Frigidit äidit

Tässä ketjussa ei ole yhdessäkään kommentissa viitattu naisten alempiarvoisuuteen tai kyvyttömyyteen, saatikka väitetty naisten elävän täysin hormoniensa ja kuukautiskierron vallassa. Hormoonit vaikuttavat (sekä miehissä että naisissa), se on fakta, eikä ihmisen evoluutio reilussa viidessäkymmenessä vuodessa sitä kovin paljoa muuta. Lähtökohtana tälle ketjulle on olettamus, että kyseessä on tasa-arvoinen parisuhde, jonka osia tässä tapauksessa ovat mies ja nainen. Edellisen kommentin (" Jotkut näistä viesteistä..." ) sisältävät leimahdukset, jotka eivät perustu ketjussa oleviin kommentteihin, voi mielestäni jättää omaan arvoonsa.

On tietysti täysin mahdollista että nainen ei yksinkertaisesti enää rakasta tai halua miestään ja että toisen sylissä hän on hunajaa.

Se olisi helppoa ymmärtää ja sen jälkeen toimia.

Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että vaimo kertoo rakastavansa ja haluvansa haluta seksiä mieheltään. Ketjun alkuperäisten kysymysten avulla olen pyrkinyt kartoittamaan ja ymmärtämään yhtäkkiä muuttunutta tilannetta, muutamissa kommenteissa onkin tullut mielenkiintoisia ja uusia seikkoja esiin.

(M32, AP)

Vierailija:

jossa nainen on miestä alempi, täysin hormoniensa vallassa elävä kyvytön olento. Huokaus. Kuukautiskierron määrittelemä naisen sielunelämä, päivää?

Entäpä jos nainen ei vain enää yksinkertaisesti halua sinua. Ei se vielä tee hänestä frigidiä. Voi olla, kuvitteles, että jonkun toisen miehen sylissä tämä olisikin silkkaa hunajaa.

Ja toinen juttu, lämmin suhde äidin ja lapsen välillä on normaalia, jopa toivottavaa. Jospa se isukki nostaisi sen perseensä sieltä tietokonepelien äärestä ja ottaisi lapsen syliinsä välillä hänkin.

Mitä itsekeskeisiä pellejä, voi taivas. Ei ihme ettei vaimojanne huvita.

Raskausaika ja synnytys kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan ovat niin voimakkaita kokemuksia, että voivat vaikuttaa naisen ajatuksissa tiedostamatta vuosiakin eteenpäin. Tällöin on usein niin, että oma mies on todella rakas ja tätä haluaisi voida haluta, mutta jokin tiedostamaton suojeluvaisto piippaa taustalla että mahdollisuus raskautua uudelleen ja kokea taas kaikki kipu ja kauhu saavatkin miehen lähentymisyritykset tuntumaan vastenmielisiltä , mikä on ihan järjenvastaista, tiedän.



Keho muistaa kivun tosi kauan, vaikkei mieli muistakaan.



Vinkkinä myös, että oikeasti voi auttaa jos haluttomuus johtuu arjesta ja tylsistymisestä, että pistää peliin jotain uutta itsestään. vaihtaa vieraaseen tuoksuun, tekee jotain rohkeaa sängyssä mitä toinen ei osaa odottaa, väläyttää itsestään uuden puolen toiselle. Niin mies naiselle kuin nainen miehellekin. Haa! kumppanissa on sittenkin jäljellä kartoitamattomia alueita!

Tuli mieleen yhden kuuluisan ruotsalaisen (en muista naisen nimeä..) parisuhdeterapeutin lause: Kukaan ei ryhdy parisuhteeseen masturboidakseen. Seksi on parisuhteessa tärkeää, eikä mikään, lastenhoitokaan, saa vaikuttaa sen arvoon.



Tasapainoinen ja tasa-arvoinen parisuhde tarkoittaa ainakin meillä sitä, että molemmat ovat valmiita tekemään asioita toisen hyväksi. Tässä minun mottoni:

--------

Itsekkyyttä EI OLE se, että haluaa seksiä vaikka toista ei haluta. Itsekkyyttä ON se, ettei ole valmis tekemään hyvää toiselle, vaikka ei oikeastaan huvittaisi.

