Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä mikä tukistamisessa on niin kamalaa.
23.01.2006 |
Miksi olette niin tukistamista vastaan? Mielestäni se ei ole väkivaltaa, eihän lasta tietenkään niin tukisteta että nurkat silmissä pyörii! Minuakin on lapsena tukistettu, eikä ole jäänyt traumoja.
Tuntuu, että täällä ollaan heti karvat pystyssä, jos joku on lastaan joskus pikkaisen tukistanut. Eipä ole ihme, millaisia lapsia maailmaan kasvatatte. Tuo " vapaa kasvatus" on nyt vissiin muotia. Lapsi saa suunnilleen tehdä mitä huvittaa, eli mennäänkin niinpäin, että lapsi vie aikuista. Siinä ollaan sitten helisemässä. Onhan nuita nähty, jos minkälaista rääkyvää ja huutavaa tapausta kaupoissa, kun ei kuria saada.
Muutenkin ihme malli nykyään vanhemmilla, kun kaikki annetaan periksi. Käyttäisitte maalaisjärkeä, sillä pärjää jo pitkälle.
Kommentit (71)
oikeasti heillä ei ole mitään tajua mistä puhuvat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta ei tukistella kasvatusmielessä vaan siksi että OMA HERMO EI KESTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1
voivanne sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo. NAURETTAVAA!!!
Meillä otetaan kahden keskeinen juttutuokio eikä käydä kimppuun.
Hyvä keino on taaperoikäsellä laittaa maate lattialle, pitää käsistä kiinni että on tylsää ja sitten kielletään. Siinä ollaan ja sanotaan että noin ei tehdä! Puhutaan selvästi ja sellasella sävyllä että lapsi uskoo että ollaan tosissaan.
Sitten ohjataan muihin puuhiin. Jos lapsi menee jatkamaan vaikka kukkapurkkien möyhimistä niin uudestaan selätetään.
Varotaan ettei satuteta. Tarkotus on saaka lapsen huomio ja selittää ettei tee, kielletään tietty heti eikä tunnin kuluttua. Lapsilla, varsinkin pienillä on huono muisti ja tekee pahojaan ihan vaan koska ei muista ettei saa tehdä niin. Tai että on tylsää ja kun möyhii kukkia niin aikuinen tulee paikalle. Meillä ainakin " tuhmuus" yltyy kun lapsi on joko väsynyt tai kaipaa puuhaa.
20
Tukistaminen on väärin ja kyllä se on ihan selvä, että minunkin tukistmiaseni on tapahtunut tilanteessa, jossa pinna katkeaa ja keinot loppuvat.
Se tukistaminen kertoo kykenemättömyydestäni kasvattajana. Ennen kaikkea se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on joko yliväsynyt, syönyt liikaa sokeria, tai vaikkapa jännittynyt jostain. Silloin vien hänet sänkyyn ja nukutan hänet, vien ulos purkamaan sokerihumalaansa (tällaista ei tosin ole koskaan vielä käynyt) tai annan purkaa sen sisällä ja syytän itseäni, jos olen ollut niin typerä, että olen lapselle antanut liikaa makeaa tai viimeisessä tapauksessa rauhoitan hänet juttelemalla joko jännittävästä asiasta tai jostain ihan muusta. Jos lapsi on muuten ylivilkas, annan hänen purkaa energiaansa joko ulkona tai leikittämällä sisällä vähän raisumpia leikkejä.
Jos epäilee, että lapsi on tahallaan niin villinä (" olenpa tosi tuhma ja ryhdyn villiksi" ) voi hänet laittaa jäähylle vaikkapa paikkaan jossa hän voi vielä hetken purkaa energiaansa.
Vierailija:
Mitä teette sen jälkeen kun puhumin...
Vierailija:
Miksei muut kykene siihen, jos minä kykenen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Etkö ole kuullut eri luonteisista i..
Minun lapsistani yksi on tavattoman hankala tapaus. Hän on ylivilkas kehitysvammainen, jolla ei ole minkäänlaista vaarantajua. Silti hänenkin kanssaan pärjää puhumalla ja kieltämällä. Kymmenisen kertaa olen hänelle käyttänyt jäähytuolia rankaisumenetelmänä. Muilla lapsilla en ole joutunut sitäkään tekemään.
Jos tarkoitat sitä, että aikuiset ovat eri luonteisia ja siksi kurittavat eri tavoilla, minua kiinnostaa tietää millaisella luonteella varustettu vanhempi käyttää fyystistä kuritusta. Jos kyseessä on kärsimätön ja lyhytpinnainen aikuinen, eivät nämä ketjuissa käytetyt puolustelut kuulosta kovin sopivilta. Silloin pitäisi sanoa, että tukistan, koska pinnani on niin lyhyt, etten pysty opettamaan lapsiani muuten.
Toisethan uskoo järkipuhetta ja toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuritti minua ja täytyy sanoa, että en edellenkään KUNNIOITA kysesitä ihmistä tippaakaan, muistan vain sen kauhean epäoikeudenmukaisuuden kun aikuinen käy lapsen kimppuun.
