Frigidit äidit
Tällä palstalla on kohtuullisen paljon kommentteja siitä miten parien väliset halut eivät enää synnytyksen jälkeen kohtaa. Aiemmin aktiivinen ja intohimoinen seksi taantuu, jää arjen jalkoihin ja rusentuu kokonaan.
Synnytyksen jälkeen seksi ei välttämättä kiinnosta vanhaan malliin, myös hormonaaliset muutokset heittelevät äitiä. Päivittäinen arki vaatii veronsa ja arjen prioriteetit muuttuvat. Lapsi kiilaa ykköseksi.
Mm. " Yhdyntöjen määrä viikossa??" -ketjussa miehet valittavat kuinka heidän halunsa eivät ole kadonnut mihinkään, mutta aiemmin halukasta naista ei seksi ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Vieressä seksiä kinuava mies on riesa. Joidenkin kirjoittajien yhdyntöjen määrä on tipahtunut jopa 3 krt/pvä:stä 2 krt/kk. Se on suuri muutos. Varmasti myös mies voi menettää halunsa, mutta aihetta rajatakseni en ole siitä kiinnostunut. Sitä voi käsitellä toisessa ketjussa.
Kirjoitan tätä miehen näkökulmasta ja minua kiinnostaisi lukea naisten tuntemuksia, mielipiteitä ja kommentteja mitä synnytyksen jälkeisessä elämässä tapahtuu naisille, jotka menettävät kiinnostuksensa seksiin.
Jotain, joka valottaisi tätä aluetta.
Jos karsitaan vastauksista pois väsymys ja ajan puute, niin miten kuvailisitte suhdettanne erotiikkaan ja seksiin? Mikä asiat korvaavat seksin? Miksi seksi miehenne kanssa ei enää maistu tai se tuntuu jopa vastenmieliseltä? Mitä tapahtui?
(M32)
Kommentit (156)
Tuttua tekstiä tämäkin, valitettavasti. " Haluaisi haluta" on tuttu ilmaisu, jopa sanatarkasti. Kotitöiden tekemisellä on vaikutuksensa äidin jaksamiseen ja osittain myös seksuaaliseen halukkuuteen. Mutta vain osittain. En usko imuroinnin nostavan juurikaan äidin libidoa, sen sijaan kuukautiskierto vaikuttaa siihen (kuten myös mielen heittelehtimiseen) huomattavasti. Miehen kannalta on kovin turhauttavaa elää epätasapainoisessa suurimman osan kiertoa ja tuntea kerran kuukaudessa olevansa haluttava myös seksuaalisesti.
Se on fyysisesti kiristävää ja henkisesti alentavaa, eikä miehen pidä siihen mielestäni suostua mikäli se on kroonista.
Seksin kadotessa loppuu myös yhteiset orgasmit, ja orgasmien loppuessa tyrehtyy oksitosiini-hormonien tuotanto. Tutkimusten mukaan voimistaa seksin rentouttavaa vaikutusta ja sen aikaansaamaa mielihyvän tunnetta sekä syventää kiintymystä ja lähentää kumppaneita toisiinsa.
Olen samaa mieltä että haluttomuuden syy löytyy äidin ja lapsen välisestä dynamiikasta. Äiti uppoutuu lapsimaailmaan eikä siihen mahdu mitään muuta. Valitettavasti se tapahtuu parisuhteen kustannuksella.
(M32, AP)
Vierailija:
Olen samaa mieltä että haluttomuuden syy löytyy äidin ja lapsen välisestä dynamiikasta. Äiti uppoutuu lapsimaailmaan eikä siihen mahdu mitään muuta. Valitettavasti se tapahtuu parisuhteen kustannuksella.