--------



Minulla on lääkityksestä johtuvaa totaalista haluttomuutta, joka voi kestää viikkoja. Pitäisikö vaimoni kärsiä siitä? Miksi en antaisi hänelle orgasmeja joita hän haluaa? Monesti ajatus seksistä jopa yököttää, mutta haluan tehdä sen vaimolleni. Onko se mielestänne paljon vaadittu?



M32

Jospa väärä mies??



ei kylmää naista ole olemassakaan

a) luonto hoitanut niin että (täys)imettävän äidin ei tee mieli seksiä, koska kahdesta pienestä on muinoin ollut vaikea huolehtia. Seksi siis on viimeinen asia mielessä. Joskus oikein yritän ajatella asioita jotka ennen saivat kiihottumaan, mutta mitään ei tapahdu.

b) mieheni on antanut itsensä repsahtaa, ylikiloja on parikymmentä, lihaksia ei missään vaan mies näyttää viiskymppiseltä vaikka ikää 30. Toisin kuin usein ajatellaan, kyllä nainenkin kiihottuu näkemästään. Ei oikein innosta seksi möhömahan kanssa, kun itse kuitenkin raskauksienkin jälkeen olen pitänyt kropan kunnossa.



Uskon, että halut osittain palaavat kun imetys vähenee. Ehkä mieskin on siihen mennessä kohentanut ulkonäköään. (N29)

mikä tuollainen lääke on? Voisiko sitä ottaa halujen poistoon?

Vierailija:

Minulla on lääkityksestä johtuvaa totaalista haluttomuutta, joka voi kestää viikkoja.

M32

Mutta Cipralexia syön, se on siis SSRI psyykelääke.

Vierailija:

mikä tuollainen lääke on? Voisiko sitä ottaa halujen poistoon?

Vierailija:

Minulla on lääkityksestä johtuvaa totaalista haluttomuutta, joka voi kestää viikkoja.

M32

vastauksia, ehkä niissä tuli jo tämä sama... mutta meillä frigidiys on nyt menneen talven lumia vaikka ei olisi vielä puoli vuotta sitten voinut uskoa! Eli vähän kärsivällisyyttä, ja kun taaperovuodet on selvitty niin vaimo voi olla entisellään ;-)!

Vierailija:

Eli vähän kärsivällisyyttä, ja kun taaperovuodet on selvitty niin vaimo voi olla entisellään ;-)!

Minulla on sellainen kotona. Ei halua seksiä, ei ainakaan minun kanssani. Yleensä torjuu kaikki yritykseni seksiin " väsyttää" , on vastaus.



Hän ei myöskään pidä minua koskaan kainalossaan, silittele tai paijaa, tai sano rakastavansa minua. Sen hän on kyllä sanonut, ettei tiedä, mitä rakkaus on.



Mitä hän sitten tekee illat? Pelaa tietokoneella. On hyvä isä lapsilleen, mutta ei piittaa vaimostaan. Ihmisenä hän on oikein kiva, ainut jolle hän on ilkeä, olen minä.



Miksi sitten en lähde? Siksi, että en halua oikeuteen lasten huoltajuudesta. Hän on sanonut, että jos ero tulee, niin oikeuteen mennään. Hän haluaisi lapset itselleen. Itse en kestä edes ajatella, että olisin erossa lapsista. Niinpä minun on vain kestettävä. Itsehän tuon miehen alunperin valitsin.



Mitäs itse teen iltaisin? Kotitöitä, ja kirjojen lukua sekä liikuntaa.



Mistään uudesta suhteesta, tai pettämisestä en haaveile. Niistä ei ole kuin harmia.



Elämä on harmaata, tai ruskeaa paskaa enimmäkseen.

Tämä ketju kasaa aika mielenkiintoisia näkökulmia näköjään aina ajankohtaisesta ikuisuusaiheesta. Aiheesta olisi pitänyt olla luento synnytysvalmennuksessa.

