HEINIKSET VKO 26

on meillä ollut kyllä niin ihana tuki synnytyksessä! Varsinkin odotteluvihe olisi tooosi tylsä ilman tuttua, jonka kanssa rupatella. Mulla molemmissa synnytyksissä on kätilöt olleet suurimman osan ajasta jossain muualla kuin salissa mun kanssani!

Viime synnytyksessä mies oli myös pitelemässä jalkaa koholla ponnistusvaiheessa (siis mun jalkaa:):) Nyt tällä kertaa toiveissa olisi ponnistaa seisaaltaan tai kyykyssä ja siihenhän mies tulee avustamaan:)



Pricilla

Nyt täälläkin on sitten sateista juhannuksen ihanien ilmojen jälkeen.. =(

Tänään oli viimeinen lääkärineuvola. Kaikki oli kunnossa, verenpainekin on tosi alhainen. No painoa oli kyllä tullut nyt aika reippaasti, liekö juhannuksen herkutteluilla osuutta asiaan =). Mutta eipä siihen sen enempää puututtu, turvotuksia ei ole. Kohdunsuu oli pehmennyt, mutta täysin kiinni ja kanava ennallaan. Vauvan pää on tosi alhaalla, kuulemma luut tuntui hyvin sisätutkimuksessa. Ja oli luultavasti jo kiinnittynytkin. Sf mitta oli 29. Ja viikkoja siis nyt 34+6. Perjantaina lähdetään viikoksi mökkilomalle, sitä odotan jo kovasti. Toivottavasti säät suosii.. Seuraava neuvola onkin sitten ensi viikon perjantaina, heti kun on mökiltä palattu.



Miehen osuudesta synnytyksessä oli ollut puhetta.. Meillä on iskä ollut mukana jokaisessa kolmessa synnytyksessä. Lähinnä ollut seurana ja henkisenä tukena. Ponnistusvaiheessa en kyllä ole paljon mitään ympärillä olevaa edes huomannut, joten silloin miehellä ei ole ollut paljoa tehtävissä. On toki ollut vieressä ja "kannustanut", mutta mikä tahansa kannustava lause tuntuu minusta siinä vaiheessa vaan ärsyttävältä..



Viimeisimmän synnytyksen ponnistusvaihe oli poikkeus. Ponnistin toiveideni mukaisesti jakkaralla ja tällöin mies "kannatteli" minua takanani. Silloin tuntui että todella olimme yhdessä siinäkin vaiheessa ja miehestä oli konkreettista apua. Olin tosi tyytyväinen. Haluaisinkin taas käyttää jakkaraa, jos vaan mahdollista.



oikee enkeli ja tintti rv 35

kiitoksia vastauksista tuon miehen mukana olosta! :) ei meillä mies niinkään pelkää verta tai itse synnytystä (tai niin ainakin väittää kovana miehenä:)) vaan juuri sitä,että osaa auttaa minua. esikoinen syntyi sektiolla,joten tämä tuleva synnytys on täysin uusi kokemus meille kummallekin,siksipä näitä jännityksen ja pelon aiheita on kummallakin! tietty,jos mies alkaa näyttää kalman kalpealta,niin parempihan hänen on lähteä huoneesta ulos. tädin mies pyörtyi kesken ponnistusvaiheen ja täti sanoikin,että eipä ollut kovin mukava fiilis huolehtia sitten vielä miehestäkin.. itsekin luulen,että on turvallisempi olo,jos mies on vain siellä huoneessa,osaapa sitten tehdä mitään tai ei.kunhan ei vain lauo mitään tyhmiä kommentteja kesken kaiken!:)



viime yönä supisti toosi kipeästi ja minä säikähdin sitä oikein todella. ensimmäinen ajatus oli vain,että älä vielä synny,minä en nyt jaksa tuota kipua..:)) vaikka ei nuo supistukset varmasti vielä niitä kipeimpiä olleet lähimainkaan,niin sattuivat kyllä ihan tarpeeksi minulle. ehkä siinä synnytyksessä juuri eniten pelottaakin se kipu. meillä terkkari on vain sanonut tuohon minun pelkoon,että nykyajan lääkkeet on niin hyviä,ettei se synnytys edes enää satu.. jaa,mitenkäköhän on..



