Miksi mies ei kosi?

"En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa..." 

MIKSI?

up

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:28"]

Noin kerran puoleen vuoteen vihjaan, että nimetön on tyhjä mutta mitään ei tapahdu (olen vihjaillut viimeiset kaksi vuotta).

[/quote]

Jos mua jo naisena oksettaa tuo sun tapas vihjata niin ei ihme ettei sun mieskään viitti sua kosia. Sori vaan.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:40"]"En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa..." 

MIKSI?

[/quote]

Se ei sovi minun, eikä miehen arvomaailmaan. Ollaan joskus juteltu asiasta ja mies sanoi ettei ole naisen tehtävä kosia. Ei minustakaan. Olemme aika perinteisiä, vai pitäisikö sanoa vanhanaikaisia, monissa asioissa (lasten pitää syntyä avioliitossa, naisella on päävastuu kotitöistä ja lapsista, naimisiin mennään vain kerran elämässä...).

Enkä edes odota mitään erityisen romanttista/ihmeellistä kosintaa ja mies tietää sen, että ei voi olla siitä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 15:33"]

Me ollaan miehen kanssa noin kolmekymppisiä ja seurusteltu yli kaksi vuotta. Jo heti suhteen alussa kerroin haluavani naimisiin ja lapsia ja mies oli samoilla linjoilla. Asiasta ei olla sen jälkeen juuri keskusteltu. Viimeisen puolen vuoden aikana mies on vihjaillut asiasta ja jopa luvannut, että yrittää saada aikaiseksi. Alkaisi olla jo hieman kiire, koska mielestäni lapsen yrittämisen voi aloittaa vasta avioparina. Ja jos mies nyt esim. tänään kosisi (ei kosi, tietää etten tahdo kosintaa näin kliseisenä päivänä), niin häät olisi ajankohtaiset joskus 2015-2016 ja sitten olisinkin jo yli kolmekymppinen. Pelottaa miten käy lapsihaaveiden. Eihän sille toisaalta mitään voi, että se oikea osui kohdalle vasta tässä iässä.

En ymmärrä mitä mies odottelee, jos jo puoli vuotta on aikonut kosia ja ei kuitenkaan tee niin. En aio painostaa, enkä todellakaan kosi itse, eli ei kai auta kuin odottaa...

[/quote]

Miten niin vasta 2015-2016? Miksi siinä välissä niin kauan täytyy odotella, jos jo kerran tietää, että tuon ihmisen kanssa sitä elämänsä haluaa elää ja on valmis vastaamaan kosintaan kyllä? Kyllähän sitä ehtii vaikka tälle vuodelle vielä? Ei sen vihkimisen tarvise just siinä suosituimmassa kirkossa tapahtua, johon vuoroa pitää kaksi vuotta jonottaa?

Mä päätin aikanaan, että häitä suunnittelen maksimissaan 6 kuukautta, en yhtään enempää, joten odotellakaan ei tarvinnut. Jotakuinkin sen verran kosimisen jälkeen menimmekin naimisiin, oli sopiva vuodenaikakin (kevät). 

:D Naurattaa tämä keskustelu näin pitkään naimisissa olleen ihmisen näkökulmasta. Avioliitto ei ole minkään tae.

Meillä mies kosi jo hullun aikaisin, reilun kuukauden seurustelun jälkeen. En uskaltanut silloin suostua, kun tuntui ettei me vielä tunneta kunnolla. Ja vähän myöhemmin alkoi molempia osapuolia hieman epäilyttää koko suhde. Jatkettiin sitten kuitenkin ja alkoi tuntua siltä, että tämän kanssa voisi mennä naimisiinkin. Ajattelin mielessäni, että jos uutta kosintaa ei vuoden sisään tule, niin sitten siirryn kyllä seuraavaan kandidaattiin enkä jää loputtomiin odottelemaan. Lopulta mies kosi 7kk seurustelun jälkeen ja kuukausi siitä eteenpäin mentiin naimisiin. Oltiin silloin 29 ja 31, eli ei mitään teinejä enää. 

Miehen luokse muutin päivää ennen naimisiinmenoa. Tämäkin oli minulle etukäteen selvä, että mihinkään avoliittoleikkiin en lähde. En usko, että avioliittoa voisi kokeilla avoliiton avulla. Avioliitto on kuitenkin lopullinen lupaus pysyä yhdessä, ei sitä voi testata etukäteen. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 10:46"]

Miksi niin mies saisi naiselta sen maidon?

Minä olen asunut 3 kertaa avoliitossa ja kyllä ihan itse ajattelin, että tämä on suhde, missä katsellaan, miten menee. Ja sain niissä suhteissa ihan perusjutut, eli hyvää seksiä, asumisen halvemmalla ja oli seuraa. Mutta kukaan heistä ei tuntunut oikealta.

