HEINIKSET VKO 26

Tänään oli viimeinen neuvolalääkäri. Raskausviikkoja takana 35+6 heidän mukaansa, mun mielestä vasta 35+5, mutta eipä tuolla taida väliä olla:)



Painoa oli tullut 10pvässä 1,4kg - huh huh, kokonaispaino 13kg.

turvotusta ei ole.

hemppa oli hyvä 121, viimeksi suositeltiin obsidania, mutten ole aloittanut - kun ei tuntunut että tarttis.

paineet oli hyvät, vähän koholla, mutta jouduin kovin kiirehtimään että ennättäisin ajoissa, enkä levännyt lainkaan ennen mittausta..

sf mitta oli 31 - sama kuin 10 pvää sitten, mutta kaipa vauva oli eri asennossa nyt.

tälle hetkelle oli vauvan painoarvio 2,3kg - ja keskikäyrällä mennään.

vauva painaa kauheasti kylkiluihin, laskeutuisi nyt, että olis helpompi olla. vauva ei ollut tiukasti kiinnittynyt vielä.

Kohdunsuu oli 1,5cm auki, sisäsuu kiinni, kanavaa 3cm..



Nimistä sen verran että meillä on sekä pojalle että tytölle etunimi valmiina. Tosin poikahan meille on tulossa, että tyttö jää jemmaan..



Oli hauska kun lääkäri ultrasi ja oli sanomassa että mitä näkyy, kunnes äkkiä nosti anturan pois masulta, ja kysyi että onko meillä aavistusta vielä sukupuolesta..siis meinas lipsauttaa..mutta rauhoittelin että poikaa meille on katseltu ultrissa, ja niinhän siellä nytkin varmistui...ei mahda enää vaihtua ennen syntymää:)



*tinttis* - meillä mies on samanlainen, ei sallis mitään vanhaa vaatetta heitettävän pois. Jopa meinannu avioerolla uhata, yhden karmean t-paidan ollessa kyseessä..no karmea t-paita on yhä käytössä hänellä, siis värit on jotain muuta kuin alkuperin oli, siinä on jopa reikä! mutta ei - ei saa heittää pois. Nyt joskus siivoan salaa, ja poltan takassa heti pois ja tietty jännitän jäänkö kiinni teosta:) en nimittäin tahtois erota..



*mylove* - oli kiva kuulla sun vauvan syntymäkertomusta..hyvä että kaikki meni hyvin perätilasta huolimatta.



Miehen osallisuudesta synnytykseen.. mun miehen tärkein rooli on olla mukana. En edes osaa odottaa muuta kuin että hän pitää mulle seuraa, tai tosipaikan tullen antaa kätensä jota minä muserran viimehetkellä..

Se veden antaminen tai hien pyyhkiminen otsalta, kaarimaljan ojentaminen oksennuksen tullen:) tms on myös hänen hommiaan. Eli onhan miehellä tekemistä. Ja muistan myös että hän piti kuumaa rättiä mun haaroissa..--->lievitti kipuja ja auttoi ettei tullut repeämiä..Eli saa mieskin töitä tehdä siellä. ja minä koen tärkeänä että mies on paikalla ja näkee kun hänen lastaan synnytetään - ja se usein tapahtuu vasta erittäin kovan työn tuloksena..tuskan ja kivun läpikäymisen kautta.



Hui - tässä välillä meinaa pelko iskeä, kun tajuaa että h-hetki lähestyy joka päivä. Vaikka mulla siihen on vielä pitkä matka kun viikkoja on hädin tuskin 36..



Mutta tälläistä tänne - niin, tsemppiä niiden pikkukavereidenne kanssa, mulla on myös tuollainen 2v4kk ikäinen kaveri (isosiskojen lisäksi) - joka kyllä kysyy välillä äidin mielikuvitusta:)



sinuvi 35+5

Mulla ollut eilisestä lähtien huono olo ja lisäksi kaikkea pientä outoa vaivaa muutamana päivänä. Välillä näkyy tähtiä ja välillä sattuu ylävatsaan oikealle puolelle (ei ole supistuksia vaan jotain ihan outoa). Yöllä särki päätäkin ja vatsa ollut löysällä kolme päivää... Turvotustakin löytyy jonkun verran, muttei vielä hirveesti.



Kävin sitten näiden oireiden takia terkkarissa ja pissa oli onneksi puhdas. Verenpaine oli edelleen vähän koholla, mutta terkkarin mielestä normaalin rajalla. Hemoglobiini oli laskenut ja oli 107, eli siitä varmaan johtuu huono olo. Mun käskettiin vaan levätä ja juoda paljon ja ottaa rautaa. Ja jos olo huononee/vauvan liikkeet vähenee, niin pitää kuulemma lähteä synnytyssairaalan päivystykseen sitten.