viime viikolla tuli muuten joku ruotsalaiskätilöiden dokkari,missä oli normaali,suht nopea synnytys ja imukuppisynnytys.kummatkin oli ensisynnyttäjiä.. siinä kätilöt vain kritisoivat tosi paljon tätä nykyajan hälinää itse synnytyksestä,kun eihän se loppujen lopuksi ole kuin hetken juttu ja lapsi onkin sitten koko loppu elämän. samoin juuri kipulääkkeiden käyttöä kritisoivat paljonkin,synnytyksen pitää kuulemma nykyisin olla kivuton ja helppo.. hieman omituisia kommentteja ja tuli todellakin mieleen,että ajattelevatko kaikki kätilöt noin.. onko sitä sitten jotenkin muka parempi ja kovempi,jos synnyttää ilman kipulääkitystä? minä kyllä varmasti otan ne lääkkeet,mitä annetaan,jos siltä tuntuu,etten muuten kestä. tietääkö muuten kukaan vielä,että miksi ne kätilöt sanoivat,että heti epiduraalin saatuaan,synnytyksestä tulee riskisynnytys? eikös tuo epiduraali kuitenkin anneta melkein jokaiselle,enkä ole kuullut,että siitä jotain riskiä olisi..



tänään neuvola,TAAS.. jos ei sada,niin kävelen kyllä sinne sen 3km,jos vaikka alkaisi supistaa ihan oikeasti :) ehkäpä illemmalla sitten neuvolakuulumiset,jos niissä jotain uutta ilmenee,mitä kyllä epäilen..



-annu ja pikkumies 39+1-

Huonosti nukuttu yö taas takana. Pyöriskelin sängyssä varmaan kolmeen asti ennen kun uni tuli. Välillä kävin syömässäkin, kun nälkä yllätti :D Voi olla, että tuo unettomuus johtui ainakin osittain jännityksestä. Mies on nimittäin ollu työreissulla yli 200 kilsan päässä, niin mietin vaan koko ajan, että jos nyt tulis lähtö ja mies on siellä.. Onneksi mieheltä vähenee nuo yön reissut, kun hoohetki lähenee. Ei tarvii valvoa öitä sen takia.



Joku jyseli sf-mitoista, mulla oli rv 35+2 37 cm. Soitin aamulla neuvolaan ja kyselin sitä synnytystapa-arviointi käyntiä, kun sen piti olla tällä viikolla eikä aikaa oo vielä tullu sinne. Tämä synnytystapa-arviointi on siis tämän alueen keskussairaalassa. Neuvolassa sanottiin, että niillä on ollu siellä ajanvarauksissa jotain häikkää ja ens maanantaina ne laittaa vasta kirjeitä sieltä päin tulemaan. Eli mulla on se käynti varmaan joskus rv 38+ jotakin, aika myöhään. Sain kuitenkin neuvola ajan vielä tälle viikolle. Edellisestä käynnistä, kun on tuon kaks viikkoa.



Ja taas sataa, ihanaa. Mulla kukkapenkit odottais tuolla ulkona. Eilen täällä satoi niin paljon, että tuolla keskustassa aivan tulvi :/



Ääh, jotenkin outo olo ollu eilisen ja tämän päivän ajan. Kauhee nälkä, mutta mitään ei tekis mieli syödä. Oon yrittäny sitte väkisin syödä jotain. Kurkkua ja tomaattia on menny alas :D Tänään vois kyllä käydä jossain vaiheessa kävelylenkillä, jos tuo sää yhtään selkenee. Nyt taian mennä juomaan kahvia ja syömään vaikka kurkkua.



Vointeja kaikille heinämammoille :D



Helmiir 37+1

Ja olo selkeästi eilistä parempi, verenpainekkin oli laskenut jo eilisestä. Tosin ei vieläkään kyllä normaalille tasolle.

Neuvolassa oli kyllä sitä mieltä, ettei vauva olisi vielä kiinnittynyt kunnolla. Mutta alhaalla on jo kuitenkin ja sanoikin ettei välttämättä uudelleen synnyttäjällä kiinnity kuin vasta synnytyksessä.



Annu, tarkoitat varmaan sitä missä oli norjalaisia kätilöitä?

Mun mielestä ne puhui siitä, että epiduraalin kun laittaa tulee synnytyksestä tekninen. Mutta olen myös hieman kummastellut sitä miten sarjassa suhtaudutaan kivunlievitykseen. Mutta välillä toisaalta suosittelevatkin sitä synnyttäjälle.