Ikävä kyllä tähän yleensä osallistuvat vain ne jotka a) ovat puutteessa ja ne jotka b) ymmärtävät asian vakavuuden.



Harvemmin pihtarit edes yrittävät ymmärtää asiaa, mutta sehän kuuluu kuvioon, koska pihtarin mielestä HÄNTÄ pitää ymmärtää, ei toisin päin.



Minä olen kohta ymmärtänyt pihtaria 10v ja mitta alkaa olla täysi. Tai siis on jo, harrastan seksiä muitten kanssa ilman että omatunto kolkuttaa. Alussa se oli tosin vaikeata, sillä mieluiten haluaisin terveen parisuhteen jossa tämäkin toimii.



Sopivien partnereiden löytäminen on kuitenkin vaikeata.

Mulla jo onneksi takana päin olevat haluttomuuden kaudet lasten vauva-aikoina johtuivat näistä syistä:



1. selkeä yhteys imettämisen/ hormonitoiminnan kanssa - molemmilla kerroilla kun imettäminen loppui, palasivat halutkin pikku hiljaa



2. vaikeus hypätä äidin roolista rakastajattaren rooliin, kuten joku jo edellä kuvasikin - en pystynyt rentoutumaan, jos vauva vieressä, ja ajatus että ensin rintani ovat vauvan käytössä ja sitten miehen jne. tuntui oudolta (enkä ole ollenkaan estoinen seksuaalisesti normaalisti)



3. epävarmuus omasta naisellisuudesta kun lasten jäljiltä kroppa ei enää olekaan " täydellinen" , tämänkin kanssa olen tullut nyt jotakuinkin sinuiksi, mutta aikaa siihen on mennyt



Lisäisin vielä, että vaikka meilläkin näitä ongelmia oli, niin niistä puhuttiin myös, joskus riideltiin ja jopa vitsailtiin, välillä rankemmanpuoleisestikin. Seksittömään oloon kyllä helposti jämähtää, eli kannattaa nähdä vaivaa jos se jää pidemmäksi aikaa päälle. Jos on oikein paha tilanne, niin aluksihan voi sopia vaikka että naista vain hellitään hänen haluamallaan tavalla (esim. juuri rentouttavalla hieronnalla) + miehen voi tyydyttää vaikka käsin. Kummasti se alkaa taas maistua, ja jossain vaiheessa sitä taas ajattelee että näin mahtavaako tämä olikin :)

Kirjoitit todella paljon tuttua tekstiä, voisi olla vaimoni kirjoittamaa, paitsi tämä osa:

Vierailija:

Jos on oikein paha tilanne, niin aluksihan voi sopia vaikka että naista vain hellitään hänen haluamallaan tavalla (esim. juuri rentouttavalla hieronnalla) + miehen voi tyydyttää vaikka käsin. Kummasti se alkaa taas maistua, ja jossain vaiheessa sitä taas ajattelee että näin mahtavaako tämä olikin :)

Tällaista olenkin ehdotellut, mutta eipä ole kelvannut. Vaimo ei sitä hierontaa tai hellimistä halua eikä hän minuakaan halua tyydyttää millään tavoin sillon kun häntä ei haluta.

Nyt hän unelmoi vielä yhdestä lapsesta. Se on loukkaavaa.

Mainitsemasi kolme kohtaa ovat helppoja ymmärtää. Parisuhteen hyvinvoinnin kannalta voi toivoa että tilanne jää väliaikaiseksi eikä tarvitsisi puhua vuosien pituisista seksittömistä kausista jotka kiristät helposti ilmapiiriä. Seksi yhdistää suhteen osapuolia ja se lienee myös jälkikasvun ja koko perheen etu. Joissain tapauksissa lapsen tulon myötä naiseus siirtyy taka-alalle tai katoaa kokonaan ja äidin rooli on päällä 24/7. Kyse ei välttämättä ole edes identiteettiongelmasta, sillä joskus naisen identiteetti peittyy kokonaan äitiyden alle, eikä ylpeä äiti välttämättä edes haikaile naiseuden perään. Äiti kokee itsensä vain ja ainoastaan (aseksuaaliseksi) äidiksi. Naisesta tulee äiti. Lapsen kannalta tämä lienee etu, mutta aviomiehille jotka eivät tarvitse äitiä se on haitta.

