Lue keskustelun säännöt.
En JAKSA enää kuulla ihmisten lasten kuulumisia! Aina sitä samaa!
18.02.2013 |
Miehen sisko sai vauvan. Ihan kiva. Mutta, nyt kun käymme miehen äidin luona, saamme raportin vauvan tekemisistä: miten se hänen luona käydessään jo seisoo ja hymyilee ja miten se syö jne. Mitä nyt sellaiset alle vuoden ikäiset tekee.
Miehen isoäidin luona kyläillessä samat stoorit: miten se on niin kiltti ja hänen luona käydessään se jo seisoo esineitä vasten ja kyllä se syö hyvin ja se teki sitä ja tätä.
Sitten menemme kylään miehen siskon luo. Ja taas raportti siitä, mitä vauva on tehnyt. Ihan samat jutut!
Ja kun menen ystäväni luo, jolla myös vauva, saan taas kuulla ne samat asiat.
Ihmiset, pyydän! Vaikka se oma vauva on maailman ihanin. Niin tietyn ikäisenä ne kaikki vauvat tekee ihan samaa: syö, kakkaa, konttaa, nousee seisomaan. SIINÄ EI OLE MITÄÄN IHMEELLISTÄ.
Ja pahinta on, että nämä ihmiset ei vaan pysty puhumaan muusta. Vaikka kuinka yrittäisi kääntää juttua johonkin muuhun. Kyllästyttää haaskata aikaa kyläilyyn, kun koko ajan saa kuulla samoja jaarituksia.
Kommentit (52)
Sama täällä, en jaksa töissä kuunnella muiden lasten tekemisiä. Toiset alvariinsa jaksaa sitä suoltaa : ( Tylsä aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja teidän juttunen yhtä tylsiä niiden muiden korviin, jos ovat yhtä samaistumiskyvyttömiä kuin te. Sitten taas on niitä, joilla homma henkisesti pelaa ja kestävät kuulla monenlaisia asioita ja iloita ystäviensä iloista. Heillä onnellisempi elämä - omasta ansiostaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 10:41"]
Ja teidän juttunen yhtä tylsiä niiden muiden korviin, jos ovat yhtä samaistumiskyvyttömiä kuin te. Sitten taas on niitä, joilla homma henkisesti pelaa ja kestävät kuulla monenlaisia asioita ja iloita ystäviensä iloista. Heillä onnellisempi elämä - omasta ansiostaan.
[/quote]
Mutta kun olen kuullut ne saman vauvan kuulumiset jo kahteen kertaan, niin alkaa tosi paljon jurppia kuulla niitä enää kolmatta kertaa! Olisi ihan ok kuulla ne kerran.
Ja sitten saan vielä ystäviltä kuulla ihan samaa stooria. Kun ne vauvat nyt vaan käyttäytyy kaikki samalla tavalla!
Mulla ei muuten ärsytä, mutta anoppi saa mun hermot kiristymään. Joka hemmetin kerta kun tavataan niin anoppi alkaa kälkättämään miehensä lapsen lapsesta. Ei olla koskaan edes kyseistä muksua nähty niin silti pitää taivastella ja ihastella mukelon tekemisiä. Ei niin kiinnosta pätkän vertaa.
sama juttu. Anoppi puhuu sukulaisten vauvoista. Puhelimessa kertoo kuinka se ja se oppi konttaamaan. Mitä väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta korvatsa sisään ja toisesta ulos, onkose nyt niin vaikeaa?
Jos tämä kyseinen vauva on kaikille tärkeä, niin tottakai haluavat siitä puhua =)
Ja jokainen vauva on vanhemmilleen ja lähipiirilleen tärkeä, eikä muut voi tietää mistä ne toiset on jo ouhunu =D
Mieheni vanhemmat kertovat aina meille mitä mieheni serkun lapset touhuavat, miehen serkkua olen kerran nähnyt, mutta ei se nyt minua haittaa että puhuvat niistä asioista mitkä ovat heille tärkeitä.
