Vihaan ihmisiä. Mun ihmisviha on joskus aivan ylitsepääsemätön tunne!

Ihmiset ovat, me kaikki joskus, todella puusilmäisiä emmekä pysty ajattelemaan sitä yhtä hetkeä pidemmälle.



Esim. jos liikun kolmen lapsen kanssa kaupungilla ensimmäinen oletus ihmisiltä on useimmiten se, että kaikki lapset ovat minun.



Jos ostan kaupasta paketin kahvia ja lihapiirakoita, jonossa takana oleva ajattelee minun ostavan ne itselleni.



Jos kävelen vasemmalla puolen katua, koska juuri tulin kävelytielle vasemmalta, oletetaan etten tiedä, että sääntöjen mukaan kuuluu kävellä oikealla.



Huonoja esimerkkejä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Näihin tilanteisiin törmää päivittäin.



Monella on kova tarve tietää ja olla muita parempi, arvostella ja huomautella. Ei ole malttia syventyä, tarkastella, ottaa etäisyyttä ja nähdä todellisuutta vaan haluataan nähdä tilanteet oman navan kautta.



Ihmiset ovat liian hätäisiä päätelmissään.

Ainoat ihmiset joita en vihaa on mieheni ja lapseni. Välillä oon niin raivoissani miten ihmiset voi olla niin järjettömän tyhmiä ja ärsyttäviä. Niitten olemassaolokin ärsyttää suunnattomasti. Luulen ilmeisesti olevan jotenki tosi fiksu ja ihana itse, mitä en todellakaan aina ole.

Joskus tää tunne on ylitsepääsemätön, kävelen kaupungilla lapseni kanssa ja katselen aurinkolasieni läpi ihmisiä, mietin että jos se sanovat tai mutisevat jotain kohdallani olen aina valmiina sanomaan suorat sanat tälle. Kerranki eräs vanha nainen käveli vastaan kävelykadulla ja tokaisi kohdallani miehellensä; Eikös tässä ole vasemmanpuoleinen liikenne. Raivostuin ja sanoin että tässä olen kokoajan kuikkelehtinut ihmisten välistä että sori vaan että kuljin tällä hetkellä väärällä puolella.

Tällä tuulella kun välillä olen mulle ei kannata tulla sanomaan yhtään mitään, tai varsinkaan neuvomaan kun voisin listiä sen ihmisen sillä sekunnilla. Onko tämä sitä kuuluisaa pms:ää josta niin paljon puhutaan enkä ole itse aiemmin oireita tunnistanut? :) Normaalisti olen kuitenkin rauhaa rakastava yksilö :)

Vihaako kukaan muu avoimesti muita ihmisiä?

on sitten mukava ärsyttää jos vastaan tulee.

Voisin alkaa valittaa jostain ihan älyttömästä asiasta ihan vaan siitä ilosta että vastapuoli sekoaa... :)

Heh, olen kusipää.

Kukin elää elämäänsä kuten haluaa ja muokkaa persoonaansa parhaaseen katsomaansa suuntaan. Valintasi on omasi ja lopputuloksesta saat nauttia ihan omassa yksinäisyydessäsi kun vanhuus koittaa. K-pää on sitä myös itselleen ja k-päisyys ei ainakaan kaunista kasvoja.

Kaltaisiasi on paljon. Terveisiä nyrpeälle blondille parkkiksella!

Voisin alkaa valittaa jostain ihan älyttömästä asiasta ihan vaan siitä ilosta että vastapuoli sekoaa... :) Heh, olen kusipää.

Ikävää, mutta kai siihenkin on syy, että olet kasvanut noin kieroon.

Lasten vanhemmat olettaa, että ne heidän muksut on ykkösiä kaikkien muiden kuin heidänkin silmissä. Ja se näkyy ja kuuluu!



Just tänään olin juhlamessussa kirkossa. Oli puheita ja hyvä saarna. Kuuliko niistä mitään? No ei, kun kaksi ihmistä oli keksinyt tuoda lapsensa karjumaan kirkkoon! Lapsi huutaa messun viimeisen tunnin täyttä kurkkua, että "MENNÄÄÄÄÄN POOOOOOOOIISSS" ja ei sitä huutavaa lapsiparkaa voi viedä ulos!



