Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ketään joka ei ole ilmoittanut raiskauksesta?
27.03.2009 |
Niin itselleni nousi miellen tuosta laivalla tapahtuneesta joukkoraiskauksesta että kuinka moni raiskauksen uhri ilmoittaa raiskauksesta? ITämän uutisen myötä muistin vasta että minutkin on raiskattu -93 Viikkarilla. Kolme miestä siinä oli, sen muistan. ja verta vuosin kun neitsyt olin. oon sulkenut nää muistot johonkin, mutta kun luin tuon uutisen, niin jostain nää muistot pomppas.
Nyt ymmärrän et tää oli raiskaus, ja ehkä se on vaikuttanut mun elämään, tiedä häntä, mut en voi tietenkään lähtee ketään syyttään enkä haluiskaan, mietin vaan et tarvinkohan jotain terapiaa yms tai voinko soittaa johonkin "rikoksen uhri linjalle"
Kommentit (36)
en ole kertonut kenellekään paitsi näin anonyymisti netissä. Olin 17-vuotias ja elämä oli syvältä, koulussa oli vaikeaa ja kotona vaikeaa. Niinpä kerran lähdin kaupungille ja vedin pään täyteen. Seuraava muistikuva on kun oksennan autossa, sitä seuraava kun olen selälläni jossain sängyssä ja minulta kiskotaan housuja pois. Sitä seuraava kun olen mahallani ja joku äijä panee minua.
Aamulla heräsin ja käytettyjä kondomeja oli lattialla sängyn vieressä. Katsoin ikkunasta ulos ja huomasin olevani keskellä ei mitään. Joten ei auttanut muu kuin pyytää siltä äijältä kyyti kaupunkiin. Kiiruhdin kotiin ja pesulle.
En halunnut kertoa koska hävetti oma tyhmyys eli hilluminen kaupungilla humalassa. Ja mitä olisin kertonut? Että joku äijä jonka ulkonäköä en tiedä (koska yöllä olin liian humalassa ja aamulla liian peloissani/nolostunut katsoakseni häntä kasvoihin) ajoi minut jonnekin (en tiedä minne) raiskasi minut pariin otteeseen ja toi takaisin. Eipä olisi sitä nilkkiä saatu kuitenkaan koskaan kiinni.
Ainut hyvä puoli tapahtuneessa oli että olin niin humalassa etten tuntenut mitään, enkä muistakaan kuin pari lyhyttä pätkää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimisitteko samoin, jos oma lapsenne raiskattaisiin - "mitäpä tuota enää ajattelemaan, voihan asian sulkea yhtä hyvin mielestään"???
Se on aina helppo viisastella ulkopuolisena. Näissä jutuissa on vain sana sanaa vastaan ja häpeä on kamala, myös jos on ollut kännissä tai huumattu niin asia nousee mieleen ehkä vähän viiveellä eikä uhri välttämättä edes tajua missä oli /kuka raiskasi.
Olin 14- ja 15 vuotias, ja tekijä oli niin sanottu perheemme tuttu, minua vanhempi mies. En uskaltanut kertoa. Pelkäsin muiden reaktiota, tai että minua syytettäsiin tapahtuneesta. Hullua.
Itse olin tuolloin ensimmäisellä kerralla neitsyt. Kauheaa muistellakin.
Itselläni ei ole kyllä seksiin jäänyt kuitenkaan mitään traumoja, onneksi.
Nyt ihana mies ja kolme lasta.
Olen monesti miettinyt, kun aina näissä raiskaustilastoissa sanotaan, että prosentuaalisesti ulkomaalaisten osuus on suurempi, niin kuinkahan paljon on raiskauksia, joissa tekijänä on suomalainen, mutta ei vain sosiaalisen paineen tai muun takia tule poliisin tietoon.
Sen takiakin, kun netin kautta olen näitä raiskaus kertomuksia lueskellut, niin monesti raiskaaja on ollut joku sukulainen, tuttu, kaveri tai joku muu läheinen, eikä raiskattu ole sen vuoksi uskaltanut lähteä viemään asiaa eteenpäin.
Jos asiaa ei vie eteenpäin, niin sehän vain antaa tekijälle viestin, että teko oli ok.
Häpeän kantaminen yksin taas on viesti siitä, että nainen ei ole riittävän arvokas olento pitääkseen puoliaan - toisin sanoen naisia saa kohdella miten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäinen kerta oli muistaakseni silloin kun olin itse vasta 5-vuotias. tekijänä isäpuoleni. tuolloin ensimmäisellä kerralla kerroin äidilleni - lopputuloksena sain selkääni siitä hyvästä että yritin kuulemma vietellä hänen miehensä. jostain syystä ei tullut enää kerrottua sen kummemmin äidille kuin muillekaan, vaikka isäpuolikin toisti tekonsa sen muutaman vuoden aikana, jotka meillä asui, useamman kerran.
teininä, 13-vuotiaana, mut on myös raiskattu, silloinkin tekijänä oli tuttu mies. silloin tein ilmoituksen, asuin lastenkodissa (varmaan vaikea arvata että äiti oli syypää tähän) ja työntekijät onnistuivat tiedon jotenkin musta ulos puristamaan, vaikka yritinkin sitä kierrellä ja kaarella. eli oikeastaan nämä työntekijät tekivät sen ilmoituksen, enkä minä. no, peruin sen kuitenkin myöhemmin ja väitin valehdelleeni - tulin nimittäin raskaaksi, ja lastenkodin työntekijät alkoivat painostaa mua tekemään abortin sillä perusteella, että "raiskauksesta raskaaksi tullessa saa kyllä tehä abortin, etenkin kun on noin nuori kuin sä". mä en halunnut aborttia, en halunnut tappaa lasta vaikka tiesinkin ettei musta itsestäni olisikaan sitä kasvattamaan. vauvalle oli adoptioperhe jo valmiina, kun vauva kuoli kohtuuni rv 37. sitten lohduteltiin että "olisithan sä ihan liian nuori äidiksi ollutkin", ja "kyllähän se ihan kamalaa on tollanen, mut toisaalta kyllähän se parempi oli näin"...
raiskattiin. Kerroin siitä myös aikuisille valvojille, mutta mitään ei tehty, ja tuo sama henkilö sai jatkaa minun väkivaltaista piinaamistani ilman mitään seurauksia ja hyväksyin asian koska ei aikuisetkaan mitään tehneet.
Soitin myös kerran poliisille, mutta minulle vain sanottiin, etten saisi omin päin soitella mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JJK muu HH mihin CC lyhyt RSS niihin Green kuuluu Reed juttu lukio heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ilmoittanut, olin nuori ja peloissani. En kertonut kenellekkään.
Tapahtui n. 30 vuotta sitten. Tämä on ensimmäinen kerta kun anonyyminä uskallan sanoa sen
Alue: Aihe vapaa
on varmaan korkea. Se vähä, mitä olen poliisien kanssa ollut tekemisissä (ilmoittanut varkautta tms) on kyllä osoittanut, että sellaisille puunaamoille olisi hyvin vaikea kertoa tuollaista asiaa. :( Asiakaspalvelu ei ole poliisin vahvimpia puolia.