Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää miehettä?
10.04.2013 |
Millaisia ovat tuntemanne naiset, jotka ovat 25-35 vuotiaita ja ovat miehettä, vaikka haluaisivat miehen?
Ja tässä ei nyt siis haeta niitä, jotka säätävät niin monen miehen kanssa jatkuvasti, että suhteista ei tule pysyviä. Enemmänkin kyseessä olisi ne naiset, joista miehet eivät kiinnostu.
Kommentit (751)
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä semmoinen surkeannäköinen, älykäs nainen, jolla oli hirveät standardit. Miehen pitäisi olla kaikkea tasokasta ja upeaa, mutta itse oli ei-viehättävä ja päälle hankala/pisteliäs luonne. Muutti useamman kerran vain sen vuoksi, että aloittaa uuden elämän jossain muualla ja löytää miehen.
Nyt on kuusikymppinen, entistä ilkeämpi ja katkerampi ihminen. Hänen ongelmansa on, että halusi sen miehen ja perheen. Moni sinkku voi olla tyytyväinenkin, hän ei.
Miksi tällaiset naiset eivät ole valmiita yhtään joustamaan ylikorkeista standardeistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia joista ollaan ylikiinnostuneita . Ja jotka kyllästyivät siksi juuri. Hulluksi tullut mies kun ei kiinnosta.
Tunnen henk.koht. vain yhden "ikuisen vanhanpiian", ja hän on pyöreä, siis oikeasti yhtä pitkä kuin leveä ja hyvin, hyvin rauhallinen; kestää ikuisuuden, ennenkuin hänestä saa irti lauseen lausetta. Osaa olla yllättäen myös hyvin ilkeä. Ainoassa parisuhdeyrityksessään ajoi miehen pois nimenomaan ilkeilemällä kovasti alusta saakka. Ilkeily on kuitenkin mielestäni puolustusmekanismi. Toivon todella, että hän silti löytää vielä rinnalleen oikean ihmisen, joka murtaa kuoren ja pääsee tämän naisen sisimpään, koska hän on sen arvoinen, kaikki ovat!
Heh Jenni Haukio oli tuossa ikähaarukassa miehettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piikuus on nykyisin van vanhojenpoikien käyttämä termi. Kun ei ole päivitettynä sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jenni Dahlman on nyt jäämiehettä
Mutta lentsikkakyyppari ei, eli aina joku sen jäämiehenkin pokaa eikä jää jäämiehettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laajentaisin ikähaarukkaa reilusti ylöspäin. Miehettöminä tuppaa katkeroitumaan ne ns. "vahvat, itsenäiset ja omillaan toimeentulevat" naiset, eli suomennettuna vastenmieliset kusipäänaiset.
Ensitreffit Alttarilla-Marin tyyppiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa ystäväpiirissäni (30-45 v.) seuraavia tapauksia:
- epävakaa persoonallisuus yhdistettynä alkoholinhuurteiseen elämään -> kukaan järkevä mies ei jää paria kuukautta pidemmäksi aikaa vaikka nainen onkin kaunis, fiksu ja hauska
- ylipainoinen ja tästä johdettuna omaa epävarmuuttaan nirsoudella kompensoiva -> ei uskalla lähestyä saavutettavissa olevia miehiä vaan haikailee jatkuvasti jotain jännämiestä tai kompleksista runopoikaa jota ei todellakaan nainen kiinnosta jos tarjolla on hehkeä beibe tai keijutyttö
- nuoruuden parisuhteessa hyväksikäytetty ja alistettu -> ei vaan uskalla rakastua enää koskaan
- yksi mysteeritapaus, ei mitään syytä miksei olisi vakiintunut kun vientiä on ollut vaikka kuinka ihanista miehistä -> epäilemme kaapissa olevaksi aseksuaaliksi
Siis onko tämä viimeinen tyyppi sanonut itse että haluaa parisuhteen? Kun katsos kaikki ei halua. Ja jos haluaa, niin kaikilla on ne omat kriteerinsä (ja täytyy tietysti olla kemiaakin) joten aika törkeitä olette kun teette tuollaisia oletuksia toisesta.
Hän on luonteeltaan nörtti, mutta rakastuu/ihastuu/kiinnostuu aina vain cooleihin todella hyvännäköisiin "mallipoikiin" jotka ikävä kyllä eivät vilkaisekaan häneen. Ei tule kuuloonkaan että joku "ruma" tavis olisi kiinnostava. En voi ymmärtää tälläistä pakkomiellettä ulkonäöstä. Tottakai minustakin on kiva katsella hyvännäköisiä miehiä, mutta olen rakastunut ihan tohon omaan Perus-Pertsaan ja hän kelpaa hyvin :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:41"]
Ujoja.
