++NELIAPILAT varaslähtö viikonloppuun++

Enpä onneks ehtinyt kuin kerran testata. Ja negaahan se tietysti näytti. Nyt oottelemaan seuraavaa tärppimahdollisuutta, ajattelin ihan ostaa niitä ovistestejä, kun en osaa vielä bongata oviksiani.



Nyt lähden ulos -30 asteen pakkaseen. Vien keskimmäisen kerhoon ja lähden sit kuopuksen kans shoppaileen jotain pientä, onhan sentään pitkästä aikaa vapaapäivä, takana viikon putki töissä.



Ehdin jo tilaamaan netin kautta niitä Acon-raskaustestejäkin, kaippa niille on käyttöä myöhemminkin. Jos siis edes tulevat ikinä perille.



Nyt måste jag gå! (tai jotain sinnepäin...)



T. Mörmelö

Hei vaan kaikille,



ajattelin poiketa täällä vielä ennen viikonloppua, kun pääsen tänne nettiin vain työpaikalta...



Eli meidän tilanne on nyt se, että päätimme minun toivomuksestani ryhtyä nelosenhankkimispuuhiin vasta huhti-toukokuussa. Syitä on useita, enkä jaksa niitä suotta tähän kirjata, mutta siis pysyn joukossanne aktiivisena ilman raskautumistoiveita, tarkasti ehkäisten. Ja haistelen ja maistelen tätä " huoletonta" elämää vielä muutaman kuukauden.



Oon muuten ollut nyt vuoden päivät töissä lähes viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen (joku kyseli)... Ja kyllä kotiäitiys taas houkuttaisi =). Viikonloppuja!

Hetken ehtii taas istahtaa, kahvia nautiskellen. Päiväunet houkuttelisi itseäkin, mutta ei malta.



Vai koukkasi se täti Mörmelöllekin.

Melkonen akka, kun joka paikkaan ehtii. Tänne ei tarvii sit tulla. Vastaanotto ei ainakaan ole niitä kaikkein lämpöisimpiä.

Joko Mörmelö kurkkasit korvaasi? Luitko siitä pisteestä korvassa?



Olikos muut ku mä ja äitikki kurkistellu korviinsa?

Jännityksellä seuraan, voiko se pitää paikkansa, että raskaus näkyy korvasta :)



Kolmenmami, kiva ettet meitä aivan unohda, vaikka itselläsi tiedossa pieni tauko kuumeilussa. Tulehan välillä kertomaan kuulumisesi :)



Hommat jatkuu...



Illalla viimeistään tulen takaisin ja meinaan kukkua yömyöhälle. Jospa joku muukin yökyöpeli valvoskelisi :)

mörmelölle täti pahoittelut! No sinäkin pääset sitten minun ja Minilotan kanssa piinailemaan samoihin aikoihin! Kun vaan aika kuluis.. Mäkin yritän nyt ihan ekaa kertaa pongata oviksen. Nyt muakin rupes houkuttaa ne ovistestit, paljonko maksoit niistä?



Kaupat on käyty, lapset ruokittu ja on ihanan rauhallista kun nukkuvat päiväunia. Noh, eskarilainen on kaverin luona.



Meillä myös on ihan hirveet pyykkivuoret AINA. Päivittäin yritän pestä, mutta ongelmana on se, ettei kuivumaan mahdu kuin yksi koneellinen päivässä. Onneksi kone on vetää 7kg pyykkiä, muttei se silti oikein riitä. Viereisessä talossa on kyllä kuivaushuone, mutta harvemmin käytän kun en sinne yksin ollessa pyykkien + lasten kanssa pääse. mehän asutaan meinaan kerrostalossa, 78neliötö ja 3mh. Nyt menettelee, mutta sitten kun neljäs on tullut, niin on aika ahdasta!



