Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ketään joka ei ole ilmoittanut raiskauksesta?
27.03.2009 |
Niin itselleni nousi miellen tuosta laivalla tapahtuneesta joukkoraiskauksesta että kuinka moni raiskauksen uhri ilmoittaa raiskauksesta? ITämän uutisen myötä muistin vasta että minutkin on raiskattu -93 Viikkarilla. Kolme miestä siinä oli, sen muistan. ja verta vuosin kun neitsyt olin. oon sulkenut nää muistot johonkin, mutta kun luin tuon uutisen, niin jostain nää muistot pomppas.
Nyt ymmärrän et tää oli raiskaus, ja ehkä se on vaikuttanut mun elämään, tiedä häntä, mut en voi tietenkään lähtee ketään syyttään enkä haluiskaan, mietin vaan et tarvinkohan jotain terapiaa yms tai voinko soittaa johonkin "rikoksen uhri linjalle"
Kommentit (36)
Miksihän raiskaaja saa niin usein naisen/lapsen uskomaan, että raiskaus oli oma vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maksuton päivystyspuhelin 0800-97899
www.tukinainen.fi sivuilta löytyy myös paljon tietoa.
olin tosin silloin vasta 11v, nyt aikuisiällä olen muutaman ystävän kanssa asiasta puhunut, omat vanhempani eivät asiasta tiedä mitään. En aio asiasta puhua enään kenellekkään.
Jotenkin sen on täysin sulkenut pois omasta mielestä,enkä asiaa paljoakaan mieti enään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en muista siitä yöstä mitään. olin kyllä ihan itse juonut aika paljon alkoholia, mutta koska koskaan aiemminkaan ei ollut muisti mennyt niin totaalisesti (en muista lähteneeni baarista, menneeni miehen talolle enkä mitään seksistä, kuitenkin aamulla oli selvää että seksiä on harrastettu) pidän mahdollisena että minut oli huumattu.
mies oli minua 20 v vanhempi ja erittäin vaikutusvaltainen, eikä missään niin puhtoisissa/laillisissa ympyröissä, joten en koskaan uskaltanut syyttää häntä mistään etten olisi itse joutunut vielä pahemman väkivallan kohteeksi.
mies itse oli kuin ei mitään, soitti minulle kyydin kotiinkin aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 16 v. asiasta ei ole jäänyt mitään traumoja, ajattelin asian niin että minä en siitä kulunut ja sillä selvä, elämä jatkuu. Miehelleni olen kertonut, harmittaa tosin että kerroin, mutta samapa tuo. Ei ole vaikuttanut seksielämäänkään millään tavalla, nautin ja heittäydyn tilanteeseen oikein hyvilläni, joten mitäpä tuota jahkailemaan.
Olin 16 v. asiasta ei ole jäänyt mitään traumoja, ajattelin asian niin että minä en siitä kulunut ja sillä selvä, elämä jatkuu. Miehelleni olen kertonut, harmittaa tosin että kerroin, mutta samapa tuo. Ei ole vaikuttanut seksielämäänkään millään tavalla, nautin ja heittäydyn tilanteeseen oikein hyvilläni, joten mitäpä tuota jahkailemaan.
Jos itse asian otatkin noin kevyen oloisesti minusta pahinta on, että ko. miehelle jäi kuva siitä, että raiskaus on ok. Hän ei ilmeisesti saanut mitään seuraamuksia ei lain edessä (eikä henkisesti? ellei raiskaajalla sitten ole omaatuntoa..) kun et nostanut kannetta. Se on se, mikä minua eniten korpeaa. Uskon, että ilmoituksen tekeminen varsinkin kun on oma mies kyseessä, vaatii rohkeutta mutta mieti miten miehet pääsevät kuin koira veräjästä kerta toisensa jälkeen. Raiskaus on rikos ja siitä pitää aina saada rangaistus. Aina. Vertailukohdaksi: mieti jos oma tyttäresi raiskataan ja hän jättäisi ilmoituksen tekemättä. Tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni useampi vuosi ennen kuin edes kerroin siitä kellekään. Vanhempani eikä sisarukseni tiedä asiasta mitään, mutta miehelleni olen kertonut.
Jälkeen päin olen harmitellut, että miksi en soittanut poliisia. Mutta raiskaaja sai minut vakuutetuksi niin hyvin siitä, että vika oli minun, kun olin yöllä yksin kävelemässä kotiin lyhyessä hameessa jne jne... Ja tuo kaikki vakuuttelu tapahtui puukko minun kurkulla samalla, kun mies raiskasi minua.
nuoruudessa. Silloin vain ajatteli, että kun on ollut humalassa, niin oma syy : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni useampi vuosi ennen kuin edes kerroin siitä kellekään. Vanhempani eikä sisarukseni tiedä asiasta mitään, mutta miehelleni olen kertonut.
Jälkeen päin olen harmitellut, että miksi en soittanut poliisia. Mutta raiskaaja sai minut vakuutetuksi niin hyvin siitä, että vika oli minun, kun olin yöllä yksin kävelemässä kotiin lyhyessä hameessa jne jne... Ja tuo kaikki vakuuttelu tapahtui puukko minun kurkulla samalla, kun mies raiskasi minua.
näitä olisi hyvä saada tilastoitua jälkikäteenkin. Siis jotain yrityksiä rakentaa mallia, miten paljon ilmoittamatta jätettyjä raiskauksia on ollut. Se nimittäin madaltaisi kynnystä ilmoittaa nykyhetkellä tapahtuneita rikoksia ja uskon vakaasti, että tämä vähentäisi paitsi uhrien syyllisyyden ja häpeän tunteita, niin ennen pitkään myös seksuaalirikoksia.
Jos olisin tosiaan halunnut ruveta puimaan asiaa oikeudessa ja olisin sitä joutunut kertomaan ja selvittämään useaan otteeseen, olisi varmasti asia kipeä vieläkin. Joltain osin ehkä suljin itseni tapahtuneen ulkopuolelle tai koitin nousta sen yläpuolelle, ihan miten vaan, mutta en todellakaan koe tehneeni väärin jättäessäni asiat sikseen.
Toisaalta en olisi myöskään halunnut tuottaa äidilleni sitä tuskaa jonka tieto tapahtuneesta olisi välttämttä aiheuttanut.
Jois tyttäreni joskus joutuu saman kokemaan, toivon että hän selviytyy asiasta hyvin sillä keinolla minkä parhaaksi näkee, jos se tarkoittaa sitä että asiaa ei viedä oikeuteen, niin se olkoon tyttäreni valinta. Tekijän saama rangaistus ei kuitenkaan muuta tapahtunutta miksikään, jos edes saa mitään rangaistusta.
t:9 Joka ei olisi halunnut nähdä sitä tuskaista ilmettä miehensä silmissä kun asiasta kerroin.
kukaan ei olis uskonut tai niin silloin ajattelin. Todennäköisesti huumasi minut. Sammuin erään hänen kaverin asuntoon, yöstä hämärä muistikuva kun raiskasi ja varmaan oli kortsu, liukuvoiteet jne.. ei olisi kukaan uskonut varmasti! Aamulla heräsin ilman housuja ja lähdin pois.
Vituttaahan se vieläkin.
Toimisitteko samoin, jos oma lapsenne raiskattaisiin - "mitäpä tuota enää ajattelemaan, voihan asian sulkea yhtä hyvin mielestään"???
Alue: Aihe vapaa
Mistä sen sitten tietää, että se oli raiskaus, jos ei muista mitään? Siis huom, jos ei muista mitään.