Miksi mies ei kosi?

Jos tosiaan on yhteinen asuntolaina ja lapset, niin onhan siinä sitoutumista ihan ilman avioliittoakin. Ei se arkeen vaikuta.

Avioliiton merkitys tulee esiin vasta eron tai kuoleman sattuessa.

Jos mies tietää sinun odottavan kosintaa, on kyse siitä että tavallaan sinä olet jo kosinut, mutta kiertoteitse. Ja se voi olla ahdistavaa. Mies ei välttämättä pidä naimisiinmenoa mitenkään oleellisena tai sitten ei ole edes varma tunteistaan sinua kohtaan. Suosittelisin häitä suunnitteleville tarkkaa harkintaa koska proessissa joka ikinen sukulainen tulee ilmaisemaan sen millaiset häiden tulisi olla ja ketä ehdottomasti pitää kutsua (myös ne vittupäät joita ette kumpikaan missään nimessä tahdo häihinne). Toki naimisiin voi mennä kahdenkeskenkin maistraatissa. Mutta joka tapauksessa pariskunnalla voi olla tilanne että toinen kysyy miksi ei ja toinen miksi pitäisi.

Meillä tapahtui niin että mies ilmaisi haluavansa elää loppuelämän kanssani, minkä seurauksena sitten kihlauduimme. Häistä ei kuitenkaan puhuttu mitään pitkään aikaan, ja toiminnan naisena eräänä iltana sitten tartuin härkää sarvista kirjaimellisesti, otin veitikan käteeni ja kysyin, tuletko sinä kesällä x minun viralliseksi aviopeniksekseni.  Ja kyllä tuli.

En tiedä kumpaa sanotaan kosinnaksi, kihlautumista vai häiden lukkoonlyömistä (nykyisin kun on yleistä olla hamaan hautaan asti kihloissa). Mutta aika vanhanaikaista joka tapauksessa että se joka haluaa naimisiin ei uskalla nostaa kissaa pöydälle ja kysäistä suoraan vain koska kosinta olisi jotenkin miehen tehtävä.

Lainaa ja lapsia voi olla monen tyypin kanssa yhtäaikaa, mutta naimisissa vain yhden. 

Kyllä tuolla ulkona vemmeltää iso lauma lapsia, joiden vanhemmat ei ole pätkääkään sitoutuneet toisiinsa, vaikka heillä yhteinen lapsi on.

Eli jos mies ei halua sitoytua liittoon, niin turha sitä on palstamamman pentu tekaista, että se sitoisi teidät yhteen. Ei se lapsi sido, ellei sitoutumista ole tapahtunut jo ennen sitä. 

Nämä tyypit, jotka hokee, ette rakkaus tarvitse kahleita, on juuri niitä, jotka ei halua sitoutua, mutta eivät halua elää yksinkään. Sitten kun tapaavat sen oikean, niin sitten ei enää tarvitse odottaa vuosikausia päätöstä. 

Tämä on niin monta kertaa nähty. Nainen odottaa kosintaa ja tekee lapsia yms., kun kyllä se mies mua rakastaa, vaikka ei halua naimisiin mun kans. Sitten mies löytää uuden naisen ja hops, muutama kuukausi ja heidät on vihitty. Niin juuri, kun löytyi se oikea. Sen väliajan voi viettää jonkun yhdentekevän avopuolison kanssa.

Mäkin olen seurustellut nyt maailman ihanimman miehen kanssa 4 vuotta. Kosintaa ei ole kuulunut vaikka olen hienovaraiseseti sitä vihjaillut. Tuntuu myös etteikö mies haluakkaan sitoutua minuun. Odottaakohan kenties saavansa paremaa? En tiedä mitä tehdä kun jotenkin tuntuu hölmöltä tivata sellaisestakin asiasta kuin kosinnasta.

Meillä on yhteinen laina yms ja muutenkin rakastetaan toisiamme. En tiedä missä vika kun kosintaa ei kuulu. Itse en ainakaan naisena ala kosimaan.

