Mies ei halua toista lasta

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:09"]Ratkaisu tilanteeseesi on, että jätät pillerit. Mies voi sitten päättää, jääkö perheeseen vai ei, kun olet raskaana. Tässä ratkaisussa molemmilla on mahdollisuus valita.
[/quote]

Tämä nyt ei ole vaihtoehto ollenkaan. Ap
[/quote]
Miksi?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:45"]

Ottamatta kantaa siihen, kannattako mielummin erota vai tyytyä tilanteeseen... Olenko ainoa kenen mielestä myös toisesta lapsesta kieltäytyminen on itsekästä? Ihan yhtälailla se loukkaa toista osapuolta, joka palavasti kokee haluavansa olla äiti vielä kerran toiselle lapselle. Ymmärrän että miehellä on oikeus kertoa haluaako lasta vai ei, mutta ei se äidistä yhtään huonompaa ihmistä tee, jos hän on erimieltä.

[/quote]

Jos tuo on itsekästä niin tulee mieleen, että mikä kaikki muu sitten on? Yleensä seksi, parisuhde, lasten hankkiminen jne. eivät ole ihmisoikeuksia, vaan se on voi voi jos et löydä ihmistä jonka kanssa halut näissä asioissa kohtaa. Aina mennään sen ehdoilla joka ei halua: jos et halua seksiä niin sitä ei harrasteta, jos et halua parisuhdetta niin ei toinen voi sinua siihen pakottaa, ja jos et halua lapsia...

[/quote]Tuo seksi juttu ei ainakaan pidä paikkaansa. Kyllä lähes kaikki naiset harrastaa seksiä vaikka ei haluakaan ,siis vain miehen mieliksi. Ei jaksa sitä vomkaamista ja vähemmällä pääsee kun suostuu, vaikka ei haluakkaan.Ja minusta on outoa,että naisen pitää ehkäistä ja pumpata itseensä hormooneja ja ties mitä myrkkyjä jos mies ei halua lasta ja sitten se ,että se joka ei halua lasta, sillä on suuremmat oikeudet saada tahtonsa läpi kuin sillä toisella. Miksi se toinen voi pakottaa sinut lapsettomuuteen ?

[/quote]

Eihän se pakotakaan. Voit ottaa ritolat ja etsiä miehen joka haluaa tehdä lapsen sinulle. Se on ainoa oikeus mitä ihmisellä on tässä asiassa.

Itse olen ainoa lapsi. Olen miettinyt, että olisihan se mukavaa jos olisi sisko tai veli. Mutta ei se mua haittaa, ei ole multa paljoa pois. Jos siis ajatellaan lapsen eikä vanhempien kannalta. Vanhempani olivat ajatelleet mulle pikkusiskoa/-veljeä, mutta he erosivat ollessani kaksivuotias. Uusista liitoista ei ole sitten syntynyt lapsia. Ja olen ihan tyytyväinen.

Järkevä ukko sulla. Lopeta sinäkin synnytyselimillä jattelu.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:13"]Ap sinulla on oikeus omiin unelmiisi ja tavoitteisiisi. Samalla tavalla on myös miehelläsi. Teidän täytyy löytää asiaan joku ratkaisu yhdessä. Kauhean tuomitsevaa porukkaa täällä.
[/quote]
Kiitos, tässäpä vasta järkevä kommentti.
Tiedän, että kuulostan monissa kommenteissani marttyyrilta ja melko lapselliselta. Haluan vain nyt purkaa tuntojani, minulla on tunteet ja näin minä tilanteen koen. Miehelleni en tietenkään asioista puhu näin, ei tilanne parane kotona toista syyttelemällä.
Joku sanoi, että en naimisiin mennessämme olisi voinut tietää saammeko lapsia ollenkaan. Totta, mutta tilanteena se onkin eri asia, kuin se (tältä nyt minusta tuntuu), että toinen on vain "ähäkutti, eipäs perustetakaan sellaista elämää ja perhettä, josta yhdessä haaveiltiin". Ap

Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE!

