Vihaan ihmisiä. Mun ihmisviha on joskus aivan ylitsepääsemätön tunne!

Minulla on sama kuin monella muulla. Olen ihminen, joka on aina tiennyt oikean ja väärän ja miten käyttäydytään ja säännöt.

Olen ollut ystävällinen ja avulias ja kiltti. Olen päästänyt kaupan kassoilla ihmisiä ohi ja auttanut naapureita yms.

Ja olen saanut paskaa niskaan ja kiitosta ei koskaan. Jos olen ystävällinen nuorille työntekijöille, saan haukut vanhemmilta niskaan ja lopulta niiltä nuoriltakin kun ne liittoutuu niiden kusipäiden kanssa.

Nettifoorumilla olen yrittänyt olla ystävällinen niin saan haukkumisia ja hyvä kun ei tappouhkauksia vastaukseksi.

Nykyään olen kyynistynyt ja vihaan ihmisiä. Vituttaa ihmiset, jotka haukkuvat toisia ja kiusaavat työkavereita ja rikkovat sääntöjä ja ovat epäystävällisiä ja tylyjä.

Silti olen edelleen ystävällinen ja kiltti käytökseltäni, mutta enää en yritä edes ajatella ihmisistä hyvää, että tuon ja tämän kusipään käytökseen on varmaan joku selitys. Kusipäät on kusipäitä ja vihaan heitä.

itsevihaa. Kun väitätte toista, niin tietäkää se on teidän kohdallanne tiedostamatonta. Jos se olisi tiedostettua, niin olisitte masentuneita tai itsetuhoisia. Mutta koska se on tiedostamatonta, niin projisoitte sen muihin ihmisiin.

Näin se ihmismieli toimii, myös muissa asioisssa. Esim silloin, kun petturimies ei kestä omaa syyllisyydentuntojaan, hän projisoi syyllisyyden vaimoonsa ja syyllistää tämän. Sama tapahtuu kateuden kohdalla, häpeän kohdalla yms.

muistakaa aloittaa itsestänne!

Ystävällisyyttä ja avuliaisuutta vasta opetellaan meillä. Aivan kuin kiva luonne ja ystävällisyys ventovieraille olisi jotenkin itseltään pois ja heikkouden merkki.

joka skitsoaa täysin turhasta tuntemattomille sympataan vaikka kuinka, mutta sitten tuollaista harmitonta ärsyttäjää ( jolle jokainen normaali ihminen pystyisi vain nauramaan) pidetään ihmishirviönä. Vaikka on aika selvää kummalla siinä olisi luonteessaan enemmän kehitettävää.

Tuollaiseen ajatteluun jää helposti kiinni, jää levy ikäänkuin päälle. Ainakin yksi tapa jolla tuosta pääsee on ajattelemalla aktiivisesti toisin. Eli kun alkaa tulla tätä ajatusta, että "mitä toikin tossa mulkoilee" niin mieti joku positiivinen asia siitä ihmisestä, esim. "tuolla naisella on nätti mekko". Kun joka kerran vaihtaa tai korvaa sen negatiivisen ajatuksen jollain positiivisella huomiolla, tuosta pääsee eroon ellei ole sitten perustavanlaatuinen luonnehäiriö. Itsellä tätä ilmenee välillä kun joutuu negatiivisten ihmisten seuraan niin sitten tarttuu tämä ihmisviha itseenkin kunnes taas lähtee sitä kitkemään.

Sitten vanhemmat ja lapset kaupassa... Kakarat saa juosta hyllyjen väleissä. Työntää kärryjä päin toisia ihmisiä. Räpeltää kaikkia kaupan tuotteita, vaikkei niitä osteta. Vanhemmat ei kiellä, ei kasvata.

Ja sitten nämä kolmen kakaran suurmammat kaupungilla ja ostoskeskuksissa. Sinne tarjoushullutteluiden ruuhkaankin pitää tunkea niin, että yksi on kärryissä ja kaksi muuta roikkuu kärryn kahvoissa kiinni. Ja sitten marssitaan sellaisena rintamana, että pois alta risut ja männynkävyt, maailmassa ei ole muita kuin mä ja mun penskat! Jos tällainen tahmanäppinen kakara sitten käytävällä törmää muihin asiakkaisiin, niin äiti vaan mulkoilee silmät myrkkyä tihkuen ja saattaa äristäkin.