Muakin jännittää tuo miten mies ehtii ajoissa synnyttämään. Hänen työmaa on 400 km:n päässä. :( Ja en meinaa saada esikoiselle hoitajaa. Anoppi tulee kahden viikon päästä, mutta sitähän ei tiedä jos lapsi syntyy aiemmin...



Anne rv 37

:x



Oletko annemaria84 soittanut synnytyssairaalasi päivystykseen/antenataalios:lle oireistasi?



Sulkiko terkkarisi akuutin rasvamaksan pois epäilyistä? Todennäköisesti minä olen aivan väärässä ;) ja turhaan lisään pelkoja, sori



Onnea kaikille heinäkuisille synnytykseen!

Tulin juurikin neuvolasta ja kaikki on hyvin. Hb oli aloittanu taas laskusuunnan eli rautaa pitää taas syödä. Hb oli 114. Ultrattiinkin pitkästä aikaa ja kovasti pikkuinen siellä liikuskeli :D Terkkari yritti katella sukupuolta, mutta pikkuinen piti lujasti polvet yhessä. Hih. Mullakin oli tänään sijaisterkkari, kun oma on lomalla, mutta tämä sijainen on paljon mukavampi. Oma ei juurikaan paljon ultraile, mutta tämä sijainen aina. Muutenkin tunnen tämän sijaisen muustakin yhteydestä, niin kiva kun on vähän tutumpi. Sf- mitta sen kun jatkaa kasvuaan, nyt oli 39 cm. Terkkarikin sanoi vaan, että sulla on kyllä iso maha :D Kas kun en itse ole huomannut..



Eilen käytiin pitkällä kävelylenkillä ,eikä oo ees paikat jumissa. Toissapäivänä laitettiin taas vähän pihaa, mies leikkas kolmisen tuntia nurmikkoa ja minä kitkin sen aikaa kukkapenkkejä. Vielä ois se yks kukkapenkki uusitavana, aattelin että jos sais ens viikolla laitettua sen. Kävis puutarhalta ostamassa siihen joitakin uusia kukkia. Sitten saa kukkapenkit luvan olla.



Tänäkin aamuna mietin, että on se ihmisluonto vähän kummallinen. Mulla oli neuvola-aika siis kaheksalta. Herätys oli puoli seiskalta, enkä ois millään jaksanu nousta ylös, piti kaks kertaa torkuttaakin.. Muutoin herään joka aamu viimeistään kuudelta, niin tänään se tuotti niin tuskaa :/



Tänään pitäis varmaan lähteä käymään miehen vanhempien luona, kun sinne on tulossa puoli sukua kyläilemään.. Mies haluais jäähä ihan yöksi sinne, mutta mä luulen että ajellaan kuitenkin yöllä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan :D

Nyt taian mennä syömään aamupalaa.



Iloista viikonloppua kaikille.



Helmiir 37+3

meillä sitten pojalle tuli korvatulehdus piiitkästä aikaa sen putkituksen jälkeen. ei kyllä onneksi valita korvaa,mutta märkää sieltä valuu ja päivälle sainkin ajan omalle lääkärille. ilmeisesti siis putki on paikallaan,kun kerran tuo märkä pääsee valumaan ulos,mikä on kai vain hyvä asia.



miehen porukat ovat nyt kesälomallaan innostuneet oikein tosissaan tulevasta vauvasta ja siinä samassa isovelikin saa extratavaroita lisää. olivat ostaneet vauvalle taas vaikka mitä,samoin esikoiselle. :) odottavat varmaan tämän vauvan syntymää vieläkin innokkaammin kuin me! varsinkin miehen äiti tietää jopa minua paremmin raskausviikot+päivät!



vauva on eilisillasta lähtien ollut jos vain mahdollista,vieläkin alempana kuin ennen. viime yönä melkein väänsin itkua,kun kävelin muutaman metrin matkan vessaan,vihloi ihan julmetusti ja sitten koko yön särkikin alaselkää jotenkin menkkamaisesti,mutta siinä se taas oli.. :/ toisaalta olen alkanut pelätä ihan kamalasti sitä kipua ja repeämisiä,enkä haluaisi synnyttää tätä kaveria koskaan (kasvakoon mahassa!),mutta toisaalta olen jo ihan tympääntynyt tähän pallovatsaan ja kömpelyyteen ja haluaisin nähdä,millainen kaveri on majaillut vatsassa 9kk ja saada tietenkin vauvan syliin. :) eilinen kätilö ohjelma oli jotenkin edellistä mukavampi,synnytykset meni siinä aika hyvin,joten niistä sai taas lisäuskoa siihen,että tuohon pystyn minäkin.. katsotaan sitten,kun aika koittaa.. toivon mukaan pian! :)



hyvää viikonlopun alkua kaikille!!