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:21"] Se hoitaa ehkäisyn joka niitä lapsia EI halua. Toki ei salaa jätetä ehkäisyä pois vaan reilusti kerrot miehelle että haluat 2.lapsen ja jätät nyt ehkäisyn pois ja jos mies EI lasta halua niin hän hoitaa ehkäisyn tästä lähtien. SIMPLE LIFE! [/quote]   Mitä helvettiä? Pitää todella täydellinen narsisti ja todella epärakastava, että alkaa kiristämään seksillä toista. Seksi tarkoitaa riskiä tulla raskaaksi ja sitten, jos mies käy vieraissa, niin siitäkin suututaan. Kuinka hirveää olisikaan joutua tuollaiseen parisuhteeseen! Siitä on todellakin rakkaus kaukana. IKINÄ ei tulisi mieleenkään tehdä jotain tuollaista omassa suhteessani. [/quote] Mitä kiristämistä se on, jos kertoo miehelle rehellisesti jättävänsä ehkäisyn pois. Jos mies haluaa seksiä, mutta ei lasta hän käyttää kondomia tai pistää piuhat poikki. Vai eikö miehellä ole mitään vastuuta ehkäisystä?

[/quote]

Mä dumppaisin tuollaisen naisen. Täytyy olla kieroutunut mieli jos tuollaista peliä lähtee pelaamaan.

T: mies

[/quote]Eli et halua huolehtia ehkäisystä vaan jätät sen naisen vastuulle ja sitten vingut naisten petollisuutta kun sattuu vahinko. Hyvä se on muita syyttää kun itse ei välitä kantaa minkäänlaista vastuuta.

[/quote]

Idiootti. Siitä ehkäisystä pitää huolehtia yhtä hyvin niin silloin kun toinen ei halua jälkikasvua, kuin myös silloin kun kumpikaan ei halua. Tätä on parisuhde ja toisesta välittäminen, joka näille akoille tuntuu olevan liian vaikea ymmärtää. Ei, mies ei ole mikään väline saatana.

[/quote]No miksi sitten se ehkäisy käytännössä jää yksinomaan naisten huoleksi. Mitäs toisesta välittämistä se on että nainen hoitaa ehkäisyn kun kumpikaan ei halua lasta ja nainen hoitaa ehkäisyn jos ei halua lasta ja nainen hoitaa  ehkäisyn jos mies ei halua lasta? Ja itse olet "idiootti väline saatana". Tuokin on yksinomaan miesten keksintöä,että naiset niitä minään välineinä pitäis. Naiset haluaa elämänkumppanin ,ei mitään välinettä.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:11"]Perustelet eroa miehestä sillä, että lapsesi saisi silloin ehkä sisaruksen. Kumman luulet lapsen mieluummin valitsevan: ei sisarusta ja kumpikin vanhempi joka päivä läsnä vai sisaruksen ja erossaolon koko ajan toiseen vanhempaan ja ikävän. Vaikka lapsi kaipaa sisarusta, luultavammin hän silti haluaa ehjän perheen. Sinulla itsellä on enemmän kaipuu lapseen ja tämän (itsekkään) syyn vuoksi olet valmis rikkomaan lapsen perheen [/quote] Lapsi valitsisi totta kai ehjän perheen, jossa kaikki on hyvin. Mutta entä perheen, jossa äiti ei lopulta pysty edes katsomaan isään päin, koska on tälle niin katkera riistetystä mahdollisuudesta? Koen oikeasti mieheni huijanneen minut naimisiin kanssaan valehtelemalla lapsitoiveistaan. Ap

[/quote]

Niin, mulle taas tulee mieleen että olet huijannut kanssasi naimisiin miehen, jota et oikeasti rakasta kun kerran tuollainen katkeruus herää.