Siis toki lapset on tervetulleita kirkkoon. Mutta on se nyt selvä, ettei pieni taapero jaksa istua kaksi tuntia kirkossa paikallaan. Eikö voisi elää lapsen mukaan ja olla sitten sen aikaa, minkä lapsi jaksaa. Mennä vaikka hetkeksi ulos juoksemaan ja sitten tulla takaisin, jos vielä jaksaa?



Sitten vanhemmat ja lapset kaupassa... Kakarat saa juosta hyllyjen väleissä. Työntää kärryjä päin toisia ihmisiä. Räpeltää kaikkia kaupan tuotteita, vaikkei niitä osteta. Vanhemmat ei kiellä, ei kasvata.



Ja sitten nämä kolmen kakaran suurmammat kaupungilla ja ostoskeskuksissa. Sinne tarjoushullutteluiden ruuhkaankin pitää tunkea niin, että yksi on kärryissä ja kaksi muuta roikkuu kärryn kahvoissa kiinni. Ja sitten marssitaan sellaisena rintamana, että pois alta risut ja männynkävyt, maailmassa ei ole muita kuin mä ja mun penskat! Jos tällainen tahmanäppinen kakara sitten käytävällä törmää muihin asiakkaisiin, niin äiti vaan mulkoilee silmät myrkkyä tihkuen ja saattaa äristäkin.



Nämä suurmammat valtaa hissit. Kahvilat linja-autot. Ja heidän lapset ensin. Ei yhtään ihme, että isosta osasta lapsia kasvaa itsekkäitä ilkimyksiä, jotka olettaa, että koko maailma on olemassa vain heidän mieltymystensä ja oikkujensa tyydyttämiseksi.



Eli joo, mäkin olen ihmisvihaaja. Pienten lasten vanhempien vihaaja.

Kukin elää elämäänsä kuten haluaa ja muokkaa persoonaansa parhaaseen katsomaansa suuntaan. Valintasi on omasi ja lopputuloksesta saat nauttia ihan omassa yksinäisyydessäsi kun vanhuus koittaa. K-pää on sitä myös itselleen ja k-päisyys ei ainakaan kaunista kasvoja.

Kaltaisiasi on paljon. Terveisiä nyrpeälle blondille parkkiksella!

Voisin alkaa valittaa jostain ihan älyttömästä asiasta ihan vaan siitä ilosta että vastapuoli sekoaa... :) Heh, olen kusipää.

kerrassaan pieleen menneen luonteenmäärityksen.

Olen kusipää ainoastaan kadulla murjottaville skitsoille, en sukulaisilleni/ystävilleni.

Ymmärrän sua kyllä ja uskon, että suurimmalla osalla ihmisistä on samalaisia fiiliksiä ainakin joskus.



Mä vihaan ihmisiä sen takia kun itse olen iloinen ja yritän olla ystävällinen ja ymmärtäväinen aina kaikille niin tulee pelkkää paskaa vaan takaisin.



Hississä esim jos on täyttä ja satun olemaan nappien kohdalla niin kysyn taaemmaksi menneiltä että mihin kerrokseen ovat menossa jotta voin siinä nappien vieressä painaa heillekkin oikean numeron. Yleensä mua mulkoillaan kun hullua tyyliin että mitä se mulle kuuluu.



Kaupassa jos mulla on tyyliin pari ostosta eikä kiirettä ja taakse tulee väsyneen näköinen äiti jonka lapset huutaa niin tarjoan heille omaa paikkaani jonossa että pääsevät nopeammin.



Ja näitä esimerkkejähän riittää. Hyvin harvoin kuulee sanan kiitos tai saa hymyä takaisin. Tulee itselle sellanen fiilis että kiittämättömyys on maailamn palkka ja hitto muutan johonkin metsään erakoksi sitten kun kaikki ihmiset on niin kusipäitä. jaksa siinä olla ystävällinen ja iloinen itse kun muut on naama norsunvitulla AINA.



Toinen himo ärsyttävä asia on se kun yksinhuoltajana jouduin ottamaan lapseni monenlaisiin paikkoihin mukaan. Väsyneenkin lapsen ja itse väsyneenä ja kiireessä just vaikka siellä kaupasn alennusmyynnissä kun on pakko työpäivänjälkeen mennä ruuhka-aikaan äkkiä hakeen vaikka joku uusi vaate kun vanha olikin käynyt pieneksi tai hajonnut tms. Kyllä ihmiset mulkoilee kun koitat nopeasti puikkelehtia että saan ostettua tarvitsemani ja pääsen pois. katsotaan että mitä toikin äiti tunkee noiden lastenvaunujen kanssa tänne ruuhka-aikaan ja eikö s tajua ettei tarvi tänne tulla blaab blaab...