Kun menin naimisiin, oli juttu ihan eri ja tämän miehen kanssa halusin muutakin, kuin vain katsella, onnistuisiko tämä ja ajatella, että kimppa-asuminen tulee halvemmaksi kuin yksin asuminen.

Avoliittohan on juuri se liitto, missä katsellaan, onko tästä oikeaksi suhteeksi vai ei. Ja jos ei ole, ei siinä edetä avioliittoon.

[/quote]

Jaa a, koskahan omat vanhempani mahtavat asiasta päättää. Ovat nimittäin olleet yhdessä (avoliitossa) pian 34 vuotta ja kasvattaneet neljä lasta aikuisiksi ja kerryttäneet yhteistä omaisuutta tällä välin.

Kait sitten jompikumpi pitää takaporttia auki jos sattuisi tulemaan parempi vaihtoehto vastaan =)

Sama mitä kysyttiin jo aiemmin: Mikset hyvä ihminen kosi itse?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 01:04"]

Sama mitä kysyttiin jo aiemmin: Mikset hyvä ihminen kosi itse?

[/quote]

Mitä jos mies sanoo ei? Mitäs sitten pitäis tehdä?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 01:04"]

Sama mitä kysyttiin jo aiemmin: Mikset hyvä ihminen kosi itse?

[/quote]

Mitä jos mies sanoo ei? Mitäs sitten pitäis tehdä?

[/quote]

Sitten se on voi voi, mutta ei ainakaan tarvi kitua ikuisuuden

"Mäkin olen seurustellut nyt maailman ihanimman miehen kanssa 4 vuotta. Kosintaa ei ole kuulunut vaikka olen hienovaraiseseti sitä vihjaillut. Tuntuu myös etteikö mies haluakkaan sitoutua minuun. Odottaakohan kenties saavansa paremaa? En tiedä mitä tehdä kun jotenkin tuntuu hölmöltä tivata sellaisestakin asiasta kuin kosinnasta.

Meillä on yhteinen laina yms ja muutenkin rakastetaan toisiamme. En tiedä missä vika kun kosintaa ei kuulu. Itse en ainakaan naisena ala kosimaan."

No sitten on turha valittaa. Et sinä miestäsi edes rakasta. Jos rakastaisit niin sinulla ei olisi ongelmaa kosia häntä.

"Omakohtainen kokemus ensin: ei oltu miehen kanssa kumpikaan sen kummemmin mietitty menevämme ikinä naimisiin. Pari vuotta yhdessä asuttuamme mielet oli muuttunut ja jutellessamme sanoin, että jos minä jonkun, niin sinun kanssasi menisin naimisiin. Kuukausi sen jälkeen mies kosi polvillaan. Oli kuulemma ajatus ollut hälläkin jo kypsymässä ja mun kommentti oli sitten se viimenen niitti.

Kaikki on meillä muutenkin sujunut kuin itsestään, ollaan parhaat ystävät ja edelleen syvästi rakastuneita.

Tarkoitan äskeisellä sitä samaa mitä kerroin ystävällenikin joka paini saman ongelman kanssa omassa suhteessaan. Mies ei kosi vaikka tietää naisen sitä haluavan eikä suostu lapsista edes kunnolla juttelemaan.

Minun neuvoni oli että silloin kun on oikea mies (ja sinä olet se oikea nainen) yhteisymmärrys tulee kuin itsestään.

Jos miestä joutuu vetämään perässään joka päätöksessä ja kaikki tapahtuu aina "sitten joskus", ei mies yksinkertaisesti, syystä tai toisesta, halua samoja asioita kanssasi. Ja suhde voi junnata vuosikausia.

Voihan sen miehen saada vonguttua lopulta naimisiin ja taivutettua viimein lasten tekoon.. mutta uskon että näin toimien heräät jonain päivänä ja huomaat, että olet naimisissa miehen kanssa josta et pahemmin pidä, ja nyt teillä on lapsiakin ja koko nuoruutesi on mennyt tähän onnettomaan kivirekeen.

En nyt halunnut masentaa mutta minun neuvoni on, että ei se tosta odottelusta parane. Jos teillä on eri tavoitteet, etsi itsellesi kumppani jonka tavoitteet kohtaavat omiesi kanssa.

"

Miksi nainen ei kosi?

