kokemusta unikoulusta 1v9kk:lle?

poika ja juuri pidetty unikoulua ja tänä iltana lapsi nukahti ilman huutoa ja omaan sänkyyn itsekseen! Samanlainen tausta kuin teillä eli välillä nukuttu hyvin ja välillä huonosti. 11 kk - 1v 2kk nukkui tosi nätisti. Sitten alkoi pikkuhiljaa olla iltanukahtaminen vaikeaa ja lopulta viimeisen kuukauden on pitänyt vierellä olla ja mielellään vielä pitää kiinni. Lisäksi nukkuu vuorokaudessa paljon 13-15 h, joten ei varmaankaan ole yliväsynyt.



Noin viikko sitten yritin nukuttaa jättämällä vain omaan huoneeseen ja kävin välillä sanomassa hyvää yötä jne..huutoa kesti tunnin ja sitten luovutin...muutaman päivän päästä kokeiltiin niin, että siirrettiin sänky takaisin vanhempien makuuhuoneeseen, (en todellakaan tiedä oliko tällä merkitystä) yövalo päälle ja soittorasia soimaan (oli myös omassa huoneessa). Huuteli noin 40 min, mutta ei suoraa huutoa vaan lopettikin välillä. Tiheästi käytiin sanomassa hyvää yötä jne...Seuraavana iltana huuteli taas vähemmän n. 30 min ja tänään ihmeen ihmeellä ei yhtään huutoa! Päiväunille poika on nukahtanut hyvin itsekseen, ongelmana oli vain ilta.



En tiedä mikä vaikutti mihinkin, mutta alunperin ajattelin kokeilla kaikkia mahdollisia kikkoja, jotta nukuttamisaikakin olisi aikaa vanhemmille kaksistaan.

Tuo on kyllä aina rankkaa, kun lapsi ei meinaa nukahtaa, ja vanhempien iltojen voimat menee vain nukuttamiseen. Meillä on nyt 2-vuotias, joka on nukkunut täysinäisiä öitä muutaman kuukauden ajan ja iltaisin nukahtaa hyvin. Mutta ei se kyllä siis ole aina näin mennyt. Kuulosti tuo sinun kirjoituksesi vähän samalta kuin meillä on jossain vaiheessa ollut. Me vaan otimme sitten omasta mielestä aika kovat keinot käyttöön, kun päätettiin, ettei tämä näin voi jatkua. Tehtiin iltapuuhat niin kuin ennenkin ja peitettiin ja juteltiin päivän tapahtumista ja laulettiin, aina hiljaisella äänellä. Ja sitten sanottiin, että nyt on aika nukkua, ja että suljetaan ovi, mutta ollaan siinä oven takana. Että näin saat paremmin nukuttua. Tämä oli siis aikaa, jolloin lapsi ei saanut itse ovia aukaistua. Ja sitten annettin itkeä tai huutaa muutama minuutti kerrallaan, mentiin sisään, toistettiin taas, että on aika nukkua, ja että suljetaan ovi, että saat paremmin unen päästä kiinni. Ja sitten niitä aikoja pidennettiin, ja lapsikin oli aina osan ajasta rauhassa ja osan huusi. Ei se miltään helpolta tuntunut, enkä tiedä kuinka karulta kuulostaa jonkun ammattilaisen korvissa, mutta näin muuttui aika nopeasti nukahtaminen. Lapsi oppi sitten nukahtamaan itekseen, miten on siis siitä asti tehnyt.



Kaipa sitä vaan täytyy jokin keino päättää, ja sitten pitäytyä siinä, ainakin niin, että näkee miten asia etenee. Meillä päätettiin näin.

Paljon tsemppiä teille, ja toivottavasti pääsette pian viettämään rauhallisia iltoja ja itsekin rentoutumaan.

Unikoulusta on kokemusta pienelle puolivuotiaalle ja silloin unikouluiltiin yhtenäisen yön saamiseksi meidän perheeseen (heräiltiin 7-9 kertaa yössä).