T:Äitikki, joka nautii kahvia ja suklaata =)

en olekaan aikoihin kirjoitellut kuulumisiamme tänne, joten korjataan asia nyt :)



Me oltiin tuolla Oulun seutuvilla mökkireissulla 5 päivää, ja toissapäivänä kotiuduttiin tänne etelään.

Kivaa oli, ja lapset saivat tankattua vähän isän aikaa, kun mies on ensi viikolla lähes koko viikon työreissussa ulkomailla.

Täti yllätti ennen mökkireissua, mutta tädin jätin tuonne mökille ;)

Nyt sitten odotellaan niitä hedelmäisiä päiviä, mutta... tuo ukkokulta taitaa olla parahiksi reissussa noina päivinä ;O

Jos vaikka ennakkoon vähän " varastoisi" niitä siimahäntiä, pahus, että reissut sattuu just nyt ;O



Mies on jo aivan vauvakuumeen kourissa kanssani, ja kovasti jo puhuu mahdollisesta tulevasta vauvasta ;)

Yllättäen 3,5 v poikakin on kiinnostunut vauvoista :) saati sitten minä itse ;D

Pian 2 v poika ei juurikaan noteeraa vauvoja, kun on tällä hetkellä " se meidän vauva" , niin ei varmaan helpolla osastaan luovu.

15 v tyttö varmaan kauhistuu jos plussaa tulee, vaikka taitaapa vielä elätellä toiveita pikkuisesta siskostakin.



Itse olen ollut kotiäitinä -02 keväästä asti, ja vakipaikka odottamassa palaamistani, vaan en kaipaa töihin vielä aikoihin.

Viihdyn hyvin kotona lasten kanssa, ja taloudellisesti tulemme toimeen miehen tienesteillä, joten ei kiirusta töihin.



Joku kyseli pyykkimäärästä, meillä sitä ainakin on, ja paljon, etenkin näin mökkireissun jäljiltä.



Meillä oli eilen 4 v hääpäivä, ja sitä lähdemme kaksisteen mieheni kanssa huomenna juhlistamaan, luvassa on ruokailua ravintolassa ja elokuvailta :) Pitkästä aikaa aikaa aivan kaksisteen, odotan innolla huomista ;)



Pirtsakkaa pakkasviikonloppua kaikille ja + säteitä niitä kaipaaville! ;)

Minähän kävin heti kurkkimasssa korviini, ja ihan varmasti löysin pisteen oikealta puolelta. Mutta kun mies tuli kotiin, ja pyysin häntä tarkistamaan, niin ei mitään löytynyt! Eli taisi olla vaan toiveajattelua. Nyt on täti kurvaamassa pihalle ryminällä, ihan ajallaan. En oikeestaan ole edes pettynyt, kun ei me jaksettu tässä kierrossa edes kunnolla yrittää, oltiin nääs koko porukka vuorotellen kipeenä.



Jännittääkö teitä muuten, miten ihmiset tulisivat suhtautumaan raskausuutiseen? Mulla soi vieläkin korvissa appiukon laukaisema " taasko sä olet paksuna?" , kun me kerrottiin ilouutinen kolmosen tulosta. Oikein kauhulla ajattelen, mitä sen suusta nyt tulisi.



Minä tässä (taas) välillä pohdin, että olisiko järkevämpää vielä siirtää yritystä, että ehtisin vähän laihdutella ennen uutta raskautta. Kauhistuttaa ajatella, että tähän massaan tulis vielä parikymmentä kiloa lisää!!! Mutta toisaalta, en millään malttaais enää järkeillä...



Tällaisia pohtii Chicky

Ps. Muumimammako se oli, joka vietti hääpäiväänsä? Paljon paljon onnea!