Pamauta itsesi paksuksi SALAA. niinhän ne muutkin lierot ämmät tekevät. Maailman väestömäärä olisi puolittunut, jos se olisi miesten vallassa. Akat ovat siis syyäitä esim. nälänhätään.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:00"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:39"] En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ap, sinua on kusetettu. Ainahan täällä palstalla märistään, että noin periaatteelliset seikat tulee selvittää ennen naimisiin menoa yms yms. Sä selvitit, niinkuin piti, sait haluamasi vastauksen, mutta mies muuttikin mieltään! Nyt on ämmät sitä mieltä, että on ok vaihtaa mielipidettä, auta armias jos tässä oliskin nainen kusettajana, nainen lynkattais. Nyt kerrot miehelle, että aiot hankkia toisen lapsen, ja menet hedelmöityshoitoon. Mies käyttäköön ehkäisyä, kun ei enää toista biologista lasta tahdo, ja Sä hoidat asian avoimesti toisaalla. Terv. ainoa lapsi, sisarus olisi parasta, mitä olisin voinut saada. [/quote] Voi jumalauta kun ei lasten hankinnassa voi olla mitään ennaltapäätettyjä periaatteita, koska lapsi TARVITSEE sen että on haluttu ja rakastettu. Jos ap ei tätä ymmärrä niin sitten on lapsellinen tapaus. [/quote] No ei jumalauta, eihän ihmisten avioliitoista tulis hevon vittuakaan, jos miehet oottelee ekat 15v, että mahtaiskohan haluta lapsen vai ei, ja sit kun haluaa, pitää muija vaihtaa nuorempaan, kun vanhemman kanssa ei enää onnistu. Siinä vaiheessa, kun perustaa toisen kanssa vakituista taloutta, pitää olla sen verran kypsä, että osaa kertoa haluaako lapsen, kaksi, kolme vai enemmän ja tai ei lainkaan. Lapsettomuuden kohdatessa voi kumpikin miettiä, olisiko mahdollisuus jossain muualla, jos niitä lapsia tahdottiin. Ap:n ja miehen elämässä ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, että siihen vetoamalla voisi muuttaa näin isoja linjoja. [/quote] Huhhuh, aikamoiset vaatimukset. Että parikymppisenä pitää tietää jo tasan tarkalleen, minkälaisen elämän haluaa ja siinä päätöksessä pitää pysyä? AJat kyllä kumppanisi todella ahtaalle tuollaisella vaatimuksella. Me odotellaan nyt miehen kanssa ensimmäistä, mutta ei kumpikaan meistä tiedä haluaako joskus sitten sitä toista vai ei. Ja kypsiä aikuisia kyllä ollaan, ei vaan tiedetä vielä täysin realistisesta lapsiarjesta, niin paha lähteä mitään varmaa sanomaan. Voi olla, että jää ainoaksi. Voi olla, että innostutaan hankkimaan parikin lisää. Sitä ei tiedä. [/quote] Mutta huomaatko tässä kohtaa sen eron, että olette yhdessä samaa mieltä tästä asiasta? Tilanne on aivan eri sitten kun naimisiin mennessä ollaan puhuttu, että tehdään ainakin kaksi lasta. Silloin toinen saa tuntea olonsa petetyksi, kun toinen kieltäytyy tekemästä toista lasta. On aivan normaalia, että pariskunnat suunnittelee yhteistä elämäänsä ennen avioliittoa. Me ainakin puhuimme arvoistamme, yhteisistä haaveista, montako lasta, pystyykö koiraihminen elämään ilman koiraa, koska toinen on allerginen. Keskustelimme myös siitä, mitä teemme jos toinen löytää työn toiselta paikkakunnalta, miten selviämme mahdollisesta lapsettomuudesta, mitä mieltä olemme perhevapaiden jakamisesta ja jopa suhtautumisestamme pettämiseen. Eikö nämä teidän mielestä ole asioita, joista tulee keskustella ennen naimisiin menoa?

[/quote]

Mietin enemmänkin, että miksi se lapsiluku on niin ehdoton asia, jos parisuhde on muuten kaikinpuolin hyvä ja puoliso on ns. sielunkumppani?

Mieli voi muuttua lapsilukua koskevissa asioissa, joten miksi siinä suunnittelussa pitää olla niin ehdoton, että jos kahta ollaan mietitty, niin kaksi hankitaan vaikka toinen olisi ensimmäisen lapsen jälkeen jo puhki koko vauva-arkeen?

Olisi aika kauheaa jos mieheni haluaisi kaksi lasta, ja itse tämän ensimmäisen synnyttyä toteaisin yhden lapsen riittävän, ja mieheni uhkaisi tämän johdosta erolla. Olisin aika hämmentynyt, että näinkö heikko parisuhde meillä nyt sitten olikin.