Olen aina ollut sitä mieltä, että lapselle uneen siirtyminen on ero vanhemmista ja se on varsinkin pimeällä pelottavaa. Lapsilla, ainakin meidän 2 ja 6v., on oikeus nukahtaa turvallisesti ja vaikka aikuista kädestä pitämällä jos siltä tuntuu. MUTTA: Lapsella ei ole oikeutta hillua, tanssia, laulaa ja höpöttää sängyssä. Heille luetaan iltasatu, iltarukous ja sanotaan hyvät yöt ja sitten suut kiinni. Jos häpötys alkaa siihen aikuinen sanoo, että suu kiinni, nyt nukutaan. Meillä ainakin iskän auktoriteetti on sen verran vahva, että ei jaksanut 2v. kokeilla montaa kertaa kun uskoo jo heti komennon. Tuumaa vaan että: okei!



Vaivaahan nukuttamisessa aina on mutta uskon, että se jättää lapseen jäljen, joka pysyy :)

Ei munkaan mielestä pienten lasten tarvitse yksin nukahtaa, jos eivät halua. Se että lapsi niin kovasti huutaa kun sen jättää yksin sänkyyn ja oven sulkee perässään varmaan johtuu siitä että sitä lasta pelottaa. Ja se, että ne sitten jossain vaiheessa oppivat sinne yksin jäämään ei todista muutakuin sen että lapsi on nujerrettu. Hän oppii lopulta menemään omaan maailmaansa ja lohduttamaan itseään kun tajuaa ettei kukaan muu lohduta.



Älkää suuttuko, olen ihan tavallinen äiti ja samassa veneessä teidän kanssanne. Minulla on tästä asiasta ihan omaa kokemusta oman lapsen kanssa! Luin paljon kaikkia oppaita kun lapsi oli vauva, ja päätin opettaa lapsen nukahtamaan kirjan ohjeiden mukaan kun hän oli n. puolvuotias. Eli etenin pikkuhiljaa silittelystä hyssyttelyyn, sängyn vieressä istumisesta ovella hyssyttelyyn jne. kunnes lapsi jäi ihan suosiolla yksin. Niihin aikoihin tyttö oppi imemään peukkua ja vaihtoi äidistä saadun turvan peukkuun. Ensin ajattelin että no sehän on kätevää. Mutta..



Tää on vaan mun mielipide, mutta musta se ei ole ihan ok. Tyttö alkoi selvästi vähemmän päivisinkin pyytää syliin, 1v. oli jo todella itsenäinen. Mulla alko jotenkin soida hälytyskellot päässä. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsensa tuntee, ja mä en pitäny siitä mitä mä näin. Että pikkunen lapsi ei tule syliin kun satuttaa itsensä, ei siis lähteny tulemaan mun luokse, vaan laittoi peukun suuhun ja jäi siihen istumaan. Kun nostin hänet syliin, ei tietenkään pois halunnut, mutta se epätavallinen itsenäisyys jotenkin kylmäsi mua.



Me alettiin ensin lukemaan pitkiä iltasatuja ja pikkuhiljaa siirryttiin takas nukuttamiseen. Nykyään kun tyttö on 2v. on ne nukuttamistilanteet oikeestaan ainoita hetkiä päivästä, kun kerkeää oikeasti olla lähekkäin. Tyttö on jo niin kova menemään, eihän taaperoita enää saa sylissä istutettua niinkuin vauvoja. Meille nää hetket on tosi tärkeitä.



Juolukka sano myös toisen tärkeän pointin, eli just sen ettei nukutettaessa tarvii sietää lapsilta mitä tahansa! Ei meillä ainakaan nukuttamiseen mene kuin korkeintaan puolisen tuntia, kun meillä on sellanen sääntö ettei iltasadun jälkeen enää nousta edes istumaan, leikitä pehmoleluilla eikä puhuta mitään. Jos unohtaa, niin muistutan ja sanon että huomenna sitten jutellaan lisää. Kun ei saa puhua mitään, jää tyttö yleensä aika nopeasti vaan tuijottamaan jotain ja nukahtaa.



Tulipas vuodatettua.. Voimia kaikille vanhemmille! :)

Mutta onko lapsi oikeasti jo väsynyt klo:20? Meillä syödään iltapuuroa vasta niihin aikoihin, ja poi 1v7kk laitetaan nukkumaan 21.30. Herää aamulla 7-8 välillä. Voisiko olla, että huutaa koska ei väsytä?