Ravintolassa ja kirkossakin mulkoillaan pahasti heti kun lapsi kitisi pienempää. Joskushan se on vietävä niihin paikkoihin että voi opettaa miten siellä käyttäydytään.

Kotonako me leikitään ravintolaa ja pyydetään naapurit pyöriin olkkariin ja opetan lapsille että niille ei nyt puhuta eikä häiritä ja istut pöydässä vaan ja hymyilet hiljaa. Huh huh.



Niin kovin vähän ymmärrystä ihmisillä. Tuntuu että aina saa vaan itse nöyristellä ja ymmärtää ja silti kaikki mulkoilee.

Ystävällisyyttä ja avuliaisuutta vasta opetellaan meillä. Aivan kuin kiva luonne ja ystävällisyys ventovieraille olisi jotenkin itseltään pois ja heikkouden merkki.

Olen aina ollut epäsosiaalinen. Kaikki eivät vain siedä lajitoveriensa seuraa, koska se aiheuttaa stressiä, ei siinä ole mitään ihmeellistä.



Mutta en tietenkään anna sen näkyä, eihän se muiden ihmisten vika ole, että meitä on pallolla jo aivan liikaa ja kilpailu sen mukaista.

Asiakkaat luulevat että meitä myyjiä kiinnostaa hellanteltut jotka rääkyy ja SYÖ tuotteita. On muuten mukavaa ottaa kassalle tuote joka on limasta märkä kun joku antanut pikku Oscarille ajanvietettä ettei hermostuisi.



Olen ystävällinen ja iloinen asiakaspalvelija, joka päivä kohtaan näitä ihmisten vihaajia. Joko ovat tuppisuuna ja naama hevonvitulla tai sitten tulevat vaatimaan olemattomia ja käyttäytyvät myyjää alentavasti.

Johti juurensa koulukiusaamiseen ja kodin vlinpitämättömyyteen. Olin lapsena aina uhri, potkittu ja tallottu. Kasvoin aikuiseksi ja aloin vihata ihmisiä, jos joku kehtasi tulla tielleni poikkiteloin paljastin heti hampaani - uhri olin lapsena, en enää aikusena ajattelin.

Jossain vaiheessa tajusin, että vihani estää nauttimasta elämästä ja yritnä itsehoidollisesti parantaa itseäni siitä.

Olen vieläkin syrjäänvetäytyvä eikä minulla ole kaveretia, mutta ihmisiä en enää vihaa.

Ystävällisyyttä ja avuliaisuutta vasta opetellaan meillä. Aivan kuin kiva luonne ja ystävällisyys ventovieraille olisi jotenkin itseltään pois ja heikkouden merkki.

rivien välistä asioita joita siellä ei ollut.

Sanoin että pidän vaan hiukan omaa hauskaa ap:n tyylisten skitsojen kanssa. En mitään muuta.

menkääpäs pihalle leikkimään niin häviää otsakurtut :DD

on täynnä tollasia ihmisiä jotka tekee omat päätelmänsä heti, tyyliin "mitä tuokin tuolla penkoo tota" tai "mitä tuokin kantaa tuota tonne" jne.. ilman että edes tietävät mitä se ihminen oikeasti tekee ja miksi. Siis ongelma on se että ekana ajatellaan jonkun ihmisen tekevän jotakin asiaa vain tyhmyyttään :O



Sit kun selittää MIKSI tekee asian näin, aletaan vasta ymmärtää.



Myös ne jotka ob väsyneenä töissä ja kiukuttelee ja osoittaa mieltään, eivät ajattele että ehkä muutama muukin saattaa olla väsynyt yktä paljon aja yhtä vähän muitakin kiinnosti juuri nyt tulla töihin tms.

Ihan kuin itse olisin kirjoittanut aloituksen, aika raskaaksi tulee tämä elämä.

itsevihaa. Kun väitätte toista, niin tietäkää se on teidän kohdallanne tiedostamatonta. Jos se olisi tiedostettua, niin olisitte masentuneita tai itsetuhoisia. Mutta koska se on tiedostamatonta, niin projisoitte sen muihin ihmisiin.



