HEINIKSET VKO 26

En siis nukkunut koko yönä ainuttakaan minuuttia. Aamulla en jaksanut keittää tytölle puuroa, koska henkeä ahdisti ja sydän tykytteli omiaan enkä pysynyt pystyssä. Sisko sitten haki tytön hoitoonsa ja äitini tuli 150km päästä avuksi. Yksin en olisi mitenkään pärjännyt. Nyt jaksoin käydä suihkussa, mutta heti oli päästävä takaisin pitkälleen. Soitin synnärille, että mikä ihme minulla on kun olo on tämmöinen. Käskivät tulla sinne yöksi. Lääkitsevät minut, että saan nukuttua. Nyt on mennyt jo monta yötä huonolla unella ja tosiaan viimeyö kokonaan valvoessa. En tiedä menenkö sinne sairaalalle, ehkä sitten jos en tosiaan saa taas nukuttua. Olisi myös kiva tietää tekikö viimeyö kohdunsuulle jotain...



En tiedä kuvittelenko vaan, mutta minun mielestä minun rinnat ovat täyttyneet eilisen jälkeen. Suihkussa vaan säikähdin, kun olivat niin täyden tuntuiset eiliseen verrattuna.



Kyllä ärsyttää jos vielä menee monta viikkoa näin, että yöllä supistelee :( Rankkaa valvoa ja kärvistellä. Kuitenkin olisi hyvä, että pysyisi ainakin viikon mahassa, mutta ilman supistuksia! Toivottavasti ei tarvitse enää oksennella :/



Jääkö teillä miehet isyysvapaalle kun vauva syntyy vai joskus myöhemin? Meillä mies jää heti kun vauva alkaa syntymään :) Minun äitini on esikoisen kanssa ja mies sitten TOIVOTTAVASTI minun ja vauvan kaverina sairaalassa. Toki mies on myös esikoisen kanssa kotona välillä. Mies on siis sen 3 viikkoa + kesäloman siihen perään 4 viikkoa eli yhteensä 7 viikkoa vapaalla. Saadaan yhdessä harjoitella vauvan ja esikoisen kanssa eloa :)



Nyt sitten jännäämään, että alkaako supistukset taas ja joudunko lähtemään sairaalan sänkyihin makaamaan. Vai saisinko nukkua rauhassa kotona.



Jouhi 35+5

Eilen oli vähän vaisu olo, ei oikein tullut syötyä mitään. Iltapäivästä mies sitten valitteli voimattomuutta ja oksensi kerran ja oli pedin pohjalla loppupäivän. Tänään kyllä jo pystyssä ja ihan ok kunnossa. Itse heräsin aamulla ja ekana piti mennä oksentamaan ja sitä onkin sitten jatkunut koko päivän niin etten ole laskuissa enää pysynyt. Mikään ei pysy sisällä! Olo täysin voimaton, lihaksia särkee ja kaiken lisäksi vauva myllää kuin mahoton ja välillä sillä on hikkakin. Ja maha kun on kipeä muutenkin! Välillä supistelee aika reippaasti, mutta rehellistä örkkitautia tämä on. On ollu liikkeellä. Toivon vain, että menee nopeasti ohi. Tähän hätäänä ei kyllä synnyttämään jaksais lähteä...



Jouhi: Ei muuta kuin lepoa vaan. Kaks tablettia panadolia, korvatulpat korviin yön ajaksi ja unta palloon. Jos vain joku voi hoitaa lasta. Saman ne tekee siellä osastollakin. Lisäksi antavat opamoxia, joka rauhottaa ja rentouttaa. Minä ainakin olen niin leipääntynyt eka raskauden jälkeen siellä makaamiseen, että ihan helposti en taas lähde. Mutta tee kuitenkin ihan niinku susta tuntuu parhaimmalle. :-) Mullakin sisko ollu täällä apuna, ilman en pärjäis, on niin veto pois. Vointeja!

Minulle sanoivat, että antavat voimakasta kipulääkettä että saisin supistuksilta nukkua. Lääkäri sanoi ettei panadoli auta mitään. Oikeassa hän onkin, supistuksiin sais ottaa vaikka paketillisen ja siitä ei olis mitään apua. Kotona on kyllä hiljaista ja saisin nukuttua JOS ei koskisi ne supistukset. Miks ihmeessä ne aina alkaa illalla tai yöllä eikä päivällä?!?!?!?



Nyt päivälläkään en ole saanut nukuttua, koska henki ei meinaa kulkea ja sydän tykyttää ihan omiaan. Yritän kuitenkin vielä rueta omaan sänkyyn nukkumaan ja jos ei onnistu niin menen hakemaan sairaalalta apua.



