Miksi mies ei kosi?

2 ekaa exää eivät olleet halukkaita menemään naimisiin. 3. kerralla mies puhui alusta asti naimisiin menosta ja lasten hankinnasta. Haaveiltiin jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen häistämme ja lapsista. Kielsin kosimasta alkuhuuman aikana ja sen jälkeen muutaman vuoden jälkeen mies ehdotti vielä naimisiinmenoa. Ja nyt häät tulossa 4 v yhdessäolon jälkeen.

Kannattaa miettiä, saatko suhteessa ne asiat, jotka suhteelta haluat. Itse halusin sitoutumishaluisen miehen, jonka kanssa haluamamme perustaa perheen. Pitkään kesti löytää hänet. Mutta nyt kaikki ihanasti.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan miehen kanssa noin kolmekymppisiä ja seurusteltu yli kaksi vuotta. Jo heti suhteen alussa kerroin haluavani naimisiin ja lapsia ja mies oli samoilla linjoilla. Asiasta ei olla sen jälkeen juuri keskusteltu. Viimeisen puolen vuoden aikana mies on vihjaillut asiasta ja jopa luvannut, että yrittää saada aikaiseksi. Alkaisi olla jo hieman kiire, koska mielestäni lapsen yrittämisen voi aloittaa vasta avioparina. Ja jos mies nyt esim. tänään kosisi (ei kosi, tietää etten tahdo kosintaa näin kliseisenä päivänä), niin häät olisi ajankohtaiset joskus 2015-2016 ja sitten olisinkin jo yli kolmekymppinen. Pelottaa miten käy lapsihaaveiden. Eihän sille toisaalta mitään voi, että se oikea osui kohdalle vasta tässä iässä.

En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa...

Oman mieheni kanssa menossa vasta naimisiin, iät 33 ja 42 v. Aiomme yrittää lasta jo tässä kevään häitä suunnitellessamme. Miksi haluat siirtää häät monen vuoden päähän? Kyllähän ne voi järjestää maistraatissakin tai talvella / keväällä, jolloin kivan juhlapaikankin saa kohtuuhinnalla. Kesähäät ovat suosituimpia. Itse emme halunneet lopulta edes isoja häitä kustannusten vuoksi. Mitä järkeä on laittaa 10 000 euroa yhteen päivään? Mieluummin säästämme rahan keittiöremonttia varten tai perheautoon vaihtaaksemme.

Jos munasolut ovat vanhenemassa, onko tärkeintä odottaa prinsessahäitä vuosien päähän vai yrittää lasta? Häät eivät pelasta ketään myöhemmältä erolta myöskään. Tärkeintä on, että ollaan menossa samaan suuntaan, ajatukset kohtaavat. Naimisiin voi helposti mennä noin kuukauden päästä prosessin käynnistymisestä, jos haluatte aidosti naimisiin ennen lasten yritystä. Ja jos ette halua alkaa yrittää lasta ennen kuin on biologisesti liian myöhäistä. Yli 35-vuotiaana ei kannata alkaa suunnitellusti yrittää lasta, vaan 30-35-vuoden välillä on oikea aika, jos ei pahimmassa tapauksessa halua vuosien hedelmöityshoitojonoihin.

Sä et ole vaimomateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:40"]"En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa..."

MIKSI?

Se ei sovi minun, eikä miehen arvomaailmaan. Ollaan joskus juteltu asiasta ja mies sanoi ettei ole naisen tehtävä kosia. Ei minustakaan. Olemme aika perinteisiä, vai pitäisikö sanoa vanhanaikaisia, monissa asioissa (lasten pitää syntyä avioliitossa, naisella on päävastuu kotitöistä ja lapsista, naimisiin mennään vain kerran elämässä...).

Enkä edes odota mitään erityisen romanttista/ihmeellistä kosintaa ja mies tietää sen, että ei voi olla siitä kiinni.