Muumit pyörii TV:ssä, joten on aikaa hiukan vierailla täälläkin. Leivinuunissa palaa valkea, kun tuota pakkasta hiukan liikkeellä... HRRR! Kyllä tuntuukin tosi kylmältä, eipä ole vielä tänä talvena koettukaan kunnon pakkaskelejä. Juuri yksi päivä puhuin naapurin kanssa ettei ole tarvinnut lapsillekaan pukea villavaatteita, kun eivät ole kunnon pakkaskelit vielä tulleet ja nyt sitten... senkin edestä miinus asteita. Kaverit on juuri Thaimaassa, aamulla tuli viesti:+30 astetta lämmintä, loma voi alkaa. Meikäläinen vastasi:samat lukemat täälläkin, mutta miinus merkki eteen...

Onhan tästä pakkasesta ollut jotain hyötyäkin... olen " ulkoiluttanut" pehmolelut ja petivaatteet. Ja onhan se kiva käpertyä miehen kainaloon kun ulkona paukkuu pakkanen.

En ole korviani vielä tutkinut, en kyllä ole kyseistä juttua lukenut vielä, mutta täytyy etsiä se juttu ja lähteä tuonne peilin eteen.

Neliapilathan ovat olleet tosi aktiivisia kirjoittelemaan tänne, nytkin ollaan jo vaikka kuinka monennella sivulla, vaikka pino alkoi eilen illalla. Jatketaan samaan malliin, on mukava lueskella samassa tilanteessa olevien juttuja.

Joku kysyi työjuttuja. Minä hoitelen työksenikin lapsia (lähihoitaja), sopimus heinäkuun loppuun asti tällä hetkellä. Joten olisi hyvä ajoitus jos kohta tulisin raskaaksi... Kyllä niitä omia lapsia olisi mukava hoidella kotona.

Nyt täytyy mennä lisäämään puita, ettei lämmitys mene ihan harakoille.



-emma-

Mies tarkasti korvat. Kyllä siellä piste oli, oikealla puolella. Sitä en sitten tiedä, onko se just SE piste/näppy tai mikä se nyt olikaan. Kyllä jo huvittaa tää mun kuumeilu.



Mua ei hirveesti hirvitä, mitä sukulaiset sanoo, jos neljäs raskaus alkaa. Sieltä on muutenkin kuullu vaikka mitä. Yhtenä kertana mentiin iloista odotusuutista sukulaiselle kertomaan, niin onnitteluiden sijasta sieltä tulikin kauhistunut tokaisu " on tainnu vahinko käydä" . Ei enään paljon pahemmin voi odottavalle sanoa. Siinä vaan hampaat irvessä yritin hymyillä.



Laihdutuksesta hieman pitää vielä kommentoida...

Chicky tais laihdutuksesta jotain mainita (toivottavasti muistin nim. oikein).

Mulle on kertyny vuosien varrella tuota painoa vähän turhan paljon. Nyt alotin laihiksen eli pyrin syömään normaalia ruokaa normaali annoksia. Herkut jätin pois...hieman heikolla menestyksellä. Tarkoitus olisi muutama kilo karistaa ennen raskautta ja raskauden aikana yritään pitää paino samassa. En siis anna tulla kiloja yhtään ja silloinhan laihdun hitaasti. Luultavasti lopulla kuitenkin muutama kilo tulee. Joskus tätä asiaa lääkäriltä kysyin ja sain hyväksynnän.



Taasko se täti löysi Neliapiloihin. Jo on kumma.



Joo ja nyt se täällä taas alko...taitaa mulla nupissa jo viirata. Oireita löytyy laidasta laitaan. Väsyttää, öllöttää ja hajut käy nenuun. Pissilläkin saa juosta. Hienoa..

Taas kidun viikon ja täti tuleekin. Kaikkea se mielikuvitus saa aikaseksi...

Kiva, täällähän on valtava säpinä menossa!!

Sain juuri matot ulos tuulettumaan, lattiat ja pölyt pyyhin myöhemmin. Vessat sain pestyä ja pyykkikoneen päälle......tästä se alkaa viikonlopun vietto.



MÖRMELÖLLE pahoittelut kun se tädin rontti tuli nyt suakin kiusaamaan! mutta älä välitä, saadaanpahan taas sitten yhtäaikaa jänskätä, taitaa samoissa mennä myös äitikki ja alice ja ketä vielä....?