(M32, AP)
Aikuinen mies jaksaa kyllä odottaa sen vauvavuoden ajan vähemmälläkin seksillä. En nyt tarkotia totaaliselibaattia, mutta sitä että seksielämä nuupahtaa hetkeksi. Kyllä seksielämä siitä taas herää ja kukoistaa, kunhan vauvavuosi on ohi
Vierailija:
Seksin kadotessa loppuu myös yhteiset orgasmit, ja orgasmien loppuessa tyrehtyy oksitosiini-hormonien tuotanto. Tutkimusten mukaan voimistaa seksin rentouttavaa vaikutusta ja sen aikaansaamaa mielihyvän tunnetta sekä syventää kiintymystä ja lähentää kumppaneita toisiinsa.Olen samaa mieltä että haluttomuuden syy löytyy äidin ja lapsen välisestä dynamiikasta. Äiti uppoutuu lapsimaailmaan eikä siihen mahdu mitään muuta. Valitettavasti se tapahtuu parisuhteen kustannuksella.
(M32, AP)
koska muuten sillä on tendenssi vain jatkua ja jatkua. Ja että isä on paras tähän tehtävään, ja että yleensä sekä äiti että lapsi suhtautuvat haluttomasti väliintuloon, mikä kuitenkin takaa " normaalin" kasvun mm. seksuaalisuuteen ja taas omaan itsenäisyyteen, parisuhteeseen, etc.
Joku on verrannut sitä Eppujen kappaleen sanoihin " äiti repun täytti, isä suunnan näytti" . Eli äiti tekee perushoivan ja sitten isä vie ulos maailmaan, näin karrikoidusti.
En sitten oikein tiedä, mitä tehdä, jos äiti on tosi sitkeä tämän lapsisuhteensa kanssa.
Orgasmin tuoma mielihyvä ja suhteen läheneminen on ihan tuttu tunne. Mies näyttää aina aivan käsittämättömän komealta ja ihanalta sen jälkeen, kun olemme harrastaneet molempia tyydyttävää seksiä. Tekee mieli naputtaa huomattavasti vähemmän, jotenkin se mies tuntuu tekevän muutenkin paljon enemmän oikeita asioita ;)
Meillä ei kyllä ole seksittömiä kausia, mutta on paljon kausia, jolloin minä en saa orgasmia yhdynnässä enkä muutenkaan. Kuten nyt. Parisuhdekin tuntuu tylsältä, tosin ei nyt mitenkään huonolta tai toivottomalta.
ja näin NAISENA voin sanoa, että yhteinen hellittely ja molemminpuolisten orgasmien tuottaminen vasta auttaakin kestämään sen vauvavuoden ja raskaammat kaudet elämässä. Hommaan ryhtyminen voi tuntua taakalta, mutta on sitä vaan niin kevyt ja mukava olo kunnon orkun jälkeen. Jaksaa paremmin katsoa sitä miestäkin, ja silläkin on pidempi pinna vaimon suhteen.
Turha seksin voimaa on vähätellä, se on usein avain intiimiyteen. Ehkä ei ainoa, mutta suorin ja nopein, ainakin kun läheinen parisuhde on muutenkin jo olemassa.
Vierailija:
Vierailija:Olen samaa mieltä että haluttomuuden syy löytyy äidin ja lapsen välisestä dynamiikasta. Äiti uppoutuu lapsimaailmaan eikä siihen mahdu mitään muuta. Valitettavasti se tapahtuu parisuhteen kustannuksella.
(M32, AP)Aikuinen mies jaksaa kyllä odottaa sen vauvavuoden ajan vähemmälläkin seksillä. En nyt tarkotia totaaliselibaattia, mutta sitä että seksielämä nuupahtaa hetkeksi. Kyllä seksielämä siitä taas herää ja kukoistaa, kunhan vauvavuosi on ohi
itse olen nainen ja meillä on 3 lasta. Joku tuossa aiemmin lajitteli naisia kahteen kastiin- haluajiin ja haluamattomiin. minä kuulun tuohon ensimmäisen porukkaan jolla hinot ovat hyrräänneet aina kovasti.