-annu ja pikkumies 39+3-

Täällä ei ole yöllä juurikaan nukuttu... Pyörin ja pyörin sängyssä ja mikään asento ei ole hyvä.



Nyt on taas illasta ollut kamala olo... Pää on kamalan kipeä ja tuntuu, että olen jossain kuplassa. Huono olo on myös.

Tiedän, että pitäisi mennä neuvolaan tarkistamaan pissa ja verenpaine, mutta mä en yksinkertaisesti JAKSA tällä ololla lähteä lasten kanssa mihinkään.



Viikonloppuna voisi yrittää käydä ostamassa viimeiset tavarat vauvalle, jos jaksaa... Tänään olisi kiva mennä keskustaan pyörimään ja katselemaan puistoblues tunnelmaa, mutta enpä tiedä voiko sitä lähteä jos tämä olo jatkuu.



Nyt on pakko yrittää mennä makuuasentoon, vaikka nuo kaksi tuleekin heti haluamaan jotain kun saan oikaistua itseni...



- Viivi ja Vatsa 36+5

niin se meidän kuukausi lähestyy kovaa vauhtia, hurjaa! Olin tiistaina neuvolalääkärillä ja paikat vielä kiinni, joten tokkopa baby vielä syntyy, painoarvio käsokopelolla oli 3,2 kg. Ja eilen olin Naistenklinikalla lääkärillä kohonneiden sappihappoarvojen takia, ja niinpä se hepatogestoosi (oireina kutinat) mulla on :( Sain siihen lääkityksenkin, mutta apteekin mielestä sitä lääkettä ei saisi raskaana olevat ottaa, ristiriitaista !? Joka tapauksessa Naikkarin kätilö soittaa verikokeen tuloksista tänään, niin kerron apteekin kommenteista, mutta anyway otin tänään jo yhden pillerin. No, lääkäri ultrasi Naikkarilla vauvan ja painoarvio myöskin se 3,2 kg, joten eiköhän sieltä jotain 4kg vaavi ole odotettavissa. Olin myös niissä vauvan sydänkäyrissä tms. ja kova vaavi on melskaamaan. Tänään menen vielä Naikkarille tutustumiskäynnille, kun viimeksi tyttö syntyi niin etten ehtinyt enkä muista synnytyssalista mitään.



Ja ensi viikosta esikoinen on kotona lomalla kanssani, piti kyllä jo tällä viikolla olla mutta jatkuvat lääkärissä ravaukset muuttivat suunnitelmia. Eilen ostin toukkkikselle pieniä unisex-vaatteita, esikoisemme oli syntyessään 47 cm ja kaikki 56cm vaatteet olivat aivan liian isoja. No nyt niitä on vaaleanpunaisina, mutta täytyy varautua siihenkin jos tulokas onkin poika.



Mä toivon, ettei vauva syntyisi vielä pariin viikkoon, jotta saavuttaisi täysi-ikäisyyden. Mutta silti toivottavasti ei mene paria viikkoa ylikään, nyt jo mahaan on tullut uusia raskausarpia, ja paljonko se vatsa vielä kasvaakaan jos tässä 6vkoa vielä menee...turhamaista ehkä :) Ja meille on tulossa keittiöremppa 14.7, joten kiva olisi vielä sen jälkeen järjestellä paikkoja kuntoon. Mutta pikkuhiljaa täytyy silti alkaa kaiken varalta valmistautumaan toukkiksen tuloon.



Toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!



baby ja toukkis rv 36+4

Viimeyö tuli vietettyä sairaalalla. En ole saanut kotona nukuttua ja on alkanut tulemaan kaikenlaisia fyysisiä oireita väsymyksestä. Eilen soitin synnärille ja käskivät tulla sinne nukkumaan. Menin sitten sinne ja olin ensin käyrässä jossa vauva oli liian unelias. Jouduin juomaan sokerillista mehukeittoa, että saatiin vauva hereille. Supistuksia piirtyi 5 min välein käyrälle. Sitten sain tramal piikin kankkuun ja nukahtamislääkettä suun kautta. Olinpa sitten hereillä vielä klo:3.00. En vaan saanut unta :( Sen jälkeen nukuin 9 asti 20 minuutin pätkissä. En kertaakaan yhtäjaksoisesti yli 20 minuuttia.