Kolmenäiti kyseli että kuka on töissä ja kuka kotona. Mulla on vakkarityö josta kovasti tykkään, mutta jotenkin nyt vaan olen alkanut kaipaamaan jotain muuta. Ehkä se maaginen 7 vuotta alkaa olla max aika tehdä yhtä hommaa. Työni on hyvin vaihtelevaa ja monipuolista, yhtä samanlaista päivää ei olekkaan, mutta se on henkisesti tosi rankkaa, itsenäistä päätöksentekoa ja vastuuta on tosi paljon, joskus liiankin paljon. Ja kiire väkisinkin vaikuttaa työmotivaatioon. Onneksi me saadaan työnohjausta, ei sitä muuten jaksaiskaan.



Teille mä voin tän nyt suoraan sanoa; Mun haave olisi päästä kotiäidiksi!!! ainakin joksku aikaa.... viihdyn kotona, vaikken mikään paras huushollerska olekkaan. Pienet pölykoiran pallerot nurkissa ei häiritse, kun ei anna häiritä.



en tiedä toteutuuko se haave koskaan, toivottavasti!



Meillä pienemmät lapset ei varmasti olisi pahoillaan, jos meille se vauva vielä tulisi. Tosin keskimmäinen kerran totesi, että " olishan se vauva ihana, mutta koira vielä ihanampi" .

Iso poika 17v saattais olla enempi näreissään. Tyyliin " mites ne äiskä ja iskä vielä silleen, yäk"



Muumimammalle miehineen oikein hauskaa hääpäivää, nauttikaa toisistanne!!!!!



Ja muillekkin mukavaa viikonlopun alkua!

Täällä ollaan taas, nukuttaa vaan niin vietävästi etten taida kyetä vastustamaan päikkäreitä. Tuon väsymyksen voisi tietysti oikein hyvällä tahdolla laitttaa raskausoireiden piikkiin, mutta olen kyllä ollut väsynyt koko talven. Toiveikkaana olen tässä muutakin oiretta ollut havaitsevani, mutta niin olen kyllä turhaan useasti tehnyt, joten en vielä ala hehkuttaa. Viikon päästä sitten aletaan miettiä tarkemmin, kun olisi tädin vierailun aika.



kolmenäiti kyseli töistä, olen ollut tässä kohta 2 vuotta töissä toimistoalalla. Työ on kivaa ja viihdyn kyllä, mutta haikailen silti sen kotona vietetyn ajan perään. Enkä halua ajatella jatkavani näin seuraavat 30 vuotta, joten siis nelosen hankintaan ryhdyttiin. Joku viisas sanoi, ettei niitä tehtyjä lapsia kaduta, vaan niitä, jotka jäi tekemättä... tai saamatta tietysti=)



Pyykkiä riittää täälläkin. Olen vielä sen verran hullu, että yleensä viskaan illalla kaikilta kolmelta muksulta koko vaatekerran pesuun, kun en jaksa niitä yksi kerrallaan alkaa tarkistaa josko vielä voisi käyttää. 7 kg:n kone + kuivausrumpu ovat kovilla meillä.



Chicky: Mahdollisen raskausuutisen kertomista minäkin jännitän... Kavereista sitä ei ymmärrä todennäköisesti kuin yksi (..joka itsensä tästä varmaan tunnistaa.. terkkuja naapuriin!!) Sukulaiset kauhistuvat 100 varmasti kaikki, mutta siittä vaan, itsepä olen nuo miehen kanssa halunnut ja aika pitkälti myös itse hoitanut. En katso olevani mikään supermami, mutta ihan suht mukavia muksuja noista meidän omista on kasvanut. Ovatpa ainakin oppineet hyvin peittämään nuo negatiiviset puolensa vieraampien kesken ja koulussa. Kotona sitten onkin toisinaan muutama varsin tuittupäinen tapaus. Ja vähintään yhtä tuittupäinen äiti.



