, kaksi, kolme vai enemmän ja tai ei lainkaan. Lapsettomuuden kohdatessa voi kumpikin miettiä, olisiko mahdollisuus jossain muualla, jos niitä lapsia tahdottiin. Ap:n ja miehen elämässä ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, että siihen vetoamalla voisi muuttaa näin isoja linjoja.
[/quote]
Huhhuh, aikamoiset vaatimukset. Että parikymppisenä pitää tietää jo tasan tarkalleen, minkälaisen elämän haluaa ja siinä päätöksessä pitää pysyä? AJat kyllä kumppanisi todella ahtaalle tuollaisella vaatimuksella.
Me odotellaan nyt miehen kanssa ensimmäistä, mutta ei kumpikaan meistä tiedä haluaako joskus sitten sitä toista vai ei. Ja kypsiä aikuisia kyllä ollaan, ei vaan tiedetä vielä täysin realistisesta lapsiarjesta, niin paha lähteä mitään varmaa sanomaan. Voi olla, että jää ainoaksi. Voi olla, että innostutaan hankkimaan parikin lisää. Sitä ei tiedä.
[/quote]
Mutta huomaatko tässä kohtaa sen eron, että olette yhdessä samaa mieltä tästä asiasta? Tilanne on aivan eri sitten kun naimisiin mennessä ollaan puhuttu, että tehdään ainakin kaksi lasta. Silloin toinen saa tuntea olonsa petetyksi, kun toinen kieltäytyy tekemästä toista lasta. On aivan normaalia, että pariskunnat suunnittelee yhteistä elämäänsä ennen avioliittoa. Me ainakin puhuimme arvoistamme, yhteisistä haaveista, montako lasta, pystyykö koiraihminen elämään ilman koiraa, koska toinen on allerginen. Keskustelimme myös siitä, mitä teemme jos toinen löytää työn toiselta paikkakunnalta, miten selviämme mahdollisesta lapsettomuudesta, mitä mieltä olemme perhevapaiden jakamisesta ja jopa suhtautumisestamme pettämiseen. Eikö nämä teidän mielestä ole asioita, joista tulee keskustella ennen naimisiin menoa?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:02"]
Ainokaisemme aloittaa nyt koulun ja vuosia olen haaveillut toisesta lapsesta, odottanut, että mieskin on valmis toiseen lapseen. Lapsikin puhuu useasti, kuinka olisi kiva saada vauva perheeseen ja kuinka hoitaisi vauvaa ja on jo miettinyt nimeä pikkusisarelleen. Meillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, on auto, talo ja hyvät työpaikat. Esikoinen on ollut haastava lapsi, sillä hänellä diagnosoitiin dyspraksia 5-vuotiaana. Nyt puhe ja kaikki ongelmat on kuitenkin selätetty ja arki käynyt helpommaksi. Mies kuitenkin varmaan pelkää, että seuraavakin olisi erityislapsi ja toisaalta hän kokee, että elämä kahden lapsen kanssa olisi jotenkin paljon hankalampaa. Silloin kun tapasimme, hän kertoi haluavansa kolme lasta ja naimisiin mennessämme puhuimme kahdesta lapsesta. Nyt oikeasti olen alkanut pohtimaan, että pitäisikö minun erota miehestä, joka ei millään suostu toiseen lapseen, vaikka yhdessä suunnittelimme isompaa perhettä. En halua, että lapsi jää kokonaan ilman sisaruksia ja minä oikeasti tahdon olla äiti kahdelle lapselle. Tiedän, ettei esikoinen enää saisi sisaruksesta leikkikaveria, mutta itse koen omatkin sisareni todella läheisiksi, vaikka minulla on ikäeroa nuorempiin sisariini 9 ja 12 vuotta. Olen puhunut ja keskustellut miehen kanssa monia kertoja, tuntuu ettei kumpikaan meistä pysty ymmärtämään toisen kantaa... En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi. Toive toisesta lapsesta on niin suuri, että välillä ajatellessa asiaa, tunnen fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta. En oikeastaan kaipaa edes mitään neuvoja, ehkä vertaistukea tai keskustelua siitä, miten muiden perheissä on vastaavista tilanteista selvitty.
[/quote] jos alkaa odottamaan mitä mies haluu niin lapsettomaksi jää, ei muuta kun toimeksi, tuskin miehesi kondomia käyttää. Tiedät varmaan konstit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:41"]"En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi."
