En ymmärrä mikä tukistamisessa on niin kamalaa.

On varmasti kurjaa, jos lapsi on niin tyhmä, ettei puhetta ymmärrä tai niin ilkeä, että tarvitsee fyysistä kuritusta. Mikähän hänestä on sellaisen tehnyt?

Miksi olette niin tukistamista vastaan? Mielestäni se ei ole väkivaltaa, eihän lasta tietenkään niin tukisteta että nurkat silmissä pyörii! Minuakin on lapsena tukistettu, eikä ole jäänyt traumoja.

Tuntuu, että täällä ollaan heti karvat pystyssä, jos joku on lastaan joskus pikkaisen tukistanut. Eipä ole ihme, millaisia lapsia maailmaan kasvatatte. Tuo " vapaa kasvatus" on nyt vissiin muotia. Lapsi saa suunnilleen tehdä mitä huvittaa, eli mennäänkin niinpäin, että lapsi vie aikuista. Siinä ollaan sitten helisemässä. Onhan nuita nähty, jos minkälaista rääkyvää ja huutavaa tapausta kaupoissa, kun ei kuria saada.

Muutenkin ihme malli nykyään vanhemmilla, kun kaikki annetaan periksi. Käyttäisitte maalaisjärkeä, sillä pärjää jo pitkälle.

Niin ei saa tehdä koska se on lailla kiellettyä. Kumoat lainvoiman tässä,onko siis ok olla rattijuoppo jos ei aja kenekään päälle? Eihän siinä kukaan kärsi,sehän on varmaan sitten myös ihan hyväksyttävää?

Itse en haluaisi rankaista lastani ruumiillisesti vaikka laki ei sitä kieltäisikään. En koe sitä myöskään tarpeelliseksi vaikka lapseni on välillä hyvinkin uhmakas 3-vuotias jolla on aina ollut voimakas oma tahto. Osaahan se välillä olla aika raivostuttavakin mutta vaikka sorrun välillä korottamaan ääntäni hänelle, on mielessäni taustalla aina ylpeys siitä että pikkumiehellä on omat mielipiteet ja uskaltaa ne myös näyttää meille hyvässä ja pahassa. Meillä ei tarvi pelätä tunteiden näyttämistä vaikka rajat on,ne vaan luodaan muuten kuin väkivallalla. Itse olen saanut lapsen kovaa tukkapöllyä, selkäsaunoja ja huutoa ja osa minusta ei ole sitä osannut antaa anteeksi vaikken sitä paljon mietikään. Olen kuitenki päättänyt etten siirrä tuota perintöä eteenpäin.

Kerran olen kokeillut testimielessä ristiriitatilanteessa antaa lapselleni tukkapöllyä. Ei ollut kovin suuri menestys: kokeilin monta kertaa vähän nykäistä koska en osannut enkä uskaltanut käyttää niin paljoa voimaa että lapsi olisi edea huomannut. Kun viimein onnistuin saamaan jotain aikaan eli vaikka suurta reaktiota ei tullut ni lapsi osoitti sen sattuneen, minulle tuli niin huono omatunto ja paha mieli että totesin että niinkuin olen ajatellutkin, se ei ole minulle sopiva kasvatuskeino missään tapauksessa. Kaiken lisäksi kävi vielä niin,ettei se mun "tukkapöllyni" auttanut vaan tämä ristiriita jatkui. :D

Meillä kielletään kun on aihetta ja pyritään välttämään paikkoja,esineitä jne jotka on kiellettyjä ja selittämällä selvitetään miksi ei jotain saa tehdä. Myös huomion kiinnittäminen muualle torumisen jälkeen toimii hyvin koska asiassa vellominen ja jauhaminen vain pitkittää sitä tilannetta. Ja pojalle on tärkeää että myös riitatilanteessa saa tulla syliin kun on paha mieli, eli meillä ei riitele ihmiset vaan asiat.

välttämätöntä.

Mielestäni sellaiset vanhemmat kurittaa lapsiaan fyysisesti, jotka eivät jaksa paneutua kasvattamiseen sen kummemmin. Tiukkaa kuria voi pitää perheessä ilman kajoamatta lapsiin, kun molemmille vanhemmille on selvää, miten lapsia ohjataan tekemään oikein. Varmasti selkeä, johdonmukainen kasvatus luo tasapainoisempia lapsia kuin väkivallan käyttö (=tukistaminen).



Itseäni on tukistettu ja läimitty lapsena, ja olin pitkään säikky sen johdosta. Toki on lapsia, joihin se ei vaikuta negatiivisesti, mutta on myös meitä herkempiä, joihin se jättää jälkensä. En myöskään osannut toimia riitatilanteissa teininä - minulle luonteva reaktio olisi ollut lyöminen tai poistuminen tilanteesta, en ollut oppinut, miten asiat voidaan ratkaista keskustelemalla. Ei minusta kuulosta kovin hyvältä...