Jouhi

Jospas nyt ehtis kirjoittaa synnytystarinaa... Eli, enpä siis tosiaankaan viikko sitten tähän aikaan vielä arvannut, että samana iltana vielä lähdetään synnyttämään. Supistuksia oli kyllä tullut pitkin päivää, mutta epäsäännöllisesti. Se limatulppa irtoili kyllä myös. Klo 22 aikaan supistukset sitten muuttui kipeämmiksi ja säännöllisiksi. Sanoin miehelle, että kyllä tästä on kohta lähdettävä. Klo 22.35 oli ambulanssi pihassa ja hieman ennen klo 23 oltiin jo sairaalassa. Silloin olin 3cm auki ja kanava kokonaan hävinnyt. Tunti siitä meni vedet ja kohdunsuu 5cm auki. Sain epiduraalin ja se sai aikaan sen, että kohdunsuu aukes hetkessä kymppiin. Ponnistusvaihe alkoi 0.45 ja 1.03 tyttö syntyi.



Saivat siis mokomat taivuteltua mut alatiesynnytykseen, vaikka sairaalaan päästyä yritin kovasti saada sektion. Olin lopulta niin kipeä, että tuumasin vaan että ihan sama kunhan se saadaan nopeasti pihalle :-D Ponnistusvaiheessa kyllä iski pikku paniikki ja aloin huutaa, etten suostu ponnistamaan... No eipä siinä auttanut muu kuin vaan alkaa ponnistaa :-) En voi sanoa, että oli helppoa. Ei ollut. Mutta välilihaa ei tarvinnut leikata eikä yhtään tikkiä tarvittu! Kätilön uralla kuulemma ensimmäinen kerta perätilasynnytyksessä. Kaipa nuo paikat jo kahden jälkeen antoi niin hyvin myöten. Toipuminen on ollut nopeaa enkä voi kuin olla hyvilläni, että suostuin lopulta alatiesynnytykseen. Ei siis jäänyt traumoja :-)



Vauva-arki on alkanut sujua ihan mukavasti. Maidot joudun kylläkin pumppaamaan ja antamaan pullosta, koska rinnalla vauva ei jaksa imeä. Ostin Aventin sähkökäyttöisen pumpun ja on kyllä ihana vehje!! Ei satu yhtään. Korvikettakin joudun antamaan, mutta pääasiassa vauva saa omaa maitoa. Öisin on herännyt kerran tai kaksi eli helpolla taidan päästä. Eikä tyttö juuri itke! Nälkänsä ilmaisee vain lussuttamalla nyrkkiä :-)



Taidan muuten minäkin pysyä heiniksissä, tutussa porukassa :-) Siirryn eppuliinin seuraksi tuonne vauvapuolelle ja käyn täälläkin toki kurkkimassa. Nyt kutsu käy syöttöpuuhiin.



myLove ja neitonen 6 pv
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=dfa67a8d-413e-11dd-aa49-…!

Annu taisi kysellä sf-mitoista ja painoarvioista. Mulla sf-mitta oli 35+2 35cm, eli ihan yläkäyrällä... Ja samalla viikolla (35+4) painoarvio oli kuitenkin ihan keskikäyrällä, 2700g. Muutkin painoarviot tässä raskaudessa ovat olleet ihan keskikäyrällä. Eli vaikuttaisi siltä, että isosta sf-mitasta huolimatta ihan normaalin kokoinen vauva tulossa. Vaikka en kyllä noihin painoarvioihin luota 100%, kuten en kyllä myöskään sf-mittoihin...



Jouhi: Kuulostaa siltä, että tositoimetkin saattaisivat jo kutsua! Mulla on kummankin synnytyksen alkaessa alkanut myös oksentaminen.

Ja kyllä ne ainakin meillä antavat sairaalassa muutakin kuin panadolia. Mä sain ainakin viimeksi oikein kunnon coctailin ja kyllä kivut lähti! Jos vähääkään tuntuu ettei kotona jaksa olla niin lähde nyt ihmeessä sairaalaan!



- Viivi ja Vatsa, edelleen 36+1

Tänään oli neuvola ja kohdun suu auki kahdelle sormelle (enpä älynnyt kysyä että mitä tuo sitten oikeastaan tarkoittaa). No ei kuulemma synnytys ole vielä käynnissä joten odottelua täälläkin.



Ja minulla oli samanlaista pahoinvointia viime yönä kuin JOUHELLE oli ollut. Joskus kahden aikaan heräsin siihen kun oksetti kamalasti ja painon tunne vatsassa. No en kuitenkaan oksentanut ja huono olo meni pikkuhiljaa ohi kun kävelin.



Ihana pikkuinen MYLOVELLE tuossa kuvassa. Hienoa että synnytys meni hyvin, vaikka olikin perätilasynnytys. Pysyhän sinäkin heiniksissä.



Myissi 37+2

Helv...tin puolitoistavuotias, kun ei nuku!!! Ei yöllä, ei päivällä, ei vissii enään koskaan. Nytkin tapellaan, että saatais se nukkumaan.