olen aina halunnut enemmän seksiä kuin mieheni. (juu, jossain välissä jopa tyutkittiin miehen hormonitasot kun ei hällä napannut ;-)
mutta asiaan. minä ainakin koin ensimmäisen lapsen jälkeen kriisin äitiyteni kanssa. kroppa oli kulahtanut uudella tavalla ja olin äiti. en oikein tiennyt mitä itsestäni ajattelinsin, millä perusteilla määrittelisin itseäni ja kuka oikein olen. osaltaan tässä oli kyse myös vahvasti naiseudesta, seksuaalisuudesta ja kropasta. hyvin herkästi tilanne lähti meillä ja lähtee varmasti muillakin vyöryä siihen että nuori äiti hakee ja tarvitsee hyväksyntää uudelle olemukselleen. vakuutuksen että häntä rakastatetaan ja halutaan. OIKEASTI koko homman juju on itse hyväksyä uudet muotonsa ja hyväksyä äitiytensä. löytää tapa olla äiti ja nainen. mutta herkästi vastuu hyväksynnästä vyörytetään miehelle.
osansa ongelmassa on se että kulahtanut äiti ajattelee että ei mua voi kukaan haluta, olen niin ruma. ja meidät on opetettu ajattelemaan että se että mies rakastaa ja haluaa sinua on täysin eriasia kuin se että mies tyydyttää vain fyysisiä tarpeitaan. jos kyse on jälkimmäisestä on aivan sama kuka nainen on ja ehkäpä mies toivoisi että kyseessä olisi joku timmimpi tapaus- nainen ajattelee...
tähän soppaan kun lisätään puuhumattomuus, väsymys ja vauvan vaatimukset niin voila...
no joo.
mulla ei kuiva kausi kestänyt kauan ja meidän seksielämä kukoistaa ja tosi riehakas vaikka lapsia on 3 alle 5v. meidän resepti sille on, että minä itse päätin omassa päässäni hyväksyä itseni ja ajatella että olen seksikäs. ja mies kuuntelei minua kun näitä pähkäilin.
juu, ja osansa mies on tehnyt kotirintamalla, joten olemme molemmat tasaisen väsyneitä.
kommentteja kuulisin- tuntuuko teistä yhtään samalta?
N30
-lapset valvottavat; kaikki liikenevä ilta- ja yöuni aika on PAKKO nukkua, jotta pysyn järjissäni ja pystyn käymään töissä. Armoseksin antaminen tässä tilanteessa olisi masokistista touhua.
-miehelleni on viimeisen neljän vuoden aikana kasvanut kamala valkoinen ihramaha ja jenkkakahvat; ei pidä enää huolta itsestään. Absolute turn-off.
Siinä syyt.
Seksi on kyllä kieltämättä ongelma-alue lapsiperheessä. Ja kun media koko ajan toitottaa " seksiä, seksiä" joka tuutista, tulee tavalliselle ihmiselle helposti tunne, että kaikilla muilla on, paitsi mulla.. Minusta tuntuu, omien ja lähipiirin kokemusten perusteella, että kenelläkään se(kään) elämänalue ei ole täysin tyydyttävä. On pitänyt tyytyä enemmän tai vähemmän kompromisseihin.
Meillä on kaksi lasta, ja tuntuu ettei aikaa molempien vaativien töiden ja kotielämän puristuksessa ole juuri seksille. Seksi tapahtuu nopeasti, satunnaisesti ja ilman suurempia esileikkejä. Jos jäisin odottelemaan hartiahierontaa tms., ei meillä olisi seksiä koskaan.
Suostun seksiin yleensä lähes aina, sillä yleensä innostun itsekin mukaan. Minulla on hyvä mielikuvitus.. Jos innostus jää puuttumaan, ei se mitään, ei tuo alapää käyttämällä pahemmin kulu. Annan miehen nauttia. Meillä ei ole kuin tämä yksi elämä, en aio viettää sitä alapäätäni panttailemalla.