[/quote]

Meillä on juuri tällainen tilanne. Ero tulee väistämättä. Ajan kysymys.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:09"]Ratkaisu tilanteeseesi on, että jätät pillerit. Mies voi sitten päättää, jääkö perheeseen vai ei, kun olet raskaana. Tässä ratkaisussa molemmilla on mahdollisuus valita.
[/quote]

Tämä nyt ei ole vaihtoehto ollenkaan. Ap
[/quote]
Miksi?
[/quote]

Koska tämä on moraalisesti täysin väärin. Voin vain toivoa, että mies joskus haluaa sen toisen lapsen. No, tuskin haluaa, mutta en ala leikkiä "jumalaa". Ap

Kumman puolelta dyspraksia periytyy? Aivan turha tehdä toista vammaista lasta.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:02"]

Ainokaisemme aloittaa nyt koulun ja vuosia olen haaveillut toisesta lapsesta, odottanut, että mieskin on valmis toiseen lapseen. Lapsikin puhuu useasti, kuinka olisi kiva saada vauva perheeseen ja kuinka hoitaisi vauvaa ja on jo miettinyt nimeä pikkusisarelleen. Meillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, on auto, talo ja hyvät työpaikat. Esikoinen on ollut haastava lapsi, sillä hänellä diagnosoitiin dyspraksia 5-vuotiaana. Nyt puhe ja kaikki ongelmat on kuitenkin selätetty ja arki käynyt helpommaksi. Mies kuitenkin varmaan pelkää, että seuraavakin olisi erityislapsi ja toisaalta hän kokee, että elämä kahden lapsen kanssa olisi jotenkin paljon hankalampaa. Silloin kun tapasimme, hän kertoi haluavansa kolme lasta ja naimisiin mennessämme puhuimme kahdesta lapsesta. Nyt oikeasti olen alkanut pohtimaan, että pitäisikö minun erota miehestä, joka ei millään suostu toiseen lapseen, vaikka yhdessä suunnittelimme isompaa perhettä. En halua, että lapsi jää kokonaan ilman sisaruksia ja minä oikeasti tahdon olla äiti kahdelle lapselle. Tiedän, ettei esikoinen enää saisi sisaruksesta leikkikaveria, mutta itse koen omatkin sisareni todella läheisiksi, vaikka minulla on ikäeroa nuorempiin sisariini 9 ja 12 vuotta. Olen puhunut ja keskustellut miehen kanssa monia kertoja, tuntuu ettei kumpikaan meistä pysty ymmärtämään toisen kantaa... En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi. Toive toisesta lapsesta on niin suuri, että välillä ajatellessa asiaa, tunnen fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta. En oikeastaan kaipaa edes mitään neuvoja, ehkä vertaistukea tai keskustelua siitä, miten muiden perheissä on vastaavista tilanteista selvitty.

[/quote] jos alkaa odottamaan mitä mies haluu niin lapsettomaksi jää, ei muuta kun toimeksi, tuskin miehesi kondomia käyttää. Tiedät varmaan konstit.

[/quote]

Jos odottaa että pillua jakelevia naisia ilmestyy oven taakse, niin ilman pillua jää. Miehen pitää esittää ihastunutta ja jopa rakastunutta ja käydä sen jälkeen hoitelemassa pahaa-aavistamattomat naiset. Tärkeintähän on mitä minä haluan elämässä, ei se rikkooko se toisen oikeuksia.

[/quote]Mitä liikkuu ihmisen päässä joka kirjoittaa näin? Todella ällöä. ohis

Sulla on pakkomielle, ap. Ja pakkomielteistä ei koskaan seuraa mitään hyvää, koska ne sokaisee terveen järjen ja saa harkintakyvyn keulimaan. Ota breikki ja keskity muihin asioihin elämässäsi. Kommenttiesi perusteella olet kuin orava, jonka leukaperät jäi jumiin purressa.

Luovu jo toivosta. Jos miehesi suostuisi sitten joku päivä toisen lapsen hankkimiseen, hän ei välittäisi lapsesta ja joutuisit hoitamaan lapsen yksin. Näin käy yleensä. Ja toisen lapsen elämä on pilalla, kun isä ei välitä.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 23:01"]Ap ymmärrän sinua ja ajatustasi potentiaalisesta / jo toteutuneesta katkeruudesta. Olen myös hämmentynyt siitä, millä kannalla (peukutuksista ja kommenteista päätellen) enemmistö on. Olen vastaavassa tilanteessa. Toisen lapsen kaipuuta on vaikea järkevästi kuvailla. Tuli ihan itku kun luin sekä kommentteja että tarkennuksiasi omaan tilanteeseesi. [/quote] Kiitos kauniista sanoistasi. Olen pahoillani, että joudut kokemaan saman. Se kaipuu on jotenkin hillitön. Jos minusta tuntuu näin pahalta, se etten välttämättä saa toista lasta, niin miltä mahtaa tuntua kaikista niistä, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa. Täytyy olla kiitollinen, että on edes se yksi lapsi. Tiedän, että tämä seuraava kirjoittamani asia tulee aiheuttamaan p*skamyrskyn... mutta olisi oikeasti mielettömän upeaa saada vielä yksi lapsi, joka olisi terve, lapsi, jolla ei olisi kehityspoikkeavuutta. Kokea vanhemmuus siltäkim kannalta, kun ei tarvitse huolehtia lapsen terapioista ja kuntoutuksesta. Ei tarvitsisi miettiä, miten asiat ovat kuukauden päästä tai vuoden päästä. Oppiiko lapseni ikinä puhumaan niin, että vieraat ymmärtävät. Ei tarvitsisi pelätä diagnoosia, vakea vammaistukea. Saako lapsi kunnon terapeutin? Huoleton vanhemmuus... tiedän, että koskaan ei voi tietää, onko lapsi terve, mutta minä haluaisin kokea sen. Ap

