Frigidit äidit

^ Oikeassa olet, naisten uhraukset lasta/lapsia saadessa ovat sangen vähäpätöisiä, vain oma terveys ja henki.

Naisillahan ei onneksi ole vastaavia mielihaluja muihin miehiin, harrastuksiin, opiskeluun, muuttoihin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin 😊

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia korjaantui miehen aloitteellisuuden ansiosta. Hän ehdotti että koettaisimme joka toinen ilta että hän tyydyttäisi minut ilman mitään vastatoiveita. Ja teki se todella huolella pitkän kaavan mukaan. Ja alkuun oikeasti ei sitten mitenkään viitannut siihen suuntaan että hänelläkin olisi haluttanut muutakin kuin minua pitää hyvänä. Osti ihania seksileluja minulle, öljyjä ja sitomistarvikkeita.

Jossain vaiheessa kysyi että voisiko hankkia itselleen myös lelun jota sitten käytti itseensä samalla kuin minua helli.

Kai siinä kävi niin että kun keho taas alkoi säännöllisesti saamaan oksitosiinia ilman että itse tarvitsi stressata tai miettiä niin se muistutti että elämää on sen lapsikuplan ulkopuolellakin ja aloin itse tekemään aloitteita.

Nykyään seksi on jopa parempaa kuin ennen lasta. Huomioon ottavampaa, seikkailunhaluisempaa ja sitä on enemmän kuin riittävästi.

No miten seikkailunhaluinen itse olet? Oletko valmis miehesi aloitteelle vai tekeekö hän edelleen sinun seikkailusi hyväksi joka asian, jotta saisi? Miten olet häntä tyydyttänyt? Kerrothan, miten hän saa seikkailustasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Edellisessä vastauksessa on lähtökohtaisesti pielessä yksi asia - mies "suostui" lapsiin ja perheen perustamiseen. Ikään kuin se olisi mieheltä isokin uhraus ja naiselle se elämän keskeisin projekti. Vitsit, meillä se meni kai sitten niin päin, että minä suostuin miehen lapsitoiveisiin. Itse olisin voinut olla ilmankin.

Mistä päättelit, ettei lapsen teko olisi miehelle uhraus ja sitoutuminen eliniäksi lapsiin?  Mistä päättelit, ettei sitoutuminen parisuhteeseen ja lapsien hoitoon olisi miehelle uhraus, eikä vähentäisi miehen mahdollisuuksia vaikka muihin naisiin, harrastuksiin, opiskelun,  muuttohin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin? Ihan varmasti ankkkuroi miehen paikalleen jos on vähänkään vastuuntuntoinen mies. 

Minäpä kerron miten meille kävi. Kun tavattiin nuorina, vaimoni oli sitä mieltä, ettei miehiin voi luottaa eikä hän halua koskaan naimisiin. 2 vuoden päästä hän vei minut väkisin naimisiin ja halusi nuorena lapsia. En kyseenalaistanut lasten hakkimista nuorena enkä koskaan myöhemminkään. Hän halusi monta lasta ja aina vain suostuin mukisematta. Joduin menemään työelämään aiemmin ja jättämään pidemmät opinnot väliin, kun piti perhekin elättää. En valinnut sellaisia töitäkään, jossa olisin ollut öitä poissa kotoa, piti hoitaa ja halusin olla lasten läsnä, eli työuraankin joutui karsimaan. Vaimo  kyllä ymmärsi tämän. 

Meillä oli paljon seksiä jo alusta lähtien, sitä oli vielä enemmän kun vaimo tuli raskaaksi vaimon halutessa jatkuvasti. Synnytksen jälkeen vaimo ymmärsi minuakin, halusi haluta. Annoin hänelle suuseksillä orgasmeja kun ompeleet oli vielä kipeitä. Vaimo antoi suikkareita ja ekan synnytyksen jälkeen olisi antanut pyllyäkin jos olisi mahtunut. Aika nopeasti synnytysten jälkeen vaimo halusi seksiä ihan minuakin ajatellen ja seksimäärät palasi alkuperäiseen monta kertaa viikossa. Seuraavat raskaudet samaa rataa. Jokaisen jälkeen vaimo oli kiitollinen uhrauksistani ja osoittamastani rakkaudesta. Ymmärsi pitää miehensä tyytyväisenä ja nauttia itsekin läheisyydestä. Sitä miehen hyvänä pitämistä on jatkunut nyt jo eläkeikään asti.  Minä olin vaimon tekemisistä niin kiitollinen, etten ole koskaan pystynyt käymään vieraissa, vaikka vieraat pillut on toki kiinnostaneet. Vaikeaa se olisi ollut siksikin, koska en ole ollut kertaakaan puutteessa sen jälkeen kun tavattiin.  Nyt tähän ikään mennessä rakkaus ja kiitollisuus vaimoani kohtaan on kasvannut potenssiin 5. Minun uhraukseni opiskelu- ja työuraan ei enää tunnu missään. Yksi paskan hailee.  Pystyin harrastamaan intohimoisesti niitä harrastuksia, mihin perheen varoista jäi mahdollisuuksia. Intohimoni ja kiitollisuuteni vaimoon on korvannut monin verroin kaiken muun.  Nyt nautimme vaimon kanssa eläkepäivistä ja lukuisista lapsenlapsista, seksiä unohtamatta 

Tähänkin pätee se, että niin makaa kuin petaa ja pitää antaa jos haluaa saada. 

Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä siihen. 

Että vaimo vei väkisin naimisiin ja sinä olet uhrautunut! Kerro toki vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Edellisessä vastauksessa on lähtökohtaisesti pielessä yksi asia - mies "suostui" lapsiin ja perheen perustamiseen. Ikään kuin se olisi mieheltä isokin uhraus ja naiselle se elämän keskeisin projekti. Vitsit, meillä se meni kai sitten niin päin, että minä suostuin miehen lapsitoiveisiin. Itse olisin voinut olla ilmankin.

Mistä päättelit, ettei lapsen teko olisi miehelle uhraus ja sitoutuminen eliniäksi lapsiin?  Mistä päättelit, ettei sitoutuminen parisuhteeseen ja lapsien hoitoon olisi miehelle uhraus, eikä vähentäisi miehen mahdollisuuksia vaikka muihin naisiin, harrastuksiin, opiskelun,  muuttohin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin? Ihan varmasti ankkkuroi miehen paikalleen jos on vähänkään vastuuntuntoinen mies. 

Minäpä kerron miten meille kävi. Kun tavattiin nuorina, vaimoni oli sitä mieltä, ettei miehiin voi luottaa eikä hän halua koskaan naimisiin. 2 vuoden päästä hän vei minut väkisin naimisiin ja halusi nuorena lapsia. En kyseenalaistanut lasten hakkimista nuorena enkä koskaan myöhemminkään. Hän halusi monta lasta ja aina vain suostuin mukisematta. Joduin menemään työelämään aiemmin ja jättämään pidemmät opinnot väliin, kun piti perhekin elättää. En valinnut sellaisia töitäkään, jossa olisin ollut öitä poissa kotoa, piti hoitaa ja halusin olla lasten läsnä, eli työuraankin joutui karsimaan. Vaimo  kyllä ymmärsi tämän. 