Tukistaminen ei ole väkivaltaa, väkivalta on se että tulee mustelmia, verta.

Siitäkään ei tule mustelmia eikä verenvuotoja.

Kyllä kasvatuksen pitäisi olla jotain muuta. Miten voit satuttaa jotain sinulle niin rakasta? En ymmärrä!!! Miten kestät lapsesi katseen tukistamisen jälkeen...

Täällä meuhkataan laista ja väkivallasta, mutta lapsi unohdetaan täysin. Sanoo laki mitä tahansa, niin äidin ei kuulu missään tilanteessa satuttaa lastaan. Tuntuu oudolta, että pitää olla laki osoittamassa sen. Eikö sen pitäisi olla itsestään selvää...

tässä lässyttää joku yhden kiltin tytön äiti. Uutinen sinulle: kyllä sitä voi lastaan rakastaa, mutta samalla voi pinna palaa totaalisesti, ja rakastamaansa lasta voi joskus jopa vihata. Villi poikalapsi, joka on vielä käytöshäiriöinen, voi välillä olla niin hemmetin ÄRSYTTÄVÄ ja RASITTAVA että kaikki kauniit periaatteet unohtuu ja tulee annettua tukkapöllyä, vaikka niin ei saisikaan tehdä. No, hyvä, että se on laitonta siinä mielessä, että muuten sitä tulisi tehtyä enemmänkin.

Tuo " vapaa kasvatus" on nyt vissiin muotia. Lapsi saa suunnilleen tehdä mitä huvittaa, eli mennäänkin niinpäin, että lapsi vie aikuista. Siinä ollaan sitten helisemässä. Onhan nuita nähty, jos minkälaista rääkyvää ja huutavaa tapausta kaupoissa, kun ei kuria saada.

Muutenkin ihme malli nykyään vanhemmilla, kun kaikki annetaan periksi. Käyttäisitte maalaisjärkeä, sillä pärjää jo pitkälle.

Katsos kun toiset osaa kasvattaa lapsiaan ilman fyysistä väkivaltaa. Meidän muksut eivät huuda kaupassa, osaavat käyttäytyä ravintolassa jne., eikä ikinä ole tarvinnut tukistaa tms.

Vapaa kasvatus on täysin eri asia (ja myös minun mielestä täysin idioottimaista), mutta tukistamatta kasvattaminen ei ole sama kuin vapaa kasvatus.

Ei vain ilmeisesti osaa. Sääli.

Itse olen lapsena piiskaa saanut, ihan vyönsoljella ja omaa lastani en ole ruumiilisesti kurittanut. Toivottavasti ikinä en sitä teekään, sillä kyseinen käytös kertoo omasta voimattomuudesta ja hukassa olevasta vanhemmuudesta. Kurittaminen tulee tehdä muilla keinon, kuin fyysisellä käytöksellä. Vapaan kasvatuksen kanssa tässä ei ole mitään tekemistä, sillä oma lapseni kasvavat kurissa, rajoissa, rakkaudessa ja hyvinvoivassa perheessä, jossa ei käytetä fyysistä väkivaltaa.

Ja vapaan kasvatuksen lapsista ei välttämättä ole kyse silloin jos joku pieni lapsi kiukuaa ja huutaa kaupan lattialla..tämä on tervettä käytöstä, jossa lapsi uskaltaa vanhemmilleen näyttää ikäviäkin tunteita ja myös kiukku on sallittua. Monissa perheissä ei esim uskalleta näyttää ikäviä tunteita tai kiukkua ja lapset ovatkin todella "hyvä"käytöksiä..

Fyysisen kurittamisen puute ei myöskään kerro tulevasta rikoksentekijästä..muistakaahan että suurimmaksi osaksi juuri väkivaltaisuus on opittua käytöstä kotoa ja lähiympäristöstä.

Maalaisjärjen käyttö on sallittua mutta tukistaminen, työminen jne. ei ole. Se ei ole keneltäkään hyväksyttyä käytöstä. Suojelkaa moiselta käytökseltä varsinkin lapsia!

Näitä "kasvatusohjeita" jaetaan lähinnä aikuisten/vanhempien näkökulmasta.



Vanhempi komentaa lastaan -> lapsi ei tottele -> vanhemmalla menee hermo -> vanhempi tukistaa -> lapsi säikähtää -> lapsi tottelee -> vanhemman näkökulmasta asia on järjestyksessä ja "kasvatuskeino" toimii.