Me ollaan seurusteltu nelisen vuotta, josta hieman yli puolet asuttu yhdessä. Joskus kun on tullut naimisiinmeno puheeksi, niin joko hän sanoo ettei tahdo naimisiin tai sitten että ei tässä mikään kiire ole. Ollaan myös suht nuoria, 25-29 välillä.

Ei mullakaan toki ole mikään kiire naimisiin, vaikka en toki kieltäytymäänkään lähtisi jos tuo kosisi. Ehdottomasti haluan naimisiin ja mies tietää sen. Ehkä hän odottaa että olen saanut maksettua velkani (lapsi kuulemma voisi olla silloin ajankohtainen), ehkä hän odottaa jotain muuta, ehkä hän ei sitten ole varma tunteistaan minua kohtaan ja odottaa parempaa... Tai sitten hän ei vaan oikeasti tahdo naimisiin. En tiedä. Edetään päivä kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 08:46"]Olen asiasta vihjaillut heittämällä vitsiä aiheesta, mutten halua miestä painostaa asiassa. Olen vähän sitä mieltä, että miestä ei kannata painostaa tällaisessa asiassa, kosinnasta voi mennä muutoin se maku. Tsemppiä kuitenkin ap:lle

[/quote]

AAAAaaaaaaaaaggh! Miksi naisten pitää vihjailla?!? Sanokaa suoraan jos on sanottavaa! Tai tyytykää siihen että vihjailut voi jättää omaan arvoonsa.

Monet ovat vastanneet, että jos mies ei kosi, hän ei vain tahdo naimisiin, ja niinhän se valitettavasti joskus onkin. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin useita pareja, jotka ovat seurustelleet vuositolkulla (5-10 vuotta) ja menneet sitten lopulta naimisiin. Kaikkien kohdalla en tiedä tarkkaa syytä pitkään harkinta-aikaan. Jos tilanne on ollut se vanhanaikainen, eli nainen on kiltisti odotellut miehen kosintaa, niin useimmiten taustalla on ollut, ettei mies ole nähnyt mitään syytä mennä naimisiin. Monet parit ovat olleet jo kauan ennen avioliittoa täysin sitoutuneita toisiinsa niin henkisesti kuin esim. yhteisen omaisuuden kautta, eikä heidän elämänsä sinänsä ole muuttunut avioliiton myötä mihinkään. Saattaakin olla niin, että naiset näkevät avioliiton useammin suhteen "tavoitteena", kun taas miehille on tavoitteena hyvä suhde.

Uskon, että miehet kosivat monesti ainakin osittain sen takia, että tietävät naisensa lähtevän muuten tietyn ajan kuluessa lätkimään. Näiden vuosia seurustelleiden parien kohdalla suhde on ollut vakiintunut ja arkipäiväistynyt ja mies on tasan tarkkaan tiennyt, ettei nainen lähde, vaikka kosintaa ei kuuluisikaan.

Itse olen sitä mieltä, että - etenkin jos parilla on jo ikää, ja ihan teinejä ei enää olla - miehelle kannattaa jollakin tavalla tehdä selväksi jo suhteen alussa, että haluaa suhteen päätyvän ajan myötä avioliittoon, jos se jatkuu. Ei mitään nalkutusta tai hirmuehtoja, vaan yksinkertainen keskustelu, jonka myötä parhaassa tapauksessa mies näkee naisensa arvonsa tuntevana ihmisenä.

Vihjailut kosinnoista jne. vievät myös ilman muuta romantiikkaa ja hohtoa pois kosinnoista ja häistä, ja saattavat myös joskus johtaa vastareaktioon, jonka myötä mies ei kosi, koska haluaa kokea itse olevansa se päätöksentekijä, mutta jos kaikki naiset olisivat vain odottaneet passiivisesti kosintaa, aika moni avioliitto olisi jäänyt solmimatta.