Meillä oli paljon seksiä jo alusta lähtien, sitä oli vielä enemmän kun vaimo tuli raskaaksi vaimon halutessa jatkuvasti. Synnytksen jälkeen vaimo ymmärsi minuakin, halusi haluta. Annoin hänelle suuseksillä orgasmeja kun ompeleet oli vielä kipeitä. Vaimo antoi suikkareita ja ekan synnytyksen jälkeen olisi antanut pyllyäkin jos olisi mahtunut. Aika nopeasti synnytysten jälkeen vaimo halusi seksiä ihan minuakin ajatellen ja seksimäärät palasi alkuperäiseen monta kertaa viikossa. Seuraavat raskaudet samaa rataa. Jokaisen jälkeen vaimo oli kiitollinen uhrauksistani ja osoittamastani rakkaudesta. Ymmärsi pitää miehensä tyytyväisenä ja nauttia itsekin läheisyydestä. Sitä miehen hyvänä pitämistä on jatkunut nyt jo eläkeikään asti.  Minä olin vaimon tekemisistä niin kiitollinen, etten ole koskaan pystynyt käymään vieraissa, vaikka vieraat pillut on toki kiinnostaneet. Vaikeaa se olisi ollut siksikin, koska en ole ollut kertaakaan puutteessa sen jälkeen kun tavattiin.  Nyt tähän ikään mennessä rakkaus ja kiitollisuus vaimoani kohtaan on kasvannut potenssiin 5. Minun uhraukseni opiskelu- ja työuraan ei enää tunnu missään. Yksi paskan hailee.  Pystyin harrastamaan intohimoisesti niitä harrastuksia, mihin perheen varoista jäi mahdollisuuksia. Intohimoni ja kiitollisuuteni vaimoon on korvannut monin verroin kaiken muun.  Nyt nautimme vaimon kanssa eläkepäivistä ja lukuisista lapsenlapsista, seksiä unohtamatta 

Tähänkin pätee se, että niin makaa kuin petaa ja pitää antaa jos haluaa saada. 

Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä siihen. 

Että vaimo vei väkisin naimisiin ja sinä olet uhrautunut! Kerro toki vaimolle.

En ole varma, mutta näen ajatuksen niin, että lapsia hankkiessaan joutuu luopumaan asioista. Jos lapsensaanti on vain toisen halua ja toinen myöntyy, silloin se on uhraus. Vaakakupissa on se puoli, että olisiko se elämä ollut parempi ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu vaikka onkin tosi vanha. Mieheni saattaisi kutsua minua frigidiksi vaikken sitä olekaan. Syitä miksi tähän pisteeseen on päädytty on monia. Tässä heti alkuun mainitsen ne kielletyt asiat eli väsymys ja oman ajan puute, sillä kyllä ne vaan vaikuttavat melkoisesti. Mutta on tuossa muutakin.

Mies on onneksi nyt useamman keskustelun jälkeen parantanut niin että kotityöt menee suunnilleen puoliksi eli siitä en enää valita, mutta aiemmin se oli yksi kestoharmituksen aihe. Kuitenkin kun ne on hoidettu, se on aina se mies joka painuu omiin harrastuksiinsa. Minun omat harrastukset jäi lapsen syntymän myötä eikä tuota aikaa tunnu vieläkään löytyvän... näin omaa aikaa tarvitsevana ihmisenä se tuntuu loukkaavalta. Olenko tosiaan niin arvoton?

Kun illalla molemmat kömpii sänkyyn väsyneinä ja mies tunkee käden jalkoväliin niin se suoraan sanottuna suututtaa. En syty sekunnissa ja toisin kuin hänellä, minulla ei ole ollut muuta omaa aikaa ihan itsekseni koko päivänä kuin vessassa ja suihkussa käynti. Millä ajalla minä ehtisin seksiä miettimään että kiinnostaisi? Päivällä on hoidettu kaikki lapsen tarpeet, illalla sitten miehen. Mutta kukaan ei edes kysy mitä minä tarvitsen. Äidillä ei kai ole tarpeita...

Kun tähän lisää päälle sen että en ole koskaan saanut orgasmia yhdynnässä, ei minulle koko toimituksesta jää käteen muuta kuin hyvä mieli siitä että mies on saanut henkilökohtaisen tyydytyksen. Eikä sillä mitä minä haluan ole mitään väliä. Joskus annan, joskus kieltäydyn. Nykyään pyytää harvemmin koska kai huomaa itsekin että minä en siitä mitään saa.

Aiemminkaan en saanut eli se ei ole muuttunut, mutta aiemmin minulla oli omaa aikaa ja tunsin että minua arvostetaan. Seksiin käytettiin enemmän aikaa joten vaikkei orgasmia tullutkaan yhdynnässä, se oli edes välillä mahdollista saada muulla tavalla. Ja seksi tuntui edes jotenkin hyvältä. Vaan mistäs revit nyt sen ajan kun lapsi on tosi vähäuninen, jos itse aikoo saada 8 h yöunen pitää melkein saman tien syöksyä suihkun kautta sänkyyn kun lopulta nukahtaa.

Sanotaan vielä muuttunut vartalo... oikeastihan pääsin tosi vähällä, ei roiku rinnat eikä raskausarpia, mutta silti tuo vatsan löysä nahka ja ruma muoto ahdistaa. Kuka tällaista rumilusta edes haluaisi nussia muuten kuin peiton alla pikaisesti? Ehkä tämä onkin se mitä ansaitsen?

Kyllä minua silti seksi edelleen kiinnostaa. Silloin kun on aikaa, kun tunnen itseni hyväksytyksi. Olisi ihanaa jos voisi mennä ilman aikarajoitteita ja lopussa tuntea olonsa tyydyttyneeksi (muutenkin kuin oman käden kautta). Tällaisia hetkiä ei vaan enää tule.

Jos sinulla ei ole omaa aikaa, olisiko sitä mahdollisuus saada jotenkin vaikka kertomalla, että tarvitset sitä? Tai jos se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu, siellä suihkussahan on sopivasti yksityisyyttä vaikka itsensä lämmittelyyn. Ei tarvitse ajatella niin, että lämmittelet miestä varten vaan ihan oman nautintosi vuoksi. Voisiko se johtaa sitten ehkä siihenkin, että seksi olisi enemmän mielessä?

Et sitten edes halua ymmärtää naisen rasittunutta arkea, tarvetta saada omaa aikaa tuntea itsensä muuksikin kuin äidiksi. Suihku ei ole omaa aikaa vaan hygieniasta huolehtimista. Miksi mies menee harrastuksiinsa kun voi täyttää oman ajan tarpeen käymällä kotona suihkussa?

Ja mihin ne asiat joilla miehet selittelevät haluttomuuttaan ei pädekään naisiin esim stressi, väsymys, unen puute?

Jos vaimosi ei halua niin syy on 100% miehessä.

En sanonut tuossa, että se oman ajan tarve pitää saada tyydytettyä vain siellä suihkussa, vaan että ensisijaisesti koittaisi hankkia itselleen sitä omaa aikaa.

Jos sellainen ei kuitenkaan onnistu (tai onnistuu, muttei joka päivä), voi kai suihkussa käymiseenkin suhtautua niin, että tekee siitä itselleen mukavan hemmottelevan hetken, jos se tosiaan on päivän ainut hetki, jolloin saa olla rauhassa. Siihen ei tarvitse liittyä mitään masturbointia, jos se ei haluta. Pointtini oli, että mikä estää naista itseään tekemästä niistä omista hetkistä mahdollisimman mukavia?