Herättyäni taas käyrään ja pakottivat minut syömään aamupalaa. (pahoinvoinnin takia en sitä olisi halunnut syödä) Lääkäri kävi katsomassa nopeasti minut, hänellä oli kova kiire. Ultrasi äkkiä sen verran että näki vauvan mahassa olevan ;) Kohdunsuun tarkisti ja se oli nyt auki 3cm ja paksu reuna jäljellä. Tilanne oli vajaassa viikossa edennyt supistusten ansiosta sen 2 cm auemmaksi. (onko tuo mikään sana :) Lääkäri toivoi ettei vielä viikkoon syntyisi. Hyvähän se olisi, että menisi reippaasti sinne 37 viikolle, olisi sitten vähän kypsempi tapaus synnyttyään. Tosin olen niin kipeä ja huonovointinen etten pahakseni laittaisi jos syntyisi jo nyt!



Tiistaina on sitten vielä äitipolilla vauvan kasvukontrolli. Saa nähdä kuinka paljon se on taas kasvanut. Nyt ei kuulemma ollut lapsivettä ainakaan liikaa, mieluummin liian vähän. (kuitenkin riittävästi) Tosin se lääkäri ultrasi TODELLA nopeasti ettei edes mittaillut arvoja, joten odottelen sitä tiistaita niin saan tietää enemmän.



Nyt vähän lepäämään, mies on tytön kanssa kaupassa niin on aikaa levätä. Toivottavasti saisin yöllä nukuttua niin ei tarvitsisi palata sinne sairaalaan nukkumaan. Oli kyllä ihana "nukkua" yksi yö täysin ilman mitään kipuja. Kotonapa se ei onnistukaan :(



Jouhi 36+2

Jaksaisinkohan tänne vähän valittaa oloani. ne, ketkä ei halua lukea itkuvirttä, niin hypätkää uosiolla yli tämä viesti.



On niin huono mieli ollut pari päivää, että itkua vaan tuhertelen ja siitä sitten tulee vielä pahempi mieli, kun en jaksa pojan kanssa oll ayhtään ja tulee kiukuteltua hänellekin.



Vähän taustoja... Meillä ei ole ketään muuta, kun mun äiti täällä lähistöllä, joka vois meitä auttaa lastenhoidossa. Hän on kausittaisn tosi masentunut, käyttänyt lääkkeitä masennukseen yli 30 vuotta. Muutenkin on negatiivisin ihminen, jonka tiedän... Niin martyyri kun vaan voi olla ja itsesäälin määrä... Sitten hänen suustan pääsee koko ajan semmoisia sammakoita, ettei ole tosikaan. Esimerkiksi nyt vaikka on joskus mun miehen kuullen sanonut, kuinka hänellä on ikävä mun ex miestä, kun se oli niin hyvä ihminen. No niinhän se varmaan oli, kun hänestä olen kerran eronnut.... joopa joo.



Oltii jussina heidän luona ja äiti valitteli, kun ei saa mitään tehdyksi ym, oli vielä flunssainen. Ajattelin sitten auttaa häntä siivouksessa, pesin vessan, keittiön kaapin ovet, pari avohyllyä keittiöstä ja sulatin pakastimen. Tässä ohessa tein vähän inventaarioita (kun esim pakastimessa oli 5v vanhoja grillimakkaroita!!!)



Olin siis tekevänäni hyvän työn, kun autoin. MUTTA kuinkas kävikään. Siitä asti on äitini ruikuttanut, kuinka kamalaa olikun heitin pois ruokia pakasteesta ja tyhjiä maustepurkkeja ym. Eli minä sainkin aikaan vielä isomman ahdistuksen, enkä päinvastoin.



Keskiviikkona äiti oli käynyt jollain psykologilla juttelemassa, niin kun aina silloin tällöin käy ja tuloksena oli taas astetta huonompi mieli. Soitin hänelle ke:na, kyselin vointia ja sain siitä palkaksi niin pahan mielen, että veiläkinitkettää. Äiti kaiveli puhelun aikana jotain 35 v vanhoja asioita ym ja loppukaneetiksi sanoi minulle, että hän ei enää soittele, kun hänelle tulee aina niin paha mieli puheluista ja ei tarvi tulla häntä katsomaan, koska minä en arvosta häntä ollenkaan ja plaa plaa plaa ja lopuksi sanoi, että yritä edes pitää huolta tuosta pojasta!!!

Eli lopuksi vielä arvosteli mun tavan hoitaa mun omaa lasta!



Ristiriitaista tässä on se, että ei mun äiti juuri koskaan edes soita. Minähän hänelle soitin, kysyäkseni kuinka hän voi. Eihän elämässä voi olla ikinä mitään hyvää, jos ei osaa päästää irti vanhoista asioista ja elää elämää eteenpäin.

Lisäksi hän aina valittaa kun kukaan ei häntä auta (asuvat isossa omakotitalossa ja mun isä on hyvin vähätöinen) ja sitten kun autan, niin saan palkaksi pahan mielen. Tiedän, että isän pitäis enemmän osallistua kotitöihin,mutta toisaalta, aina kun hän jotain tekee, niin se on väärin tehty ym.