Sitten on toinenkin näkökulma, jonka kautta kasvattajan olisi ehkä hyödyllistä tarkastella näitä asioita.



Lapsi on jonkin kiinnostavan asian parissa jota hän ei halua jättää tai hän ei halua tehdä jotain asiaa joka tuntuu hankalle tai epämiellyttävälle -> vanhempi komentaa -> lapsi vastustaa komennusta koska kokee oman näkökulmansa asiaan tärkeäksi ja haluaa että se otetaan huomioon / testaa oman tahtonsa rajoja suhteessa auktoriteettiin -> vanhempi menettää itsehillintänsä -> vanhempi käyttää vahvemman ja isomman valtaansa aiheuttaakseen lapselle pelkoa ja kipua eli "nujertaa" lapsen persoonan ja tilanteeseen liittyvät tunteet väkivallalla -> lapsi tottelee pelon ja kivun takia mutta menettää kunnioituksensa mielivaltaista auktoriteettia kohtaan. Lisäksi hän saa tuntea että hänen ihmisarvonsa on matalampi kuin muiden eli niiden joihin ei kajota tällä tavalla.



Näkökulmanvaihdos onnistuu myös ihan maalaisjärjellä.



Tällaisen vanhemman on vaikea opettaa lapselleen myöhemmin että pienempiä ei saa kiusata mutta myös auktoriteettien kunnioitus on hataralla pohjalla. Lapset eivät ole tyhmiä, he oppivat kyllä toimimaan "oikein" rangaistuksen pelosta mutta tällaisen auktoriteetin "oikeaa" he oppivat myös hiljaa epäilemään.



Mitä tulee siihen että voiko lasta ja aikuista verrata niin minun mielestäni yksiselitteisesti voi. Ei lapsi ole mikään vajaa ihminen joka automaattisesti hyväksyy sen, että häntä kohdellaan kaltoin. Lapsi kokee aivan samalla tavalla olevansa ihminen ja yksilö kuin aikuinenkin. Millä tavalla aikuinen ystäväsi ajattelisi sinusta jos kävisit häneen käsiksi? Tai puoliso? Aikuinen sentään pääsee pois toisen aikuisen läheltä joka on arvaamaton ja satuttaa. Sen takia lapsia pitäisi kohdella erityisellä varovaisuudella ja hellyydellä.



Lapsi tarvitsee aikuisen tuen omien vaikeiden tunteidensa käsittelyyn, koska hän ei vielä itse osaa. Siinä tilanteessa lapsen satuttaminen on emotionaalista hylkäämistä ja vielä paljon pahempaa kuin toiseen aikuiseen kohdistuva väkivalta.

Lapsi tarvitsee aikuisen tuen omien vaikeiden tunteidensa käsittelyyn, koska hän ei vielä itse osaa. Siinä tilanteessa lapsen satuttaminen on emotionaalista hylkäämistä ja vielä paljon pahempaa kuin toiseen aikuiseen kohdistuva väkivalta.

Just tuota hain takaa tuossa aiemmassa kommentissani kun sanoin että mun lapselle on tärkeää päästä mun syliin saamaan lohtua kun on paha mieli,myös sillon kun meillä on keskenämme kiistaa. Oon pienempänä sen opettanu ja vieläkin se toimii 3- vuotiaana. Uhmakohtausta ei siis lopeteta luunappiin vaan halaukseen.

Oon myös yrittäny aina pitää mielessä sen että ne meistä aikuisista mitättömän pieniltä tuntuvat asiat on lapselle tosi isoja ja tärkeitä. Miltä siis tuntuu kun yrittää puolustaa omaa kantaansa ja palkaksi siitä saa väkivaltaa ja alistusta?

Ja kyllä se meidän lapsi joskus itkee kaupassa niin kuin muidenkin,viimeksi tänään itketti kun olis kiva lelu ollut mutten sitä suostunut ostamaan. Ei mulla tehny mieli tukistaa lastani, sanoin vaan että ymmärrän että lapsi sen haluaa mutta nyt ei sitä lelua osteta. Sitten siirsin pikkuhiljaa puheenaiheen muuhun ja jonku ajan päästä koko lelu unohtui. Tilanne meni siis ohi ilman väkivaltaa mutta lapsen tahtoonkaan ei taivuttu. Väkivallattomuus ei ole samaa kuin vapaa kasvatus.

t: nro 25

Teette sen itsenne takia, ei lapsen parhaaksi.

Lapsesta voi kasvattaa erittäin tottelevaisen myös ilman väkivaltaa jos vähän viitsii selvittää miten ja on edes rahtunen kärsivällisyyttä.