Välillä tunnen haluttomuutta, mikä lienee normaalia. Mielikuvitus kuitenkin auttaa, sekä se, että olen todella sisäistänyt olevani täällä vain kerran, joten kannattaa nauttia aina kun voi. Jos mieheni ei pitäisi seksistä, etsisin rakastajan. Hän tietää sen, ja tekisi itse varmaan samoin.
Mieheni tekee kohtuudella kotitöitä, enemmänkin voisi tehdä oma-aloitteisesti. Tarkoitan pyykinpesua ym. Siivooja käy, kun siivouksesta tuli riitaa. Eipä tule enää. Lapsia mies hoitaa innolla, enkä puutu hänen tapaansa olla lastensa kanssa. Eikä mies minun.
Olen koettanut pitää myös itsestäni huolta, olen edelleen hyvin hoikka ja liikun sen minkä ennätän. Harrastan juoksua. Uskon, että itsestä huolehtiminen kantaa myös makuuhuoneen puolella.
Naisille sanoisin, että ei kannata ehkä aina ottaa niin vakavasti kaikkea. Mitä siitä, että mies haluaa " vain" seksiä. Se on normaalia, ja puhdas pyyteetön rakkaus on ylimainostettu juttu.
Miehille sanoisin, että kyllä kotitöihin osallistuminen lisää naisen arvostusta miestä kohtaan, ja sitä kautta lisää haluja.
Ylipäätään ei voi odottaa, että halut aina kohtaisivat yhtä aikaa. Joustaminen puolin ja toisin olisi suotavaa.
Onko siis elämäni ruusuilla tanssimista tämän viisastelevan tekstin jälkeen? Ei, ihan tavallista ja ongelmiakin riittää.
Nainen, 31v.
Vierailija:
-lapset valvottavat; kaikki liikenevä ilta- ja yöuni aika on PAKKO nukkua, jotta pysyn järjissäni ja pystyn käymään töissä. Armoseksin antaminen tässä tilanteessa olisi masokistista touhua.-miehelleni on viimeisen neljän vuoden aikana kasvanut kamala valkoinen ihramaha ja jenkkakahvat; ei pidä enää huolta itsestään. Absolute turn-off.
Siinä syyt.
liitto voisi paremmin ja lapsetkin saattaisivat olla rauhallisempia, kun vanhempien parisuhde olisi kunnossa.
Luin rauhassa kaikki viestit läpi ja koin yllätyksekseni, että kerrankin täällä puhutaan asiaa turhia kiihkoilematta! Kiitos siitä!
Omaa kokemustani asiasta:
Pikkulapsivaihe imee äidistä tehokkaasti mehut. Äiti haluaa olla tarmokas ja pitää kaikki ohjat käsissään. Lisäksi aikaan liittyy usein asunnon hankintaa ja työelämän paineita, koska elämäntilanne hektisyydessään vaikuttaa myös työssäkäyvän työtehoihin.
Itse koen kaiken tämän yhdistelmän yhdeksi uuvuttajaksi. Haaveilen itselleni joskus aikaa, jolloin saisin olla yksin ja tehdä mitä huvittaa. Siis ihan oikeasti mitä huvittaa: sellaista, mitä voisin, jos perhettä ei olisi olemassakaan. Sellaista elämää kuin ennen perhettä, joka nyt velvoittaa ja sitoo. En sano, että tämä elämä olisi kurjaa. Tämä itseasiassa antaa paljon enemmän kuin aikaisempi elämä sinkkuna. Mutta joskus sitä kaipaa täydellistä irrotusta tästä vastuusta. Haluaa taas päästä täydellisesti oman elämänsä herraksi, ilman että joku koko ajan tarvitsee minulta jotakin. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan! Että olisi tilanne, jolloin minä voisin vain sanella mitä haluan ja joku minulle ne velvollisuudestaan joutuisi toteuttamaan. Esim. oma mies! ;)
Toinen ongelma itselläni on fyysinen olemukseni ja vaivani. En koe itseäni kauniiksi. Olen menettänyt olemuksestani pehmeyden. Piirteeni ovat kovettuneet ja uurteet vahvistuneet. Rinnat ovat pienentyneet, jos ne olivat todella pienet ennen imetystäkin. Vertaan omia muotojani toisiin ja häpeän poikamaisuuttani. Haluaisin olla sensuellimpi muodoiltani enkä vain hyvien rintaliivien ym. avulla.