Tilannetta ei yhtään helpota, että olen viime aikoina vähän panikoinut esikoisen hoitoasioita, kun sitten joskus joudun siellä sairaalassa viettää aikaa. Nyt ei ainakaan kiinnosta äitiä pyytää, mutta kun muita ei ole. Sitten kun olen ollut ihan mega väsynyt, kun poika on nukkunut huonosti, eikä oma olo muutenkaan ole enää niin kehuttava, tulee sitten äristyä tuolle lapselle vähän liiankin helposti. Ei vaan jaksais huonosti nukutun yön jälkeen kuunnella koko päivää kitinää. Siksi se äitin letkautus pojan hoidosta sattuikin niin paljon.



En tiedä kuinka paljon tästä sai selvää, kun tietysti näistä asioista piäis tietää paljon enemmän, jotta tilanteen vois ulkopuolinen ymmärtää, mutta ajattelin, josko mun oloa yhtään helpotais, kun kirjoittelen tämän valitusvirren tänne.



Kun saisin nyt pidettyä oman pääni kasassa niin kauan kunnes miehellä alkaa loma, sitten helpottaa. Periaatteessa meidän arki pojan kanssa ei ole edes kovin rankaa, mutta tämä väsymys ottaa veronsa ja nyt kun on mieli maassa, niin alkaa tosiaan nämä ympäröivät seinät ahdistaa. Olen kuintekin ollut kotona pian 2 vuotta. Ja ehkä se, kun me ei koskaan päästä mihinkään kahdestaan miehen kanssa. Voin kyllä mennä yksin, mies on kyllä pojan kanssa, mutta ei se ole sama asia.

Luulen, että kun olen koko raskauden ajan kärsinyt vatsavaivoista, vatsa on lähes päivittäin tosi kipeä, niin sekin johtuu osaltaan tästä tilanteesta. Vaikka vauva on todella toivottu ja esikoinen maailman suloisin lapsi, niin tämä oli nyt sitten se aika johon kaikki kulminoitui ja liian monen tapahtuman summa sai nyt aikaan jonkinlaisen uupumuksen. Todlla toivon, että tämä helpottaa enen vauvan syntymää. Itsekin olen ajoittain taiouvainen masennukseen, mutta tuon lapsen aikana on tähän asti ollut tosi helppoa ja nyy hirvittää, että se helppous loppui just tähän paikkaan.

Voihan se olla, että jo ensi viikolla kaikki tuntuu paremmalta, mutta nyt ei.



Mutta enempää en teitä rasita tällä asialla, vaan toivotan kaikille parempaa mieltä kun itselläni ja kirjoitelen sitten kun on jotain oikeesti tähän raskauteen liittyvää kirjoiteltavaa.



mam80 35+1

On ollut mukava lueskella kuulumisianne. Nuo loppuraskauden vaivat tuntuvat kovin tutulta. Viime yönäkin lonkkia särki niin, että 0,5-1,5 tunnin välein piti nousta kävelemään ja venyttelemään jalkoja. Mietin itsekseni, että noinkohan luonto valmentaa yösyöttöihin :).



Tuntuu tosi jännältä, että vauveli voi periaatteessa syntyä milloin vain.Olen nimittäin maannut käytännössä maaliskuusta asti pitääkseni vauvan masussa, ja nyt on vihdoin lupa liikkua voimien mukaan. On todella luksusta päästä käymään alakerran kahvilassa tai miehen kanssa ruokakaupassa. Olen yrittäjä, ja käytännössä hoidellut joitain työasioita jo useamman kuukauden sohvalta käsin puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Eilen päätin, että nyt alkaa loma (äippälomahan alkoi jo 14.6.) ja tuntuu tosi kivalle. Saa nähdä, kuinka kauan ehditään lomailla ennen vauvelin tuloa.



Mam80:lle sellaiset terveiset, että tiedän kuinka pahalta oman äidin arvostelu tuntuu. Meilläkin on äidillä sellainen sairaus, että suusta saattaa päästä noita sammakoita aina välillä ja vaikka kuinka tiedän, ettei hän tarkoituksella sano pahasti, satuttaa se silti. Uskon, että mikäli äitisi ei kärsisi masennuksesta, käyttäytyisi hänkin varmasti kovin eri tavalla. Koita jaksaa, ja jos mahdollista, ajatella tulevaa vauvelia, omaa mukavaa perhettäsi ja muita positiivisia ajatuksia, vaikkei se juuri nyt helpolta tunnukaan. Aika yleensä parhaiten auttaa noissa tilanteissa.