Varsin monimutkainen yhtälö ratkaistavaksi.

M

Vierailija:

Mulla jo onneksi takana päin olevat haluttomuuden kaudet lasten vauva-aikoina johtuivat näistä syistä:

1. selkeä yhteys imettämisen/ hormonitoiminnan kanssa - molemmilla kerroilla kun imettäminen loppui, palasivat halutkin pikku hiljaa

2. vaikeus hypätä äidin roolista rakastajattaren rooliin, kuten joku jo edellä kuvasikin - en pystynyt rentoutumaan, jos vauva vieressä, ja ajatus että ensin rintani ovat vauvan käytössä ja sitten miehen jne. tuntui oudolta (enkä ole ollenkaan estoinen seksuaalisesti normaalisti)

3. epävarmuus omasta naisellisuudesta kun lasten jäljiltä kroppa ei enää olekaan " täydellinen" , tämänkin kanssa olen tullut nyt jotakuinkin sinuiksi, mutta aikaa siihen on mennyt

Lisäisin vielä, että vaikka meilläkin näitä ongelmia oli, niin niistä puhuttiin myös, joskus riideltiin ja jopa vitsailtiin, välillä rankemmanpuoleisestikin. Seksittömään oloon kyllä helposti jämähtää, eli kannattaa nähdä vaivaa jos se jää pidemmäksi aikaa päälle. Jos on oikein paha tilanne, niin aluksihan voi sopia vaikka että naista vain hellitään hänen haluamallaan tavalla (esim. juuri rentouttavalla hieronnalla) + miehen voi tyydyttää vaikka käsin. Kummasti se alkaa taas maistua, ja jossain vaiheessa sitä taas ajattelee että näin mahtavaako tämä olikin :)

Vanha ketju mutta nostetaan.

Onhan se totta se että PARISUHDE EI YKSINKERTAISESTI TOIMI jos seksiä ei ole sen verran kun sitä toinen tai molemmat osapuolet tarvitsevat. Vai miksi mies tai nainen pettää? Siksi yleensä että oma suhde on jäissä ja seksi kuollut kokonaan. 

Naisten kannattaa älytä se asia että mies , ei menetä halujaan vähässä kummassa, jos on yhtään perinteinen mies tai testot kohillaan niin tuskin haittaa vaikka päivittäin olisi seksiä, sehän on todellakin yksi parhaista asioista mitä rakkaansa kanssa saa tehdä ihan kahden, ei sitä turhaan kutsuta parisuhteen liimaksi (seksiä siis).

"rakastajattaren rooli"

Tuolla termillä syyllistetään miestä siitä, että naisen pitäisi olla joku erityisen kiimainen ja monipuolinen rakastajatar. Ei, kyllä minulle riittää että vaimoni on seksistä ja orgasmeista nauttivat nainen sen ohella, että on lasten äiti. Ihan vapaasti ja rennosti saa nauttia lihallisista iloista. Se jos niistä ei nauti vaan on mielummin vain äiti, se on iso ongelma. Minulle, mutta myös naiselle itselleen vaikka ei sitä heti ymmärräkään.

Mielenkiintoinen keskustelu vaikka onkin tosi vanha. Mieheni saattaisi kutsua minua frigidiksi vaikken sitä olekaan. Syitä miksi tähän pisteeseen on päädytty on monia. Tässä heti alkuun mainitsen ne kielletyt asiat eli väsymys ja oman ajan puute, sillä kyllä ne vaan vaikuttavat melkoisesti. Mutta on tuossa muutakin.

Mies on onneksi nyt useamman keskustelun jälkeen parantanut niin että kotityöt menee suunnilleen puoliksi eli siitä en enää valita, mutta aiemmin se oli yksi kestoharmituksen aihe. Kuitenkin kun ne on hoidettu, se on aina se mies joka painuu omiin harrastuksiinsa. Minun omat harrastukset jäi lapsen syntymän myötä eikä tuota aikaa tunnu vieläkään löytyvän... näin omaa aikaa tarvitsevana ihmisenä se tuntuu loukkaavalta. Olenko tosiaan niin arvoton?