Hitto että inhoan JUURI tuota kaupassa! Minulla ei ole omia lapsia vielä enkä todellakaan vihaa lapsia, mutta vihaan vastuuntunnottomia vanhempia jotka eivät välitä kasvattaa penskojaan! Etenkin vittumaista on, jos lapsilla on omat pienet kärryt joilla ne sitten juoksentelevat ja huutavat kaupan käytävillä. Muutaman kerran kaupassa olen jäänyt jumiin ahtaalle käytävälle kun joku kakru on jäänyt leikkimään siihen minikärryillään ja isiä/äitiä ei näy missään (?!). Tai sitten saattavat tulla siihen maanittelemaan että "tulepas veeti-janita siitä, täti ei pääse ohi, uskoppas nyt kun sanotaan, veeti-janita...".

Ja juuri tuo, että hirveä mulkoilu alkaa jos lapsi sattuu törmäämään toiseen ihmiseen! Juuri sellainen "vittuako tulet meidän lapsen juoksureitille". Ja joskus mäkkärissä käydessä tulee aina se parin wt-perhe jolla hyökkäysvaunun kokoiset rattaat ja tiskillä neljä kirkuvaa muksua, äiti siinä että "HEI NYT OIKEESTI HILJAA! MITÄ TE OTATTE? MILLASEN HAMPURILAISEN SÄ NICO HALUAT? NICO! NICO HEI! MINKÄ HAMPURILAISEN SINÄ TAHDOT? onks teil mitää mis ei oo sämpylää ku toi Nico ei tykkää siit sämpyläst..."

mutta en nyt sentään ihan vihaakaan. Oma perhe just ja just menettelee. Monet ihmiset ovat ärsyttäviä, itsekkeskeisiä, ilkeitä ja epäempaattisia paskiaisia. Mutta se kai on tyyppivika eikä sille voi mitään.

Ihmiset ovat, me kaikki joskus, todella puusilmäisiä emmekä pysty ajattelemaan sitä yhtä hetkeä pidemmälle.

Esim. jos liikun kolmen lapsen kanssa kaupungilla ensimmäinen oletus ihmisiltä on useimmiten se, että kaikki lapset ovat minun.

Jos ostan kaupasta paketin kahvia ja lihapiirakoita, jonossa takana oleva ajattelee minun ostavan ne itselleni.

Jos kävelen vasemmalla puolen katua, koska juuri tulin kävelytielle vasemmalta, oletetaan etten tiedä, että sääntöjen mukaan kuuluu kävellä oikealla.

Huonoja esimerkkejä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Näihin tilanteisiin törmää päivittäin.

Monella on kova tarve tietää ja olla muita parempi, arvostella ja huomautella. Ei ole malttia syventyä, tarkastella, ottaa etäisyyttä ja nähdä todellisuutta vaan haluataan nähdä tilanteet oman navan kautta.

Ihmiset ovat liian hätäisiä päätelmissään.

MITÄ SITTEN???? Mitä väliä sillä on, jos joku luulee joskus naapurin lapsiakin sun lapsiksi? Tai keitä ei-omia lapsia sitten mukanasi raahaatkin.

Ketä sä luulet oikeasti kiinnostavan sun lihapiirakkaostoksesi???? Jotenkin ihan vainoharhaista meininkiä joillakin... Ja sinä puhut hätäisistä päätelmistä, kun ilmeisesti jo vieraan ihmisen katse sun ostoskärryysi saa sut vauhkoontumaan.

taas olen lastenvihaajien vihaaja. Niin kovaa kuria ei voi lapselleen pitää eikä niin varovasti liikkua, etteikö joku tulisi huomauttamaan jostakin, Milloin on menty bussilla rattaiden kanssa, milloin käytetty hissiä! Voi näitä tekemiäni virheitä!

Mutta joo, ap ei liene todellakaan yksin. Kaupungilla liikkuessaan huomaa, että suurinta osaa ihmisistä ärsyttävät kaikki muut ihmiset.

Lasten vanhemmat olettaa, että ne heidän muksut on ykkösiä kaikkien muiden kuin heidänkin silmissä. Ja se näkyy ja kuuluu!

Just tänään olin juhlamessussa kirkossa. Oli puheita ja hyvä saarna. Kuuliko niistä mitään? No ei, kun kaksi ihmistä oli keksinyt tuoda lapsensa karjumaan kirkkoon! Lapsi huutaa messun viimeisen tunnin täyttä kurkkua, että "MENNÄÄÄÄÄN POOOOOOOOIISSS" ja ei sitä huutavaa lapsiparkaa voi viedä ulos!