Mua sarja on kauhistuttanut... En tiedä miksi, mutta kun siinä on näytetty ponnistusvaiheita niin se on alkanut pelottamaan minua. Itse en viime synnytyksessäkään ponnistanut kertaakaan kun vauva tuli niin vauhdikkaasti itse, mutta nyt kauhistuttaa että jos joudun ponnistamaan onko minusta oikeasti siihen?! Näyttää nimittäin aika hurjalta puuhalta tuo!



Mutta epiduraalista vielä. Tuskin se kamalasti riskejä nostaa. Kun me käytiin synnytys tutuksi illassa Hyvinkään Sairaalassa sanoi kätilö minusta, että noin 80% toivoo saavansa epiduraalin vai oliko se niin, että saa. Ja kertoi sen olevan todella yleinen toive ja yleisesti käytetty kivunlievitys. Joten tuskin kamalan riskillinen voi olla.

Itse en sitä haluaisi missään tapauksessa, koska olen niin piikkikammoinen että piikki selkärankaan kuulostaa aivan kamalalta, mutta kyllä se tietysti vähän houkuttelisi jos todella vie niin tehokkaasti kivut pois kun muut kuvailevat.

Tosin minulla synnytykset ovat olleet niin nopeita, etten olisi edes saanut sitä.



Nyt taas lepäilemään, että tuo kamala olo ei tulisi takaisin...



Viivi ja vatsa 36+3

no,aika läheltä liippasi,vahingossa ylipäänsä sille kanavalle jouduin, yleensä ei meillä FST näy :) muutenkin minä katselin sitä aika kauhuissani,varsinkin sitä imukuppisynnytystä,että jotkin asiat saattoi mennä sekaisin. *hymy*

nyt pojan kaa kävellen kaupunkiin ja neuvolaan.ehditään vielä parit alet käydä katsomassa ennen sitä :)

Viimeinen lääkärineuvola takana: ei tullut painoarvioita ja sf-mittakin huiteli lääkärin mittaamana taivaissa - 37 eli vajaassa kolmessa viikossa olis muka kasvanut 7 senttiä! Kahdessa ekassa raskaudessa sf-mitta on ollut maksimissaan 32-33 eli tähän saatuun lukemaan en usko yhtään. Lääkäri mittasi tosi alhaalta eli melkein tunki mittanauhan pään kohdunsuulle asti ;-) Sisätutkimuksen mukaan kohdunsuu on pehmennyt, sisäsuu kiinni, mutta ulkosuu auki n. 3cm - tiedä häntä uskaltaako noihinkaan tietoihin luottaa...meidän neuvolassa siis kesätuuraaja eikä vakkarilääkäri tällä hetkellä! Paino oli noussut kohtuudella ja hb:kin jo peräti 111.



Tuli taas valvottua viimeyönä oikein urakalla. Tuo klo 02-04 väli tuntuu olevan useammallekin huonoa uniaikaa. Yön aikana supisteleekin kipeästi tasaiseen tahtiin, joten se ei kyllä helpota nukkumista.



Mun mies on ollut molemmissa synnytyksissä mukana ja ehdottomasti tulee tähänkin mukaan. Eihän siitä miehestä niin hirveästi apua ole (mitä nyt ojentelee juotavaa ja on joku jolle voi "valittaa" omaa olotilaansa :-) ), mutta mulle on ainakin tärkeää kokea lapsen syntymä yhdessä miehen kanssa. Ja muutaman kyyneleen on munkin mies molemmissa aikaisemmissa synnytyksissä tirauttanut. Voisin kuvitella, että tämän kolmannen kanssa tunteet on vielä enemmän pinnassa, kun tietää, että meidän lapsiluku on sitten täynnä eli enää ei koeta yhdessä mitään samanlaista.



Terkuin,

Tinttis ja Pirpana 36+2

viesti karkasi,uusi yritys!