Eilen meni nukkumaan klo 20.45, heräs 00.15 (olin itse mennyt sänkyyn 23.45) ja valvoi aina aamu viiteen asti. Nousi aamulla klo 8 ja nukkui 1,5h päikkärit normiaikaan. Raivostuttavaa! Viime yönä oli viulun kieli niin kireänä minulla, että sain tosissani taistella itseäni vastaan, etten heittänyt koko kakaraa pihalle.

Ainoa hyvä asia on, että poika ei juurikaan kuitenkaan kiukuttele. En vaan voi ymmärtää, kuinka yhtäkkiä voi kaikki muuttua niin totaalisesti. Ikinä ennen ei ole ollut vaikeuksia laittaa poika nukkumaan ja on aina nukkunut yönsä suht hyvin.



No mutta neuvolakuulumiset. ei mitään uutta. Paino oli laskenut 300g, eli nyt on neuvolakortin mukaan tullut 5,5kg, oman vaakan mukaan vähän vähemmän.

Hemppaa ei voinut mitata, kun tuli sähkökatkos =o)

Sf-mitta oli nyt viikolla 34+4 29cm, eli pikkusen alle keskikäyrän mennään, niinku koko ajan olaan mentykin. Painoarvion tehdään lääkärissä 7.7. Pissa puhdas. Vauvan sykkeet 135, kun mittasi istuma-asennossa, selällään menevät nopeasti huonoksi. Paineet 127/78.

Ei siis mitään ihmeellistä. Vauva oli pää alaspäin, ei kiinnittynyt.



Tänään saatiin vaihdettua vähän järjestystä. Esikoisen huoneesta kanneetti meidän makkariin hoitopöytä, vaipparoskis ja pyykkikori. Meidän makkarista vierashuoneeseen silityskeskus. Vierashuoneesta muutama pala kirjahyllyä pojan huoneeseen, sai kivasti lisää tilaa leluille ja nyt kun kaikki vauva jutut on sieltä pois, jäi leikeille enemmän tilaa. Muutama pala samaista hyllyä meni myös vaatehuoneeseen, loput menee kierrätyskeskukseen, kunhan uusi lipasto tulee olkkariin, tilasin viime viikolla. Siihen pitäis sitte mahua kaikki tarvittava tavara siitä hyllystä. Olipa monimutkainen selitys, ette varmaan tajunnut puoliakaan, mutta siis pääasia oli, että siirrelty on tavaroita ja nyt ei tavi muuta, kun laittaa vauvalle koppa valmiiksi joskus parin kolmen viikon päästä tai sitten vasta kun vauva syntyy.



Hei, isäntä sai pojan unten maille. Sopis nukkua koko yö!!



Joku kyseli isyyslomista. Meillä mies jää kesälomalle 28.7, on 4 vkoa ja pitää perään 3vkoa isyyslomaa, eli on sen 7 viikkoa kotona. Vauva vois siis pysytellä vatsassa sinne asti, koska mies ei voi ottaa isyyslomaa ennen kesälomaa, koska on kesälomakausi ja muutenkin töissä koko ajan vajaa miehitys.



Nyt taidan mennä tyhjäämään/täyttämään tiskikoneen ja kerään loput lelut olkkarista. Sitte voinkin käydä nukkumaan, jos uni tulis ja sais nukkua edes vähän enmmän kun viime yönä. Kivempi sitten aamulla herätä, kun ei tarvi ekaksi alkaa siivoamaan =o)



Heiniksien häntäpäätä pidellen:

mam80 34+4

Mä vissiin kirjoitan niin hitaasti, että kone kyllästyy, eikä koskaan halua lähettää viestejä...



Täällä kans yksi, joka ei nukkunut viime yönä. Ihme kyllä olo ihan pirteä, Ainakin vielä... Olin eilen päivällä keskustassa alennusmyynneissä ja sen kyllä tunsi illalla kropassa. Olin ysiltä jo ihan valmista kauraa, kun normaalisti oon yökukkuja ja valvottua tulee aina puoleen yöhön. No, menin sitten kerrankin ajoissa ysin jälkeen sänkyyn ja se oli vasta vikatikki! Heräsin kolmelta eikä väsyttänyt enää yhtään! Pari tuntia pyörin ja ehdin siinä jo huolestuakin, kun vauva ei antanut mitään elonmerkkejä. Nälkäkin ehti iskeä ja eikun leipää tekemään. Viiden maissa vauva suostui hieman hievahtamaan ja ehdin puolitoista tuntia nukkua ennen kuin poika kömpi meidän väliin. Meillä aamu alkaa seiskalta, kun poika pitää viedä hoitoon, joten rupesin puoli seiskalta kahvin keittoon. Ihme kyllä lonkat ei oo tässä raskaudessa kipeytynyt yöllä yhtään, kun taas esikoisen kanssa yöt oli tosi tukalia. Nyt ongelmat on enemmän henkisellä puolella ja tulee oltua jostain syystä koko ajan huolissaan, onko vauvalla kaikki hyvin...