Ujoja, vai hiljaisia, vai omissa oloissaan viihtyviä? Vai jotain näiden yhdistelmää?
Nämä ovat nimittäin mielestäni erillisiä piirteitä. Ujo ihminen voi esimerkiksi oikeasti viihtyä ihmisten seurassa ja haluta olla muiden kanssa, mutta on vain ujo toteuttamaan sitä.
ap.
Minä olen ujo, omissa oloissani viihtyvä ja nuorena olin myöskin hiljainen. Se rajoitti seurustelusuhteita siinä 13-15-vuotiaana, kun vähemmän ujot hankkivat jo poikaystäviä. Sitten 16-vuotiaana tapasin pojan, jonka mielestä ujous oli ihan söpöä, seurustelin useita vuosia hänen kanssaan (jos olisin ollut vähemmän ujo, olisin varmaan vaihtanut poikaystävää muutamaan kertaan). Parikymppisenä opiskelijana useatkin miehet pyörivät ympärillä. Ei siinä minun ujouteni tai hiljaisuuteni haitannut, koska olin nuori, hoikka ja kaunis. Aina löytyy miehiä, jos on nuori, hoikka ja kaunis, vaikka olisi miten ujo ja hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Monilla sinkkunaisilla on vääristynyt kuva omasta ns. tasostaan. Pelkkä korkeakoulututkinto ei tee naisesta haluttavaa tai edes erityisen fiksua. Ja naiset haluavat tunnetusti omaa statustaan korkeammalla olevan miehen, joten professoreita ja aivokirurgi-ylilääkäreitä ei vaan riitä jokaiselle sinkkunaiselle. Lämmin luonne, viehättävyys yms ovat tärkeämpiä kuin tutkintojen lukumäärä tai ÄO. Fiksu voi olla vaikkei olisi sataa tutkintoa. Olen koulutettu nainen itsekin ja huomannut tämän sinkkukavereita seuratessani. Omalla miehelläni on tutkinto, joten en ole mitenkään katkera, mutta tämän huomion olen tehnyt. Jos itse lähtisin nyt etsimään uutta miestä, niin en todellakaan keski-ikäisenä katsoisi ensimmäisenä tutkintoa tai titteleitä vaan sitä ihmistä itseään. On paljon fiksuja miehiä, joilta puuttuu esim. se korkeakoulututkinto, mutta ovat monella tavalla lahjakkaita, käteviä käsistään, hyvä tulotaso ja ihania ihmisiä jne. Ongelma on se, että naiset ajattelevat kuin pikkutytöt eivätkä uskalla heittäytyä.
Tässä kommentissa mielestäni näkyy kirjoittajansa oma korkeakouluttautuneisuuden ihailu.
Korkeakoulututkinto nykymaailmassa ei ole mikään juttu - lähes puolet ikäluokasta on korkeasti koulutettuja. Itse olen sellainen myös, enkä ole kiinnostunut mistään lääkäreistä tai juristeista. Raksamiehet on mun juttu, fyysisyys on se mikä vetoaa. Papereita kukaan edes treffeillä kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. 26 -vuotias neitsyt ja häpeän neitsyyttäni niin paljon etten kehtaa edes yrittää deittailla ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla sinkkunaisilla on vääristynyt kuva omasta ns. tasostaan. Pelkkä korkeakoulututkinto ei tee naisesta haluttavaa tai edes erityisen fiksua. Ja naiset haluavat tunnetusti omaa statustaan korkeammalla olevan miehen, joten professoreita ja aivokirurgi-ylilääkäreitä ei vaan riitä jokaiselle sinkkunaiselle. Lämmin luonne, viehättävyys yms ovat tärkeämpiä kuin tutkintojen lukumäärä tai ÄO. Fiksu voi olla vaikkei olisi sataa tutkintoa. Olen koulutettu nainen itsekin ja huomannut tämän sinkkukavereita seuratessani. Omalla miehelläni on tutkinto, joten en ole mitenkään katkera, mutta tämän huomion olen tehnyt. Jos itse lähtisin nyt etsimään uutta miestä, niin en todellakaan keski-ikäisenä katsoisi ensimmäisenä tutkintoa tai titteleitä vaan sitä ihmistä itseään. On paljon fiksuja miehiä, joilta puuttuu esim. se korkeakoulututkinto, mutta ovat monella tavalla lahjakkaita, käteviä käsistään, hyvä tulotaso ja ihania ihmisiä jne. Ongelma on se, että naiset ajattelevat kuin pikkutytöt eivätkä uskalla heittäytyä.