Äitini on juuri näitä, jotkut ei usko järkipuhetta-ihmisiä, vaikka todellisuudessa itse oli kertakaikkisen huono ja kykenemätön kasvattaja.
Pahinta tässä kuitenkin on äitini kasvatusmetodin kylvämä väkivallan siemen joka minuunkin on istutettu, se paha kytee sisälläni ja minun pitää koko loppuelämäni vain yrittää hallita sitä...
Tukistminen kuin kaikki muukin kivun aiheuttaminen on väärin mutta silti olen lastani tukistanut ja korvasta ottanut kun ei mikään ole tepsinyt ja oma pinna palanut. Myöhemmin tekoa olen katunut ja lapselta anteeksi pyytänyt. Meillä 3v. erittäin villi poika kahden muun lapsen lisäksi. Pika todella koettelee hermoja ja häneen ei oikein mikään pure kun on sillä päällä. Poika tekee kiusaa esim tyrkkää pikkuveljen sohvalta alas niin että pienen pää kolahtaa pöytään ja tulee iso kuhmu ja itku. Isompi on sohvasta omistushaluinen eikä halua jakaa sitä toisten kanssa jolloin tönii. Kun häntä kielletään jänkkää vastaan ja kun hänet laittaa arestii huutaa niin että talo raikaa ja muutkin lapset alkavat itkeä. Jos yrittää puhua alkaa huutamaan niin että ei kuule mitään. Vasta kun ottaa tukasta otteen ja sanoo että jos et nyt lopeta niin tukistan niin yleensä sitten kuuntelee mutta joskus käy niin että poika sanookin että tukista vaan jolloin uhkaus on pakko toteuttaa vaikka on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu kuin ottaisi syliin kiukuttelevan lapsen ja estää häntä niin, tota mallia en halua kokeilla koska pidän sylin vaan sylinä, että siihen kiivetään, mutta tossa tavassa, jäähypenkissä tai lattialla makuuttamisessa lasta ei kivulla satuteta.
Väkivallassa joko mieli tai ruumis saa kolauksen, kiinnipitäminen ei satuta kun ei puristeta tai lyödä. Kun taapero makaa saa helpommin hänen jakamattoman huomion.
Isompana kun lapsi osaa sanoa jotain niin ei tartte selättää lasta ja voi mennä lapsen tasolle ja jutella siinä mitä lapsi on tehnyt väärin.
20
aloillaan, että uskot ettei hänen vasaraansa viedä kädestä eikä autoa oteta luvatta käyttöön jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kasvatuksen pitäisi olla jotain muuta. Miten voit satuttaa jotain sinulle niin rakasta? En ymmärrä!!! Miten kestät lapsesi katseen tukistamisen jälkeen...
Täällä meuhkataan laista ja väkivallasta, mutta lapsi unohdetaan täysin. Sanoo laki mitä tahansa, niin äidin ei kuulu missään tilanteessa satuttaa lastaan. Tuntuu oudolta, että pitää olla laki osoittamassa sen. Eikö sen pitäisi olla itsestään selvää...
Vierailija:
Kyllä kasvatuksen pitäisi olla jotain muuta. Miten voit satuttaa jotain sinulle niin rakasta? En ymmärrä!!! Miten kestät lapsesi katseen tukistamisen jälkeen...Täällä meuhkataan laista ja väkivallasta, mutta lapsi unohdetaan täysin. Sanoo laki mitä tahansa, niin äidin ei kuulu missään tilanteessa satuttaa lastaan. Tuntuu oudolta, että pitää olla laki osoittamassa sen. Eikö sen pitäisi olla itsestään selvää...
Miksi ei? Teethän itsekin niin...
Minua joskus ihmetyttää, miksi tukistamista harrastavat pitävät tukistamista jotenkin pienempänä pahana kuin vaikka läimäytystä ts. lyömistä. Molemmissahan on tarkoituksena tuottaa lapselle kipua.
Ei pidä yleistää, että kaikista tulee hakkaajia.. kuritatko sinä lapsiasi, kuten sinua on revitty tukasta ym.
Olen minäkin saanut lapsena selkään, tukkapöllyä ja ihan aiheesta. En ole koskaan kokenut tulleeni nöyryytetyksi. Ei ole jäänyt traumoja eikä muuta ja oppinut olen. Rääkkääminen on eri asia. Sitä en minäkään kannata.
käytöksensä raivostuttaa teitä, ette suinkaan kasvatusmielessä. On vaan niin mukava vähän napauttaa että siitäs sait. Tuottanee tyydytystä. Turha sitä on puolustella ja selitellä. Teette sen itsenne takia, ei lapsen parhaaksi.
Itseäni pidän kohtalaisen lyhytpinnaisena ihmisenä, mutta tuo sadistisuuspuoli minussa on onneksi jäänyt vähälle. Lapseni pystyn kasvattamaan ilman VÄKIVALTAA eli kaiken maailman tukistamisisa ja nippailuja.