Fyysinen vaivani puolestaan alkoi ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Jatkuva valkovuoto, jolle ei ole loppua (eivätkä lääkäritkään ole osanneet auttaa). Inhottaa pitää koko ajan suojaa ja tuntea vuotoa jalkovälissä. Se myös tekee oloni seksin suhteen haluttomaksi. Koen olevani koko ajan epäsiisti.
Mieheni suhtautuu minuun näistä asioista huolimatta halukkaasti ja sanoo rakastavansa. Ehkä hänellä kuitenkin olisi parantamisen varaa siinä hellyyden osoittamisessa muutoinkin kuin seksiin johtaen. Ja siinä, että järjestäisi minulle enemmän omaa aikaa arjen keskellä. Tai ainakin, että osoittaisi halukkuutta sen järjestämiseen vaikka realiteetit eivät aina antaisikaan toteutumiselle myöten. Lasten- ja kodinhoitotaidoista hänellä ei ole puutetta!
N30, naimisissa, 3 lasta
Kiitokset kommenteista, mukava huomata että moni kirjoittaja on lukenut koko ketjun kommentit ja aihepiiri on pysynyt aika hyvin kasassa.
On täysin ymmärrettävää että synnytyksestä toipumiseen menee aikaa. Tuoretta äitiä ei kannata vasten hänen omaa haluaan painostaa seksiin, vaikka miehen omat libido kiertää kehossa edelleen kiivaasti. Synnytyksestä toipumiseen tarvittava aika on luonnollisesti yksilöllistä. Tilanne muuttuu mutkikkaaksi vasta tilanteen kroonistuessa, kun ensimmäinen vauvavuosi on kaukana takana ja miehen kannalta seksuaalinen takatalvi muuttuu jääkaudeksi. Se on miehen/isän ja perheen hyvinvoinnin kannalta usein tuhoisaa.
Ilmeisesti toisinaan käy niin, että äiti käpertyy vauvamaailmaan ja hän kokee olevansa yksin vastuussa lapsestaan. Kenties hän kokee olevansa ainoa ihminen maan päällä joka voi hoitaa lasta ja vain hänen hoitometodinsa ovat oikeat (tai hän haluaa " pitää kaikki langat käsissään" kuten tekstissäsi asian ilmaisit). Em. seikat voivat johtua epävarmuudesta ja itseluottamuksen puutteesta, joka ilmenee työ- ja vastuutaakan keräämisestä ja yleisenä paniikinkaltaisena tarmokkuutena.
Totaalisen vauvamaailmaan uppoutumisen johdosta seksielämä ja samalla parisuhde helposti kärähtää. Äidin olisi hyvä muistaa että talouteen, lapsen- ja kodinhoitoon liittyvät vastuut ja muutokset koskettavat myös lapsen isää, ja että arki vie myös isän voimavaroja.
Osittain kyseessä vaikuttaisi kirjoitusten perusteella olevan naisen identiteettikriisi, vaikeudet hyväksyä (kehon) muutokset ja ristiriitainen ajatukset uudesta tilanteesta. Tilanteen muututtua perheen roolit vaativat tarkennusta.
Lapsen syntymän jälkeen mies haluaa, edelleen, tuntea olevansa seksuaalisesti haluttu ja seksuaalinen kanssakäyminen on täyttää sen tunteen. Yhdessäoloon ja seksiin kulutettu aika on pientä verrattuna siitä kumpuavaan yleiseen mielihyvään ja toimivuuteen parisuhteessa sekä perheessä.