Näin se ihmismieli toimii, myös muissa asioisssa. Esim silloin, kun petturimies ei kestä omaa syyllisyydentuntojaan, hän projisoi syyllisyyden vaimoonsa ja syyllistää tämän. Sama tapahtuu kateuden kohdalla, häpeän kohdalla yms.

Ihmiset ovat, me kaikki joskus, todella puusilmäisiä emmekä pysty ajattelemaan sitä yhtä hetkeä pidemmälle.

Esim. jos liikun kolmen lapsen kanssa kaupungilla ensimmäinen oletus ihmisiltä on useimmiten se, että kaikki lapset ovat minun.

Jos ostan kaupasta paketin kahvia ja lihapiirakoita, jonossa takana oleva ajattelee minun ostavan ne itselleni.

Jos kävelen vasemmalla puolen katua, koska juuri tulin kävelytielle vasemmalta, oletetaan etten tiedä, että sääntöjen mukaan kuuluu kävellä oikealla.

Huonoja esimerkkejä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Näihin tilanteisiin törmää päivittäin.

Monella on kova tarve tietää ja olla muita parempi, arvostella ja huomautella. Ei ole malttia syventyä, tarkastella, ottaa etäisyyttä ja nähdä todellisuutta vaan haluataan nähdä tilanteet oman navan kautta.

Ihmiset ovat liian hätäisiä päätelmissään.

MITÄ SITTEN???? Mitä väliä sillä on, jos joku luulee joskus naapurin lapsiakin sun lapsiksi? Tai keitä ei-omia lapsia sitten mukanasi raahaatkin.

Ketä sä luulet oikeasti kiinnostavan sun lihapiirakkaostoksesi???? Jotenkin ihan vainoharhaista meininkiä joillakin... Ja sinä puhut hätäisistä päätelmistä, kun ilmeisesti jo vieraan ihmisen katse sun ostoskärryysi saa sut vauhkoontumaan.

Mä muuten olen myös äärimmäisen ystävällinen ja mukava ihminen ollut aina. Nykyään olen tosin oppinut olemaan mukava ja ystävällinen vain niille, jotka sen ansaitsevat. Esim. ajoin vahingossa autokärryllä keski-ikäisen tantan jalalle vähän. Pyysin kuuluvasti anteeksi. Mamma alkaa ähistä ja voivotella ja hieroa kantapäätään ja mölistä että aijaijai jai jai. Pyydän uudestaan häneltä anteeksi, mamma sen kuin intoutuu lisää uikuttamaan, mutta ei edes katso päin. Totesin, että jo nyt on helvetti, irtosko se jalkasi? Lähti mamma kuin jänis makuulta ja jäi uikutus siihen.

En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt mitä se ämmä käytöksellään haki?

Mäkin vihaan ihmisiä. Mun puolesta kaikki ihmiset sais tappaa

Viha on aika voimakas sana. Ja minäkin yleensä jaksan ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä. Mutta. Joskus, kun olen ns. niellyt töykeiltä, ylimielisiltä ja turhamaisilta ihmisiltä vihamielistä tai alistavaa käytöstä, niin olen minäkin rauhaa rakastava ihminen jo valmis lyömään nyrkkiä läpi seinän (näin vertauskuvannollisesti). Sellaisessa kohtaa kuitenkin agression saa menemään ohi ajattelemalla sitä tosiasiaa, että näillä ihmisillä on todellakin juuri paha olla itsensä kanssa. Ja todennäköisesti kärsivät tuosta itse eniten. joten minä jatkan kanssaihmisten kunnioittamista, ja erilaisuuden arvostamista noista "kusipäistä" huolimatta. =)

Viha on aika voimakas sana. Ja minäkin yleensä jaksan ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä. Mutta. Joskus, kun olen ns. niellyt töykeiltä, ylimielisiltä ja turhamaisilta ihmisiltä vihamielistä tai alistavaa käytöstä, niin olen minäkin rauhaa rakastava ihminen jo valmis lyömään nyrkkiä läpi seinän (näin vertauskuvannollisesti). Sellaisessa kohtaa kuitenkin agression saa menemään ohi ajattelemalla sitä tosiasiaa, että näillä ihmisillä on todellakin juuri paha olla itsensä kanssa. Ja todennäköisesti kärsivät tuosta itse eniten. joten minä jatkan kanssaihmisten kunnioittamista, ja erilaisuuden arvostamista noista "kusipäistä" huolimatta. =)