Illanjatkoja, roikun täällä varman on/off kaiken iltaa.. taas

Jaahas, on tuo täti tullut tosiaan kyläilemään monelle... Minä parka joudun syömään viel reilun viikon niitä keltarauhas-, kaverille sanoin mummohormoneita, ennen kuin täti tuleepi. Piti muuten apteekin kommentti paikkansa; joillekin voi olla vähän hermot kireellä ym. JOSTAIN SYYSTÄ OLEN OLLUT HERMORAUNIO! Ja kun tuo mieskin vain makaa sohvalla ja antaa mukuloiden kiljua ndesibelit katossa... (Ehkä työviikon jälkeen joskus haluu levätä???) Kiva, itse olen heti nokosilla, jos oon töissä ollu pidempään. Että semmonen unelmaäiti/vaimo täällä tälläkertaa. No viikko vielä tuskaa.



Juu oikein hyvää hääpäivää Muumimammalle!



Meilläkin putket taas toimii ja kävin vähän kiukuspäissäni hakkaamassa halkojakin (kannattaa muuten olla leveä haara-asento, ettei osu jaloille...) No onneks oon yhessä palassa.



Mahtoiko kukaan olla enää testivaiheessa, vai onko täti tullu jo kaikille kylään? Tais mennä seuraavat jännäämiset vähän eteenpäin. Ajatukset mukana!! Sorry, taidan olla aikamoinen valittaja.

*Kiitos onnitteluista!* :)

4 v taivalta rouvana takana, vaikka yhteisiä taivalta takana jo 12 v.

Meillä vaan tuo mies on semmoinen " hitaasti lämpenevä" ;)

Vauvaa sain kinuta vuosia, ja kun tuo keskimmäinen saatiin maailmaan (esikoinen siis ex-suhteestani) niin hänenhän piti jäädä ainukaiseksi yhteiseksi, mutta...mies yllättikin, pojan ollessa 2 kk ikäinen, että " tehdäänpä toinenkin" ;)

Tärppiä pitikin odotella 8 kk, ja ikäeroa tuli 1 v 7 kk.



Tätä sukulaiset ja tuttavat ovat jaksaneet päivitellä ja kauhistella, mutta kun olen paljastanut, että " no, jos tärppi olisi käynyt heti, olisi pojilla ikäeroa hädin tuskin vuosi" , niin ovat vaienneet ;D



Hulluiksi kait meidät on leimattu ;D

Anopin ikävät sanat kyllä ovat jääneet soimaan päähäni, kun iloisena ilmoitimme, että " vauva on tulossa" (kolmas siis), niin vastaus oli tyly " ettekait te lisää niitä meinaa hankkia?" ;(

No, eipä silti, aikuisia ihmisiä olemme, ja elämme omilla rahoillamme, joten mitäs siinä on anopin tai kenenkään nokkansa koputtaminen.

Ja...olen visusti päättänyt, että jos se kaipaamamme neljäs meille suodaan, niin anoppi on viimeinen jolle asiasta kerron ;D

Saa maistaa omaa lääkettään, ja miettiä keskenään miksi näin, ellei sitten mies mene tokaisemaan ilouutista ennemmin ;O



Lähinnä kait meillä nuo sukulaiset päivittelevät siksi, että ikäero on noilla kahdellakin pieni, vaikka mielestäni aivan riittävä ja sopiva :)

Ja mikseikös tähän saumaan sopisi kolmaskin pikkuinen ;)

Ja toisekseen, kuopus täyttää pian (muutaman viikon päästä) 2 v, joten ikäeroa tulee pakostakin vähintään 2 v 9 kk.



Paljon tässä on ollut itselläni ja miehellänikin miettimistä, sillä ikäviä asioita on " sattunut" tässä kuopuksen syntymän jälkeen, niin sitä miettii omaa ja toisenkin jaksamista, voimavaroja ja taloudellisiakin juttuja. Mutta kerran sydän sanoo, että tahdotaan vielä yksi, niin toimitaan sen mukaan :)



Meillähän tuolla kuopuksella on synnynnäinen poikkeama (selkärangassa ja kylkiluissa), ja oli tosi isossa leikkauksessa 11/05, josta toipunut todella hyvin.