Siis toki lapset on tervetulleita kirkkoon. Mutta on se nyt selvä, ettei pieni taapero jaksa istua kaksi tuntia kirkossa paikallaan. Eikö voisi elää lapsen mukaan ja olla sitten sen aikaa, minkä lapsi jaksaa. Mennä vaikka hetkeksi ulos juoksemaan ja sitten tulla takaisin, jos vielä jaksaa?

Sitten vanhemmat ja lapset kaupassa... Kakarat saa juosta hyllyjen väleissä. Työntää kärryjä päin toisia ihmisiä. Räpeltää kaikkia kaupan tuotteita, vaikkei niitä osteta. Vanhemmat ei kiellä, ei kasvata.

Ja sitten nämä kolmen kakaran suurmammat kaupungilla ja ostoskeskuksissa. Sinne tarjoushullutteluiden ruuhkaankin pitää tunkea niin, että yksi on kärryissä ja kaksi muuta roikkuu kärryn kahvoissa kiinni. Ja sitten marssitaan sellaisena rintamana, että pois alta risut ja männynkävyt, maailmassa ei ole muita kuin mä ja mun penskat! Jos tällainen tahmanäppinen kakara sitten käytävällä törmää muihin asiakkaisiin, niin äiti vaan mulkoilee silmät myrkkyä tihkuen ja saattaa äristäkin.

Nämä suurmammat valtaa hissit. Kahvilat linja-autot. Ja heidän lapset ensin. Ei yhtään ihme, että isosta osasta lapsia kasvaa itsekkäitä ilkimyksiä, jotka olettaa, että koko maailma on olemassa vain heidän mieltymystensä ja oikkujensa tyydyttämiseksi.

Eli joo, mäkin olen ihmisvihaaja. Pienten lasten vanhempien vihaaja.

Mäkin inhoan suurinta osaa ihmisistä. Töykeän k***pään kohdatessani kuvittelen mahdollisimman kivuliaan tavan, jolla tyypin voisi päästää ajasta iäisyyteen. Helpottaa kummasti oloa ;)

Tiedän tasan miltä susta tuntuu. En itsekkän kuvittele olevani muita parempi, mutta suoranaisesti vituttaa idiootit tyhjäpäät. Vihaan sitä että vihaan ihmisiä >.<

Minäneuroosi on hykyajan suurin sairaus. Ihmiset jäävät kehitysopillisesti lapsuusvaiheeseen missä ihminen eriytyy äidistään ja kehittyy havaitsemaan itsensä erillisenä olentona. MINÄ, MINÄ ja MINÄ jää päälle kuin rikkimennyt levy vanhassa soittimessa. Kumppanin ja lasten myötä itseä laajennetaan ja jälleen on minä -minä- minä jne. Mainonta ja koko yhteiskunta kanustaa liikakulutuksen ratsulla minäsyndroomaa. Suuret minät pullistelevat joka paikassa ja kilpailu on armotonta. Se tuo mukanaan vainoharhaisuuden missä kytätään jokaista vastaantulijaa mahdollisena haastajana. On pärjättävä ulkomaanmatkoilla, harrastuksilla, autoilla, asunnoilla, pukeutumisella, tilankäytöllä jne loputtomasti. Miten paljon rauhaa, rakkautta ja lepoa ihmiset saisivatkaan kotona ja kodin ulkopuolella lopettamalla kilpiluhenkisen minä keskeisyyden. Kokeilkaa. Tuskin kukaan tallaa teidät katuojaan vaikka ette osallistukaan minä ja meidän perhe isotteluun keskustelupiireissä. Jos ei osallistu nokkimiskilpailuun ei myöskään voi tulla nokituksi. Ihanaa kun on rauha ja rakkaus joka sallii "kaikkien kukkien kukkia kukkia vaan".   

[quote author="Vierailija" time="10.06.2012 klo 14:51"]Ihmiset ovat, me kaikki joskus, todella puusilmäisiä emmekä pysty ajattelemaan sitä yhtä hetkeä pidemmälle.


Esim. jos liikun kolmen lapsen kanssa kaupungilla ensimmäinen oletus ihmisiltä on useimmiten se, että kaikki lapset ovat minun.


Jos ostan kaupasta paketin kahvia ja lihapiirakoita, jonossa takana oleva ajattelee minun ostavan ne itselleni.


Jos kävelen vasemmalla puolen katua, koska juuri tulin kävelytielle vasemmalta, oletetaan etten tiedä, että sääntöjen mukaan kuuluu kävellä oikealla.


Huonoja esimerkkejä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Näihin tilanteisiin törmää päivittäin.