(M32, AP)
Ogelma on minussa (naisessa)
Olenkin jopa ruvennut ajattelemaan että ehkä en olekaan hetero
Nuorin on 3 vuotias joten mistään synnytyksen jälkeisestä ei ole kysymys.
En vain kestä mieheni lähentelyä ja koskettelua, tulee tukehtavainen olo. Aina olen tyontämässä häntä pois.
Ehkä kerran joka toinen viikonloppu. Muuten nousen aikaisin aamulla että voin häntä välttää, tai aloitan riidan illalla, tai menen ennen häntä nukkumaan tai valvon niin että hän on nukahtanut.
toistaiseksi ollaan vielä naimisissa.
En tiedä mitä tekisin tai mitä voisin tälle asialle tehdä.
yhteiset orgasmit???
Ei meillä sellaisia ole ollut koskaan. Jos orgasmi on 100%, mieheni kanssa olen päässyt sitä korkeintaan 25%n päähän, en kyllä sitä lähemmäs.
Minä en ainakaan edes odota saavani orgasmia kun menen sänkyyn, en ole koskaan odottanut koska se ei koskaan ole ollut edes lähellä.
Minä menen sänkyyn, jotta seksi voi alkaa kun mies siihen kykenee ja sitten loppuu siihen kun mies saa orkun.
Ja kyllä tämä vaikuttaa siihen, että en halua kovin usein. Ei mies ole koskaan kysynyt mitä haluan tai mikä minut sytyttää.
Kun itsetunto kroppaa kohti on vielä huono, ei paljoa tarvita sanomaan kun jo satuttaa ja taas ei tee mieli.
Meillä mies ei esim halua antaa suuseksiä, vaikka itse kyllä saa - tai niin luulen. Alussa kun treffailimme hän sanoi kerran, että suuseksi on hänen mielestään luonnotonta. Kuukausien päästä yllätin hänet ja huomasin, että hän pitääkin siitä!
Mutta en ole uskaltautunut sanomaan, että itsekin pitäisin siitä... En vain uskalla sanoa.
Pelkään, että mies kieltäytyisi, koska on siitä jo tuollaista sanonut.
Tällaisten juttujen takia en halua seksiä usein, koska en saa mitä itse haluan.
Tietysti vähän ristiriitaista, että haluaisi enemmän kun saa ja sen vuoksi ei halua ollenkaan. Vähän vaikea selittää...
Estyneisyys ja seksuaaliset pelot sivuavat varmasti aihetta, mutta eivät niinkään käsittele muutosta joka tapahtuu naisen/äidin seksuaalisuudessa ja haluissa synnytyksen jälkeen. Olen kyllä huomannut synnytyksen jälkeisessä seksissä myös estyneisyyden ja epävarmuuden lisääntymisen naisen/äidin osalta. Se on ymmärrettävää kehon kokemien muutosten takia. Mikäli seksuaalinen kanssakäyminen perustuu avoimuuden sijasta pelkoon ja epäluottamukseen, se ei mielestäni voi olla täysin tyydyttävää. Jos ei ilmaise mitä itse haluaa, sitä tuskin koskaan saakaan.
(M32, AP)
Vierailija:
Meillä mies ei esim halua antaa suuseksiä, vaikka itse kyllä saa - tai niin luulen. Alussa kun treffailimme hän sanoi kerran, että suuseksi on hänen mielestään luonnotonta. Kuukausien päästä yllätin hänet ja huomasin, että hän pitääkin siitä!
Mutta en ole uskaltautunut sanomaan, että itsekin pitäisin siitä... En vain uskalla sanoa.
Pelkään, että mies kieltäytyisi, koska on siitä jo tuollaista sanonut.
Tällaisten juttujen takia en halua seksiä usein, koska en saa mitä itse haluan.
Tietysti vähän ristiriitaista, että haluaisi enemmän kun saa ja sen vuoksi ei halua ollenkaan. Vähän vaikea selittää...
Tämän viesti sisältö kuulostaa myös jo aiemmin koetulta.