Samaan aikaan keskimmäinen oli tutkimusjaksolla osastolla, jossa todettiin keskivaikea-vaikea dysfasia.

Ja itse olen sairastunut reumaan kuopuksen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, joten pakostakin tässä on tullut pohdittua ja punnittua tätä vauvakuumetta.

Tällä hetkellä elän varsin kivutonta vaihetta tuon sairauteni kanssa, joten se ei ainakaan hidasta vauvahanketta :)

Lääkityskin on muutettu " raskausmyönteiseksi" , joten ei huolta sikälikään.



Kuopuksen kanssa olemme käyneet perinnöllisyystutkimuksissa, jossa todettiin, että on satunnaisjuttu, joten mahd. tuon toistumiseen on häviävän pieni.

Ja jos raskaaksi tulen, olen oikeutettu kaikkiin mahdollisiin sikiöseulontoihin, mutta tiedä sitten kun asia olisi ajankohtainen, että kykenisikö niihin kaikkiin ainakaan ;O



Ja mitä tuohon keskimmäiseen lapseen tulee, niin tuo diagnoosin saaminen helpotti jossakin määrin (ainakin se epätietoisuus poistui), ja nyt odotellaan tulevia kuntoutusjuttuja.

Positiivisin mielin sikäli, että apua ollaan saamassa, ja puheenkehitys on edistynyt ihan huomattavasti :)



Painosta en ole ottanut päänvaivaa, ylipainoa on, mutta eipä ole raskausaikoinakaan tullut kuin 7 kg/raskaus, ja nuokin kilot ovat jääneet jo synnytyslaitokselle :)

Olen kutakuinkin " sinut" kroppani kanssa, ja itseäni ei häiritse ylimääräiset kilot, eikä ole vähentänyt onneani eikä iloani, joten en hötkyile kilojen karistamisen kanssa, sitten joskus aikanaan kun siltä tuntuu aloitan " kuntoremontin" .



Olin jo itse mielessäni varma tuon kuopuksen synnyttyä, että lapsilukumme on tässä, mutta...näin tämä elämä yllättää :)

Ja olin aivan varma, etten saa miestä mukaan kuumeilemaan, mutta...kappas....niin tuo jo miettii ja puhuu mahdollisesta tulevasta neljännestäkin ;)

Mutta...on myös vakuutellut, että " et sitten ala puhumaan enää lisää lastenhankinnasta" ;D

Vannomatta paras, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu, että `se yksi vielä`. Olenkin miehelleni sanonut *virnistellen*, että " yhdet vielä ja sitten lasku" ;D , johon mies aina tuumaa, että " no, se lasku on jo tullut, mutta yksi vielä" ;D



Pitiköhän mun kommentoida vielä jotakin ;O Ei kai, joten:

*MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!*

Huh,kun luin sinun kirjoituksesi Muumimamma, taas omat pikku valitukseni ihan hävettää. On ollut teillä kaikenlaista matkan varrella ja noin puhut rohkeasti vielä neljännestä! Ihana kuulla noin positiivisia ajatuksia.



Tästä lähtien en kyllä uskalla noita valituksiani kirjoittaa... Eipä muuta kuin NAUTTIKAA HÄÄPÄIVÄSTÄNNE, olette ansainneet hemmottelua. Empä keksi oikein muuta sanottavaa...

mutta en malta olla kommentoimatta Alice-74 viestiä:

Kiitos kauniista sanoistasi! :)

Ja kyllä varmasti saat (kuten muutkin) " valittaa" (vaikkei nuo kirjoituksesi omiin silmiini valituksilta vaikuttaneet ;) ) kaikesta mitä mieltä painaa, sitä vartenhan täällä ollaan :)



En tiedä, onko " kornia" sanoa, että nämä vastoinkäymiset elämässämme ovat " vahvistaneet" mua/meitä, mutta näin vaan tunnen.