Mikä tässä palstassa on, että kaikkia viestejä luetaan kuin piru raamattua ja etsimällä etsitään niistä jotakin, mistä suuttua.

Eli mielestäsi naisen pitäisi väsyneenä muutaman minuutin suihkun aikana ehtiä karistaa väsymys, raihnaisuus, vtutus, turhautuminen yms mielestään ja hemmotella itseään eli valmistella itseään seksiin miehen kanssa. Tehdä omasta hetkestä mahdolllisimman mukava.

Miksi mies ei voi luopua harrastuksista ja menemisistä ja ottaa sen sijaan omaa aikaa muutaman minuutin suihkun aikana ja samalla vetää käteen ja käydä pskalla? Kassit on saatu tyhjäksi sehän se pääsia on. Mihin mies tarvitsee harrastuksia kun voi ottaa omaa aikaa vaikka ruokakaupan jonossa, tehdä siitå omasta hetkestä mahdoliisimman mukava ja kylläpä rentoutti. Miksi mies ei tee näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Edellisessä vastauksessa on lähtökohtaisesti pielessä yksi asia - mies "suostui" lapsiin ja perheen perustamiseen. Ikään kuin se olisi mieheltä isokin uhraus ja naiselle se elämän keskeisin projekti. Vitsit, meillä se meni kai sitten niin päin, että minä suostuin miehen lapsitoiveisiin. Itse olisin voinut olla ilmankin.

Mistä päättelit, ettei lapsen teko olisi miehelle uhraus ja sitoutuminen eliniäksi lapsiin?  Mistä päättelit, ettei sitoutuminen parisuhteeseen ja lapsien hoitoon olisi miehelle uhraus, eikä vähentäisi miehen mahdollisuuksia vaikka muihin naisiin, harrastuksiin, opiskelun,  muuttohin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin? Ihan varmasti ankkkuroi miehen paikalleen jos on vähänkään vastuuntuntoinen mies. 

Minäpä kerron miten meille kävi. Kun tavattiin nuorina, vaimoni oli sitä mieltä, ettei miehiin voi luottaa eikä hän halua koskaan naimisiin. 2 vuoden päästä hän vei minut väkisin naimisiin ja halusi nuorena lapsia. En kyseenalaistanut lasten hakkimista nuorena enkä koskaan myöhemminkään. Hän halusi monta lasta ja aina vain suostuin mukisematta. Joduin menemään työelämään aiemmin ja jättämään pidemmät opinnot väliin, kun piti perhekin elättää. En valinnut sellaisia töitäkään, jossa olisin ollut öitä poissa kotoa, piti hoitaa ja halusin olla lasten läsnä, eli työuraankin joutui karsimaan. Vaimo  kyllä ymmärsi tämän. 

Meillä oli paljon seksiä jo alusta lähtien, sitä oli vielä enemmän kun vaimo tuli raskaaksi vaimon halutessa jatkuvasti. Synnytksen jälkeen vaimo ymmärsi minuakin, halusi haluta. Annoin hänelle suuseksillä orgasmeja kun ompeleet oli vielä kipeitä. Vaimo antoi suikkareita ja ekan synnytyksen jälkeen olisi antanut pyllyäkin jos olisi mahtunut. Aika nopeasti synnytysten jälkeen vaimo halusi seksiä ihan minuakin ajatellen ja seksimäärät palasi alkuperäiseen monta kertaa viikossa. Seuraavat raskaudet samaa rataa. Jokaisen jälkeen vaimo oli kiitollinen uhrauksistani ja osoittamastani rakkaudesta. Ymmärsi pitää miehensä tyytyväisenä ja nauttia itsekin läheisyydestä. Sitä miehen hyvänä pitämistä on jatkunut nyt jo eläkeikään asti.  Minä olin vaimon tekemisistä niin kiitollinen, etten ole koskaan pystynyt käymään vieraissa, vaikka vieraat pillut on toki kiinnostaneet. Vaikeaa se olisi ollut siksikin, koska en ole ollut kertaakaan puutteessa sen jälkeen kun tavattiin.  Nyt tähän ikään mennessä rakkaus ja kiitollisuus vaimoani kohtaan on kasvannut potenssiin 5. Minun uhraukseni opiskelu- ja työuraan ei enää tunnu missään. Yksi paskan hailee.  Pystyin harrastamaan intohimoisesti niitä harrastuksia, mihin perheen varoista jäi mahdollisuuksia. Intohimoni ja kiitollisuuteni vaimoon on korvannut monin verroin kaiken muun.  Nyt nautimme vaimon kanssa eläkepäivistä ja lukuisista lapsenlapsista, seksiä unohtamatta 

Tähänkin pätee se, että niin makaa kuin petaa ja pitää antaa jos haluaa saada. 

Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä siihen. 

Että vaimo vei väkisin naimisiin ja sinä olet uhrautunut! Kerro toki vaimolle.

En ole varma, mutta näen ajatuksen niin, että lapsia hankkiessaan joutuu luopumaan asioista. Jos lapsensaanti on vain toisen halua ja toinen myöntyy, silloin se on uhraus. Vaakakupissa on se puoli, että olisiko se elämä ollut parempi ilman lapsia.

Mies ei uhraa yhtåän mitåän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Jos olet tosissasi niin olet kyllä tyhmä, etkä ymmärrä mistään mitään.

Silloin kun lapsi syntyy on miehen tarpeet viimeinen asia perheessä ja miehen joka ei sitä tajua kannattaa pysyä lapsettomana.

Naiset ottaa 70% eroista ja suurin osa niistä johtuu siitä että kun lapsi syntyy niin mies jättää kaiken yhteisessä perheessä naiselle, näin niitå yh-äitejä syntyy.

Ja se että nainen on omalla kehollaan vaivalla ja tuskalla tehnyt sen yhteisen lapsen eikä miehen päässä ole yhtäkään ajatusta siihen minkä tuskan ja työn nainen on tehnyt samalla kun mies ei ole tehnyt yhtään mitään vaan kehtaa märistä ettei saa seksiä ja jos ei saa niin lähtee ettå miehestä pitää pitää huolta. Tuo on niin avuttoman lapsellista pskaa ettei järki riitä. Miksi mies ei voi olla aikuinen? Miksi mies ei tajua ettå lapsen synnyttyå miehen pitää laittaa omat tarpeet sivuun? Niillä ei pikkulapsiaikana ole merkitystä ja sen aikuinen mies tajuaa.

No niinpä. Ensin naiset haluaa ehdottomasti lapsen miehen kanssa, sitten heittäytyvät marttyyreiksi, jättävät parisuhteen heitteille ja keskittyvät vain lapseensa. Eivät ymmärrä, että ensin on parisuhde ja sen päälle tulee lapset. Lasten tulevaisuus riippuu parisuhteen hyvinvoinnista. Tämän luulisi jokaisen vaimon ymmärtävän, vaan ei näytä ymmärtävän. Ensin halutaan itselle viriili mies ja sitten kuvitellaan, että mies pystyy olemaan ilman seksiä vuoden tai kaksi. No ei varmasti pysty.