Ja kyllä ne puheenaiheet siitä tasoittuu pikkuhiljaa, se vauva nyt vaan oppii niin nopeasti ja tuntuu että se vauvuus vaan on sittenkin hetkessä ohi, ja sitä haluaa ottaa talteen kaiken minkä vaan voi =D
Kunhan ei ole niin kiinni siinä vauvassa oppii jo puhumaan muustakin taas.. MAlttia =)
Joo, ihan kiitettävästi saa kuulla ihan perusruumiintoiminnoista, niissä ilmenevistä ongelmista ja siitä, kuinka päiväkodissa/kerhossa/koulussa menee. Ja ihan kamalan kiinnostavahan on kuulla siitä, miten ihmeellisen nopeasti _juuuri tämä ainutlaatuinen lapsi_ oppii nostamaan päätään/konttaamaan/ paskomaan pottaan/sanomaan "ätä"/piirtämään/kirjoittamaan nimen/kävelemään/olemaan niiiiiiiiin ihmeellinen ja upea ja selvästi kaikkia muita lapsia empaattisempi, kauniimpi ja luovempi. Ja noita juttuja siis lähes kaikilta vanhemmilta lähipiirissä, usein vielä kilpailevaan sävyyn.
Omat lapset kun ovat jo isompia, niin ei niiiin kauheasti noi paskajutut tai muut ankeaan perhearkeen kuuluvat itsestäänselvyydet jaksaisi kiinnostaa. Isät harvemmin noista paasaavat, mutta monilla äideillä ei oikein muuta elämää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta onko "jaksamaton" ja kärsii halki elämänsä vai opetteleeko iloistemaan muiden ilosta ja elää hyvän, onnellisen elämän. Kyllähän sitä elämänsä onnistuu noinkin pilaamaan, jos niin tahtoo.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 11:31"]
Oma valinta onko "jaksamaton" ja kärsii halki elämänsä vai opetteleeko iloistemaan muiden ilosta ja elää hyvän, onnellisen elämän. Kyllähän sitä elämänsä onnistuu noinkin pilaamaan, jos niin tahtoo.
[/quote]
Joo, en mä vaan jaksa "iloita" kerta toisensa perään kun mulle kerrotaan jonkun vieraan lapsen tekemisistä ja sanomisista. Istutaan kahvipöydässä ihan hoomoilasina kun anoppi vaahtoaa jostain lapsesta. Sitten hymistellään porukalla, että onpas se mahtavaa. Ihan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 11:31"]
Oma valinta onko "jaksamaton" ja kärsii halki elämänsä vai opetteleeko iloistemaan muiden ilosta ja elää hyvän, onnellisen elämän. Kyllähän sitä elämänsä onnistuu noinkin pilaamaan, jos niin tahtoo.
[/quote]
Mulla on sama etten halua kuulla päivästä toiseen jauhettavan samaa ihastelua joidenkin lasten elintoiminnoista tai söpöydestä, eikä kyse ole siitä etten osaisi olla empaattinen tai kykenisi keskustelemaan ihmisten kiinnostusten kohteesta. Hyvässä keskustelussa on aina kaksi tai useampi osapuoli, eikä ole kohteliasta koko ajan pysytellä samassa aiheessa, varsinkaan jonkun ihmisen kakkimisesta tai motoriikan kehityksestä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 11:31"]
Oma valinta onko "jaksamaton" ja kärsii halki elämänsä vai opetteleeko iloistemaan muiden ilosta ja elää hyvän, onnellisen elämän. Kyllähän sitä elämänsä onnistuu noinkin pilaamaan, jos niin tahtoo.