Ihan rehellisesti ja avoimesti sanottuna rakastan miestäni valtavasti, ja olemme onnellisia yhdessä, niin pariskuntana kuin perheenäkin.

Tästä suhteesta saan valtavasti " voimaa" , ja vaikka välillä " hatuttaakin" , niin tiedän, että elämässäni on paljon hyviäkin asioita, joten siitä varmaan tämä positiivinen asenteeni ;O



Mä olen myös syönyt keltarauhashormoonikuureja (mikä sanahirviö ;) kahdesti, kun noita poikia yritettiin, niin kierrot venähtivät jättiläispitkiksi, ja nuo kuurit tepsivätkin:

keskimmäinen sai alkunsa välittömästi kuurin päätyttyä, ja kuopus taisi olla jo tärpännyt kun kuurin aloitin, mutta oli niin alussa, ettei vielä gynen " silmiin osunut" ultrassa ;)

Saanko udella, että samasta syystäkö syöt tuota kuuria? (siis pitkien kiertojen takia) *anteeksi uteliaisuuteni*, voit jättää vastaamatta mikäli olen liian utelias ;O

Itse en muista tarkalleen mitään erityisiä oireita noista kuureista, mutta kuopuksen yritysvaiheessa oli kyllä järkky turvotus, ja paljastuikin sitten jymy-ylläri: raskaus :)

Olimme käyneet jo gynen vastaanotolla, ja oli puhetta, että jollei tärppiä tule muutamaan kuukauteen, otetaan avuksi clomifeenit, mutta niitä ei siis tarvittu :)

Hetkellä, jolloin olimme jo " luovuttaneet" hetkeksi vauvahaaveesta, ajattelimme ottaa " aikalisää" , saimme täysin jymynä tuon + tuloksen, mikä varmistui sitten muutamaa viikkoa myöhemmin ultrassa vielä, että " kyllä se vauva teille oikeasti tulee" .

Nyt kierrot ovat olleet tasaiset 26-28 päivää, mutta saapa nähdä kuinka kauan, toivottavasti eivät ala harppoa kuten tuolloin, huiteli jotakin 50-60 päivääkin, ja se vasta oli tuskaa, ei kuukautisia-ei raskautta-ei mahdollisuuttakaan ;O



No, nyt jätän palstatilaa muillekkin :)

Hyvät ja huonot päivät saa mun puolesta täällä kertoa. Älä Alice-74 suotta karsi kirjotuksiasi. Jollekin pahamieli on kerrottava ja kun sen likistää ulos, olo kevenee.





O N N I T T E L U T Muumimammalle myös minulta!

Nauttikaa yhteisestä illastanne :)





Täällä kaikenlaiset oireilut senkun pahenee. Nyt alaselkään jomottaa ja öllötys senkun yltyy. Mistähän nämäkin johtuu. Eniten epäilen omaa mielikuvitusta. Tätä on jo jatkunu muutaman kuukauden. Jos tää taas jatkuu niin ku aikasemminkin, kestää näitä oireita seuraavat 3 vkoa.



Täällä iltarumba alkamassa. Pesulle, iltapalalle jne...

Kunhan saan jengin " tainnutettua" , hiivin jälleen koneelle...

Pitäkää pino korkealla :)

Muumimamma kyselit kuuristani ja kyllä saa kysyä. Mulla oli eka km vk 8 ja lääkkeellinen keskeytys uutena vuotena. Sitten tässä ekan kierron keskivälissä(en seurannu päiviä vielä) kova kipukohtaus. Ja syyksi selvis puhjennu munasarjakysta ja toisela puolella puhkeamaton joka sitten tyhjennettiin. Lääkäri määräs mulle siis 12 pv Terolut´ia ettei seuraava vuoto venyis ja olis " kummallinen" (en tiedä miten).



