Miten yläasteen opettajat jaksaa oppilaita?
Onko mielenterveys kärsinyt? Miten pitkään olet ollut opettajana?
Kommentit (63)
ja minusta tuntuu aina, että jaksan aika hyvin oppilaita. Se, mitä en meinaa jaksaa, on monen oppilaan vanhemmat, ja ne vaatimukset, mitä koulutyö nykyisin asettaa. Jos saisikin valmistella tuntejaan koulupäivän jälkeen, mutta kun nykyään istutaan illat pitkät kaikenmaailman kehittämishankkeiden parissa, tiimityössä ja -kokouksissa.
ja minusta tuntuu aina, että jaksan aika hyvin oppilaita. Se, mitä en meinaa jaksaa, on monen oppilaan vanhemmat, ja ne vaatimukset, mitä koulutyö nykyisin asettaa. Jos saisikin valmistella tuntejaan koulupäivän jälkeen, mutta kun nykyään istutaan illat pitkät kaikenmaailman kehittämishankkeiden parissa, tiimityössä ja -kokouksissa.
missä opetat? jollain pienellä paikkakunnalla? opetat maatilan kasvatteja? Jos et, heitä muutama kasvatusvinkki...
mutta perheen numero on miehen harrastusten yms. vuoksi luettelossa. Pitäisi varmaan muuttaa nimeä ja muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Vanhemmat ovat hankalampi pala, kun puhelin soi illalla, viikonloppuna ja jopa yöllä.
Ei alalla 15 vuotta ollut voi olla niin tollo, että antaa vanhemmille oman puhelinnumeronsa! Huoltajiin pidetään yhteyttä Wilmalla/Helmellä/millä lie ja koulun puhelimilla (vaikka sillä ainoalla kansliassa olevalla), ei kai nyt kukaan ala- tai yläkoulun opettaja anna omaa numeroansa huoltajille.
Tunnen muutaman yläkoulun opettajan ja käyttäytyvät yhtä huonosti kuin hirveimmät teinit...
oikein jaksakaan. Päivät niin kaoottisia metelissä ja epäkunnioittavien nykynuorten kans ja iltaisin vastaat vanhempien puheluihin, päivität wilmaviestejä, sähköposteja, korjaat kokeita, suunnittelet tunteja jne. Ei koskaan pääse irti oppilaista, aina mielessä työasiat. Hyviäkin päiviä on ja kivoja oppilaita, mutta kokonaisuus on aika raskas.
on ollut 20 vuotta opettajana Helsingissä.
miten voit kestää haistattelevaa oppilasta? kerro jotain vinkkejä
Olen yläkoulun erityisope ja vielä kaiketi ihan suht järjellinen olento. Tosin pikkasen hullu tässä työssä varmasti pitää ollakin. En minä ainakaan jaksais olla kovin tosikkona päivät pitkät. Huumorilla ja napakkuudella pärjää melko pitkälle. Työtä olen tehnyt hieman alle 10 vuotta ja vielä tuntuu, että virtaa riittä. Tuskin kuitenkaan ihan hautaan asti tässä työssä olen (sen verran olen katellut vierestä yli kuuskymppisiä kollegoja, joista osalle työ on aika tuskasta)...
Meinasin tehdä keskustelun aiheesta, mutta löytyi vanha ketju. Miten on opet, onko maailma paljon muuttunut vuodesta 2012?
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tehdä keskustelun aiheesta, mutta löytyi vanha ketju. Miten on opet, onko maailma paljon muuttunut vuodesta 2012?
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tehdä keskustelun aiheesta, mutta löytyi vanha ketju. Miten on opet, onko maailma paljon muuttunut vuodesta 2012?
Varmasti on. Teinit käyttäytyy huonommin ja keskittyminen on kaikilla ihan kuralla.
Maailma in muuttunut ihan valtavasti vuodesta 2012. Liikaa ja liian nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Maailma in muuttunut ihan valtavasti vuodesta 2012. Liikaa ja liian nopeasti.
En ole ope mutta olen (kauhuissani) ollut ihan samaa mieltä tässä jo pitkään. Olin yläasteella 2012 ja tämä muutos viimeisin 10vn aikana on hurja. Johtuuko vaan omasta aikuistumisesta vai onko vanhemmillakin (tai nyoremmilla) ikäluokilla sama kokemus että jotain ihan erityistä vaikeasti selitettävää on maailmassa vinksahtanut joskus viimeistään 2016 jälkeen? Johtuuko älylaitteista ja somesta vai mistä kaikesta, mutta hirveä kaipuu vanhaan maailmaan liian usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tehdä keskustelun aiheesta, mutta löytyi vanha ketju. Miten on opet, onko maailma paljon muuttunut vuodesta 2012?
Varmasti on. Teinit käyttäytyy huonommin ja keskittyminen on kaikilla ihan kuralla.
Toisaalta 2012 opet valitti että teinit käyttäytyy huonommin kuin ennen ja ysärillä kaikki oli paremmin. Onko vanhemmilla opeilla huonompi kestokyky, kultaako aika muistot vai onko nuoriso todella vuosikymmen toisensa jälkeen enemmän pilalla?
Vierailija kirjoitti:
Lukio on paljon raskaampi, kaikin tavoin.
Toisaalta otan liian henkilökohtaisesti oppilaitten käytöksin, minkä takia elämä on kuin vuoritorataa. Nytkin olen ihan masentunut, kun päivän viimeinen tunti meni hulinaksi ja nämä XXX tunnit on ihan perseestä -kommentit osuivat taas kipeästi. Mutta toisaalta en halua menettää tätä herkkyyttä sen juovuttavan fiiliksen takia joka tulee silloin kun oppilaat osallistuvat, tottelevat ja tykkäävät.
Olen vasta toista vuotta opettajana :)
No einyt varmaan kannata tommosia kommentteja liikaa itteensä ottaa, liian herkkä alalle jos tuo järkyttää jo omaa tasapainoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio on paljon raskaampi, kaikin tavoin.
Toisaalta otan liian henkilökohtaisesti oppilaitten käytöksin, minkä takia elämä on kuin vuoritorataa. Nytkin olen ihan masentunut, kun päivän viimeinen tunti meni hulinaksi ja nämä XXX tunnit on ihan perseestä -kommentit osuivat taas kipeästi. Mutta toisaalta en halua menettää tätä herkkyyttä sen juovuttavan fiiliksen takia joka tulee silloin kun oppilaat osallistuvat, tottelevat ja tykkäävät.
Olen vasta toista vuotta opettajana :)
No einyt varmaan kannata tommosia kommentteja liikaa itteensä ottaa, liian herkkä alalle jos tuo järkyttää jo omaa tasapainoa
Oho tää ketju olikin vuodelta 2012
ja minusta tuntuu aina, että jaksan aika hyvin oppilaita. Se, mitä en meinaa jaksaa, on monen oppilaan vanhemmat, ja ne vaatimukset, mitä koulutyö nykyisin asettaa. Jos saisikin valmistella tuntejaan koulupäivän jälkeen, mutta kun nykyään istutaan illat pitkät kaikenmaailman kehittämishankkeiden parissa, tiimityössä ja -kokouksissa.