[/quote]
Mulla on sama etten halua kuulla päivästä toiseen jauhettavan samaa ihastelua joidenkin lasten elintoiminnoista tai söpöydestä, eikä kyse ole siitä etten osaisi olla empaattinen tai kykenisi keskustelemaan ihmisten kiinnostusten kohteesta. Hyvässä keskustelussa on aina kaksi tai useampi osapuoli, eikä ole kohteliasta koko ajan pysytellä samassa aiheessa, varsinkaan jonkun ihmisen kakkimisesta tai motoriikan kehityksestä.
[/quote]
Miksi kuvittelet, että sinun keskustelunaiheesi olisivat vastapuolelle yhtään sen mielenkiintoisempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko aina kertoa, että joo kuulitkin jo vaavin kuulumiset siltä ja siltä ja kehua vaikka perään saavutuksia hieman. Tällöin a) olet kohtelias, mutta b) tulee ilmi, että nämä jutut on kerran kuultu. Valitteva totuus nyt vain on, että pikkulapsiaikana etenkin kotiäidin kuulumiset ovat sitä tasoa vauva. Mulla ainakaan elämässä tapahdu yleensä mitään. Tosi mielellään kertoisin muusta ja puhuisin vaikka ajankohtaisista aiheista tai telkkariohjelmista, mutta kun niille ei vaan ole aikaa :(
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 11:31"]
Oma valinta onko "jaksamaton" ja kärsii halki elämänsä vai opetteleeko iloistemaan muiden ilosta ja elää hyvän, onnellisen elämän. Kyllähän sitä elämänsä onnistuu noinkin pilaamaan, jos niin tahtoo.
[/quote]
Mulla on sama etten halua kuulla päivästä toiseen jauhettavan samaa ihastelua joidenkin lasten elintoiminnoista tai söpöydestä, eikä kyse ole siitä etten osaisi olla empaattinen tai kykenisi keskustelemaan ihmisten kiinnostusten kohteesta. Hyvässä keskustelussa on aina kaksi tai useampi osapuoli, eikä ole kohteliasta koko ajan pysytellä samassa aiheessa, varsinkaan jonkun ihmisen kakkimisesta tai motoriikan kehityksestä.
[/quote]
Miksi kuvittelet, että sinun keskustelunaiheesi olisivat vastapuolelle yhtään sen mielenkiintoisempia?
[/quote]
Koska minulla on mielenkiintoisempi elämä. Ja enemmän vaihtelevia puheenaiheita, ihan sen mukaan mistä vastapuoli on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes pidä lapsista. Mikään ei vituta niin paljoa kun kuunnella omien ystävieni jaarituksia jonkun keskinkertaisen mukelon touhuista. Haluaisin puhua jostain älykkäämmästä aiheesta, mutta se on mahdotonta kun jatkuvasti tulee sitä samaa vauvapaskaa.
Totta, ap. Moni äiti kuvittelee varsinkin esikoisen kohdalla, että nämä perusjutut on jotenkin spesiaaleja juuri heidän lasten kohdalla :D
On tehnyt ihan muutamaan otteeseen mieli kommentoida kavereille, ettei se heidän nico-janica ole maailman AINUT kävelemään oppinut kakara...