Sanoitko tosiaan, että teillä oli vauva saanu jo alkunsa kun sulle määrättiin kuuri ja silti kaikki ok? Olen nääs kerinny miettimään sitäkin, jos oliski hedelmöittyminen just tapahtunu ja sit tää kuuri, niin adios! Paitsi, kun noi kystat on tullu kuulemma just epäkelvon raskauden ja keskeytyksen tuloksena, niin ei mulla varmaan ole edes ovista ollutkaan.



Kiitos kuitenkin, ettette ole mua luokitellu ihan nyyhkyttäjäksi. Sit kun menee hyvin, niin sit mulla menee TOSI hyvin. Olen vissiin tällänen ylä-ala-mäki-ihminen.



Ja olet muumimamma oikeessa siinä, että vastoinkäymiset vahvistaa ja varmaan nöyristää ihmistä. Se pitäs kyllä pitää munkin mielessä ja olla kiitollinen siitä mitä jo on!!!!!

Helmiinille: onko sulla ollu siis jo toista kk noita oireita? Ja tätikin on vissiin käyny välillä kylässä? Jos sulla on tautina VAUVAKUUME? Ei vaan, varmaan oireet siis ihan oikeita. Ehkä/toivon mukaan kroppa yrittää kovasti ja voihan olla ihan alkuraskaus, joka kuitenkaan ei kiinnity kunnolla?



Tsemppiä ja nyt anna välillä sana vuoron muillekin...

Meillä tulee tänä vuonna yhteistä taivalta 11 vuotta ja viisi vuotta ollaan oltu naimisissa, joten täällä mies on sellainen hidas hämäläinen...



Olen samaa mieltä, että täällä saa ihan vapaasti itkeä ja surra ja valittaa ja tietysti sitten jakaa myös niitä onnen tunteitakin! Sitä vartenhan me täällä ollaan ja yleensä jokaiseen tunteeseen ja tilanteeseen löytyy joku joka on kiinnostunut ja ehkä kokenut jotain samansuuntaistakin. Jokaisella on omat murheensa, eikä niiden suuruutta voine mennä vertailemaan...



Itse olen nyt kokopäivä työssä, toivoisin niin voivani jäädä kotiin, sen pienen kanssa, ahdistaa joka päivä raahata tuota kaksivuotiasta hoitoon, herättää se kesken unien jne. Osa-aikaiseen työhön mulla ei ole nykyisessä hommassa mahdollisuutta, se tarkoittaisi sitten työn vaihtoa ja se ei oikein ole hyvä vaihtoehto, ainakaan tällä hetkellä...



Kp on nyt 20/29-32, eli ensi viikonloppuna alkaa kyllä varsinaiset piinapäivät. Mulla on yksi testi kaapissa ja arvatkaapas vaan poltteleeko sen tekeminen??? Toistaiseksi olen ollut sen verran järjissäni etten ole tehnyt kun eihän se nyt vielä mitään näyttäisikään. Nyt jos täti tulee niin putoan kyllä korkealta ja kovaa! En tiedä mistä sitten voimia uuteen kierrokseen vai pitääkö antaa periksi ja uskoa, ettei meille enää nelosta ole tulossa. Nytkin olisin jo 38 vauvan syntyessä, siis jos nyt sattuisi tärppäämään, eli TOSI vanha!



Että sellaisia, nyt täytyy mennä katsomaan katraalle iltapalaa ja purkamaan pyykit koneesta. Meillä on aina tajuton pyykkivuori, viikolla en juurikaan pese pyykkiä, viikonloppuisin sitten ahkeroin, mutta ei ole pyykkikorista aikoihin näkynyt pohjaa... En silti jaksa siitä stressata, kunhan kaikilla on puhdasta päälle niin olkoon vaan pyykkiä!



Hyvää pakkasviikonloppua kaikille! Ja plussatuulia puhaltelen sekä pupuiluintoa toivottelen!