Mua kans eilen esikoista päikkäreille nukuttaessa supisti muutaman kerran aika kovaa,tuli ihan sellainen olo että apua! ja mietin että soitanko miehen jo töistä kotiin. Illalla alakerta muutenkin jotenkin "hellänä",eli eiköhän se vauva siellä pikkuhiljaa asetu asemiinsa :)



Viivikös se mietti sitä epiduraalia? Mä sain sen esikoisesta ja olen TODELLA piikkikammoinen ja ajattelin ennen synnytystä etten uskalla sitä ottaa. Siinä vaiheessa kuitenkin kun supistukset olivat TODELLA kipeitä,ja multa kysyttiin haluanko epiduraalin,niin ajattelin että ihan mitä vaan mikä kipua helpottaa. Ja se eiduraalin laitto ei tuntunut miltään,johtuen ehkä siitä että supistuskipu oli niin kova,etten olis varmaan huomannut vaikka käsi olisi katkastu. Vaikeinta oli olla sikiöasennossa paikoillaan kun supisteli hulluna. Epiduraali vei täysin kaikki kivut,jopa niin paljon että ponnistusvaiheessa toivoin että olisi jäänyt jotain tuntoa,koska tuntui tyhmältä ponnistella kun olisi pitänyt ponnistaa aina supistuksen tullen,ja minä en tuntenut mitään. No,ponnistusvaihe meni kuitenkin äkkiä,14min ja tyttö oli maailmassa.



Meillä tuo epiduraalin laitto aiheutti melkein miehen pyörtymisen ja sai hänet pahoinvoivaksi,kätilöt ohjasivat istumaan ja katselemaan muualle. Mies sanoi että pitkä neula näytti niin hurjalta,itse sitä ei onneksi näe:)

Tälläkin kertaa toivon epiduraalia,minusta ei ole synnyttämään ilman kipulääkettä,toivottavasti kerkiävät antamaan vaan sen. Spinaalipuudutus joka tulee kohdunkaulalle,on toinen vaitoehto ja sen voi kuulema antaa vielä silloinkin kun epiduraalia ei enää voi ja on kuulema kanssa tehokas.



Huomenna mulla olisi neuvola,jännää kun nyt rupeaa olemaan neuvoloita vissiin viikon välein. Täytyy uskoa että loppusuoralla ollaan :)



Hyviä vointeja kaikille,minä myös yöllä heräilen lonkka-ja nyt myös selkäkipuihin. Ja JOKA YÖ herään klo 5.19!! Tosi outoa,sen jälkeen uni on aina vain horrosta. Enteileeköhän sitä että meidän vauva syntyy klo 5.19 sitten kun syntyy :)



pysytään linjoilla!



paitaressu rv 36+4

isot onnittelut tyttövauvasta :)

Vasta tuntuu että heinämammat pinoutuivat ekoja kertoja ja nyt vauvoja jo syntyy. On se niin ihmeellistä ja ihanaa :)

Täällä myös yksi väsynyt mamma.

Muutenkin tuntuu, että vähän joka paikkaa särkee ja kolottaa. Välillä tuntuu, että tuo vauva ei kohta mahdu enää tuonne mahaan vaan varmaan räjähdän ennen kuin se syntyy! :) Ja tänään on aamusta saakka turvottanut sormia ja jalkoja tosi paljon vaikka en mielestäni ole syönyt mitään erityisen suolaista. Mutta on varmaan jo ihan normaalia näillä viikoilla tämmöinen turvotus....

Ja yöt on tosi hankalia täälläkin. Jalat ja sormet puutuu eikä mikään asento ole hyvä... Oikein ärsyttää illalla, kun tietää, että kohta pitäisi mennä nukkumaan.



Ei yhtään jaksa mitään... Vaikka itseasiassa olen kyllä tänään leiponut kaksi kääretorttua, sämpylöitä ja pannukakkua.

Esikoisella on joku uhmaikä ja musta tuntuu, että mä en yksinkertaisesti JAKSA sen temppuilua... Kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta ja sitten tulee rähjättyä... Ja kohta on itselläkin siitä paha mieli.... Huoh. Mies ei ole oikein ehtinyt nyt olla mulla apuna, että olisin saanut levätä, kun meillä on sitä pientä rakennusprojektia tuolla pihalla joka pitäis saada mahdollisimman hyvään vaiheeseen ennen vauvan syntymistä. Mutta jospa se tästä...



En enää edes muista mitä piti kommentoida... onpa uutta! :)

Sf-mitasta on ainakin ollut puhetta. Mulla se oli esikoisen aikaan koko ajan yläkäyrällä ja ylikin ja esikoinen painoi 4070g. Nyt on ollut ala - ja keskikäyrällä.