Monella on kova tarve tietää ja olla muita parempi, arvostella ja huomautella. Ei ole malttia syventyä, tarkastella, ottaa etäisyyttä ja nähdä todellisuutta vaan haluataan nähdä tilanteet oman navan kautta.


Ihmiset ovat liian hätäisiä päätelmissään.
[/quote]

Ei ihmisiä oikeasti noin paljon kiinnosta sinun ostoksesi, perhesuhteesi ja liikennekäyttäytymisesi. Todennäköisesti samalla kun heidän katseensa harhailee sinussa he miettivät päivän ostoslistaa tai kissansa silmätulehdusta. Relaa vähän.

Voi olla pms, mutta eihän se kauaa kestä!?

Kuulostat sekopäältä ja ikävältä ihmiseltä, etkä varmaan järin onnellinenkaan ole?
Tosin itselläni pms on samankaltainen, onneksi vain 1pv/kk. En silti auo tuntemattomille päätä, mieheni on kyllä tulilinjalla tuolloin valitettavasti. Mutta tietää kyllä pms-käytökseni, olen hänelle selittänyt moneen otteeseen että en voi sille mitään vaikka kuinka yritän, olen vain NIIN raivona.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="10.06.2012 klo 14:51"]Ihmiset ovat, me kaikki joskus, todella puusilmäisiä emmekä pysty ajattelemaan sitä yhtä hetkeä pidemmälle.


Esim. jos liikun kolmen lapsen kanssa kaupungilla ensimmäinen oletus ihmisiltä on useimmiten se, että kaikki lapset ovat minun.


Jos ostan kaupasta paketin kahvia ja lihapiirakoita, jonossa takana oleva ajattelee minun ostavan ne itselleni.


Jos kävelen vasemmalla puolen katua, koska juuri tulin kävelytielle vasemmalta, oletetaan etten tiedä, että sääntöjen mukaan kuuluu kävellä oikealla.


Huonoja esimerkkejä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Näihin tilanteisiin törmää päivittäin.


Monella on kova tarve tietää ja olla muita parempi, arvostella ja huomautella. Ei ole malttia syventyä, tarkastella, ottaa etäisyyttä ja nähdä todellisuutta vaan haluataan nähdä tilanteet oman navan kautta.


Ihmiset ovat liian hätäisiä päätelmissään.
[/quote]

Ei ihmisiä oikeasti noin paljon kiinnosta sinun ostoksesi, perhesuhteesi ja liikennekäyttäytymisesi. Todennäköisesti samalla kun heidän katseensa harhailee sinussa he miettivät päivän ostoslistaa tai kissansa silmätulehdusta. Relaa vähän.
[/quote]

Niimpä. Aika itsekästä ajatella, että kaikki ovat kiinnostuneita juuri sinun toiminnastasi.

Vihaan ja aivan vitusti! Ja ainoa ihminen jota en vihaa on lapseni.

Mä tunnistan tästä NIIN itseni. Muutin pois Helsingistä pienempään kaupunkiin, koska luulin elämän täällä olevan leppoisampaa. Ja paskan marjat! Ihmiset käyttäytyvät täällä vielä ääliömäisemmin: roskaavat, sylkevät, ajavat jalkakäytävillä parijonossa fillareillaan, matelevat, eivät tervehdi pihassa, eivät käytä sitä kapulaa kassajonossa, röökaavat tuuletuspartseilla, pitävät bileitä, kävelevät keskellä tietä, eivät käytä paitaa kesäisin kaupoissa (miehet) yms. Ja mulla menee hermot....

Minä pidän lähes kaikista ihmisistä. Jos olen ystävällinen muille, saan ystävällisyyttä yleensä takaisin. Jos joku tuntematon ihminen osoittaa ärtymystään minua kohtaan, ei se kauaa mieltäni paina. Ajattelen, että hänellä on vaikeampaa kuin minulla. En yleensäkään välitä siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Yritän elää oman elämäni niin hyvin kuin mahdollista. En siksi, että olisin hyvä ihminen, vaan siksi, että näin voin elää mahdollisimman onnellisena.

Inhoan ihmisiä. Suurin osa on tyhmiä tai ilkeitä. Tosi harva ansaitsee kunnioituksen.

Ap, huomaa hyvin, miten vastailet itsellesi. Kommenttisi erottaa hyvin täällä siitä, että kappaleiden välissä on hervoton määrä tyhjää.

Minusta kuulostaa siltä että ap:n kannattaisi käydä tarkistuttamassa hormoninsa. Tuollainen tolkuton kiukkuisuus ei ole normaalia. Joko vika on hormonitoiminnassa tai psyykessä.