Mam80: Meillä oli pojalla tuossa puolentoista vuoden iässä tosi levoton unikausi, mutta onneksi se meni aivan yhtäkkiä ohi niinkuin oli alkanutkin. Kyllä ne yöt varmasti teilläkin rauhoittuu! Tiedän vaan itse kokemuksesta, että lohduttelut ei välttämättä auta, kun on itse ääriväsynyt ja sitä vaan toivoo, että saisi edes hetken olla rauhassa ja nukkua...



Oli muuten toooosi vaikea pysyä eilen budjetissa, kun pojalle ja vauvalle katselin vaatteita. Po.P:llä oli -30% ale ja ne vaatteet on niin ihania! Mä rakastan niitä värejä. Ihme kyllä lompakkoon ei tullut kovin isoa lommoa, vaan sain pidettyä järjen mukana siellä vatteiden seassa.



Huomenna olisi viimeinen kerta vanhassa neuvolassa ja jos vauva ei synny viikon sisällä, niin ensi ti on aika uuteen neuvolaan. Toivottavasti saan yhtä hyvän terkkarin kuin nytkin. Harmittaa kun pitää muuton takia vaihtaa, mutta ei voi mitään. Mies lähti muuten just hakemaan lainalaatikoita, joten päästään vihdoinkin tositoimiin. Sunnuntaina on virallinen action-time:))



Mukavaa viikkoa kaikille ja jaksamisia! Mulla ei vielä mitään synnytykseen viittaavaa oo näkyvillä...



helmiska 38+2

Sainpa sitten oikein kunnon kesäflunssan. Ei oikein tiedä mitä kautta hengittäis ja yskittää niin että pissat tulee housuun. Tämä tästä autuudesta vielä puuttuikin.



Lisäksi tänä aamuna herätessä huomasin että kädet ja jalat on ihan turvoksissa.



Onko muuten heinäkuisille omaa listaa? Nyt kun tätä aikaa tässä äitiyslomalla on niin kiinnostaisi osallistua keskusteluihin enemmän.



Kvaak rv 38

Tuli käytyä neuvolassa ja hieman jännityksellä odotin, että kuinka paljon yli 3 kg paino on, kun pari viikkoa sitten oli melkein 2,8 kg. Nyt kuitenkin terveydenhoitajan mittaamana paino näytti melkein 2,9 kg, joten tämän arvion mukaan olisi normikokoinen vauva tulossa. Toivottavasti! Sf-mitta oli kuitenkin 37 cm vaikkei masu niin isolta näytä.



Voikohan nuo ultralla mitatut painoarviot olla mittaajasta kiinni. Kuitenkin tämä tämänpäiväinen tulos näyttäisi olevan linjassa muihin mittoihin. Tuo parin viikon takainen oli huima edelliseen.



Heräsin aamulla menkkamaiseen jomotukseen ja ikävään vihlomiseen/"kirvelyyn" tuolla alapäässä. Eilen tuli kyllä ajettua autolla ja nuo automatkat saa aikaan kivuttomia supistuksia.



Syysvilja 36+4

Mua väsyttää ihan sikana. Eilen kärsin iltapäivästä saakka noista rytmihäiriöistä. Ja jatkuivat ihan siihen saakka, kun joskus kymmenen jälkeen nukahdin:( Lääkäri laittoi mulle eilen labraan lähetteen verikokeeseen ja sydänfilmiin ja aamusta kävin heti tk:ssa. Parin päivän päästä pitäisi saada tulokset, joten täytyy varata soitto-aika lääkärille. Ainakin jotain suola-arvoja ja kilpirauhaskokeen ottivat...

Hirveä turvotus on täälläkin pukannut päälle. Kihlasormuksesta täytyi jo luopua, kun puristaa. Vihkisormus menee vielä toistaiseksi, kun on alunperinkin ollut liian iso:) Melkeen KAKSI KILOA on kahden viikon aikana nestettä kertynyt:0 Onneksi kuitenkin tietää, että suurin osa tuosta on vaan turvotusta, joka häviää synnytyksen jälkeen.

Mulla on joka raskaudessa sf-mitta mennyt yläkäyrän yläpuolella, mutta vauvat on olleet normikokoisia 3615g ja 3860g. Mun kokemuksen mukaan käsipelillä kokenut kätilö saa luotettavamman painoarvion käsituntumalla kuin ultralla. Painoarvio-ultrissa meillä molemmat lapset olivat "liian pieniä" jonka takia jouduin käymään uudestaan ultrassa seurannassa. Toka kerralla lääkäri totesi, että luultavasti on vaan kyse "sirosta" vauvasta, joka kuitenkin on ihan normaalipainoinen.