Miksi miehen pitää kosia, jos menette naimisiin. Tämä on minusta jotenkin ihan älytön asia.

Meillä ei ole kukaan kosinut ja viime kesänä vietimme 17v hääpäivää.

Avioliitto on minusta niin iso juridinen sopimus, että kosimisleikit on siinä pelleilyä. Ette kai te menen talokauppojakaan tekemään niin, että odotatte miehen "kosivan" talon teille.

Näin isot päätökset pitäisi pystyä avoimesti keskustelemaan, eikä odotella mitään ihmeen kosintaa.

Naurettavaa myös tuo, että mies ei halua naimisiin ja blaa blaa. Tai jos mies ei kosi ja nainen kosii, niin ero siitä tulee.

Avoliitoista hajoaa varmaan n. 70%. Ihmiset nyt vain eroavat.

Häät ja sormukset ja muut ovat ihan ylimääräistä hömppää, mutta jos pariskunta miettii järkevää tapaa elää yhdessä, kannattaa punnita avoliiton ja avioliiton ja avioehdon vaihtoehdot. Ei isoja päätöksiä saisi ikinä tehdä niin, että hups, mies kosi yllätyksenä.

Ei niin isoa juridista päätöstä, missä luovutat toiselle ihmiselle eron sattuessa puolet omaisuudestasi ja vanhempiesikin omaisuudesta huonossa lykyssä.

Kosiminen on ihan yliarvostettu juttu. Keskustelkaa keskenänne, missä muodossa on järkevintä yhteiselämää viettää. Ja mielellään jopa lakimiehen kautta.

Omakohtainen kokemus ensin: ei oltu miehen kanssa kumpikaan sen kummemmin mietitty menevämme ikinä naimisiin. Pari vuotta yhdessä asuttuamme mielet oli muuttunut ja jutellessamme sanoin, että jos minä jonkun, niin sinun kanssasi menisin naimisiin.  Kuukausi sen jälkeen mies kosi polvillaan. Oli kuulemma ajatus ollut hälläkin jo kypsymässä ja mun kommentti oli sitten se viimenen niitti.

Kaikki on meillä muutenkin sujunut kuin itsestään, ollaan parhaat ystävät ja edelleen syvästi rakastuneita.

Tarkoitan äskeisellä sitä samaa mitä kerroin ystävällenikin joka paini saman ongelman kanssa omassa suhteessaan. Mies ei kosi vaikka tietää naisen sitä haluavan eikä suostu lapsista edes kunnolla juttelemaan.

Minun neuvoni oli että silloin kun on oikea mies (ja sinä olet se oikea nainen) yhteisymmärrys tulee kuin itsestään.

Jos miestä joutuu vetämään perässään joka päätöksessä ja kaikki tapahtuu aina "sitten joskus", ei mies yksinkertaisesti, syystä tai toisesta, halua samoja asioita kanssasi. Ja suhde voi junnata vuosikausia.

Voihan sen miehen saada vonguttua lopulta naimisiin ja taivutettua viimein lasten tekoon.. mutta uskon että näin toimien heräät jonain päivänä ja huomaat, että olet naimisissa miehen kanssa josta et pahemmin pidä, ja nyt teillä on lapsiakin ja koko nuoruutesi on mennyt tähän onnettomaan kivirekeen.

En nyt halunnut masentaa mutta minun neuvoni on, että ei se tosta odottelusta parane. Jos teillä on eri tavoitteet, etsi itsellesi kumppani jonka tavoitteet kohtaavat omiesi kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:08"]

Jos ei kerran yhteinen tulevaisuus herraa kiinnosta, parempi tietää se heti. Äläkä jää kiinni mihinkään eksytyspuheisiin tyyliin "meillähän on ihan hyvä näin". Suhde joko menee eteenpäin tai sitten se kannattaa lopettaa. Ikävä kirjoittaa tällaista, mutta näin se on, sister!