Mitat saattaa vaihdella jos mittaaja vaihtuu. Mulla on ollut sama mittaaja aina molemmissa raskauksissa.

Esikoisen aikaan se käyrä teki välillä siksakkia eli laski ja nousi mutta nyt on ollut suht tasaista tämä kasvu.



Nimistä taisi myös jossain veiheessa olla puhetta. Meillä on nimi valmiina tytölle. Pojalle on tosi hankala keksiä mitään... Meidän tuttavapiiriin on syntynyt nyt tosi paljon vauvoja ja mua pelottaa, että joku ehtii laittamaan "meidän vauvan nimen" omalleen! :)



Jaksamista ja energiaa loppuviikkoon!



kumppari rv38+3

ja oli kyllä yhtä tyhjän kanssa.. siellä oli joku urpo kesäsijainen,joka ei oikeasti tiennyt mitään! oletin,että tämä nainen,joka kuitenkin oli jo hyvän matkaa yli 40,tietäisi sen saman,mitä omakin terkkari,mutta paskan marjat.. ei saanut sf-mittaa mitattua,kun ei löytänyt oikeaa kohtaa.. kyseli sitten minulta,onko tämä nyt sen luun kohdalla.. voi luoja! mistä minä tiedän!kaiken lisäksi saan varmaan mustelman siihen kohtaan,kun täti painoi niin kovaa,että koko alapää oli kipeä. sitten ei saanut vauvan sydänääniä kuulumaan,vaikka olen kuvitellut,että tässä vaiheessa se niiden äänien kuulumaan saaminen on helppoa.. no,löytyihän ne ja normaalit olivat. yritin kysyä myös,osaako antaa mitään painoarviota,vastaako vauva nyt sitä ultran antamaa kokoa,mutta tämä täti sanoi,että ne on hyvinkin tarkkoja arvioita,eikä osaa itse sanoa juuta eikä jaata. ihmetteli kovasti,kun sanoin,että esikoisen kohdalla se meni puoli kiloa vikaan,arvio tehtiin juuri ennen kuin poika siis leikattiin maailmaan. ja lopuksi ilkesi vielä kysyä,mitä luulen,tarvitsenko ensi viikolla uuden ajan! :O teki mieli kuristaa se muija. mistä ihmeestä minä nyt tiedän,milloin se vauva syntyy!!? ja jos olisin niin hyvä meedio,niin enhän minä odottelisi viikko tolkulla tyyliin "joko nyt",vaan olisin ihan rauhallinen siihen päivään asti.. *argh* ei osannut vastata yhteenkään kysymykseen,joita esitin kuin että en tiedä.. tuli kyllä kova ikävä omaa terkkaria ja meinasinkin itkeä jo,että minä haluan Irman tänne..:/



muuten neuvolassa siis kaiken pitäisi olla ok,jos nyt siihen puoskariin on uskominen. käveltiin matka kaupungille pojan kaa,sitten vielä reilun 1,5tuntia kiertelin kauppoja pojan nukkuessa. nyt hieman poikkinainen olo,kun vielä miehen kanssa käytiin lenkillä äsken.. kohta saunaan,ihanaa :)



nyt minä vaikenen tältä päivältä! :)johan tuota on tullut terrorisoitua tätä palstaa ihan tarpeeksi..



-annu ja edelleen 39+1-

Viime yö meni täälläkin ihan plörinäksi...lisäksi vauva painaa alakertaan niin kovasti että en oikeasti kestä jos pysyy siellä vielä kuukauden. Öisin oon ihan valmis lähtemään synnärille, päivisin ajattelen että kyllä tässä nyt vielä vähän aikaa jaksaa odottaa.



Ja kyllä tänään lääkärineuvolassa vauva ihan lähtöasemissaan olikin, kohdunsuukin oli sormelle auki ja kaula lyhentynyt 1, cm. Sf-mitta oli pudonnut 2:lla mutta tämä voi johtua siitä että nyt mittauksen teki lääkäri ja siitä että vauva on oikeasti jo laskeutunut. Lääkärin mukaan synnytys voi käynnistyä huomenna tai laskettuna aikana, eli ei auta muuta kuin odotella. Ikävänä uutisena tuli pissanäytteen tulos, leukkarit ja proteiinit nyt ekaa kertaa plussalla ja huomenna täytyykin kiikuttaa näyte labraan, lääkäri epäili virtsatulehdusta. Painoa tullut nyt 13 kiloa, nyt ei tarttis kyllä tulla enää yhtään mutta väkisinkin sitä tulee jos vauva masussa vielä monta viikkoa majailee.