Olen kokenut samankaltaista (diplomaattista) välttelyä arjessa lapsen syntymän jälkeen. Aivan kuin naisen/äidin seksuaalisuus muuttuisi aika reippaasti synnytyksen jälkeen ja piilevät ominaisuudet nousevat samalla esiin. Ovatko kirjoittamasi tuntemukset tulleet vasta synnytyksen jälkeen? Tämä on kiinnostava aihe, josta lukisin mieluusti lisää kommentteja.
(M32, AP)
Vierailija:
Ogelma on minussa (naisessa)
Olenkin jopa ruvennut ajattelemaan että ehkä en olekaan heteroNuorin on 3 vuotias joten mistään synnytyksen jälkeisestä ei ole kysymys.
En vain kestä mieheni lähentelyä ja koskettelua, tulee tukehtavainen olo. Aina olen tyontämässä häntä pois.
Ehkä kerran joka toinen viikonloppu. Muuten nousen aikaisin aamulla että voin häntä välttää, tai aloitan riidan illalla, tai menen ennen häntä nukkumaan tai valvon niin että hän on nukahtanut.
toistaiseksi ollaan vielä naimisissa.
En tiedä mitä tekisin tai mitä voisin tälle asialle tehdä.
Synnytyksestä toipumiseen menee aikaa:
- Ja tämä on hyvin yksilöllistä. Toiset äidit kykenevät seksiin ja haluavat sitä heti laitokselta kotiuduttuaan, kun toisilla taas menee helposti viikkoja/kuukausia palautumiseen.
Äiti käpertyy vauvamaailmaan ja haalii itselleen kaiken vastuun. Uskottelee olevansa hoitometodeissaan kaikkivoipa. Epävarmuutta/itseluottamuksen puutetta? Vastuutaakka senkuin kasvaa. Seksielämäkin alkaa kärytä. Arki kuluttaa myös isää.:
- Olemme keskustelleet näistä kohdista puolisoni kanssa joitakin kertoja ja tässä on todella vinha perä. Yksi vallitseva ongelmani todellakin on, että vaikka puolisoni kykenee suoriutumaan täysin onnistuneesti lasten ja kodin hoidosta, omalla tavallaan, minä en luota siihen. Ja tätä luottamuspulaa hän ei todellakaan ole ansainnut! Tästä on myös usein seurannut se, että olen ärsyyntynyt häneen ja sitten on jäänyt myös parisuhteen hellempi puoli toteuttamatta. Juuba-daaba-daa..
Naisen identiteettikriisi, vaikeutta hyväksyä omia muutoksiaan:
- Nimenomaan. Mies säilyy entisellään lapsen saannin jälkeen, mutta nainen muuttuu ja hänen on pakko käydä läpi tutustuminen uuteen minään ja kehoon. Hyvä oivallus!
Lapsen synnyttyä mies haluaa edelleen, nainen ei. Seksiin kulutettu pieni aika antaa kuitenkin paljon hyvää aikaa mielihyvänä:
- Viittaan myös edelliseen. Mies ei muutu, nainen muuttuu. Totta on tosiaan, että molemmille mielihyvää tuottava seksi on kyllä aina sen arvoista! Onneksi omassa parisuhteessani tämä puoli alkaa nykyään sujua :D. Seksistä puhutaan, mitä kumpikin haluaa ja sitä pyritään harrastamaan aina kun kumpi tahansa haluaa. Tuntuu kuin olisimme uudestaan löytäneet toisemme!
- Jostain toisesta ketjusta bongasin hauskoja esileikkihullutteluja: 80-luvun kireät farkkusortsit jalassa tiskaileva mies iskemässä vaimolleen silmää ym. siinä illan mittaan. Ei tekisi varmaan huonoa väljähtyneissä seksisuhteissa poimia jotain yhteistä huumoria esiin sieltä alkuajoilta, jolloin homma vielä pelasi! Voisi saada virnettä sen vaisummankin vaimon suupieleen, pilkettä silmään ja suhinaa petipuoleen ;D
ettei vain halua enää miestään, ehkä seksiä ylipäätäänkään. Aika pitkään pienen lapsen kanssa voi toteuttaa itseään niin tyydyttävällä tavalla, että mies on vain häiriöksi.