Sulla on ap vähän vääristynyt kuva perheestä ja parisuhteesta.
[/quote]
Niin, minun mielestäni parisuhteessa molempuen pitäisi tehdä kompromisseja, mutta tässä avioliitossa minä olen ainut, joka niitä on tehnyt. Se miksi, olen kaikki kompromissit tehnyt, on se että ole halunnut puolisoni olevan onnellinen. Ymmärsin, kun mies halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle, suostuin omakotitalon ostamiseen, koska se oli miehen unelma. Rakastan miestäni, mutta vihaan hänen ehdottomuuttaan ja kykenemättömyyttään kompromisseihin. Teistä vaikuttaa siltä, että minä olen itsekäs ja niin olenkin. Kyllä minullakin on lupa haaveisiin ja toiveisiin. Tällä hetkellä elän toisen ihmisen unelmaa. Olemme yhdessä tämän elämän rakentaneet, mutta aina ollaan menty miehen ehdoilla. Ap
Ratkaisu tilanteeseesi on, että jätät pillerit. Mies voi sitten päättää, jääkö perheeseen vai ei, kun olet raskaana. Tässä ratkaisussa molemmilla on mahdollisuus valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:00"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:39"] En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ap, sinua on kusetettu. Ainahan täällä palstalla märistään, että noin periaatteelliset seikat tulee selvittää ennen naimisiin menoa yms yms. Sä selvitit, niinkuin piti, sait haluamasi vastauksen, mutta mies muuttikin mieltään! Nyt on ämmät sitä mieltä, että on ok vaihtaa mielipidettä, auta armias jos tässä oliskin nainen kusettajana, nainen lynkattais. Nyt kerrot miehelle, että aiot hankkia toisen lapsen, ja menet hedelmöityshoitoon. Mies käyttäköön ehkäisyä, kun ei enää toista biologista lasta tahdo, ja Sä hoidat asian avoimesti toisaalla. Terv. ainoa lapsi, sisarus olisi parasta, mitä olisin voinut saada. [/quote] Voi jumalauta kun ei lasten hankinnassa voi olla mitään ennaltapäätettyjä periaatteita, koska lapsi TARVITSEE sen että on haluttu ja rakastettu. Jos ap ei tätä ymmärrä niin sitten on lapsellinen tapaus. [/quote] No ei jumalauta, eihän ihmisten avioliitoista tulis hevon vittuakaan, jos miehet oottelee ekat 15v, että mahtaiskohan haluta lapsen vai ei, ja sit kun haluaa, pitää muija vaihtaa nuorempaan, kun vanhemman kanssa ei enää onnistu. Siinä vaiheessa, kun perustaa toisen kanssa vakituista taloutta, pitää olla sen verran kypsä, että osaa kertoa haluaako lapsen, kaksi, kolme vai enemmän ja tai ei lainkaan. Lapsettomuuden kohdatessa voi kumpikin miettiä, olisiko mahdollisuus jossain muualla, jos niitä lapsia tahdottiin. Ap:n ja miehen elämässä ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, että siihen vetoamalla voisi muuttaa näin isoja linjoja. [/quote] Huhhuh, aikamoiset vaatimukset. Että parikymppisenä pitää tietää jo tasan tarkalleen, minkälaisen elämän haluaa ja siinä päätöksessä pitää pysyä? AJat kyllä kumppanisi todella ahtaalle tuollaisella vaatimuksella. Me odotellaan nyt miehen kanssa ensimmäistä, mutta ei kumpikaan meistä tiedä haluaako joskus sitten sitä toista vai ei. Ja kypsiä aikuisia kyllä ollaan, ei vaan tiedetä vielä täysin realistisesta lapsiarjesta, niin paha lähteä mitään varmaa sanomaan. Voi olla, että jää ainoaksi. Voi olla, että innostutaan hankkimaan parikin lisää. Sitä ei tiedä. [/quote] Mutta huomaatko tässä kohtaa sen eron, että olette yhdessä samaa mieltä tästä asiasta? Tilanne on aivan eri sitten kun naimisiin mennessä ollaan puhuttu, että tehdään ainakin kaksi lasta. Silloin toinen saa tuntea olonsa petetyksi, kun toinen kieltäytyy tekemästä toista lasta. On aivan normaalia, että pariskunnat suunnittelee yhteistä elämäänsä ennen avioliittoa. Me ainakin puhuimme arvoistamme, yhteisistä haaveista, montako lasta, pystyykö koiraihminen elämään ilman koiraa, koska toinen on allerginen. Keskustelimme myös siitä, mitä teemme jos toinen löytää työn toiselta paikkakunnalta, miten selviämme mahdollisesta lapsettomuudesta, mitä mieltä olemme perhevapaiden jakamisesta ja jopa suhtautumisestamme pettämiseen. Eikö nämä teidän mielestä ole asioita, joista tulee keskustella ennen naimisiin menoa?