Onneksi oma vaimo ymmärsi, että hänen viriilistä siittävästä sonnista kannatti pitää huolta. Sai niin monta lasta kuin halusi ja miehen joka pystyi keskittymään lapsiinkin, kun ei kärsinyt jatkuvasta panetuksesta, tai haikaillut muista naisista. Mies on kummasti joviaali kun saa tarpeeksi pillua ja kassit on tyhjät.

Ihan voi jokainen äiti miettiä kannattaako omasta lastensa isästä pitää huolta, vai eikö. Miltä lapsista tuntuu kun isä on toisen naisen kanssa ja miltä lapsesta tuntuu kun isä ei ole kotona kuten kavereilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu vaikka onkin tosi vanha. Mieheni saattaisi kutsua minua frigidiksi vaikken sitä olekaan. Syitä miksi tähän pisteeseen on päädytty on monia. Tässä heti alkuun mainitsen ne kielletyt asiat eli väsymys ja oman ajan puute, sillä kyllä ne vaan vaikuttavat melkoisesti. Mutta on tuossa muutakin.

Mies on onneksi nyt useamman keskustelun jälkeen parantanut niin että kotityöt menee suunnilleen puoliksi eli siitä en enää valita, mutta aiemmin se oli yksi kestoharmituksen aihe. Kuitenkin kun ne on hoidettu, se on aina se mies joka painuu omiin harrastuksiinsa. Minun omat harrastukset jäi lapsen syntymän myötä eikä tuota aikaa tunnu vieläkään löytyvän... näin omaa aikaa tarvitsevana ihmisenä se tuntuu loukkaavalta. Olenko tosiaan niin arvoton?

Kun illalla molemmat kömpii sänkyyn väsyneinä ja mies tunkee käden jalkoväliin niin se suoraan sanottuna suututtaa. En syty sekunnissa ja toisin kuin hänellä, minulla ei ole ollut muuta omaa aikaa ihan itsekseni koko päivänä kuin vessassa ja suihkussa käynti. Millä ajalla minä ehtisin seksiä miettimään että kiinnostaisi? Päivällä on hoidettu kaikki lapsen tarpeet, illalla sitten miehen. Mutta kukaan ei edes kysy mitä minä tarvitsen. Äidillä ei kai ole tarpeita...

Kun tähän lisää päälle sen että en ole koskaan saanut orgasmia yhdynnässä, ei minulle koko toimituksesta jää käteen muuta kuin hyvä mieli siitä että mies on saanut henkilökohtaisen tyydytyksen. Eikä sillä mitä minä haluan ole mitään väliä. Joskus annan, joskus kieltäydyn. Nykyään pyytää harvemmin koska kai huomaa itsekin että minä en siitä mitään saa.

Aiemminkaan en saanut eli se ei ole muuttunut, mutta aiemmin minulla oli omaa aikaa ja tunsin että minua arvostetaan. Seksiin käytettiin enemmän aikaa joten vaikkei orgasmia tullutkaan yhdynnässä, se oli edes välillä mahdollista saada muulla tavalla. Ja seksi tuntui edes jotenkin hyvältä. Vaan mistäs revit nyt sen ajan kun lapsi on tosi vähäuninen, jos itse aikoo saada 8 h yöunen pitää melkein saman tien syöksyä suihkun kautta sänkyyn kun lopulta nukahtaa.

Sanotaan vielä muuttunut vartalo... oikeastihan pääsin tosi vähällä, ei roiku rinnat eikä raskausarpia, mutta silti tuo vatsan löysä nahka ja ruma muoto ahdistaa. Kuka tällaista rumilusta edes haluaisi nussia muuten kuin peiton alla pikaisesti? Ehkä tämä onkin se mitä ansaitsen?

Kyllä minua silti seksi edelleen kiinnostaa. Silloin kun on aikaa, kun tunnen itseni hyväksytyksi. Olisi ihanaa jos voisi mennä ilman aikarajoitteita ja lopussa tuntea olonsa tyydyttyneeksi (muutenkin kuin oman käden kautta). Tällaisia hetkiä ei vaan enää tule.

Jos sinulla ei ole omaa aikaa, olisiko sitä mahdollisuus saada jotenkin vaikka kertomalla, että tarvitset sitä? Tai jos se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu, siellä suihkussahan on sopivasti yksityisyyttä vaikka itsensä lämmittelyyn. Ei tarvitse ajatella niin, että lämmittelet miestä varten vaan ihan oman nautintosi vuoksi. Voisiko se johtaa sitten ehkä siihenkin, että seksi olisi enemmän mielessä?

Et sitten edes halua ymmärtää naisen rasittunutta arkea, tarvetta saada omaa aikaa tuntea itsensä muuksikin kuin äidiksi. Suihku ei ole omaa aikaa vaan hygieniasta huolehtimista. Miksi mies menee harrastuksiinsa kun voi täyttää oman ajan tarpeen käymällä kotona suihkussa?

Ja mihin ne asiat joilla miehet selittelevät haluttomuuttaan ei pädekään naisiin esim stressi, väsymys, unen puute?

Jos vaimosi ei halua niin syy on 100% miehessä.

En sanonut tuossa, että se oman ajan tarve pitää saada tyydytettyä vain siellä suihkussa, vaan että ensisijaisesti koittaisi hankkia itselleen sitä omaa aikaa.

Jos sellainen ei kuitenkaan onnistu (tai onnistuu, muttei joka päivä), voi kai suihkussa käymiseenkin suhtautua niin, että tekee siitä itselleen mukavan hemmottelevan hetken, jos se tosiaan on päivän ainut hetki, jolloin saa olla rauhassa. Siihen ei tarvitse liittyä mitään masturbointia, jos se ei haluta. Pointtini oli, että mikä estää naista itseään tekemästä niistä omista hetkistä mahdollisimman mukavia?

Mikä tässä palstassa on, että kaikkia viestejä luetaan kuin piru raamattua ja etsimällä etsitään niistä jotakin, mistä suuttua.

Eli mielestäsi naisen pitäisi väsyneenä muutaman minuutin suihkun aikana ehtiä karistaa väsymys, raihnaisuus, vtutus, turhautuminen yms mielestään ja hemmotella itseään eli valmistella itseään seksiin miehen kanssa. Tehdä omasta hetkestä mahdolllisimman mukava.

Miksi mies ei voi luopua harrastuksista ja menemisistä ja ottaa sen sijaan omaa aikaa muutaman minuutin suihkun aikana ja samalla vetää käteen ja käydä pskalla? Kassit on saatu tyhjäksi sehän se pääsia on. Mihin mies tarvitsee harrastuksia kun voi ottaa omaa aikaa vaikka ruokakaupan jonossa, tehdä siitå omasta hetkestä mahdoliisimman mukava ja kylläpä rentoutti. Miksi mies ei tee näin?

"Mikä tässä palstassa on, että kaikkia viestejä luetaan kuin piru raamattua ja etsimällä etsitään niistä jotakin, mistä suuttua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Edellisessä vastauksessa on lähtökohtaisesti pielessä yksi asia - mies "suostui" lapsiin ja perheen perustamiseen. Ikään kuin se olisi mieheltä isokin uhraus ja naiselle se elämän keskeisin projekti. Vitsit, meillä se meni kai sitten niin päin, että minä suostuin miehen lapsitoiveisiin. Itse olisin voinut olla ilmankin.