Tässä kommentissa mielestäni näkyy kirjoittajansa oma korkeakouluttautuneisuuden ihailu.
Korkeakoulututkinto nykymaailmassa ei ole mikään juttu - lähes puolet ikäluokasta on korkeasti koulutettuja. Itse olen sellainen myös, enkä ole kiinnostunut mistään lääkäreistä tai juristeista. Raksamiehet on mun juttu, fyysisyys on se mikä vetoaa. Papereita kukaan edes treffeillä kysele.
No, jos AMK lasketaan korkeaksi koulutukseksi, niin koulutettuja on paljon. Moni akateeminen nainen kuitenkin etsii tohtoritason miehiä, ei paljon AMK-insinöörit kiinnosta. Ja siihen porukkaan ei todellakaan kuulu puolet väestöstä tai miehistä. Moni näistä sinkkunaisista on juuri näitä tohtorisnaisia yms, ei niitä useinkaan kuule raksamiehet kiinnosta. Ihan sama vaikka mitä väittäisit.
saoksfapoj kirjoitti:
Ensitreffit Alttarilla-Marin tyyppiset.
Just meinasin tän sanoo, hohhoijaa mikä "luonne", vai olisko vaan asennevamma..
Vierailija kirjoitti:
Nainen etsii alfaa, vaikka itse olisi beta. Siinä se ikuinen dilemma on. Ulkonäkö on naiselle niin oleellinen asia, että tippuu vääjäämättä betaksi, vaikka kaikki muu ois kohallaan. Jos siis ulkonäkö on vaatimaton. Montako rumaa, mutta muuten fiksua, koulutettua ja mukavaa naista olette nähneet ns. alfaurosten käsipuolessa? Ihan sama onko koulutusta tai ei, jos ulkonäkö on hyvä, ni se riittää. Se on karu tosiasia, joka meidän naisten on vaikea hyväksyä. Kun nainen sitten saa ne paperit yliopistosta kouraansa, niin luullaan, että saadaan alfauros. Mutta kun ei se niin mene...
Voin kyllä miehenä allekirjoittaa tuon täysin, valitettavasti.
Niin kovasti kuin haluaisinkin katsoa naisessa hänen sisäistä kauneuttaan, niin silti silmäni ovat porautuneet vain siihen ulkoiseen kauneuteen ja valintani teen aina siltä pohjalta. Saattaa toki olla niin, että se silmää miellyttävä nainen paljastuu pitkässä juoksussa niin vaikeaksi tapaukseksi ja totaaliseksi mulkeroksi, että hänen kanssaan on yksinkertaisesti mahdotonta elää. Mutta ei se asetelmaa miksikään muuta. Kun taas palaan sinkkumarkkinoille, niin kriteerit ovat jälleen samat, eli ylivoimaisesti tärkein tekijä on edelleen se ulkoinen kauneus, vaikka kuinka itselleni haluaisin muuta uskotella.
M36
Vierailija kirjoitti:
Piikuus on nykyisin van vanhojenpoikien käyttämä termi. Kun ei ole päivitettynä sosiaalista elämää.
No en ole vanha enkä "poika" =) Mutta kuten sanottu, en tunne muita ikisinkkuja ja pyörin mieheni kanssa enimmäkseen ystäväpariskuntien seurassa. Joten päivittäkää ihmeessä nyt tälle mammalle, mikä on oikea nimitys 40 v naisihmiselle, joka ei koskaan ole ollut vakavassa parisuhteessa? Entä miehelle?
Omassa tuttavapiirissä semmoinen surkeannäköinen, älykäs nainen, jolla oli hirveät standardit. Miehen pitäisi olla kaikkea tasokasta ja upeaa, mutta itse oli ei-viehättävä ja päälle hankala/pisteliäs luonne. Muutti useamman kerran vain sen vuoksi, että aloittaa uuden elämän jossain muualla ja löytää miehen.
Nyt on kuusikymppinen, entistä ilkeämpi ja katkerampi ihminen. Hänen ongelmansa on, että halusi sen miehen ja perheen. Moni sinkku voi olla tyytyväinenkin, hän ei.