[/quote]
Tottakai, pitääkin keskustella.
Tässä on vaan se, että vasta ensimmäisen lapsen saatuaan voi tietää mitä vanhemmuus oikeasti on. Mielipide voi ja saa muuttua jos tuntuu ettei toiseen riitä voimavarat.
Etukäteen voi miettiä, muttei kaikken voi varautua ja tilanteet muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:41"]"En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi." Sulla on ap vähän vääristynyt kuva perheestä ja parisuhteesta. [/quote] Niin, minun mielestäni parisuhteessa molempuen pitäisi tehdä kompromisseja, mutta tässä avioliitossa minä olen ainut, joka niitä on tehnyt. Se miksi, olen kaikki kompromissit tehnyt, on se että ole halunnut puolisoni olevan onnellinen. Ymmärsin, kun mies halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle, suostuin omakotitalon ostamiseen, koska se oli miehen unelma. Rakastan miestäni, mutta vihaan hänen ehdottomuuttaan ja kykenemättömyyttään kompromisseihin. Teistä vaikuttaa siltä, että minä olen itsekäs ja niin olenkin. Kyllä minullakin on lupa haaveisiin ja toiveisiin. Tällä hetkellä elän toisen ihmisen unelmaa. Olemme yhdessä tämän elämän rakentaneet, mutta aina ollaan menty miehen ehdoilla. Ap
[/quote]
Lapsi on niin iso asia, että jos ei toinen tosissaan toista halua, se ei ole mitään ehdottomuutta vaan puhdasta järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies ei tietenkään ole tehnyt mitään sinun eteesi, eheei tietenkään. Vaan sinun tekosi nyt punnitaan.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:00"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:39"] En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ap, sinua on kusetettu. Ainahan täällä palstalla märistään, että noin periaatteelliset seikat tulee selvittää ennen naimisiin menoa yms yms. Sä selvitit, niinkuin piti, sait haluamasi vastauksen, mutta mies muuttikin mieltään! Nyt on ämmät sitä mieltä, että on ok vaihtaa mielipidettä, auta armias jos tässä oliskin nainen kusettajana, nainen lynkattais. Nyt kerrot miehelle, että aiot hankkia toisen lapsen, ja menet hedelmöityshoitoon. Mies käyttäköön ehkäisyä, kun ei enää toista biologista lasta tahdo, ja Sä hoidat asian avoimesti toisaalla. Terv. ainoa lapsi, sisarus olisi parasta, mitä olisin voinut saada. [/quote] Voi jumalauta kun ei lasten hankinnassa voi olla mitään ennaltapäätettyjä periaatteita, koska lapsi TARVITSEE sen että on haluttu ja rakastettu. Jos ap ei tätä ymmärrä niin sitten on lapsellinen tapaus. [/quote] No ei jumalauta, eihän ihmisten avioliitoista tulis hevon vittuakaan, jos miehet oottelee ekat 15v, että mahtaiskohan haluta lapsen vai ei, ja sit kun haluaa, pitää muija vaihtaa nuorempaan, kun vanhemman kanssa ei enää onnistu. Siinä vaiheessa, kun perustaa toisen kanssa vakituista taloutta, pitää olla sen verran kypsä, että osaa kertoa haluaako lapsen, kaksi, kolme vai enemmän ja tai ei lainkaan. Lapsettomuuden kohdatessa voi kumpikin miettiä, olisiko mahdollisuus jossain muualla, jos niitä lapsia tahdottiin. Ap:n ja miehen elämässä ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, että siihen vetoamalla voisi muuttaa näin isoja linjoja. [/quote] Huhhuh, aikamoiset vaatimukset. Että parikymppisenä pitää tietää jo tasan tarkalleen, minkälaisen elämän haluaa ja siinä päätöksessä pitää