[/quote]

Naimisiin meneminen ei ole sama kuin yhteinen tulevaisuus. Mikä siitä naimisiin menemisestä tekee niin tärkeää?

[/quote]

Joo, tätä en minäkään ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:28"]

Nostan tätä näin ystävänpäivän kunniaksi. Mikä hemmetti jarruttaa? Mies on 28v ja minä 26v, yhdessä oltu seitsemän vuotta. Noin kerran puoleen vuoteen vihjaan, että nimetön on tyhjä mutta mitään ei tapahdu (olen vihjaillut viimeiset kaksi vuotta). Tuntuu että mies suorastaan ahdistuu ajatuksesta mennä naimisiin mun kanssa. Paras tekosyy on, että sormukset maksaa niin paljon (!). No ei maksa! 

Kerran käytiin sovittelemassa, että mikä olis oikea sormuskoko (tästä 1,5vuotta) ja sormuskaupassa mies meni punaiseksi ja hiki alkoi virrata.

Ilmeisesti mä en koskaan pääse naimisiin? Ainakaan kovin nuorena?

[/quote]

Ahdistuisin minäkin jos miehes olisin.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 12:57"]

Tee ap lapsi, se sitoo enemmän, kuin avioliitto. Vaikka eroaisitte, miehen pitää olla lapsen takia sinuun yhteydessä

[/quote]

Voi helvetti, toivottavasti oli vitsinä heitetty, yäks.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:37"]

Syy juontuu laista: "Avioliitossa syntyneen lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies." Mies ei halua ottaa sitä riskiä, että käyt hakemassa Manololta siittiöitä, ja äijä itse joutuu tumman pojan huoltajaksi. Etenkään, kun eri arvioiden mukaan 1-20% miehistä pitää tietämättään toisen siittämää lasta omanaan. Naisiin ei vaan voi luottaa, joten mihinkään juridisiin liittoihin ei järkevä mies lähde.

[/quote]

Totta, mitä vanhemmaksi tulee sen vähemmän mitkään avioliitot ja papin aamenet kiinnostaa, varsinkin jos ehtii useammasta liitosta elämässään nauttia niin kyllä siinä tyhmempikin oppii ettei vi**u vihkimällä parane. Kyllä nykyaikana kannattaa jokaisen miehen ajatella vähintään se kaksi kertaa ennenkuin naimisiin menee, mitään todellista tarvetta siihen ei ainakaan miehellä ole.

komppaisin edellisiä että miksi miehen pitäisi kosia. ehkä haluat romantiikkaa ja yltiörakastuneen miehen, et niinkään sitä avioliittoa. kaipaat häitä ja hössötystä ja miehen kuolaamaan miten kaunis morsio olet. ei sillä ole sitoutumisen kannalta mitään merkitystä.

minä huolestuin kun mies ei halunnut naimisiin, itse pidin sitä asuntokauppojen jälkeen melkein itsestäänselvyytenä. perustelin että joko tämä on koti tai sitten asunto, eli mennään naimisiin tai ollaan avo. vähän selityksenä: meillä on lapsia muttei yhteisiä..

mies pohti ja mentiin naimisiin. häntä vaan pelotti joku "tämä elämä on nyt tässä"-poikien jutut. hirveetä paskaa siis, jotkut tekee lapsia paljon vähemmällä miettimisellä vaikka se on paljon isompi juttu!! 

Totta, tulee tunne että "tämä elämä on nyt tässä", ja niinhän se onkin, loppuu hauskuus elämässä ja alkaa tasainen ja tylsä arki kaikkine perhehelvetteineen ja murheineen.. paree pysyy papeista kaukana ja säilyttää itsenäisyys.

Ja huomatkaa, että naimisiinmeno ei automaattisesti tarkoita häitä. Hääjuhla ja hössötys voi olla myös mitä pelätään.

Terveisin nainen, joka haluaa naimisiin, mutta ei hääjuhlia

Mutta edelleen, miksi ette hyvät naiset kosi itse?