Mulle on oikeastaan ihan sama, kuuntelenko toisen pitkää ja seikkaperäistä selontekoa
- lomamatkasta
- viimeöisestä tosi jännästä unesta
- edelliskerran ruokaostoksista
- siitä sairaan hienosta ALE-löydöstä tai muuten vaan jostain vaateretkusta
- polven kummallisesta kiputilasta
- poikaystävä Maken edesottamuksista
- väitöskirjan ja siihen liittyvien julkaisujen etenemisestä
- takkuilevasta tai hienosti etenevästä laihdutuskuurista
- isovanhempien hoitokodin epäkohdista
- lemmikkieläimen söpöilyistä ja veikeistä tempauksista
- sisustussuunnitelmista
- juna- ja bussiaikataulujen kusemisesta lumen vuoksi (ja sen seurauksista)
- auton taka-akselin reistailusta
- tulevan kesän hääjärjestelyistä ja -paniikista
- talonrakennusprojektin mahdottomuudesta
- työpaikan epäkohdista ja hirviötyökavereista
- veroista, puolueista, poliitikoista, ylipäänsä avautumista politiikasta
- ruokien lisäaineista ja rasvoista ja niiden välttämisestä
- tai sitten niistä lapsistaan ja heidän tekemisistään
Aina ei vaan voi kiinnostaa, mutta kuuntelen silti, yritän saada itseni kiinnostumaan, esitän tarkentavia kysymyksiä ja keskustelen aiheesta. Sitähän se on kanssakäyminen toisen ihmisten kanssa. Tuskinpa vastapuoltakaan kiinnostaa aina minun hänelle kertomat asiat.
Luontaisesti jokaista ihmistä kiinnostaa puhua ja kuulla itsestään ja itseensä liittyvistä tai itseä kiinnostavista aiheista. Sellaisia me olemme. Koitetaan ymmärtää itseämme ja toisiamme. Kukaan ei yleensä tahallaan hukuta juttelukaveria tiettyyn aiheeseen. Se on vaan ehkä juuri sitä, mitä hänelle juuri sillä hetkellä kuuluu :)
Kyllä sitä jonkin verran jaksaa kuunnella, mutta liika on liikaa. Olen itsekin äiti ja esim. meidän työpaikalla (monilla lapsia) ei juuri muksujen tekemisistä puhuta. On niin paljon muitakin kiinnostavia puheenaiheita esim lounastauolla. Poikkeuksena yksi kollega, joka elää täysin lastensa kautta. Hän ei sitten muusta puhukaan. Ei ole kovin haluttua lounas- tai kahviseuraa. Ja ehkä on kiusaamista, mutta kyllä toiset sujuvasti vaihtaa puheenaihetta, jos kuunneltu PIIITKÄÄN kuinka Nellan soittotunnit meni ja miten taitava Nicke on lumilautailussa. Tätä ennen kuunneltu tietty jo vuosia heidän vauva ja taaperovaiheet... Lähinnä tuntuu surlliselta, että eikö hänellä ole omaa elämää? Aikuisilla on niin paljon mielenkiintoisia puheenaiheita, lapset ja perhe vain yksi niistä.
Sukulaisille ja ystäville olen sanonut ja sanon ihan suoraan, jos ei muuta puheenaihetta löydy, niin jutellaanko toiste. Eivät ole loukkantuneet ja moni sanonut ettei itse oikein tajuakaan moista.
Mielummin juttelen noista kaikista mainitsemistasi asioista vuoronperään, kuin aina vain jostain yhdestä näistä.
Olisi varmaan sama fiilis, jos juteltaisiin vaikka jonkun työstä tai häistä tai mistä tahansa - jos joutuisin kolmeen kertaan kuuntelemaan ne samat asiat! Eli voisin hyvin kuunnella ne vauvakuulumiset vaikka kertaalleen tuolta kälyltä ja se olisi ihan ok ja voisin innostuakin niistä juttelemaan.
Kyllästyttää vaan, kun heidän suvun naisilla ei nyt olekaan mitään muuta juteltavaa. Kerrataan vaan niitä vauvan edesottamuksia. Kun kolmatta kertaa alkaa kuulla, että meidän Oskaripetteri osaa jo nousta seisomaan, kun ottaa tuolista kiinni ja miten se isoäidin luona tepasteli niin tekisi mieli huutaa, että kiitos, tämä on jo kolmas kerta, kun kuulen samat jutut!
Noh, sitten varmaan, kun käly menee naimisiin, saan kuulla ne hääjututkin kolmelta ihmiseltä sitten kaikki samat aina...
jep :). se kyllä jatkuu kun lapset kasvaa. puhutaan koulumenestyksestä tms....