totta lienee tosiaan on, että kellään ei ole oikeaa vastausta, kun kaikki lapset ja vanhemmat ja perheet on erilaisia. mukava kuitenkin kuulla miten muilla! eilisiltaisen rupeaman jälkeen päätin, että tämä ei tunnu hyvältä. seuraavaksi tehdään meidän perheessä niin, että jäädään lapsen huoneeseen siksi aikaa kunnes nukahtaa. meillä ovia ei laiteta kiinni muutenkaan ja lapsella on yövalo + käytävästä tuleva valo. tein yhtenä iltana tällä viikolla niin, että istuin oven vieressä nojatuolissa lukemassa kunnes lapsi nukahti. hän kurkisteli ja selitteli (kertasi päivän tapahtumia kovasti), mutta katsoin häntä vain kun hän nousi ylös ja kutsui " äiti" . silloin katsoin ja sanoin, että nyt nukutaan, hyvää yötä, laita pää tyynyyn ja jatkoin lukemista. useimpina kertoina laittoi pään tyynyyn ja sitten alkoi itse sanoa noustessan, että pää tyynyyn (-niin, meillä on vielä käytössä pinnis). tässä proseduurissa meni n. 1h 15 min. mutta se oli rauhaisaa ja jotenkin mukavaa. tuntuu, että lapsella on jotenkin tosi paljon vielä juteltavaa vielä sängystäkin. vaikka juttelee kovasti pitkin päivää ja kertailee asioita. tuosta nukkumaanmenoajasta. olen miettinyt itse ihan tuota samaa, että viedäänkö liian aikaisin sänkyyn. yleensä meillä tarkkaillaan merkkejä - alkaa haukotella ja hieroa silmiään. se oli ennen varma merkki, että nyt säänkyyn, mutta ei vissiin enää...se harmittaa, että lapsi joudutaan hoitoaamuina aina herättämään 7.30 aikoihin, kun hän on vielä sikiunessa...inhoan nukkuvan lapsen herättämistä, sitä kun ei raaskisi mitenkään tehdä! siksi siis ollaan yritetty pitää kiinni tuosta 20-20.30 ajasta. toisaalta, sama kait se on vielä lapsen sänkyyn 20, jos hän ei nukahda kuitenkaan ennen kuin 21 jälkeen...tänään taidan venyttää nukkumaanmenoa hieman myöhemmäksi, kun aamulla saa nukkua pitkään. katsotaan miten menee.

Tyyli on sinänsä pysynyt samana koko ajan. Eli ei olla huoneessa, ja ovi pannaan kiinni. Nyt tyttö 2v, ja uskoisin, että pystyisi valvomaan tuntikausia, jos olisimme vieressä pitämässä kädestä kiinni. Tai jos ovi jätettäisiin auki. Lähes aina tyttö nukahtaa ilman huutoja.



Välillä on ollut kausia, että tyttö on protestoinut, mutta yleensä ne ovat muutamassa illassa menneet ohi. Meillä tyyli on ollut se, että jos huuto jatkuu, huoneessa käydään. Ensimmäisellä kerralla sanomme uudelleen hyvää yötä, nyt on yö ja nukutaan tms. Toisella kerralla vain, että nyt nukkumaan. Kolmannella kerralla emme sano enää mitään, nostamme lapsen sänkyyn ja laitamme peiton päälle ja poistumme huoneesta. Vuorottelemme, koska tyttö on riippuvaisempi minusta.



Meillä näissä vaiheissa ei ole ollut kyse turvattomuudesta, vaan testaamisesta. Turvallisuus syntyy rutiineista. Jos joka kerta vaihtaa systeemiä lasten mielihalujen mukaan, pienikin oppii, että kiukuttelulla saa kaiken periksi ja perusturvallisuus horjuu, kun rajat muuttuvat koko ajan.



Poikkeustilanteissa, kuten sairaana, tai kun on joku kylässä, joustamme tietenkin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut sen, että lapsi nukkuu yön parhaiten, kun saa nukkua yksin rauhassa.

itse huomaa, että kaikkea tule aina kirjoitettua.

Olen siis samaa mieltä kuin useimmat eli lapsen ja perheen mukaan voi kokeilla erilaisia juttuja ja löytää se parhain ja toimivin. En itsekkään halua lasta huudattaa, enkä yksin ole jättänyt huutamaan. Huudon sävyissäkin on eroja ja itse sitä lapsensa parhaiten tuntee.



Oli vain mahtavaa tänäänkin seurailla kun poikamme leikki soittolelullaan kunnes nukahti. Meni heti jo makuulleen kun annoin soittolelun käteen ja illan viimeiseksi ilmeeksi sain vielä hymyn!