Tai vielä parempaa yhdessä keskustele ja sovi näistä asioista miehenne kanssa? ILMAN VIHJAILUJA

Me pystyttiin hyvin sopimaan, että nyt on oikea ajankohta mennä naimisiin, käytiin maistraatissa ja siinä se

Mieheni kosi kahden viikon päästä tapaamisesta. Oli kuulemma varma, että haluaa elää minun kanssa elämänsä. 22 vuotta takana, hyvin on mennyt

Me ollaan miehen kanssa noin kolmekymppisiä ja seurusteltu yli kaksi vuotta. Jo heti suhteen alussa kerroin haluavani naimisiin ja lapsia ja mies oli samoilla linjoilla. Asiasta ei olla sen jälkeen juuri keskusteltu. Viimeisen puolen vuoden aikana mies on vihjaillut asiasta ja jopa luvannut, että yrittää saada aikaiseksi. Alkaisi olla jo hieman kiire, koska mielestäni lapsen yrittämisen voi aloittaa vasta avioparina. Ja jos mies nyt esim. tänään kosisi (ei kosi, tietää etten tahdo kosintaa näin kliseisenä päivänä), niin häät olisi ajankohtaiset joskus 2015-2016 ja sitten olisinkin jo yli kolmekymppinen. Pelottaa miten käy lapsihaaveiden. Eihän sille toisaalta mitään voi, että se oikea osui kohdalle vasta tässä iässä.

En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa...

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 15:33"]

Me ollaan miehen kanssa noin kolmekymppisiä ja seurusteltu yli kaksi vuotta. Jo heti suhteen alussa kerroin haluavani naimisiin ja lapsia ja mies oli samoilla linjoilla. Asiasta ei olla sen jälkeen juuri keskusteltu. Viimeisen puolen vuoden aikana mies on vihjaillut asiasta ja jopa luvannut, että yrittää saada aikaiseksi. Alkaisi olla jo hieman kiire, koska mielestäni lapsen yrittämisen voi aloittaa vasta avioparina. Ja jos mies nyt esim. tänään kosisi (ei kosi, tietää etten tahdo kosintaa näin kliseisenä päivänä), niin häät olisi ajankohtaiset joskus 2015-2016 ja sitten olisinkin jo yli kolmekymppinen. Pelottaa miten käy lapsihaaveiden. Eihän sille toisaalta mitään voi, että se oikea osui kohdalle vasta tässä iässä.

En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa...

[/quote]

Miten niin vasta 2015-2016? Miksi siinä välissä niin kauan täytyy odotella, jos jo kerran tietää, että tuon ihmisen kanssa sitä elämänsä haluaa elää ja on valmis vastaamaan kosintaan kyllä? Kyllähän sitä ehtii vaikka tälle vuodelle vielä? Ei sen vihkimisen tarvise just siinä suosituimmassa kirkossa tapahtua, johon vuoroa pitää kaksi vuotta jonottaa?

Mä päätin aikanaan, että häitä suunnittelen maksimissaan 6 kuukautta, en yhtään enempää, joten odotellakaan ei tarvinnut. Jotakuinkin sen verran kosimisen jälkeen menimmekin naimisiin, oli sopiva vuodenaikakin (kevät). 

[/quote]

Olet oikeassa siinä, että vihkikirkko voisi olla joku vähemmän suosittu, eikä kesähäät ole mikään välttämättömyys. Meillä on molemmilla suuri suku + paljon kavereita, eli suuret häät tiedossa. Olen ollut ystäväni kaasona huomattavasti pienemmissä häissä ja niidenkin suunnitteluun/toteutukseen meni yli vuosi. En tarkkaan tiedä kuinka nopeasti tuollaiset häät saa järjestettyä muun elämän ohessa ja miten varattuja riittävän suuret, mutta kohtuuhintaiset juhlapaikat ovat. Ihan huvikseen ei siis odotella reilua vuotta :)