Mistä päättelit, ettei lapsen teko olisi miehelle uhraus ja sitoutuminen eliniäksi lapsiin?  Mistä päättelit, ettei sitoutuminen parisuhteeseen ja lapsien hoitoon olisi miehelle uhraus, eikä vähentäisi miehen mahdollisuuksia vaikka muihin naisiin, harrastuksiin, opiskelun,  muuttohin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin? Ihan varmasti ankkkuroi miehen paikalleen jos on vähänkään vastuuntuntoinen mies. 

Minäpä kerron miten meille kävi. Kun tavattiin nuorina, vaimoni oli sitä mieltä, ettei miehiin voi luottaa eikä hän halua koskaan naimisiin. 2 vuoden päästä hän vei minut väkisin naimisiin ja halusi nuorena lapsia. En kyseenalaistanut lasten hakkimista nuorena enkä koskaan myöhemminkään. Hän halusi monta lasta ja aina vain suostuin mukisematta. Joduin menemään työelämään aiemmin ja jättämään pidemmät opinnot väliin, kun piti perhekin elättää. En valinnut sellaisia töitäkään, jossa olisin ollut öitä poissa kotoa, piti hoitaa ja halusin olla lasten läsnä, eli työuraankin joutui karsimaan. Vaimo  kyllä ymmärsi tämän. 

Meillä oli paljon seksiä jo alusta lähtien, sitä oli vielä enemmän kun vaimo tuli raskaaksi vaimon halutessa jatkuvasti. Synnytksen jälkeen vaimo ymmärsi minuakin, halusi haluta. Annoin hänelle suuseksillä orgasmeja kun ompeleet oli vielä kipeitä. Vaimo antoi suikkareita ja ekan synnytyksen jälkeen olisi antanut pyllyäkin jos olisi mahtunut. Aika nopeasti synnytysten jälkeen vaimo halusi seksiä ihan minuakin ajatellen ja seksimäärät palasi alkuperäiseen monta kertaa viikossa. Seuraavat raskaudet samaa rataa. Jokaisen jälkeen vaimo oli kiitollinen uhrauksistani ja osoittamastani rakkaudesta. Ymmärsi pitää miehensä tyytyväisenä ja nauttia itsekin läheisyydestä. Sitä miehen hyvänä pitämistä on jatkunut nyt jo eläkeikään asti.  Minä olin vaimon tekemisistä niin kiitollinen, etten ole koskaan pystynyt käymään vieraissa, vaikka vieraat pillut on toki kiinnostaneet. Vaikeaa se olisi ollut siksikin, koska en ole ollut kertaakaan puutteessa sen jälkeen kun tavattiin.  Nyt tähän ikään mennessä rakkaus ja kiitollisuus vaimoani kohtaan on kasvannut potenssiin 5. Minun uhraukseni opiskelu- ja työuraan ei enää tunnu missään. Yksi paskan hailee.  Pystyin harrastamaan intohimoisesti niitä harrastuksia, mihin perheen varoista jäi mahdollisuuksia. Intohimoni ja kiitollisuuteni vaimoon on korvannut monin verroin kaiken muun.  Nyt nautimme vaimon kanssa eläkepäivistä ja lukuisista lapsenlapsista, seksiä unohtamatta 

Tähänkin pätee se, että niin makaa kuin petaa ja pitää antaa jos haluaa saada. 

Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä siihen. 

Että vaimo vei väkisin naimisiin ja sinä olet uhrautunut! Kerro toki vaimolle.

En ole varma, mutta näen ajatuksen niin, että lapsia hankkiessaan joutuu luopumaan asioista. Jos lapsensaanti on vain toisen halua ja toinen myöntyy, silloin se on uhraus. Vaakakupissa on se puoli, että olisiko se elämä ollut parempi ilman lapsia.

Mies ei uhraa yhtåän mitåän.

Kaikki miehet uhraa vapautensa sitoutumalla lapsiinsa. Varmin konsti naisella kaapata mies itselleen.

Itse uhrasin akateemisen koulutuksen ja paremman kallispalkkaisen työuran. Mahdollisuudet harrastaa vapaammin ympäri maailmaa jne. Ei ollut lapset edes käyneet mielessä. Rakkauden, halutuksi itsensä tuntemisen ja pillun himo oli suurta. Vaimo osasi vetää oikeista naruista ja kesyttää miehen. Olisiko elämäni ollut parempaa, tuskin koska vaimoni oli ymmärtänyt paremmin mikä elämässäni on tärkeintä, rakkaus vaimooni ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Edellisessä vastauksessa on lähtökohtaisesti pielessä yksi asia - mies "suostui" lapsiin ja perheen perustamiseen. Ikään kuin se olisi mieheltä isokin uhraus ja naiselle se elämän keskeisin projekti. Vitsit, meillä se meni kai sitten niin päin, että minä suostuin miehen lapsitoiveisiin. Itse olisin voinut olla ilmankin.

Mistä päättelit, ettei lapsen teko olisi miehelle uhraus ja sitoutuminen eliniäksi lapsiin?  Mistä päättelit, ettei sitoutuminen parisuhteeseen ja lapsien hoitoon olisi miehelle uhraus, eikä vähentäisi miehen mahdollisuuksia vaikka muihin naisiin, harrastuksiin, opiskelun,  muuttohin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin? Ihan varmasti ankkkuroi miehen paikalleen jos on vähänkään vastuuntuntoinen mies. 

Minäpä kerron miten meille kävi. Kun tavattiin nuorina, vaimoni oli sitä mieltä, ettei miehiin voi luottaa eikä hän halua koskaan naimisiin. 2 vuoden päästä hän vei minut väkisin naimisiin ja halusi nuorena lapsia. En kyseenalaistanut lasten hakkimista nuorena enkä koskaan myöhemminkään. Hän halusi monta lasta ja aina vain suostuin mukisematta. Joduin menemään työelämään aiemmin ja jättämään pidemmät opinnot väliin, kun piti perhekin elättää. En valinnut sellaisia töitäkään, jossa olisin ollut öitä poissa kotoa, piti hoitaa ja halusin olla lasten läsnä, eli työuraankin joutui karsimaan. Vaimo  kyllä ymmärsi tämän. 

Meillä oli paljon seksiä jo alusta lähtien, sitä oli vielä enemmän kun vaimo tuli raskaaksi vaimon halutessa jatkuvasti. Synnytksen jälkeen vaimo ymmärsi minuakin, halusi haluta. Annoin hänelle suuseksillä orgasmeja kun ompeleet oli vielä kipeitä. Vaimo antoi suikkareita ja ekan synnytyksen jälkeen olisi antanut pyllyäkin jos olisi mahtunut. Aika nopeasti synnytysten jälkeen vaimo halusi seksiä ihan minuakin ajatellen ja seksimäärät palasi alkuperäiseen monta kertaa viikossa. Seuraavat raskaudet samaa rataa. Jokaisen jälkeen vaimo oli kiitollinen uhrauksistani ja osoittamastani rakkaudesta. Ymmärsi pitää miehensä tyytyväisenä ja nauttia itsekin läheisyydestä. Sitä miehen hyvänä pitämistä on jatkunut nyt jo eläkeikään asti.  Minä olin vaimon tekemisistä niin kiitollinen, etten ole koskaan pystynyt käymään vieraissa, vaikka vieraat pillut on toki kiinnostaneet. Vaikeaa se olisi ollut siksikin, koska en ole ollut kertaakaan puutteessa sen jälkeen kun tavattiin.  Nyt tähän ikään mennessä rakkaus ja kiitollisuus vaimoani kohtaan on kasvannut potenssiin 5. Minun uhraukseni opiskelu- ja työuraan ei enää tunnu missään. Yksi paskan hailee.  Pystyin harrastamaan intohimoisesti niitä harrastuksia, mihin perheen varoista jäi mahdollisuuksia. Intohimoni ja kiitollisuuteni vaimoon on korvannut monin verroin kaiken muun.  Nyt nautimme vaimon kanssa eläkepäivistä ja lukuisista lapsenlapsista, seksiä unohtamatta 

Tähänkin pätee se, että niin makaa kuin petaa ja pitää antaa jos haluaa saada. 

Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä siihen. 

Että vaimo vei väkisin naimisiin ja sinä olet uhrautunut! Kerro toki vaimolle.

En ole varma, mutta näen ajatuksen niin, että lapsia hankkiessaan joutuu luopumaan asioista. Jos lapsensaanti on vain toisen halua ja toinen myöntyy, silloin se on uhraus. Vaakakupissa on se puoli, että olisiko se elämä ollut parempi ilman lapsia.

Mies ei uhraa yhtåän mitåän.

Kaikki miehet uhraa vapautensa sitoutumalla lapsiinsa. Varmin konsti naisella kaapata mies itselleen.

Itse uhrasin akateemisen koulutuksen ja paremman kallispalkkaisen työuran. Mahdollisuudet harrastaa vapaammin ympäri maailmaa jne. Ei ollut lapset edes käyneet mielessä. Rakkauden, halutuksi itsensä tuntemisen ja pillun himo oli suurta. Vaimo osasi vetää oikeista naruista ja kesyttää miehen. Olisiko elämäni ollut parempaa, tuskin koska vaimoni oli ymmärtänyt paremmin mikä elämässäni on tärkeintä, rakkaus vaimooni ja lapset.

Niin se nainenkin uhraa, ja yleensä enemmänkin, esim. siivun eläkekertymästään, riskeeraa synnytyksessä kehonsa ja jopa henkensä. Onneksi meillä on kuitenkin asiat kai sitten ihan hyvin, lasten lisäksi on myös akateeminen koulutus molemmilla, ei ole tarvinnut siitäkään luopua. On reissattu ja reissataan edelleen omissakin menoissamme. Toki ollaan ns. aikuisena tavattu ja juoksut juostu, niin ei tarvitse nyt ruuhkavuosien aikana miettiä, olisiko ruoho toisaalla vihreämpää, jos nyt ei joka käänteessä jaksa/ehdi seksiä harrastaa.

Mua kiinnostaisi mutta miestä ei enää entiseen malliin.

Naisilla hormoonallinen ehkäisy vie haluja, kun ei tule ovulaatiota. Tai jos saa huonoa, itsekästä seksiä ni ei sitä kauaa jaksa jalkojaan levittää jos ei ite saa siitä mitään. Väsymys, jos kotityöt jää naiselle. Voihan se rakkauskin loppua. Mies voi päästää itsensä lösähtämään, uskokaa tai älkää, miehetkin rupsahtaa. Tynnyrivatsainen, kaljuuntuva sohvaperuna ei nappaa. Suurin osa miehistä on sellaisia, kun nuoruus on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v nainen, yksi 3v lapsi on ja toinen syntyy pian, olen viimeisilläni raskaana. Mieheni on hiukan minua nuorempi (vajaan vuoden) .

Olemme olleet yhdessä n. 10 v, josta naimisissa 4v. Suhteemme alkutaipaleella, ekoina vuosina, minä olin meistä se innokkaampi seksin suhteen ja koin sitten pettymyksiä sillä saralla.

Keskimäärin meillä harrastetaan seksiä 1-2 krt viikossa.

Välillä tuntuu, että seksi on miehen tyydyttämistä. Minun tyydyttymiselläni ei ole väliä. Se ei saa minua haluamaan seksiä ainakaan enempää. PÄivisin tyydytän esikoisen kaikki tarpeet ja iltaisin miehen. Kuka tyydyttää minun tarpeeni?

Minä haluan hellyyttä, huomiota. Kauniita sanoja. Apua kotitöissä.

Ei ole kyse siitä, etten haluaisi seksiä, päin vastoin. Haluaisin haluta seksiä paljon enemmän.

On vain niin ärsyttävää, että minun pitäisi olla yhtäkkiä valmis seksiin, sillä samalla sekunnilla kun mies sitä haluaa. Se ei ole mahdollista minulle. tarvitsisin kyllä vähäsen sitä esileikkiä halujeni herättelyyn. Vaikka sitten niitä kosketuksia pitkin iltaa, joitakin helliä vihjailuja siitä, että olen rakas, haluttava tms.

Nyt viimeisilläni raskaana ollessani, olen pyrkinyt tyydyttämään mieheni ainakin kerran viikossa, jos ei muuten niin suuseksillä. Yhdyntä ei näillä raskausviikoilla ole kaikkein mukavinta enää.

Minä en ymmärrä, että jos minä tyydytän mieheni, niin miksei hän voi tyydyttää minua ja niitä tarpeita joita minulla on?

En tiedä meneekö tämä nyt sitten miten aiheen ulkopuolelle. Minä jollain tavalla pelkään sitä, että jos en tyydytä miestäni vähintään 1krt/vko, hän hakee seksin muualta. Ja jos en ole kaunis ja pidä huolta itsestäni niin minut on helppo vaihtaa nuorempaan naiseen, joka ei ole synnyttänyt, jolla ei paikat roiku, ei ole raskausarpia tai lapsia huollettavina. Näin meidän lähipiirissä on tapahtunut pari kertaa.

Miten sinä ap tätä kommentoit ja analysoit?

En ole ap (ja aikaakin kulunut jo yli 15 vuotta eli miten lie teillä asiat sujuneet). - Mutta vain vielä nytkin yleisesti tuollaiseen tilanteeseen liittyen:

Kiinnitin huomioni siihen ettet maininnut mtään siitä millaista kommunikaatiota teidän välillänne kenties oli ollut, niin tuossa päällä olleessa tilanteessa kuin silloin suhteenne alkutaipaleella jolloin koit kertomasi mukaan pettymyksiä.

Vaikka huomaavaisen aviomiehen olisi syytä muutoinkin huomata tilanteesi ja kysellä vointiasi, niin kyllä tuollainen tilanne ja nuo tuntemukset myös olisi aiheellista ja kuuluisi saattaa puhumalla kumppanin tietoon. Jos niin on tapahtunut eikä kumppani ole välittänyt tilanteestasi, niin on ikävää että kumppanisi noin osoittautuu aviomiehen osaan tässä suhteessa vielä vajaasti kypsyneeksi.