Päivisin siis jaksellaan mutta yöt on yhtä tuskaa, onneksi tätä ei kestä ikuisesti.



Lazo rv 35+5

Sf-mittaa ei meinannut saada mitattua ja rusenteli alapäätä siihen malliin, että voihkin kivusta... Lopulta sitten kyseli minulta, että missä kohtaa se luu on, että painaako nyt vauvan päätä vai minun luutani. Noh, en todellakaan tiennyt kun sattui niin h*lvetisti samaan aikaan...

Sydänääniä etsi kauan vaikka sanoin, mistä kohtaa ne ovat aina kuuluneet.



Vastauksia en saanut oikein mihinkään... Yritin sokereista kysellä, mutta se on kuulemma niin "vaikea maailma", että ei osannut sano mitään.



Ja mullakin siis sijainen kun oma on kesälomalla... Ja kaiken lisäksi ei tule lomalta ennen mun laskettua aikaa, joten loppu aika menee tällä tädillä varmasti.



viivi ja vatsa 36+3

Mullakin oli lääkärineuvola tänään ja verenpaineet 156/99, paino oli tippunut 250gr, hemppa 126, paikat kiinni ja sf mitta 35 cm( lääkäri mittas ja viime viikosta olis muka tullu 4 cm) en usko tuohon. Kokoarviota ei tehty, lääkäri totes vaan että hyvän kokoinen.

Öisin tulee valvottua joko yöllä pari tuntia tai aamusta uni loppuu kesken, varmaan nostaa paineita kun kotona 4- ja 6- vuotiaat. Mutta onhan mulla aikaisemmin paineet noussu tuolle tasolle ja sitten melko pian vauva syntynyt.

pikku-sisko 36+3

onnettomia sijaisia! Mullakin on kaksi viime kertaa ollut sijainen, mutta ihan ok sellainen. Ja nyt sitten onkin ens perjantaina jo oma täti paikalla.

Tänään soittelin lääkärille soittoaikaa niistä verikokeiden tuloksista. Lekuri soittaa vasta perjantaina mutta osan tuloksista sainkin jo terkalta tietää.

Luultavasti rytmihäiriöiden syynä on liian matalat kalium- ja natrium arvot. Hullua, vaikka jussinakin mätin suolaa naamariin ihan sikana!

Hb oli onneksi lähtenyt pikkuhiljaa nousemaan, nyt oli arvo 116, kun viime viikolla vielä 110. Leukkarit oli koholla samoin kuin trombosyytit:0 Mä en kyllä ymmärrä, että mikä infektio muka vaivaa, kun ei mitään oireita ole! Ja noita trombosyyttejä säikähdin ihan sikana, kun terkka rupesi varoittelemaan veritulpasta!!! No, hain sitten vähän tietoa ja tulin siihen tulokseen, että ne on niin vähän koholla, että johtuu luultavasti tästä anemiasta. Saas nähdä mitä lääkäri sitten perjantaina sanoo!

Mulla on kanssa sellanen tunne, että vatsa räjähtää! Ja hirmu vaikeaa jo käveleminen. Eilen vietettiin pitkä tovi kaupungilla ja nyt kyllä tuntee alakerrassa ja selässä. Äsken käytiin tyttöjen kanssa vielä pienellä kävelyllä ja täytyy sanoa, että meinasi mennä nuo 2- ja 3 vuotiaat laiskat kävelijät musta ohi mooonta kertaa:)

Meillä on nimiä mietitty paljon ja varsinkin tytölle on monta kivaa valmiina. Pojalle on sitten vaan pari mieluisaa. Meillä on kriteerinä, ettei saa olla liian suosittu nimi ja mielellään ei tartteisi löytyä kalenterista.

Mut nyt lähden antamaan neitosille iltapalaa...