pysyä? AJat kyllä kumppanisi todella ahtaalle tuollaisella vaatimuksella. Me odotellaan nyt miehen kanssa ensimmäistä, mutta ei kumpikaan meistä tiedä haluaako joskus sitten sitä toista vai ei. Ja kypsiä aikuisia kyllä ollaan, ei vaan tiedetä vielä täysin realistisesta lapsiarjesta, niin paha lähteä mitään varmaa sanomaan. Voi olla, että jää ainoaksi. Voi olla, että innostutaan hankkimaan parikin lisää. Sitä ei tiedä. [/quote] Mutta huomaatko tässä kohtaa sen eron, että olette yhdessä samaa mieltä tästä asiasta? Tilanne on aivan eri sitten kun naimisiin mennessä ollaan puhuttu, että tehdään ainakin kaksi lasta. Silloin toinen saa tuntea olonsa petetyksi, kun toinen kieltäytyy tekemästä toista lasta. On aivan normaalia, että pariskunnat suunnittelee yhteistä elämäänsä ennen avioliittoa. Me ainakin puhuimme arvoistamme, yhteisistä haaveista, montako lasta, pystyykö koiraihminen elämään ilman koiraa, koska toinen on allerginen. Keskustelimme myös siitä, mitä teemme jos toinen löytää työn toiselta paikkakunnalta, miten selviämme mahdollisesta lapsettomuudesta, mitä mieltä olemme perhevapaiden jakamisesta ja jopa suhtautumisestamme pettämiseen. Eikö nämä teidän mielestä ole asioita, joista tulee keskustella ennen naimisiin menoa?
[/quote]
Mietin enemmänkin, että miksi se lapsiluku on niin ehdoton asia, jos parisuhde on muuten kaikinpuolin hyvä ja puoliso on ns. sielunkumppani?
Mieli voi muuttua lapsilukua koskevissa asioissa, joten miksi siinä suunnittelussa pitää olla niin ehdoton, että jos kahta ollaan mietitty, niin kaksi hankitaan vaikka toinen olisi ensimmäisen lapsen jälkeen jo puhki koko vauva-arkeen?
Olisi aika kauheaa jos mieheni haluaisi kaksi lasta, ja itse tämän ensimmäisen synnyttyä toteaisin yhden lapsen riittävän, ja mieheni uhkaisi tämän johdosta erolla. Olisin aika hämmentynyt, että näinkö heikko parisuhde meillä nyt sitten olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:45"]
Ottamatta kantaa siihen, kannattako mielummin erota vai tyytyä tilanteeseen... Olenko ainoa kenen mielestä myös toisesta lapsesta kieltäytyminen on itsekästä? Ihan yhtälailla se loukkaa toista osapuolta, joka palavasti kokee haluavansa olla äiti vielä kerran toiselle lapselle. Ymmärrän että miehellä on oikeus kertoa haluaako lasta vai ei, mutta ei se äidistä yhtään huonompaa ihmistä tee, jos hän on erimieltä.
[/quote]
Jos tuo on itsekästä niin tulee mieleen, että mikä kaikki muu sitten on? Yleensä seksi, parisuhde, lasten hankkiminen jne. eivät ole ihmisoikeuksia, vaan se on voi voi jos et löydä ihmistä jonka kanssa halut näissä asioissa kohtaa. Aina mennään sen ehdoilla joka ei halua: jos et halua seksiä niin sitä ei harrasteta, jos et halua parisuhdetta niin ei toinen voi sinua siihen pakottaa, ja jos et halua lapsia...
[/quote]Tuo seksi juttu ei ainakaan pidä paikkaansa. Kyllä lähes kaikki naiset harrastaa seksiä vaikka ei haluakaan ,siis vain miehen mieliksi. Ei jaksa sitä vomkaamista ja vähemmällä pääsee kun suostuu, vaikka ei haluakkaan.Ja minusta on outoa,että naisen pitää ehkäistä ja pumpata itseensä hormooneja ja ties mitä myrkkyjä jos mies ei halua lasta ja sitten se ,että se joka ei halua lasta, sillä on suuremmat oikeudet saada tahtonsa läpi kuin sillä toisella. Miksi se toinen voi pakottaa sinut lapsettomuuteen ?