[/quote]

Niin, koskettavasti kirjoitettu. Kurja tilanne teillä, tavallaan... Myös minä olen ihan hämmentynyt siitä, miten suuri osa täällä pitää toisen lapsen haluamista jotenkin liian itsekkäänä. Ihan kuin enemmistö puolustaisi miehen kantaa kynsin hampain. Lapsen kaipuu voi olla hyvin vahva, (kaikilla ei ole) miksi se olisi tukahdutettava nyt, kun kaikki on mahdollista vielä? Katkeroitumisen mahdollisuushan siinä on olemassa, vaikka kuinka rakastaisi toista!

Minusta ei ole mikään peruste sekään, (niinkuin monella täällä) että elämä on nyt kunnossa ja kaikki niin helppoa YHDEN lapsen kanssa, kun meillä on niin mukavaa...! Kai tiedätte, että se sellainenkin elämä voi muuttua hetkessä, vaikeaksi, suruksi.. mitä vaan. Ymmärrän ap:n valtavan vauvan kaipuun. Jos rakastat miestäsi, suostuttele vielä, kerro kaikki tunteesi, (niinkuin varmasti olet jo tehnytkin)... Ei tähän ole helppoa vastausta.

Kuulostaa aloitusteksti aivan kun omasta elämästäni vuosia takaperin.Toisen lapsen kaipuu oli todella suuri ja ajattelin katkeruutta,mitä tulen loppu elämäni kokemaan jos en saa koskaan enää lasta.Mies ei lämmennyt lapsi haaveille kunnes lakkasin painostamasta häntä.Ajattelin että olen onnellinen kun olen yhdenkin lapsen saanut elämääni.Kunnes eräänä päivänä mies ehdottikin itse, että toinen lapsi olisi tervetullut!8 vuotta tuli lapsille ikäeroa ja olen nykyään onnellinen kahden äiti.En tiedä oliko tästä apua tilanteeseen, mutta ehkä on hyvä antaa miehen itse lämmetä ajatukselle.Painostaminen asiaan tekee helposti vastareaktion kenelle vaan.Voimia tilanteeseen!I feel you!

Minä niin ymmärrän tunteesi, nuo kirjoituksesi ovat kuin omasta kynästäni! Millä on 3-vuotias lapsi, jolle olen toivonut sisarusta. Mies ei halua. Ei halua myöskään puhua asiasta, suuttuu tai menee mykäksi, vastaa vain "ei". Meidän esikoisemme on ollut helppo lapsi, myös meillä isä ei heräillyt öisin eikä vie harrastuksiin, osta vaatteita tai hoida lääkäriasioita. Olin tietyllä tavalla vielä itsestäni todella ylpeä, kun sain annettua miehelle aikaa palautua töistä jne. 

Ja nyt on vain kauhea surun, katkeruuden, toivon, "ehkä tämä tästä"- tunteen myllerrystä. Joinain päivinä pystyn unohtamaan hetkeksi lapsi-asian, toisina tekisi mieli lähteä parisuhteesta. Näitä tunteita on tosi vaikea kuvailla. 

Ehkä voisin sopeutua ajatukseen yksilapsisuudesta, jos mies kuuntelisi minua, minun kaipuutani, ja kertoisi oman näkökulmansa. Jos päätös tehtäisiin aidosti yhdessä. Tätä ap mielestäni toi hyvin esille, parisuhde on kompromisseja ja näin isoista päätöksistä on keskusteltava yhdessä. 