Tsemppiä kaikille heiniksille ja yritetään vielä jaksella muutama viikko! Jännityksellä odottelen seuraavia vauvauutisia.



Milja ja vaavi 36+5

Voimia sinne sulle! Mullakin osittain samanlainen elämäntilanne kun sulla. Sekä mulla, että äidillä on ollut masennusta (ja äidillä muutakin), mutta musta kuulostaisi siltä että sun äidillä voisi olla jotain muutakin kun vain masennus?



Mä sanoisin, että jätä äitisi kommentit omaan arvoonsa. Onhan se tietenkin vaikeaa kun on noin läheisestä ihmisestä kyse, mutta sä oot varmasti ihan hyvä äiti vaikka äitisi sanoisi mitä. Musta kuulostaa siltä, että äitisi vaatii sinua ottamaan vastuuta hänestä, eikä hän ota vastuuta sinusta? Jokainen itse tietää mitä jaksaa ja sulla on kyllä muutenkin tarpeeksi jaksamista ilman että pitää vielä äidistäkin huolehtia. Jos hän ei kerran halua apuaisi, niin anna olla. Sulle on vauva tulossa, niin keskity nyt vaan siihen.



Hankalaa myös se kun ei ole hoitoapua oikeen kenestäkään. Kun kaverit vaan jotenkin jättäytyy pois elämästä eikä uusistakaan kaverisuhteista meinaa tulla mitään... Ja sukulaisista (niistä vähistä) ei apua ole. Että ymmärrän sun tilannetta. Vaan enpä osaa enempää auttaa, muuta kun kuunnella. :)





Mä soitin jo synnytyssairaalaankin oireideni (ylävatsakipu, huono olo ym.) takia ja eipä ne sielläkään muuta sanoneet kun että ota Panadolia... Ei mulle kyllä kukaan oo ehdottanut mitään akuuttia rasvamaksaa tai mitään muutakaan... Sais jo pikkuhiljaa alkaa syntymään se vauva. :)



Anne rv 37+2

Jouhi, voi itku kun sulla on noin kurja olo. Ei muuta kun sairaalaan nukkumaan, jos ei muuten pysty. Mut ainakin kohdunsuun tilanteen mukaan, et varmastikaan kauaa joudu enää kärvistelemään:)



Mam, myös mä olen sitä mieltä että jätä äitisi sanomiset omaan arvoonsa! Tietty helpommin sanottu ku tehty... Eikö teillä ole ketään sisaruksia, tätejä, ystäviä, joita voisi ajatella hoitajaksi? Meillä myös neuvolan kautta voi saada hoitoapua hätätapauksessa, joten kannattaa kysyä, olisiko teidän paikkakunnalla samanlaista mahdollisuutta...



Oma (.) voi paksusti. Perjantaina neuvolassa kaikki oli normaalisti, tosin turvotus on lisääntynyt huikeasti:( Mut eipähän tuolle mitään tässä vaiheessa voi. Loppuviikosta jouduin sormuksistakin luopumaan. Vauvalla pää vielä hyvin heiluu ja sf-mitta sen kun kasvaa. Tämäkin kaveri taitaa viihtyä loppuun saakka kiinni kylkiluissa, voih! Alkaa olemaan tuskaa syöminen ja istuminen, kun ei tajua baby laskeutua.

Kätilöltä kysyin, että tehdäänkö painoarviota, niin eipä kuulema uudelleensynnyttäjille tehdä. Ei edes käsikopelolla.

Lääkärikin soitti niistä rytmihäiriöiden tuloksista ja liian matala kalium oli syynä. Nyt olen vetänyt banaania kauheasti ja olo rupeaa jo piristymään:) Eikä niitä tykytyksiäkään ole enää ollut.

Apua, ruuat palaa, täytyy lopettaa satuilu!



Pricilla ja Muru 37+4

Mam:lle täältäkin voimahalaus ja Jouhelle unihiekkaa yöksi!



Meillä asuu kans sukulaiset kaukana mutta onneksi on ystäväpiiristä tukiverkosto lähellä, että hoitaja kyllä järjestyy kun lähtö tulee. Harvoin ollaan silti esikoisen syntymän jälkeen oltu kahdestaan ja tässä pari yötä takaperin kun käytiin synnärillä kääntymässä niin naurettiinkin että nyt ainakin saadaan olla kahdestaan! Heh, pitäisköhän sitä vähän enemmän ottaa yhteistä aikaa....



Muuten ei mitään erikoista, muutamia suppareita tulee päivän mittaan mutta hyvin jaksan vielä touhuilla ja teinkin tytön kanssa aika pitkän lenkin tässä iltapäivällä. Mutta toivoisin niin että vauva syntyis melko pian kun se 37 viikkoa tulee täyteen. Olis niin kivaa kun ei koko kesää tarttis olla tämän mahan kanssa ja elokuussa olis monia juhliakin jonne olis kiva päästä jo vähän palautuneena. Olenko vähän turhamainen? No vauva syntyy sitten kun syntyy, ei siinä mun toiveet paljon auta.