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:11"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:08"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:32"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"] Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE! [/quote] Mitä helvettiä? Pitää todella täydellinen narsisti ja todella epärakastava, että alkaa kiristämään seksillä toista. Seksi tarkoitaa riskiä tulla raskaaksi ja sitten, jos mies käy vieraissa, niin siitäkin suututaan. Kuinka hirveää olisikaan joutua tuollaiseen parisuhteeseen! Siitä on todellakin rakkaus kaukana. IKINÄ ei tulisi mieleenkään tehdä jotain tuollaista omassa suhteessani. [/quote] Mitä kiristämistä se on, jos kertoo miehelle rehellisesti jättävänsä ehkäisyn pois. Jos mies haluaa seksiä, mutta ei lasta hän käyttää kondomia tai pistää piuhat poikki. Vai eikö miehellä ole mitään vastuuta ehkäisystä? [/quote] Mä dumppaisin tuollaisen naisen. Täytyy olla kieroutunut mieli jos tuollaista peliä lähtee pelaamaan. T: mies [/quote] Oot joo mies hohoooo, taidat olla lapseton yksinelävä nainen, villi veikkaus. [/quote] No hoohoo, sä taidat olla taas yksi nainen, jolle mies on vain väline saavuttaa mitä haluaa elämässä ja jonka hyvinvointi on aika toissijainen asia KUN SINÄ JOTAIN HALUAT. T: Mies todellakin [/quote] Hei, ootko koskaan miettinyt, että saattat olla homo? Hoida itsellesi joku söpö ruskea kolo ja paina sitä, katkera ällöttävä "mies".
[/quote]
"Miehestä" voitaisiin puhua, jos voisin edes teoriassa päätyä sun kanssa parisuhteeseen, hyväksikäytettäväksi ja haukuttavaksi. Silitä sitä beettaasi kun se kyselee sulta: "Mikä on kulta, en kai mä sanonu jotain väärin. Anteeks, en mä tarkottanu mitään. Voi kunpa mä osaisin aina ottaa sut huomioon kaikessa."
[/quote]
No jos mun kanssa suhteeseen ryhtyisit niin homohan sä oot. Mulla on ihana nainen ja kolme lasta.
Miksi automaattisesti oletit mun olevan nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja et voi todellakaan heittäytyä pyytämättä martyyriksi, tehdä kaikkea, mitä et olisi halunnut eikä sinulta ole pyydetty ja olettaa tämän jälkeen, että mies korvaa ne asiat.
Ap sinulla on oikeus omiin unelmiisi ja tavoitteisiisi. Samalla tavalla on myös miehelläsi. Teidän täytyy löytää asiaan joku ratkaisu yhdessä. Kauhean tuomitsevaa porukkaa täällä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:41"]"En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi." Sulla on ap vähän vääristynyt kuva perheestä ja parisuhteesta. [/quote] Niin, minun mielestäni parisuhteessa molempuen pitäisi tehdä kompromisseja, mutta tässä avioliitossa minä olen ainut, joka niitä on tehnyt. Se miksi, olen kaikki kompromissit tehnyt, on se että ole halunnut puolisoni olevan onnellinen. Ymmärsin, kun mies halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle, suostuin omakotitalon ostamiseen, koska se oli miehen unelma. Rakastan miestäni, mutta vihaan hänen ehdottomuuttaan ja kykenemättömyyttään kompromisseihin. Teistä vaikuttaa siltä, että minä olen itsekäs ja niin olenkin. Kyllä minullakin on lupa haaveisiin ja toiveisiin. Tällä hetkellä elän toisen ihmisen unelmaa. Olemme yhdessä tämän elämän rakentaneet, mutta aina ollaan menty miehen ehdoilla. Ap
[/quote]
Lopeta vastedes menemästä miehen ehdoilla, simple as that.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:02"]