Synkimpinä hetkinä olen ajatellut, että täydellinen ratkaisu olisi tulla salaa raskaaksi ja lähteä sitten kahden biologisesti täyssisaruksen kanssa omilleni. Ihan sairasta, tiedän, enkä näin tekisi. Mutta jotenkin se toisen lapsen kaipuu yhdistettynä siihen tunteeseen, että toinen päättää yhteisestä asiasta ilman, että edes kuulee minua, on niin valtavan suuri möykky.

Tsemppiä ap! Mitä tahansa teetkin asian suhteen, tee päätös, joka on sinun. Tämän asian kanssa itse kipuilen. Kukaan ei kuitenkaan voi eikä saa olla vastuussa toisen onnesta. 

En vähättele vauvan kaipuuta, enkä pidä sitä itsekkäänä. Olen vain huolissani ap:n eropuheista, uusperheen ihannoinnista yms. Olen itse eroperheestä ja maksanut kovan hinnan vanhempieni "uudesta onnesta."
-
Ymmärtääkseni ap:n avioliitto on muuten ollut ihan hyvä ja onnellinen (?), mutta tämä asia on alkanut hiertämään välejä ja viilentänyt ap:n tunteita miestä kohtaan.
-
Mulle perheen rikkominen on iso juttu, en siihen halua kannustaa edes anonyyminä netissä, ellei kyseessä ole jotakin vakavaa, kuten väkivaltaa, sairaalloisia addiktioita (päihteet yms) tai pettämistä ilman katumista tms. Eriävät mielipiteet lapsiluvusta voi olla kyllä kivuliasta ja lasta kaipaava tuntea tuskaa asian vuoksi, mutta itse en osaa nähdä sitä syynä hajoittaa perhe jo olemassa olevilta lapsilta.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:26"] [quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 13:19"]  Toinen haaste on se, että tämä on tällainen asia, jonka toinen voi päättää. Tekemättä mitään ollaan siis siinä tilanteessa, että mies on "saanut tahtonsa läpi". Nämä asiat ainakin meillä syövät naista.    [/quote] No niin se nyt vain on. Tämä ei ole mikään tasa-arvoasia. Sillähän naiset perustelevat sitäkin, että nainen voi pitää lapsen miehen tahtoa vastaan tai tehdä abortin miehen tahtoa vastaan. Kaikki täällä joutuvat vain nielemään elämän tosiasioita ja heittämään egonsa nurkkaan. Kaikkea ei voi saada. [/quote] Mikä tässä tilanteessa edes olisi tasa-arvoinen ratkaisu? AP:n näkökulmasta tietysti se, että hän saisi tahtonsa läpi, mutta objektiivisesti katsottuna..? Eihän sellaista edes ole. Silloin pitää löytää ratkaisu, jonka negatiiviset vaikutukset kumpaankin osapuoleen ovat pienemmät. Väitän, että se on toisen lapsen tekemättä jättäminen. Uskon, että ennen pitkää myös AP, kun pääsee yli tästä kriisistään, joka on aiheutunut muutosta, mukavan työn jättämisestä, nykyisestä epäsopivasta asumismuodosta ja joka ilmenee päällisin puolin pakkomielteisenä vauvakuumeiluna, ymmärtää, että kaikilla on hyvä näin.   [/quote] Vauvakuumeiluni ei ole oire muutosta ja muista siitä johtuvista asioista. Täällä olemme asuneet jo kolme vuotta, mutta lapsitoive on elänyt jo 6 vuotta. Kriisihän tästä asiasta syntyi vasta nyt, kun ainokaisen ongelmat on selätetty ja minä rupesi uskomaan, että nyt vihdoin meillä on oikeasti otollinen aika toiselle lapselle. Ap

[/quote]

Tunnetko tulleesi petetyksi? sinun pitäisi sanoa se miehellesi, että hän ymmärtäisi että hänen pitää pystyä jotenkin pukemaan sanoiksi, miksi hän on muuttanut mielensä. Hyväksytkö jos hän sanoo että ekan lapsen kanssa on ollut niin vaikeaa, että hän ei vaan pysty ottaan enää riskiä samanlaisesta, kun nyt on jo noin hyvä tilanne. Ehkä hän pelkää että se hyvä mitä teillä on, katoaa jos toinen lapsi on myös erityislapsi. Niinhän voi käydä, molemmat uupuu, riitaa, ero.