Kun illalla molemmat kömpii sänkyyn väsyneinä ja mies tunkee käden jalkoväliin niin se suoraan sanottuna suututtaa. En syty sekunnissa ja toisin kuin hänellä, minulla ei ole ollut muuta omaa aikaa ihan itsekseni koko päivänä kuin vessassa ja suihkussa käynti. Millä ajalla minä ehtisin seksiä miettimään että kiinnostaisi? Päivällä on hoidettu kaikki lapsen tarpeet, illalla sitten miehen. Mutta kukaan ei edes kysy mitä minä tarvitsen. Äidillä ei kai ole tarpeita...

Kun tähän lisää päälle sen että en ole koskaan saanut orgasmia yhdynnässä, ei minulle koko toimituksesta jää käteen muuta kuin hyvä mieli siitä että mies on saanut henkilökohtaisen tyydytyksen. Eikä sillä mitä minä haluan ole mitään väliä. Joskus annan, joskus kieltäydyn. Nykyään pyytää harvemmin koska kai huomaa itsekin että minä en siitä mitään saa.

Aiemminkaan en saanut eli se ei ole muuttunut, mutta aiemmin minulla oli omaa aikaa ja tunsin että minua arvostetaan. Seksiin käytettiin enemmän aikaa joten vaikkei orgasmia tullutkaan yhdynnässä, se oli edes välillä mahdollista saada muulla tavalla. Ja seksi tuntui edes jotenkin hyvältä. Vaan mistäs revit nyt sen ajan kun lapsi on tosi vähäuninen, jos itse aikoo saada 8 h yöunen pitää melkein saman tien syöksyä suihkun kautta sänkyyn kun lopulta nukahtaa.

Sanotaan vielä muuttunut vartalo... oikeastihan pääsin tosi vähällä, ei roiku rinnat eikä raskausarpia, mutta silti tuo vatsan löysä nahka ja ruma muoto ahdistaa. Kuka tällaista rumilusta edes haluaisi nussia muuten kuin peiton alla pikaisesti? Ehkä tämä onkin se mitä ansaitsen?

Kyllä minua silti seksi edelleen kiinnostaa. Silloin kun on aikaa, kun tunnen itseni hyväksytyksi. Olisi ihanaa jos voisi mennä ilman aikarajoitteita ja lopussa tuntea olonsa tyydyttyneeksi (muutenkin kuin oman käden kautta). Tällaisia hetkiä ei vaan enää tule.

Olen 20v alateitse synnyttänyt nainen.

Harrastimme miehen kanssa seksiä jo 2vk synnytyksestä, sen jälkeen pissaaminen kirveli muutaman päivän, muuta kipua ei ollut (episiotomia haava pelotti, muttei se tuntunut juuri ollenkan seksissä)

Sen jälkeen viikon välein, ja n.1,5kk synnytyksestä seksielämä jo normaaleissa määrissä (2-6krt viikossa)

Olen palautunut kivuttomaksi, saan orgasmeja/orgasmin seksin aikana, mutten pidä vielä rajusta ja vauhdikkaasta seksistä. Kuitenkin piilee ajatuksissa oma muuttunut alapää, väljyys, ulkonäkö ja heikko tunto omassa alapäässä...

Ennen olin seksihirmu, olisin voinut paneskella 3krt päivässä, tein aina aloitteen, mies halusi vähemmän ja kieltäytyi usein.

Nyt 2kk synnytyksestä, ja mies tekee jokaisen aloitteen, hänen halut lisääntyneet kun en koko ajan ole vonkaamassa :D mutta minulle seksi ei vielä tunnu normaalilta, ja itseä itkettää ja suututtaa muuttunut alapää, ja jatkuva maidon lypsäminen vie myös haluja.

En jotenkin kiihotu enää samnalain, voi vaikuttaa vauvan läsnä olo...