Ainokaisemme aloittaa nyt koulun ja vuosia olen haaveillut toisesta lapsesta, odottanut, että mieskin on valmis toiseen lapseen. Lapsikin puhuu useasti, kuinka olisi kiva saada vauva perheeseen ja kuinka hoitaisi vauvaa ja on jo miettinyt nimeä pikkusisarelleen. Meillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, on auto, talo ja hyvät työpaikat. Esikoinen on ollut haastava lapsi, sillä hänellä diagnosoitiin dyspraksia 5-vuotiaana. Nyt puhe ja kaikki ongelmat on kuitenkin selätetty ja arki käynyt helpommaksi. Mies kuitenkin varmaan pelkää, että seuraavakin olisi erityislapsi ja toisaalta hän kokee, että elämä kahden lapsen kanssa olisi jotenkin paljon hankalampaa. Silloin kun tapasimme, hän kertoi haluavansa kolme lasta ja naimisiin mennessämme puhuimme kahdesta lapsesta. Nyt oikeasti olen alkanut pohtimaan, että pitäisikö minun erota miehestä, joka ei millään suostu toiseen lapseen, vaikka yhdessä suunnittelimme isompaa perhettä. En halua, että lapsi jää kokonaan ilman sisaruksia ja minä oikeasti tahdon olla äiti kahdelle lapselle. Tiedän, ettei esikoinen enää saisi sisaruksesta leikkikaveria, mutta itse koen omatkin sisareni todella läheisiksi, vaikka minulla on ikäeroa nuorempiin sisariini 9 ja 12 vuotta. Olen puhunut ja keskustellut miehen kanssa monia kertoja, tuntuu ettei kumpikaan meistä pysty ymmärtämään toisen kantaa... En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi. Toive toisesta lapsesta on niin suuri, että välillä ajatellessa asiaa, tunnen fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta. En oikeastaan kaipaa edes mitään neuvoja, ehkä vertaistukea tai keskustelua siitä, miten muiden perheissä on vastaavista tilanteista selvitty.
[/quote] jos alkaa odottamaan mitä mies haluu niin lapsettomaksi jää, ei muuta kun toimeksi, tuskin miehesi kondomia käyttää. Tiedät varmaan konstit.
[/quote]
Jos odottaa että pillua jakelevia naisia ilmestyy oven taakse, niin ilman pillua jää. Miehen pitää esittää ihastunutta ja jopa rakastunutta ja käydä sen jälkeen hoitelemassa pahaa-aavistamattomat naiset. Tärkeintähän on mitä minä haluan elämässä, ei se rikkooko se toisen oikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:09"]Ratkaisu tilanteeseesi on, että jätät pillerit. Mies voi sitten päättää, jääkö perheeseen vai ei, kun olet raskaana. Tässä ratkaisussa molemmilla on mahdollisuus valita.
[/quote]
Tämä nyt ei ole vaihtoehto ollenkaan. Ap
Ehkäisy pois ja ratkaisu on siinä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:11"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:08"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:32"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"] Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE! [/quote] Mitä helvettiä? Pitää todella täydellinen narsisti ja todella epärakastava, että alkaa kiristämään seksillä toista. Seksi tarkoitaa riskiä tulla raskaaksi ja sitten, jos mies käy vieraissa, niin siitäkin suututaan. Kuinka hirveää olisikaan joutua tuollaiseen parisuhteeseen! Siitä on todellakin rakkaus kaukana. IKINÄ ei tulisi mieleenkään tehdä jotain tuollaista omassa suhteessani. [/quote] Mitä kiristämistä se on, jos kertoo miehelle rehellisesti jättävänsä ehkäisyn pois. Jos mies haluaa seksiä, mutta ei lasta hän käyttää kondomia tai pistää piuhat poikki. Vai eikö miehellä ole mitään vastuuta ehkäisystä? [/quote] Mä dumppaisin tuollaisen naisen. Täytyy olla kieroutunut mieli jos tuollaista peliä lähtee pelaamaan. T: mies [/quote] Oot joo mies hohoooo, taidat olla lapseton yksinelävä nainen, villi veikkaus. [/quote] No hoohoo, sä taidat olla taas yksi nainen, jolle mies on vain väline saavuttaa mitä haluaa elämässä ja jonka hyvinvointi on aika toissijainen asia KUN SINÄ JOTAIN HALUAT. T: Mies todellakin [/quote] Hei, ootko koskaan miettinyt, että saattat olla homo? Hoida itsellesi joku söpö ruskea kolo ja paina sitä, katkera ällöttävä "mies".
[/quote]
"Miehestä" voitaisiin puhua, jos voisin edes teoriassa päätyä sun kanssa parisuhteeseen, hyväksikäytettäväksi ja haukuttavaksi. Silitä sitä beettaasi kun se kyselee sulta: "Mikä on kulta, en kai mä sanonu jotain väärin. Anteeks, en mä tarkottanu mitään. Voi kunpa mä osaisin aina ottaa sut huomioon kaikessa."