Nyt tässä raskaudessahan en ole saanut minkäänlaista paino-arviota.

Nyt lähden ruuanlaittoon ja iltapäivästä täytyy lähteä katsastamaan alennusmyynnit.



Pricilla ja Muru rv 37

Täälläkin yksi joka ei ole nukkunut koko yönä... Eilen illasta alkoi kamala päänsärky ja turvotus paheni ja lopulta olin todella pahoinvoiva.

Supistelikin ja vatsa tyhjeni useaan otteeseen. Ajattelin jo hetken, että nytkö se on menoa. Noh, supistukset kyllä laantui sitten, mutta olo oli niin kamala etten saanut unta ja aamulla soitin polille. Pyysivätkin sitten sinne.



Verenpaine oli nyt kohonnut, mutta pissa onneksi vielä puhdas. Virtsatietulehdusta epäilivät myös vaikka oireita mulla ei kyllä ole ollut. Siihen sain nyt lääkkeet. Sain myös käskyn vain levätä levätä ja levätä. Jos tuo pahoinvointi, päänsärky, turvotus ja verenpaine siitä menisi.



Vauvakin oli utraajan mielestä nyt kiinnittynyt tai ainakin jo syvällä lantiossa. Kohdunsuulla tosin ei vieläkään edistystä, kanava täyspitkä ja sormelle auki. Ei kai tämä aio koskaan syntyä kun supistuksetkaan eivät vaikuta mihinkään...



Nyt on pakko kaatua sängyn pohjalle ja yrittää nukkua... Lapset onneksi sain hoitoon nyt päiväksi ennen kuin mies tulee kotiin töistä.



Viivi ja Vatsa rv 36+2

Helmiska: Kiitos tsempeistä. Toivon todellakin, että tämä on vaan joku ohimenevä kehitys kausi... Mutta, viime yönä poika ei herännyt kertaakaan! Oli kyllä jo varmaan ennen puoli seiskaa ylhäällä, mutta joka tapauksessa oli luksusta nukkua vartin yli kuuteen asti (sitte piti käydä pissillä) ilman häiriöitä. Nyt kun vielä osais mennä iltaisin ajoissa itse nukkumaan. Onhan se silti vähän unta 1,5 vuotiaalle, kun nukahti siinä ysiltä ja heräs ennen seiskaa, mutta parempaan suuntaan selvästi.



Eilen en ollut ihan niin väsynyt, kun olisin kuvitellut, mutta nyt olen!!! Mulla tulee aina näin vyorokausen viiveellä tuo väsymys, kun on joutunut jonkun yön valvomaan. Kohta aionkin mennä myös itse päikkäreille, kun poika kävi parikymmentä minuuttia sitten. Nukkuu varmaaan oulitoista tuntia, niin ehdin itsekin vähän torkahtaa.



Jotenkin alkaa tuntua, että loppuu tekemättömät työt ihan kesken. Kaikki paiakt alkaa olla puunattuna ja kiillotettuna. Nyt vaan fanaattisesti imuroin joka päivä (!!!) normiti imuroin joka toinen päivä... ja pyyhin lattioita vähän väliä ja pölyjä hyllyiltä =o) Vaatehuoneen vois kyllä tyhjentää ja tuulettaa henkari vaatteet ja pyyhkiä hyllyt, mutta tänään ei taida olla inspiraatiota siihen ja iltapäivällä meille tulee vieraitakin.



Tein muuten eilen yhdelle kasvissyöjä ystävälleni suolaista piirakkaa, kun oli tulossa käymään. Tuli tosi hyvää, vaikka en kaapista/pakastimesta löytänyt, kun fetajuustoa ja juuressuikaleita. Päälle purkki ruokakermaa + 2 munaa + vähän mausteita ja juustoraastetta. Kaveri ei kuitenkaan syönyt palaakaan, kun oli just käynyt pizzalla, keskittyi ainoastaan makeaan piirakkaan. Mutta onneksi piirakka maistui myös isännälle, joka on saanut jo ihan yliannostuksen noita piirakoita, kun teen niitä aina tonnarista, kinkusta, broilerista ym, mutta tämä kasvisversio nyt kelpasi =o) Jäipähän tämän päivän vieraallekin, joten ei tarvi edes leipoa tänään. Outo päivä. Ruokaakin on vielä huomiseksikin, eikä tarvi sitäkään tehdä.

Ulkonakaan ei oltu aamupäivällä kun satoi kaatamaalla ja 45 asteen kulmassa. Imuroidakin jo ehdin ja pestä pyykkiä ja pyyhkiä ne pölyt. Täytyy vissii nyt vaan mennä maate ja nauttia joutilaisuudesta, kerrankin =o)



Hyvää päivänjatkoa kaikille!