Pricilla ja Muru 37+1

ISÄ synnytyksessä: meillä mies pelkäsi ihan kamalasti esikoisen aikaan synnytykseen mukaan tulemista. Mutta tuli siis kuitenkin. Ja tämän raskauden aikana mies ei ole valittanut "synnytyspelkoa", joten luultavasti hänelle ei jääny mitään traumoja esikoisen syntymästä. Mies on siis lähdössä mukaan nytkin. Seuranpitäjänä miehestä oli suurin apu sekä ponnistusvaiheessa antoi minulla koko ajan juomaa. Koen että kyllä miehestä oli apua.



MAM80: tsemppiä pikkuisen valvojan kanssa. Voi että se on ärsyttävää kun toista ei joskus saa millään nukkumaan. Meillä siis kans 1,5 lapsi ja nukkuminen on ollut kyllä ylivoimaisesti hankinta aina hänen lapsuus ajan.



Raskausrintamalle ei uutta. Synnytystä odotellaan.... onneksi se on joka päivä lähempänä.



Mukava oli kuulla myös NÄIPPÄN kuulumisia.



Myissi rv. 37+5

Mulla oli ihmeellinen yö takana. Nukuin niin sikeästi aamuun asti, että olin sen takia ihan puuduksissa. Poika kömpi kyllä viereen jo kahdelta, mutta sen jälkeen nukahdin heti uudelleen ja heräsin seiskalta aivan samalta kyljeltä kuin olin nukahtanut. Tosi kummallista! Sinänsä tietenkin hyvä, että oikeasti tuli unta useampi tunti putkeen, mutta oli hassu olo aamulla, kun ei oo viime viikkoina tottunut noin syvään uneen. Ja niskat on kyllä vieläkin ihan jumissa toiselta puolelta...



Huojentavaa kuulla, että en oo ainut, jolla neuvolassa kesäsijainen. Mua on harmittanut niin paljon, että koko kesäkuussa en oo nähnyt omaa ihanaa terkkaria enkä enää näekään muuton takia. Nyyh. Mun sijainen on tosi nuori tyttö, joka kyllä on mukava ja myöntää, että ei tiedä vielä kaikkea, mutta oishan se oma olo varmempi näin loppusuoralla, jos ois pätevä ihminen tsekkaamassa tilannetta. No, mun sijainen juoksuttaa sitten neuvolan toista terkkaria konsultoimaan asioissa, joista ei ole varma.



Eilen oli mulla viimeinen neuvolakäynti vanhaan paikkaan ja ensi tiistaina onkin sitten käynti uuteen neuvolaan. Onneksi siellä tapaan heti sen oikean terkkarin enkä sijaista. Neuvolassa kaikki oli ok. Verenpaineet taas koholla, mutta koska virtsa puhdas eikä mitään muutakaan raskausmyrkytykseen viittaavaa ollut, niin itse pitää tilannetta tarkkailla kotona. Viikko sitten hb oli 110 ja nyt 134! Aika hurja nousu viikossa! Kuusi päivää ehdin syömään Obsidania, mutta en tiiä voiko pelkästään sen takia nousta noin lyhyessä ajassa noi paljon. No, nyt ei tarvi ottaa kuin silloin tällöin.



Meillä on täällä niin ahdasta, että hyvä kun mahan kanssa sekaan mahtuu... Joka nurkka on täynnä muuttolaatikoita ja jätesäkkejä. Onneksi päästään kohta väljemmille vesille! Mullakin on nyt parin viikon ajan ollut sellainen olo, että oon aivan täynnä fyysisesti tätä mahaa. Olo on siis TODELLA täysi. Kyllä ihmiset ihmetteleekin "komeaa" mahaa (sf-mitta tosin keskikäyrillä), mutta mulla tämä maha ei leviä minnekään, vaan venyy vaan eteenpäin. Ärsyttävintä on muuten syöminen! Tuolia ei saa lähelle pöytää ja paita on sotkussa mahan kohdalta joka kerta.... Pitäisi varmaan essu päällä rueta syömään :)



Voi olla, että mulla tulee nyt pidempi tauko täällä palstalla, koska en tiiä miten elisan miehet saavat laajakaistapiuhat kytkettyä uuteen asuntoon. Kokemuksesta ainakin oon jo varautunut siihen, että ongelmitta ei niiden kanssa päästä. Viikon päästä ehkä palailen, joten saa nähdä onko silloin lisää vauvauutisia!