Vierailija kirjoitti:

itse olen nainen ja meillä on 3 lasta. Joku tuossa aiemmin lajitteli naisia kahteen kastiin- haluajiin ja haluamattomiin. minä kuulun tuohon ensimmäisen porukkaan jolla hinot ovat hyrräänneet aina kovasti.

olen aina halunnut enemmän seksiä kuin mieheni. (juu, jossain välissä jopa tyutkittiin miehen hormonitasot kun ei hällä napannut ;-)

mutta asiaan. minä ainakin koin ensimmäisen lapsen jälkeen kriisin äitiyteni kanssa. kroppa oli kulahtanut uudella tavalla ja olin äiti. en oikein tiennyt mitä itsestäni ajattelinsin, millä perusteilla määrittelisin itseäni ja kuka oikein olen. osaltaan tässä oli kyse myös vahvasti naiseudesta, seksuaalisuudesta ja kropasta. hyvin herkästi tilanne lähti meillä ja lähtee varmasti muillakin vyöryä siihen että nuori äiti hakee ja tarvitsee hyväksyntää uudelle olemukselleen. vakuutuksen että häntä rakastatetaan ja halutaan. OIKEASTI koko homman juju on itse hyväksyä uudet muotonsa ja hyväksyä äitiytensä. löytää tapa olla äiti ja nainen. mutta herkästi vastuu hyväksynnästä vyörytetään miehelle.

osansa ongelmassa on se että kulahtanut äiti ajattelee että ei mua voi kukaan haluta, olen niin ruma. ja meidät on opetettu ajattelemaan että se että mies rakastaa ja haluaa sinua on täysin eriasia kuin se että mies tyydyttää vain fyysisiä tarpeitaan. jos kyse on jälkimmäisestä on aivan sama kuka nainen on ja ehkäpä mies toivoisi että kyseessä olisi joku timmimpi tapaus- nainen ajattelee...

tähän soppaan kun lisätään puuhumattomuus, väsymys ja vauvan vaatimukset niin voila...

no joo.

mulla ei kuiva kausi kestänyt kauan ja meidän seksielämä kukoistaa ja tosi riehakas vaikka lapsia on 3 alle 5v. meidän resepti sille on, että minä itse päätin omassa päässäni hyväksyä itseni ja ajatella että olen seksikäs. ja mies kuuntelei minua kun näitä pähkäilin.

juu, ja osansa mies on tehnyt kotirintamalla, joten olemme molemmat tasaisen väsyneitä.

kommentteja kuulisin- tuntuuko teistä yhtään samalta?

N30

Kiitos kommentista näin vielä vuosien jälkeenkin. Avaa kyllä hyvin yhden mahdollisen näkökulman asioihin etenkin sellaiselle nuorelle vaimolle, jolla tuollainen kehitys saattaa olla vielä edessäpäin.

Vierailija kirjoitti:

yhteiset orgasmit???

Ei meillä sellaisia ole ollut koskaan. Jos orgasmi on 100%, mieheni kanssa olen päässyt sitä korkeintaan 25%n päähän, en kyllä sitä lähemmäs.

Minä en ainakaan edes odota saavani orgasmia kun menen sänkyyn, en ole koskaan odottanut koska se ei koskaan ole ollut edes lähellä.

Minä menen sänkyyn, jotta seksi voi alkaa kun mies siihen kykenee ja sitten loppuu siihen kun mies saa orkun.

Ja kyllä tämä vaikuttaa siihen, että en halua kovin usein. Ei mies ole koskaan kysynyt mitä haluan tai mikä minut sytyttää.

Kun itsetunto kroppaa kohti on vielä huono, ei paljoa tarvita sanomaan kun jo satuttaa ja taas ei tee mieli.

Meillä mies ei esim halua antaa suuseksiä, vaikka itse kyllä saa - tai niin luulen. Alussa kun treffailimme hän sanoi kerran, että suuseksi on hänen mielestään luonnotonta. Kuukausien päästä yllätin hänet ja huomasin, että hän pitääkin siitä!

Mutta en ole uskaltautunut sanomaan, että itsekin pitäisin siitä... En vain uskalla sanoa.

Pelkään, että mies kieltäytyisi, koska on siitä jo tuollaista sanonut.

Tällaisten juttujen takia en halua seksiä usein, koska en saa mitä itse haluan.

Tietysti vähän ristiriitaista, että haluaisi enemmän kun saa ja sen vuoksi ei halua ollenkaan. Vähän vaikea selittää...

Ikävää ja ilmeisen haitallista että kommunikointi tuolla lailla estyneen vajavaista.

Vierailija kirjoitti:

Myös itselläni on noussut vaatimustaso siisteyden suhteen, koska koen, että kodin siistinä pitäminen on tavallaan osa lasten huoltoa - se on lasten ympäristö, jonka on tarkoitus olla terveellinen, turvallinen ja viihtyisä.

Kenties niin hyvin bakteereista ja pöpöistä desinfioitu, ettei lapselle kehity luontaista vastustuskykyä. - Ja sitten ehkä eräiden tahojen ideoimana ja ajamana miltei kävelemään oppimisen jälkeen runsaslapsiseen päiväkotihoitoon kokemaan jatkuvien tulehduksellisten ym. sairauksien kierrettä.

Vierailija kirjoitti:

jossa nainen on miestä alempi, täysin hormoniensa vallassa elävä kyvytön olento. Huokaus. Kuukautiskierron määrittelemä naisen sielunelämä, päivää?

Entäpä jos nainen ei vain enää yksinkertaisesti halua sinua. Ei se vielä tee hänestä frigidiä. Voi olla, kuvitteles, että jonkun toisen miehen sylissä tämä olisikin silkkaa hunajaa.

Ja toinen juttu, lämmin suhde äidin ja lapsen välillä on normaalia, jopa toivottavaa. Jospa se isukki nostaisi sen perseensä sieltä tietokonepelien äärestä ja ottaisi lapsen syliinsä välillä hänkin.

Mitä itsekeskeisiä pellejä, voi taivas. Ei ihme ettei vaimojanne huvita.

"itsekeskeisiä pellejä"

Onko niin että nuoret naiset unelmahötöissään valitsevat niitä jännäjaskoja, tai niiden puutteessa vähän sinne kallellaan olevia jannuja. Ja edessä olevan elämän realismiin perehtyminen on kenties yliolkaisestikin sivuutettu ja sysätty syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla halut on ennallaan, mutta koska niiden tyydyttäjää ei ole tarjolla, seksielämä on aika olematonta. Meillä lasten syntymä paljasti miehestäni pimeän puolen, jonka vuoksi en enää voi tuntea häntä kohtaan luottamusta, joka on hyvän seksin perusta. Panemme silti noin kerran kuukaudessa yleensä tuhdissa humalassa. Orgasmin hankin omin käsin, mutta aina välillä on kiva tuntea kulli sisällään.

Huono parisuhde > huono seksielämä. Se on niin suoraviivaista!

"tuhdissa humalassa"

Eipä tuollaisessa tilanteessa taustassa mikään olisi yllättävää.

Lapset ovat vaativia. Nainen kiintyy lapsiin enemmän kuin mieheen. Onko yllättävää, että mies on pelkkä työssä käyvä pelle, joka elättää ja sika, jos pyytää sitä himoa, jota oli joskus.

On se ihmeellistä kun se mies, vaikka ei lasta halunnut, muuttui tuommoiseksi siaksi, vaikka vauvavauvavauvavauvavauva. Jos mies sanoo, että se ei ollut ykköstoive, niin silloin se sika vasta onkin. Koska vauvavauvavauva.