Tulihan sitä nyt kauitenkin vähän enemmän, kun muutama rivi, hih!



mam80 34+5

aamupäivä vietettiin pojan kaa kotona siivoten.. värväsin esikoisen mukaan kylpyhuoneen,suihkun ja saunan pesuun. olipa muuten tuo 2,5vuotias ihan tohkeissaan hommasta,kun sai harjan käteen :) siivottua saatiin kyllä,mutta olo on ollut heti aamusta lähtien ihan kamala.. väsyttää vain koko ajan,vaikka nukuin 9tunnin unet viime yönä,edellisinä öinä olenkin nukkunut yli 10tunnin unia :D tiedä sitten,mitä tämä väsymys on,kerääkö kroppa jo talteen noita unia ennen synnytystä..?:)



sateen lakattua lähdettiin extempore-kävelylle 83-vuotiaan sukulaisen luo ja vaikka lämpötila taitaa olla jotain +16,niin olin kyllä hiestä ihan märkä! juuri ehdittiin kävellä takaisin kotiin ennen uutta sadekuuroa ja nyt poika unilla. ihana hetkellinen oma rauha :)) höyrähdin sitten johonkin tarjoukseen ja nyt meille tulee anna-lehti ja tänään oli kyllä kieltämättä mukavaa lukea sitä tuolla keinussa,kun sain pojan unille. mun äiti on tolkuttanut jo monta viikkoa,että nyt minun tulisi nauttia,levätä ja käydä siellä,missä haluan ennen vauvan syntymää,koska sitten se ei niin onnistu.. oikeasssahan se on tietenkin,mutta olen vasta nyt sen sisäistänyt :) tänään hoksasin,miten helppoa esikoisen kanssa oikeastaan onkaan. poika osaa itse nukahtaa yöunilleen iltasatujen ja suukkojen jälkeen,nukkuu yöt yleensä heräämättä ja nyt sitten osaa jo itse käydä myös pissalla korokkeen avulla,puhumattakaan syömisestä :) vielä kun oppii pukemaan kunnolla,niin hyvä,nyt menee kaikki muut paitsi sukat ja tietty napit/nepparit on ongelma :) tämän helppouden sitten haluan murskata saamalla uuden vauvan! :) eilen mietin suihkussa ihan kauhuissani,että mihin minä olen pääni pistänyt haluamalla uuden vauvan.. ohimenevää se kauhu sentään oli,vauva on kyllä toivottu ja odotettu,mutta ei se elämä kyllä ainakaan helpotu.. :)



miten teillä,jotka olette jo synnyttäneet.. miten mies on ollut mukana? siis onko ollut suunnaton apu,mitä on siellä tehnyt jne..? meillä mies on oikeasti enempi paniikissa koko synnytyksestä kuin minä! hermoilee,että miten osaa auttaa minua ja mitä siellä tekee.. on jo kuulemma alkanut valvoa öitä sen takia.. (ja minä nukun kuin tukki..) minä en osaa tuohon oikein vastata nyt mitään,kun en tiedä itsekään,mitä siellä tapahtuu ja mitä minä sitten mieheltä kaipaan.. eniten ehkä pelottaa se,etten anna miehen edes koskea minuun.. yleensä nimittäin kipeänä ollessa en tykkää siitä,että joku tunkee ihan lähelle edes silittämään,pitämään sylissä ym,vaan haluan olla ihan rauhassa.. mutta eipä sitä voi varmaan tietää omaa reaktiotaan ennen kuin sen sitten paikan päällä näkee.



juuh.. nyt kai täytyis tehdä jotain ruokaa,mies tulee jo kohta.. tämän päivän väsymys vaan ei oikein anna periksi,enkä jaksais vääntää yhtään mitään..

mam80,lähetä tännekin hieman noita suolaisia piirakoita,se kasvisversio kuulosti todella hyvältä! :)



mukavaa päivän jatkoa kaikille!



-annu ja pikkumies jo 39+0-

Ensin myLovelle onnittelut! Ehkä meidänkin tyttö päättää poistua yksiöstä - sitten joskus. Hetkeäkään en kyllä usko, että tulisi ennen laskettua aikaa. Kohdunsuu tiukasti kiinni ja kohdunkaulakin kolmisen senttiä. Vauveli on sentään kiinnittynyt lähtöasemiin.



Tänään oli kontrollikeikka vauvan pienen koon vuoksi, mutta nyt käsipelillä saatiin kokoarvioksi 3kg ja ultralla 3117g, sf-mitta vain 27,5cm!! (terkka sai viimeksi 29,5 cm, sekin aika pieni?). Helpotuksen huokaus kumminkin, tytsky on ottanut kunnon kasvuspurtin tai edellinen arvio oli pielessä (kaksi lääkäriä päätyi silloin alle 2 vkoa sitten suht samaan, n. 2300g). Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, vauva vaan on hiljainen tapaus ja seurantaa jatketaan. Öisin kyllä riehutaan mahassa, ei tarttis ihan noin paljon tulla äitiinsä yövalvomisten kanssa :) No, tietääpähän että siellä ollaan hengissä.. seuraavan kerran käyrille perjantaina.