Luulen että tähän auttaisi kaksin keskeinen aika ja se jos mies enemmän kehuisi muuttunutta kehoani ja alapäätäni, jos kerta kuitenkin tykkää🙈

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu vaikka onkin tosi vanha. Mieheni saattaisi kutsua minua frigidiksi vaikken sitä olekaan. Syitä miksi tähän pisteeseen on päädytty on monia. Tässä heti alkuun mainitsen ne kielletyt asiat eli väsymys ja oman ajan puute, sillä kyllä ne vaan vaikuttavat melkoisesti. Mutta on tuossa muutakin.

Mies on onneksi nyt useamman keskustelun jälkeen parantanut niin että kotityöt menee suunnilleen puoliksi eli siitä en enää valita, mutta aiemmin se oli yksi kestoharmituksen aihe. Kuitenkin kun ne on hoidettu, se on aina se mies joka painuu omiin harrastuksiinsa. Minun omat harrastukset jäi lapsen syntymän myötä eikä tuota aikaa tunnu vieläkään löytyvän... näin omaa aikaa tarvitsevana ihmisenä se tuntuu loukkaavalta. Olenko tosiaan niin arvoton?

Kun illalla molemmat kömpii sänkyyn väsyneinä ja mies tunkee käden jalkoväliin niin se suoraan sanottuna suututtaa. En syty sekunnissa ja toisin kuin hänellä, minulla ei ole ollut muuta omaa aikaa ihan itsekseni koko päivänä kuin vessassa ja suihkussa käynti. Millä ajalla minä ehtisin seksiä miettimään että kiinnostaisi? Päivällä on hoidettu kaikki lapsen tarpeet, illalla sitten miehen. Mutta kukaan ei edes kysy mitä minä tarvitsen. Äidillä ei kai ole tarpeita...

Kun tähän lisää päälle sen että en ole koskaan saanut orgasmia yhdynnässä, ei minulle koko toimituksesta jää käteen muuta kuin hyvä mieli siitä että mies on saanut henkilökohtaisen tyydytyksen. Eikä sillä mitä minä haluan ole mitään väliä. Joskus annan, joskus kieltäydyn. Nykyään pyytää harvemmin koska kai huomaa itsekin että minä en siitä mitään saa.

Aiemminkaan en saanut eli se ei ole muuttunut, mutta aiemmin minulla oli omaa aikaa ja tunsin että minua arvostetaan. Seksiin käytettiin enemmän aikaa joten vaikkei orgasmia tullutkaan yhdynnässä, se oli edes välillä mahdollista saada muulla tavalla. Ja seksi tuntui edes jotenkin hyvältä. Vaan mistäs revit nyt sen ajan kun lapsi on tosi vähäuninen, jos itse aikoo saada 8 h yöunen pitää melkein saman tien syöksyä suihkun kautta sänkyyn kun lopulta nukahtaa.

Sanotaan vielä muuttunut vartalo... oikeastihan pääsin tosi vähällä, ei roiku rinnat eikä raskausarpia, mutta silti tuo vatsan löysä nahka ja ruma muoto ahdistaa. Kuka tällaista rumilusta edes haluaisi nussia muuten kuin peiton alla pikaisesti? Ehkä tämä onkin se mitä ansaitsen?

Kyllä minua silti seksi edelleen kiinnostaa. Silloin kun on aikaa, kun tunnen itseni hyväksytyksi. Olisi ihanaa jos voisi mennä ilman aikarajoitteita ja lopussa tuntea olonsa tyydyttyneeksi (muutenkin kuin oman käden kautta). Tällaisia hetkiä ei vaan enää tule.

Jos sinulla ei ole omaa aikaa, olisiko sitä mahdollisuus saada jotenkin vaikka kertomalla, että tarvitset sitä? Tai jos se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu, siellä suihkussahan on sopivasti yksityisyyttä vaikka itsensä lämmittelyyn. Ei tarvitse ajatella niin, että lämmittelet miestä varten vaan ihan oman nautintosi vuoksi. Voisiko se johtaa sitten ehkä siihenkin, että seksi olisi enemmän mielessä?