Voimia kaikille uhkaikäisten ja raskausvaivojen kanssa kamppaileville! Onneksi päivät menee vaan eteenpäin:)



Ensi viikolle luvattu helteitä, joten niitä odotellessa...



helmiska 38+4

Meille tuli yöllä 3 tunnin reissu sairaalaan! Illalla nimittäin lorahteli housuihin jotain ihmeen nestettä ja kun soitin tästä synnärille sanoivat että täytyy tulla näytille jos on lapsivettä. No ei se sitä sitten loppujen lopuksi ollut vaan ilmeisesti ihan vetistä valkovuotoa jonka varmaan lääkärin aamuinen tutkimus sai aikaan. Limatulppaa irtosi myös. Käyrällä olin aika tovin ja supistelikin jonkin verran mutta pääsin tietty kotiin kun ei mitään sen kummempaa ollut. Kauhea ruuhka oli sairaalassa ja lääkäriä piti odottaa aika tovi, oltiin miehen kanssa ihan sippi kun kahdelta päästiin yöllä kotiin. Nyt on olo sitten iha normaali, ei mitään muutosta muihin päiviin. Ai niin, ultralla vauvaa katsottiin myös ja kooksi saatiin noin 3 kiloa.



Ny täytyy lähteä neidin kanssa kauppaan ja koittaa olla ajattelematta koko synnytystä. Jos se sitten vaikka yllättäis!



Lazo rv 36

ja kaikki oli hienosti. Verenpaine on vähän matala ja aiheuttaa huimausta, mutta mitään haittaa siitä ei ole, täytyy vaan varoa ettei nouse liian äkisti ja pyörry :-) SF-mitta pysynyt samana, samoin paino (jo monta viikkoa). Vauvan pää on kuulemma tosi alhaalla.



Meidän terveysasema menee nyt kesälomalle ja ensi viikolla täytyykin sitten mennä eri neuvolaan ja eri terveydenhoitajalle.



Onko teillä kokemuksia miten hyvin "käsikopelolla" tehdyt painoarviot ovat pitäneet paikkaansa? Viime viikolla lääkäri arvioi käsin vauvan noin 2800g painoiseksi, nyt viikkoa myöhemmin terveydenhoitaja arvioi 2900-3000g. Toivoisin niin että arvio pitäisi paikkansa eli tulossa olisi ihan keskivertovauva eikä mitään megaisoa.



Kvaak 38+2

Kuten Helmiska kirjoitti. Juuri eilen sanoin miehelle, että mun painajainen olisi jos aika ei menisikään enää eteenpäin. En jaksa enää yhtään ylimääräistä päivää..



Kvaak: Mulla on itse asiassa pitänyt paremmin käsin tehdyt painoarviot. Viimeksi meidän pojasta arvioitiin noin 3,5 kiloista ultralla ja synnyttämään mentäessä kätilö sanoi, että tämä tuntuu kyllä nelikiloiselta. Ja sellainenhan se oli.

Ja juuri tällä viikolla äitipolilla sanoi lääkäri, että se on niin pienestä kiinni. Jos vähänkään tulee reilummat mitat ultralla katsoessa se on heti useampi sata grammaa lisää. Tämäkin lääkäri sai ekalla mittauksella 3300 ja sitten kun mittasi tarkemmin kuultuaan viikko sitten painoarvion olleen 2700, saikin mitaksi 3000g.



Täälläkin tulee limatulppaa koko ajan.. Tosin verta siinä ei ole vieläkään mukana, eli kai sitä vielä siellä riittää. Mies lähtee ensi viikolla to-pe työmatkalle ja on ihan varma, että vauva tulee silloin tietysti.

Siellä tietysti on vielä ohjelmassa asiakkaiden viihdytystä baarissa, joten saa nähdä voiko tuo olla selvin päin. Turkuun asti tosin vaan lähtee, että kyllähän sieltä kotiin pääsee, mutta mulla kun ollut tälläisiä älyttömän nopeita synnytyksiä...



Tänään on hermojen lepuutusta, kun kotona on vaan tämä 2-vuotias. Isompi on miehen mukana töissä. Nuo eivät normaalisti tappele, mutta nyt kun ovat tarhasta olleet lomalla niin isompi ärsyttää koko ajan tuota pientä, joka nyt raivostuu joka asiasta kun on tollanen herkkis.





- Viivi ja Vatsa 36+4