Olo on edelleen mainio, ehtiiköhän tässä raskaana olemaankaan ennenkuin pikkuinen syntyy :) Eilen aleissa juostessa oli ensimmäisen kerran sellainen olo, että joku tuolla painaa alakertaan. Pitäisköhän edistää asioita ja ruveta tekemään oikein reippaita (no niin varmaan :)) kävelylenkkejä iltaisin?



Onnea loppumetreille itse kullekin

(ja mulle kans suolaista piirakkaa, saa lähettää kiitos!)



t. MadamM & pikkumango rv 38+5

Meillä mies ei kyllä ole pelännyt synnytyksiä yhtään, mutta vastaanpa silti.



Itse olen sellainen kivun yltyessä, että käperryn omaan rauhaani ja minuun ei juuri saa koskea. Silti on ollut ihanaa, että salissa on tuttu ihminen, joka tietää mitä ajattelen tietyistä asioista (jos vaikka itse en ole ihan järjissäni). Ja loppuvaiheessa kyllä kaipasin miestä sitten lähellekkin.



Eli vaikka meillä mies ei ainakaan ole mitään ihmeitä tehnyt, muuta kuin ollut kanssani siellä, niin siitä on tullut itselleni paljon turvallisempi mieli. Siellä on joku joka pitää varmasti sekä sinun että vauvasi puolta viimeiseen asti!



Mutta jos miehesi todella pelkää kannattaa miettiä kannattaako hänen tulla. Voin sano, että itselläni olisi ehkä mennyt lievästi sanottuna hermot jos mies olisi alkanut valittamaan jostain silloin kun oma kipu on ollut niin jumalattoman suuri...



Oliko Annu miehesi edellisessä synnytyksessäsi mukana?



Viivi

Nyt alkaa kyllä jo ottaan päähän nämä jatkuvat vesisateet. Positiivista on, että tänään ei ole enää yhtäjaksoisesti satanut, mutta sais kyllä jo riittää. Sormet ristissä tässä ollaan, että ei alkais sataan 18-19 välillä, kun kuopuksella olis urheilukoulu kentällä....



Itse kävin just tunnin reippaalla kävelyllä, joten odottelen taas "mielenkiinnolla" iltaa kuinka nivuset kävelyyn reagoi ja alkaako taas supisteleen niin kuin sunnuntain lenkin jälkeen. Viimeyö meni muutenkin jo vähän paremmin, vaikka edelleenkin supistelee aika kipeesti alavatsaan. Unen laatu on kyllä ihan surkea ja kelloa tulee katseltua useamman kerran yössä, mutta valitettasti taitaa kuulua asiaan tässä vaiheessa raskautta.



On näistä sadepäivistä se hyöty, että tulee tehtyä kotona pieniä "siivousprojekteja". Niitähän mulla olis tässä vaikka kuinka paljon, jos vain saa itsestä irti sen verran, että tekee vähän joka päivä. Tänään vois vielä jotain pientä tehdä ennen urheilukouluun lähtöä. Suurin projekti on mun ja miehen vaatehuone, mutta sitä en kyllä yksin ala käymään läpi - saatan pien heittää pois jotain sellaista mistä mies ei olis valmis luopumaan. On muuten ärsyttävää, kun itse olen valmis heittään pois kaiken, jota en ole vuoteen käyttänyt, mutta mies haluis säilyttää ihan varan vuoksi about sata vuotta vanhoja T-paitoja!



Miehen lomista kyseltiin: meillä mies oli jo ekan 2 viikkoa lomalla, seuraavat 2 viikkoa alkaa tasan laskettuna päivänä (sattuu oleen maanantai) ja siihen sitten perään 3viikkoa isyyslomaa eli 5 viikkoa on kotona putkeen. Tosin isyysloman osalta saattaa tulla muutoksia, jos sattuu, että tämä kaveri ei viihdy vatsassa ihan laskettuun aikaan asti. Mutta joka tapauksessa on sen 5 viikkoa putkeen kotona :-) Onpahan sitten ainakin kuskaamassa isompia uimarannalle, kun vauvan kanssa ei vielä viitsi lähteä.



Ja nyt sitten taas sataa :-(



Terkuin,

Tinttis ja Pirpana 36+1

Meillä siis paistaa aurinko. Tosin vettäkin on tullut, esim. koko yön satoi vettä ja aamulla jatkoi vielä pitkän aikaa. Päivän aikana tullut monia kuuroja, mutta tällä hetkellä paistaa!