Nostan tätä näin ystävänpäivän kunniaksi. Mikä hemmetti jarruttaa? Mies on 28v ja minä 26v, yhdessä oltu seitsemän vuotta. Noin kerran puoleen vuoteen vihjaan, että nimetön on tyhjä mutta mitään ei tapahdu (olen vihjaillut viimeiset kaksi vuotta). Tuntuu että mies suorastaan ahdistuu ajatuksesta mennä naimisiin mun kanssa. Paras tekosyy on, että sormukset maksaa niin paljon (!). No ei maksa!

Kerran käytiin sovittelemassa, että mikä olis oikea sormuskoko (tästä 1,5vuotta) ja sormuskaupassa mies meni punaiseksi ja hiki alkoi virrata.

Ilmeisesti mä en koskaan pääse naimisiin? Ainakaan kovin nuorena?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:28"]Nostan tätä näin ystävänpäivän kunniaksi. Mikä hemmetti jarruttaa? Mies on 28v ja minä 26v, yhdessä oltu seitsemän vuotta. Noin kerran puoleen vuoteen vihjaan, että nimetön on tyhjä mutta mitään ei tapahdu (olen vihjaillut viimeiset kaksi vuotta). Tuntuu että mies suorastaan ahdistuu ajatuksesta mennä naimisiin mun kanssa. Paras tekosyy on, että sormukset maksaa niin paljon (!). No ei maksa!

Kerran käytiin sovittelemassa, että mikä olis oikea sormuskoko (tästä 1,5vuotta) ja sormuskaupassa mies meni punaiseksi ja hiki alkoi virrata.

Ilmeisesti mä en koskaan pääse naimisiin? Ainakaan kovin nuorena?
[/quote]

Miksi et itse kosi?

Nostan tätä näin ystävänpäivän kunniaksi. Mikä hemmetti jarruttaa? Mies on 28v ja minä 26v, yhdessä oltu seitsemän vuotta. Noin kerran puoleen vuoteen vihjaan, että nimetön on tyhjä mutta mitään ei tapahdu (olen vihjaillut viimeiset kaksi vuotta). Tuntuu että mies suorastaan ahdistuu ajatuksesta mennä naimisiin mun kanssa. Paras tekosyy on, että sormukset maksaa niin paljon (!). No ei maksa!

Kerran käytiin sovittelemassa, että mikä olis oikea sormuskoko (tästä 1,5vuotta) ja sormuskaupassa mies meni punaiseksi ja hiki alkoi virrata.

Ilmeisesti mä en koskaan pääse naimisiin? Ainakaan kovin nuorena?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:28"]Nostan tätä näin ystävänpäivän kunniaksi. Mikä hemmetti jarruttaa? Mies on 28v ja minä 26v, yhdessä oltu seitsemän vuotta. Noin kerran puoleen vuoteen vihjaan, että nimetön on tyhjä mutta mitään ei tapahdu (olen vihjaillut viimeiset kaksi vuotta). Tuntuu että mies suorastaan ahdistuu ajatuksesta mennä naimisiin mun kanssa. Paras tekosyy on, että sormukset maksaa niin paljon (!). No ei maksa!

Kerran käytiin sovittelemassa, että mikä olis oikea sormuskoko (tästä 1,5vuotta) ja sormuskaupassa mies meni punaiseksi ja hiki alkoi virrata.

Ilmeisesti mä en koskaan pääse naimisiin? Ainakaan kovin nuorena?
[/quote]

Miksi et itse kosi?

"Mitä jos mies sanoo ei? Mitäs sitten pitäis tehdä?"

Samaa mitä miehet samssa tilanteessa: erota. Sitten ainakin tiedät mikä on tilanne

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 10:52"]

Jos tosiaan on yhteinen asuntolaina ja lapset, niin onhan siinä sitoutumista ihan ilman avioliittoakin. Ei se arkeen vaikuta.

Avioliiton merkitys tulee esiin vasta eron tai kuoleman sattuessa.

[/quote]

Täällä on ollut viime aikoina paljon viestejä, kun mies lähtee, vaikka on lapsia.

Ei se lapsi näytä sitovan. Toki moni nainen vääntää sen lapsen salaa, kun ajattelee, että näin mies ei pääse minusta ikinä erilleen.

Mutta kyllä, mies pääsee teistä erilleen, kun ei pidä lapseen yhteyttä. Joten ihan turhaan te luulette saavanne miehen sidottua lapsella itseenne

Avioltiitolla ei ole miehelle merkitystä.

Hän ei tiedä että odotat kosintaa ja/tai liitto on sinulle tärkeä asia.

Mies luulee, että olet moderni ja haluat kosia itse.

Me ei olla naimisissa, koska avioliitolla ei kummallekaan ole mitään erityistä merkitystä.

Se tietää, että papin aamenen jälkeen naisista tulee frigidejä nalkuttavia akkoja.

Et ole tarpeeksi pantavan näköinen?