Mjoo. Tuo että mies sanoo että naisen tehtävä ei ole kosia, voi olla vain ajan pelaamista. Luvataan että joo kyllä se vielä tapahtuu. Vuodet vierii ja mies hyvin tietää että nainen odottaa kosimista. Mikä siis estää? Isot ja kalliit häät, joo, mutta naimisiin mennessä ei tarvitse ottaa niitä 30 000 euron bileitä. Pieni juhlallisuus, tai juhlia lainkaan kyllä riittänee?

Toki jos vaimo vaatii isot häät ja rahaa ei ole niin eri juttu.

Mutta tuo lapsista ja häistä puhuminen vuosikausia ilman mitään tulosta... Näitä miehiä on aina ollut.

Osa tekee lapset mutta vihkiminen jää. Sitten kun erotaan niin uuden naisen kanssa papin puheille tai maistraatissa käydään hyvinkin pian. Mies on kohdannut sen oikean.

Miehet, miten tekisitte?

Maailman ihanin nainen haluaa naimisiin, mutta teitä jännittää jo eronneena ja koette et kaikki on ihan hyvin näinkin.  

Mutta jos naista todella alkaa ahdistaa. Mitä tekisitte? Ajattelisitte?

En kosi jollen tiedä ketä kosin.

Olen ollut kahdessa pitkässä avoliitossa, toinen kesti 22v. ja toinen 12v. Ensimmäisessä liitossa syntyi kaksi lasta. Toinen liitto oli lapseton. Molemmat liitot päättyivät miehen kuolemaan. Olisiko sitten niin, että kun eivät mua vieneet vihille vaan jäivät oottamaan sitä oikeaa ja kun sitä ei vaan odotuksista huolimatta kohdalle osunut, niin päättivät paeta lopullisesti mun luota:D Näin ainakin voisi päätellä tämän ketjun perusteella. 

Mies kosii vain vaimomatskua.

Kosiminen on naisen työ

Avioliitolla on juuri se merkitys, joka sille annetaan. Ehkä sun on hyvä täsmentää, mikä avioliiton merkitys sulle on ja kommunikoida se myös kumppanillesi. Ehkä siinä hahmottuu, kuuluuko teidän mennä avioliittoon tai kuuluuko kummankaan teistä mennä avioliittoon kenenkään kanssa. 

Itselleni henkilökohtaisesti avioliiton merkitys on se, että sitoutuminen on saavutettu. Ellen ole avioliitossa, on minun mielessäni ja elämässäni mahdollista kevyemmin ja helpommin vaihtaa kumppania, ylipäätään on täysi sallittua pitää silmänsä auki vaihtoehtojen varalta. Ilman avioliittoa voin olla uskollinen vain yhdelle seksuaalisessa mielessä ja asuakin yhdessä. En kuitenkaan koskaan ottaisi yhteistä velkaa, en tekisi yhteisiä lapsia, enkä tekisi juurikaan kompromisseja omien toiveiden tai työkuvioiden suhteen jos yhteisasuminen sitä vaatisi.

Koska olen avioliitossa, olen tehnyt edellä mainitut sitoutumukset ja montakin kompromissia. Olen esimerkiksi ottanut pitkän virkavapaan saattohoitaakseni puolison äitiä, yms.

Vierailija kirjoitti:

Miehet, miten tekisitte?

Maailman ihanin nainen haluaa naimisiin, mutta teitä jännittää jo eronneena ja koette et kaikki on ihan hyvin näinkin.  

Mutta jos naista todella alkaa ahdistaa. Mitä tekisitte? Ajattelisitte?

Oma pää kuntoon, ennenkuin uuteen vakavaan suhteeseen. Toinen kaventaa elämäänsä ja luopuu mahdollisuudesta  sitoutumiskykyiseen kumppaniin vain sun ahdistuksen ja epävarmuuden vuoksi.. ei hyvä. Miten muuten sun mielestä kaikki on hyvin näinkin, jos sulle on täysin selvää, että kumppanisi toiveet eivät toteudu? Melkoista itsekkyyttä.