Olen kuullut näitä juttuja kavereiltani. Itse olen onnistunut pysymään lapsettomana. Ja parisuhde kukoistaa. Valinta meillä molemminpuolinen. Ja meillä tehdään todellakin sitä kaikkea, mitä vauvanaiset paheksuvat. Ja on kivaa! Hauskaa! Rakkautta! Ei vauvavalitusta. 20v yhteiseloa takana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kasaa aika mielenkiintoisia näkökulmia näköjään aina ajankohtaisesta ikuisuusaiheesta. Aiheesta olisi pitänyt olla luento synnytysvalmennuksessa.

Tuo luento (ja luentomoniste) olisi kyllä varmaan hyödyllinen jo siinä vaiheessa kun nainen ja mies aikovat mennä yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua uuvuttaa se, että joku tarvitsee minua koko ajan töissä ja kotona. Työni on terveydenhuoltoalalla, miehellä taas teknisellä alalla jossa ainoat sosiaaliset kontaktit on työkaverit ja varsinaisen työn saa suorittaa ilman häiriöitä.

Tarvitsen aikaa ja hiljaisuutta palautumiseen mutta sitä ei helposti järjesty. Ahdistaa, kun lasten mentyä nukkumaan on jonossa vielä mies jolla on odotuksia. Ymmärrän hänen tarpeensa kyllä mutta en vain jaksaisi.

Toisaalta en osaa rentoutuakaan, jos tiedän että toinen on pettynyt.

Harva kai on tahallaan haluton, en minäkään. Olen vain kuormittunut eri suunnilta tulevista vaatimuksista.

Ongelmahan sinulla ja näyttää olevan monella muullakin äidillä se, että etteivät halua miehiänne ja mies on vain rasite.  Kyllä on haluttu ennen lapsia ja sen jälkeen keksitään kaiken maailman selityksiä, että on niiiin raskasta jnee. Voisitte olla edes vähän kiitollisia miehelle, että mies ylipäätään suostui tekemään lapsen teidän kanssa, suostui olemaan teidän kanssa ja kasvattamaan yhdessä lapset. Pahinta mitä äidit voi parisuhteessa tehdä, on kadottaa halukkuuden haluta miestään, kadottaa arvostuksen mieheensä, jättää hänet heitteille ja keskittyä vain lapsen hoitoon. Pitäisi ymmärtää, ettei parisuhdetta olisi ilman rakkautta mieheen, ei olisi lastakaan.  Eikä ole parisuhdetta enää senkään jälkeen, jos mies on jätetty heitteille ja hänestä tehty  vain rasite, joka halua "itsekkäästi"  tyydyttää halujaan. Puhumattakaan, että vaimo ymmärtäisi  miehen osoittavan rakkauttaa entiseen tapaan haluamalla naistaan.  Jos ei käy niin mies lähtee parisuhteesta. Viriilin miehen seksisuaaliset, henkiset ja fyysiset, tarpeet ei katoa vuodeksi, ei sitten millään.  On kohtuutonta lopettaa rakkaus miestä kohtaan ja kohdistaa se vain lapseen. Jättää mies koiran asemaan.  Ei ole ihme jos mies hakee uuden kodin tai sellaisen naisen, joka ymmärtää, että parisuhde on 1 ja lapset 2 ja ne kasvastetaan yhdessä. Mutta toki naisen oma valinta, haluaako pitää lasten isän itsellään vai haluaako menettää jollekin toiselle naiselle.  Ilman seksiä ja vaimonsa halun kohdetta viriili mies lähtee varmasti. 

Pitäkää miehistänne huolta, ettei taas tule lisää yh-äitejä. 

Edellisessä vastauksessa on lähtökohtaisesti pielessä yksi asia - mies "suostui" lapsiin ja perheen perustamiseen. Ikään kuin se olisi mieheltä isokin uhraus ja naiselle se elämän keskeisin projekti. Vitsit, meillä se meni kai sitten niin päin, että minä suostuin miehen lapsitoiveisiin. Itse olisin voinut olla ilmankin.

Mistä päättelit, ettei lapsen teko olisi miehelle uhraus ja sitoutuminen eliniäksi lapsiin?  Mistä päättelit, ettei sitoutuminen parisuhteeseen ja lapsien hoitoon olisi miehelle uhraus, eikä vähentäisi miehen mahdollisuuksia vaikka muihin naisiin, harrastuksiin, opiskelun,  muuttohin eri paikkakunnille ja töiden valitsemisiin? Ihan varmasti ankkkuroi miehen paikalleen jos on vähänkään vastuuntuntoinen mies. 

Minäpä kerron miten meille kävi. Kun tavattiin nuorina, vaimoni oli sitä mieltä, ettei miehiin voi luottaa eikä hän halua koskaan naimisiin. 2 vuoden päästä hän vei minut väkisin naimisiin ja halusi nuorena lapsia. En kyseenalaistanut lasten hakkimista nuorena enkä koskaan myöhemminkään. Hän halusi monta lasta ja aina vain suostuin mukisematta. Joduin menemään työelämään aiemmin ja jättämään pidemmät opinnot väliin, kun piti perhekin elättää. En valinnut sellaisia töitäkään, jossa olisin ollut öitä poissa kotoa, piti hoitaa ja halusin olla lasten läsnä, eli työuraankin joutui karsimaan. Vaimo  kyllä ymmärsi tämän. 

Meillä oli paljon seksiä jo alusta lähtien, sitä oli vielä enemmän kun vaimo tuli raskaaksi vaimon halutessa jatkuvasti. Synnytksen jälkeen vaimo ymmärsi minuakin, halusi haluta. Annoin hänelle suuseksillä orgasmeja kun ompeleet oli vielä kipeitä. Vaimo antoi suikkareita ja ekan synnytyksen jälkeen olisi antanut pyllyäkin jos olisi mahtunut. Aika nopeasti synnytysten jälkeen vaimo halusi seksiä ihan minuakin ajatellen ja seksimäärät palasi alkuperäiseen monta kertaa viikossa. Seuraavat raskaudet samaa rataa. Jokaisen jälkeen vaimo oli kiitollinen uhrauksistani ja osoittamastani rakkaudesta. Ymmärsi pitää miehensä tyytyväisenä ja nauttia itsekin läheisyydestä. Sitä miehen hyvänä pitämistä on jatkunut nyt jo eläkeikään asti.  Minä olin vaimon tekemisistä niin kiitollinen, etten ole koskaan pystynyt käymään vieraissa, vaikka vieraat pillut on toki kiinnostaneet. Vaikeaa se olisi ollut siksikin, koska en ole ollut kertaakaan puutteessa sen jälkeen kun tavattiin.  Nyt tähän ikään mennessä rakkaus ja kiitollisuus vaimoani kohtaan on kasvannut potenssiin 5. Minun uhraukseni opiskelu- ja työuraan ei enää tunnu missään. Yksi paskan hailee.  Pystyin harrastamaan intohimoisesti niitä harrastuksia, mihin perheen varoista jäi mahdollisuuksia. Intohimoni ja kiitollisuuteni vaimoon on korvannut monin verroin kaiken muun.  Nyt nautimme vaimon kanssa eläkepäivistä ja lukuisista lapsenlapsista, seksiä unohtamatta 

Tähänkin pätee se, että niin makaa kuin petaa ja pitää antaa jos haluaa saada. 

Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä siihen. 

Kiitos tästä kommentistasi.