Hyvät viikonlopun jatkot!



Lazo rv 36+2

tänään on ollut outo olo,ruokaa en ole syönyt juuri lainkaan kuin pari suupalaa pakottamalla. aamupäivän jomotti koko lantion seutua menkkamaisesti,mutta loppui,kun pääsin lepäämään. en tiedä,onko sitä limatulppaa tullut nyt tällä viikolla vai mitä tuo on. sellaisia keltaisempia klönttejä jotain tuhdimpaa tavaraa on tullut,mutta en tosiaan osaa sanoa,mitä se on. esikoisesta se tulppa tuli kokonaisena kirkkaana silikonipallona,joten tämä on hieman eriä.. no,se noista tosi mielenkiintoisista limoista..:)



mies ei sitten lähtenyt kavereidensa mukaan ja on tämän päivän kiukutellut mulle ja esikoiselle,lapsellista.. hieman alkoi jo pinna kiriä tuossa äsken ja annoinkin palautetta,ehkäpä se tuosta.. ei kannattaisi pahemmin valittaa,enhän minäkään ole koko odotusaikana käynyt missään baareissa,olen kärsinyt pahoinvoinnit,närästykset sun muut ja sitten vielä saan/joudun synnyttämään. jos yksi kaveri-ilta menee pilalle tämän odotuksen myötä,niin voi voi..:/



mam80:lle jaksamista ja voimia lähettelen :)



nyt sitten töllöttimen ääreen.. toivottavasti tämä vauva nyt vihdoin alkaisi tajuta tulla ulos! :)



-annu ja pikkumies 39+4-

Vatsaa kiristää välillä kovasti, kestää alle minuutin ja tuntuu että henki salpautuu. Yhtään ei satu eli hengen salpautuminen ei johdu kivusta vaan kiristämisestä.



Mulla ei ole yhdessäkään raskaudessa ollut mitään harjoitussupistuksia, eli sikäli tämä on ihan uutta. En silti uskalla toivoa sen tarkoittavan että niitä oikeita supistuksiakin tulisi joskus. Olen jo vakuuttunut ettei mun elimistö vaan osaa kun molemmat edelliset on jouduttu käynnistämään kun lapsivesien menon jälkeen ei ole tullut supistuksen supistusta.



Kvaak 38+4

Niin niistä lapsenvahdeista joku kyseli, nyt en muista enää kuka =o( Meillä on sellainen tilanne, että miehellä on elossa enää äiti, joka asuu noin 100 km päässä, loput sukulaiset ruotsissa.



Mun omat sisarukset asuu myös kaukana, tai no sisko "vain" 70 km päässä, mutta hänellä taas ei ole autoa =o( Muuten olenkin ihan varma, että hän auttaisi mielellään ja hänellä on myös isoja lapsia, jotka varmaan myös pärjäisi meidän pojan kanssa, mutta tuo matka. Äidin suku, niinkuin mun velikin asuvat tampere-nokia akselilla eli noin 180km päässä täältä. Isän puolen suvun kanssa ei olla oltu tekemisissä pariin kymmeneen vuoteen.

Sukuun ei siis pysty turvaamaan ollenkaan.

Pojan kummitkin asuvat kaikki jollain muulla paikkakunnalla.



Eilen yksi ystävä sanoi kyllä auttavansa, jos apua tarvitsen, mutta kun hänellä itsellään on myös pian kaksivuotias poika ja pieni vauva. Tuntuis hurjalta lykätä siihen vielä yksi vajaa kaksivuotias riiviö.



Meidän kunnassa on perhetyöntekijä, jonka saisi viisi kertaa maksutta/lapsi auttamaan, olen sen naisen kanssa jutellutkin, mutta hän jäi eilen lomalle ja ei loman jälkeen palaakaan aiempaan toimeensa, vaan vaihtaa vanhustyöhön. Paikka on auki jollekin uudelle, mutta jää nähtäväksi saako kunta siihen ketään, koska paikka on vaan määräaikainen vuoden loppuun asti.



No mutta ei auta, tilanne nyt vaan on tämä. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä helpottaa, kun lapset on isompia ja voivat kenties mennä vähän kauemmas hoitoon joskus.

Lähinnä mua nyt jännittää se itse synnytys, koska jos lähtö sinne tulee yöllä, on mun vaikea saada edes sitä mun äitiä tänne. Hänelläkään ei ole autoa ja niin mega huono kuulo, ettei todellakaan herää puhelimen ääneen yöllä. Isä saattais herätä, mutta on usein viikot muualla töissä. Miehen äidillä taas menis ainakin se tunti matkaan meille ja ystävät joilla itsellään on pieniä lapsia on tietysti laskuista pois.



Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Kauhistuttaa vaan ajatus synnytyksestä yksin, jos hoitoasiat ei järjesty.

Mulla on annun kanssa sama tilanne, että esikoinen syntyi sektiolla ja nyt jos alatiesynnytykseen päädytään, on se ihan uusi juttu mulle.

Saa nähdä mitä lääkäri sanoo 7.7. Silloin tehdän synnytystapa-arvio ja käyn vielä sokeriarvojan takia verikokeissa.



Mutta nyt on mentävä pitkälleen. Ollut koko illan tosi huono olo, en tiedä olisinko saanut jonkun lievän aurngonpistoksen vai mikä lie.



mam80

Minulla tuli limatulppa! Kyllä säikähdin kun semmoinen limamöntti tuli ulos, hui ja hyi :D Nyt jännittää mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään. (eli ei tapahdu)



Nyt lähden leikkaamaan ruohoa, että ei jää pitkäksi rehottamaan jos tästä lähi päivinä johonkin pitää lähteä. Toiveajattelua ;D



Jouhi 36+4

Itselläni supistukset alkoivat juuri noin. Eli henkisalpaantui, ei sattunut



Kovasti olen käynyt kurkkimassa täällä teidän loppu odotusta :)



Ja kuumeisesti odottelen tuolla vauva puolella :) Onneksi jo pari muutakin liittynyt seuraan sinne.



Oon miettinyt että oliskohan innokkaita vauva tapaamiseen, kunhan ensin saadaan enemmän synnytettyä :D

Jouhi - Sulla taitaa olla lähtö edessä lähiaikoina, jos limatulppaa tupsahti runsaasti. Lukaisin just tuolta synnytyssivuilta seuraavaa: Kohdunsuun sulkeva niin sanottu limatulppa irtoaa yleensä 1-7 vuorokautta ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä. Limatulpassa voi olla mukana myös verta. Eli voipi todennäköisti sinun kainalossasi tuhisee vaavi viikon sisään.



Täällä ei ole limatulppaa näkynyt eikä kuulunut, mutta eipä sitä välttämättä tulekaan ennen synnytystä - esikoiselta tuli vajaa viikko ennen synnytystä, mutta kuopukselta ei ollenkaan. Mutta hieman jännityksellä tässä vessakäyntien yhteydessä tiiraillaan joska limatulppaa alkais irtoamaan. Mullahan on tässä raskaudessa siinä mielessä hieman eri tilanne kuin aikaisemmissa, kun paikat on jo pehmenneet ja kohdun ulkosuu osittain auennut - aiemmissa raskauksissa näin ei ole ollut.



Viimeyönä meni aika myöhään, kun oli vieraita istumassa iltaa. Yllättäen nukkumaan pääsin vasta kahden aikaan, mutta jostain kumman syystä jaksoin keikkua sohvalla siihen asti. Eilen alkoi taas supisteleen, kun välissä ehti olla muutaman päivän tauko. Vauvakin oli eilen tosi rauhallinen, että aloin jo huolestua onko kaikki kunnossa. Iltaa kohti pikkuinen alkoi onneksi ilmoitella enemmän ja tänään aamupäivä on alkanut vilkkaasti tuolla masussa eli ihan turhaa huolehdin.



Leppoisaa sunnuntaita toivotellen ja jännityksellä Heinävauvauutisia odotellen - kai meistä joku on laitokselle ehtinyt tämän viikonlopun aikana (Kvaak?), kun alkaa joillakin deadlinet mennä umpeen...



Terkuin,

Tinttis ja Pirpana 36+6

Heips,mie en ole täällä tainut itsestäni ilmoitella aikoihin...

H-hetki lähestyy,kävin magneettikuvassa jossa kuvattiin lantio ja synnytyskanava.Mietitään sitä et mahtuuko tuollainen 3700-3900g vauva tulemaan alateitse.Mulla kun kolmas lapsi tulossa,eka painoi 3060g ja syntyi normaalisti.Toinen painoi 3750g ja syntyi leikkauksella kun lantio oli muka ahdas.Nyt lääkäri meinasi ettei se lantio nyt niin ahdas ehkä olekkaan...

Alkukuussa on uusi synnytystapa-arvio ja sit leikataan samantien jos ei mahdu tulee.Laskettuaika oli siis15.päivä. :D



Voisin samalla toimia viestintuojana...neitoperhonen,jonka laskettu aika on 7.7 on tällähetkellä kehittelemässä supistuksia,lapsivedet meni reilu vuorokausi sitten...

:)