Tämä " pienen lapsen kanssa voi toteuttaa itseään" -asiahan tuli todettua jos viestissä nro 9 (" ...miehen rooli rakastajana muuttuu tarpeettomaksi, sen sijaan häntä tarvitaan eri toimissa kuten arkisten asioiden hoitamisessa ja taloudenhoidossa" ).
(M32, AP)
Vierailija:
ettei vain halua enää miestään, ehkä seksiä ylipäätäänkään. Aika pitkään pienen lapsen kanssa voi toteuttaa itseään niin tyydyttävällä tavalla, että mies on vain häiriöksi.
Imettää kun ei pystynyt, niin hoiti nuo yöimetyksetkin niin, että nosti vauvan minulle yöllä ja herätteli hellästi minua imettämään vauvelia. Minä kun olen sikeäunisempi, kuin mies.
Meillä kyllä mieskin sanoi, että vauva oli " häiriötekijä" seksille aluksi koska hänkin oli niin lääpällään vauvaan. Eli me elimme ihan yhdessä sen vauva-ajan, jolloin seksi oli hiukan taka-alalla, mutta elämäämme oli astunut uusi ihana ihmisenalku.
Olen 30v nainen, yksi 3v lapsi on ja toinen syntyy pian, olen viimeisilläni raskaana. Mieheni on hiukan minua nuorempi (vajaan vuoden) .
Olemme olleet yhdessä n. 10 v, josta naimisissa 4v. Suhteemme alkutaipaleella, ekoina vuosina, minä olin meistä se innokkaampi seksin suhteen ja koin sitten pettymyksiä sillä saralla.
Keskimäärin meillä harrastetaan seksiä 1-2 krt viikossa.
Välillä tuntuu, että seksi on miehen tyydyttämistä. Minun tyydyttymiselläni ei ole väliä. Se ei saa minua haluamaan seksiä ainakaan enempää. PÄivisin tyydytän esikoisen kaikki tarpeet ja iltaisin miehen. Kuka tyydyttää minun tarpeeni?
Minä haluan hellyyttä, huomiota. Kauniita sanoja. Apua kotitöissä.
Ei ole kyse siitä, etten haluaisi seksiä, päin vastoin. Haluaisin haluta seksiä paljon enemmän.
On vain niin ärsyttävää, että minun pitäisi olla yhtäkkiä valmis seksiin, sillä samalla sekunnilla kun mies sitä haluaa. Se ei ole mahdollista minulle. tarvitsisin kyllä vähäsen sitä esileikkiä halujeni herättelyyn. Vaikka sitten niitä kosketuksia pitkin iltaa, joitakin helliä vihjailuja siitä, että olen rakas, haluttava tms.
Nyt viimeisilläni raskaana ollessani, olen pyrkinyt tyydyttämään mieheni ainakin kerran viikossa, jos ei muuten niin suuseksillä. Yhdyntä ei näillä raskausviikoilla ole kaikkein mukavinta enää.
Minä en ymmärrä, että jos minä tyydytän mieheni, niin miksei hän voi tyydyttää minua ja niitä tarpeita joita minulla on?
En tiedä meneekö tämä nyt sitten miten aiheen ulkopuolelle. Minä jollain tavalla pelkään sitä, että jos en tyydytä miestäni vähintään 1krt/vko, hän hakee seksin muualta. Ja jos en ole kaunis ja pidä huolta itsestäni niin minut on helppo vaihtaa nuorempaan naiseen, joka ei ole synnyttänyt, jolla ei paikat roiku, ei ole raskausarpia tai lapsia huollettavina. Näin meidän lähipiirissä on tapahtunut pari kertaa.
Miten sinä ap tätä kommentoit ja analysoit?