Ihanaa olla yksin kotona. Tätä tapahtuu liian harvoin, jopa niin harvoin etten sitten enää osaa olla yksin :D Äitini tosiaan tuli eilen tänne minua auttamaan ja on nyt esikoisen kanssa pyöräilemässä. Äiti tekee ruuat ja siivoaa ja käy tytön kanssa ulkona ym.. Minä sitten otan rauhokseen, IHANAA! Tosin tuntuu pahalta katsoa kun toinen raataa koko ajan tehdä jotain ja äitilläkin selkä kipeä ym...



Esikoisen synnytyksessä oli mies mukana. Jo supistusten aikaan mies istui kiikussa ihan valkoisena ja sitten kun sain epiduraalin ja kivut hävisivät niin mies ilmoitti minulle ja kätilölle ja että ei ole varma voiko olla mukana itse syntymässä kun teki niin pahaa katsoa noin kovaa kipua! Minä siihen karjaisin, että todellakin olet paikalla, minua et tänne yksin jätä! Kyllähän se mies sitten oli ponnistaessa paikalla. Antoi minulle vettä joka supistuksen välissä ja minä sen kun valitin kun palvelu oli liian hidasta :D Mies oli niin omissa ajatuksissaan ettei aina tajunnut tai edes kuullut kun pyysin vettä, jouduin sitten lähes huutamaan hänelle että ANNA VETTÄ! :D Mies silitteli hiuksiani ja otsaani ja kannusti sanomalla että kyllä se kohta tulee (tämä lause ei kyllä yhtään kannustanut). No vauva sitten lopulta syntyi ja mies oli tippa linssissä. (en ole koskaan ennen nähnyt pisaraakaan mieheni silmä kulmassa). Itse menin ponnistuksesta niin huonoon kuntoon ettei minusta ollut minkään tekijäksi. Mies hoiti vauvan kokonaan. Pesi, puki ja kanteli kun vauvalla oli itku herkässä. (huusi koko ajan niin ettei taukoa pitänyt hetkeäkään)



Tänään on supistellut muutaman kerran, mutta kipeää on tehnyt nekin vähät supistukset. Jospa tämä joskus syntyisi tai tajuaisi olla supistelematta. Nyt syömään.



Jouhi 35+6

Mies oli myös mukana ekassa synnytyksessä mutta itse olin niin kipeä etten antanut hänen edes koskea minuun tai puhua minulle! Mutta silti oli ihanaa että hän oli paikalla, ihan vaan tutun läsnäolo rauhoittaa ja hän tosiaan voi tarvittaessa puolustaa minua. Ponnistusvaiheessa pääsi mieskin sitten avuksi, puristin häntä kädestä rystyset valkoisena. Mutta tosiaan jos miestä kauheasti pelottaa voi hän mielestäni hyvinkin olla vaikka odotushuoneessa, voihan tukihenkilöksi ottaa vaikka hyvän ystävänkin salin puolelle.



Itse nukuin viime yönä pitkästä aikaa suht hyvin ja tyttökin nukkui puol ysiin. Oon nyt jotenkin plajon pirteämpi kuin pari viikkoa sitten. Lonkkaa on tosin alkanut aamuyöstä särkeä, kun nyt ei tästä enää pahenisi. Huomenna synnytystapa arviointi, vähän jänskättää mitä siellä sanotaan....



Oikein paljon jaksamista teille jotka ette saa nukuttua ja olette pahoinvoivia. Ei tässä enää montaa viikkoa mene kun pitkä odotus palkitaan!



Lazo rv 35+5 (näin pitkälle en esikoisen raskaudesta päässytkään )

Esikoinen, 2v 4kk, valvoi montat tuntia keskellä yötä ja raivosi mm. sitä kun ei saanut katsoa piirrettyjä ja ei päässyt pihalle... Huoh! Sen lisäksi itseä ei vaan väsyttänyt ja vatsa oli sekaisin (oksentelua ei ollut, mutta aikamoiset suolen tyhjennykset tapahtui) ja pissattikin varmaan puolen tunnin välein. Aamulla kyllä väsytti...!



Mulla oli mies ekassa synnytyksessä mukana ja oli hyvä tuki, vaikkei paljon voinutkaan osallistua itse synnyttämiseen. :) Avautumisvaiheessa roikuin aina supistuksen tullessa hänen kaulassaan ja ponnistusvaiheessa hän tuki minua selästä (tosin avautumisvaiheen loppuvaihe oli niin helvetillinen oksitosiinitipan takia, etten halunnut minuun koskettavankaan, joten silloin mies lähti kahville. :D) Nytkin toivon, että ehtii töistä ajoissa mukaan ja saadaan esikoiselle hoitaja. Jos mies ei pääse mukaan, niin en varmaan halua sitten ketään, tuntuu jotenkin vastemieliseltä ottaa ketään muuta mukaan.



Anne rv 36+5