En JAKSA enää kuulla ihmisten lasten kuulumisia! Aina sitä samaa!

Kyllä mua jaksaa kiinnostaa toisten vauvat ja lapset ylipäänsä. Mutta annas olla, jos työpaikan kahvipöytään istuu se yksi pulska muija kertoilemaan koiristaan: EVVK!! Kun se neverending tarina niistä mäyräkoirista ja agility-harrastuksesta vaan jatkuu ja jatkuu... Huoh...

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 01:41"]

Kyllä mua jaksaa kiinnostaa toisten vauvat ja lapset ylipäänsä. Mutta annas olla, jos työpaikan kahvipöytään istuu se yksi pulska muija kertoilemaan koiristaan: EVVK!! Kun se neverending tarina niistä mäyräkoirista ja agility-harrastuksesta vaan jatkuu ja jatkuu... Huoh...

[/quote]

Itse kyllä kuuntelisin mielummin koirista kuin joistain idiooteista tenavista. Ihmiset eivät vain ole yksinkertaisesti kiinostavia.

Eiköhän vastaava tilanne ole tuttu jokaiselle, eli kaikki joutuvat kestämään sitä että tutuissa on ihmisiä jotka puhuvat ummet ja lammet aiheesta joka ei jaksa (enää) kiinnostaa. Kai useimmat kuuntelevat ihan nätisti omasta mielestään tylsiäkin aiheita, mutta tietty jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Itse esim. tykkään koirista ja koirajutuistakin, mutta kun kaveripiirissä on parikymmentä innokasta koiraharrastajaa, niin ei sitä aina jaksaisi kuunnella minun korviini ihan saman kuuloisia juttuja agilitystä ja rauniokoiratoiminnasta. Kuuntelen silti, kuuntelevathan hekin minun jorinoitani, jotka eivät myöskään heistä aina ole ihan jännän äärellä :)

Kolmas kerta toden sanoo varmenteen kanssa, onk neljä kaksi kaksi 422? No ei ollut chromella, entäs ie:llä oiskohan neljä kuusi kuusi 466. On kyllä ihan paska tää uudistus.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 10:28"]

Miehen sisko sai vauvan. Ihan kiva. Mutta, nyt kun käymme miehen äidin luona, saamme raportin vauvan tekemisistä: miten se hänen luona käydessään jo seisoo ja hymyilee ja miten se syö jne. Mitä nyt sellaiset alle vuoden ikäiset tekee.

Miehen isoäidin luona kyläillessä samat stoorit: miten se on niin kiltti ja hänen luona käydessään se jo seisoo esineitä vasten ja kyllä se syö hyvin ja se teki sitä ja tätä.

Sitten menemme kylään miehen siskon luo. Ja taas raportti siitä, mitä vauva on tehnyt. Ihan samat jutut!

Ja kun menen ystäväni luo, jolla myös vauva, saan taas kuulla ne samat asiat.

Ihmiset, pyydän! Vaikka se oma vauva on maailman ihanin. Niin tietyn ikäisenä ne kaikki vauvat tekee ihan samaa: syö, kakkaa, konttaa, nousee seisomaan. SIINÄ EI OLE MITÄÄN IHMEELLISTÄ.

Ja pahinta on, että nämä ihmiset ei vaan pysty puhumaan muusta. Vaikka kuinka yrittäisi kääntää juttua johonkin muuhun. Kyllästyttää haaskata aikaa kyläilyyn, kun koko ajan saa kuulla samoja jaarituksia.

[/quote]

Golffaatko ap?? Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin golffari pöytökeskusteluissa!! Sitä samaa, minkälaisettyypit  lähti samalla tiiausajalla, montako lyöntiä, miten rankkaa ja upeaa urheilua golf on, mitä välipalaa oli repussa, mitä söit lounaaksi klubilla, miten huonosti/hyvin kentät on suunniteltu (sinä tietty tekisit paljon paremmin), minkälaisen mailan tilasit e-baysta viimeksi, mihin lähdet seuraavaksi golflomalle.....

IHan sama mikä keskustelun aihe ei muita kiinnosta... työpaikan ruokapöytäkeskusteluiissa näitä joutuu vain kärsimään joka päivä, ei vain silloin kun käy kylässä...

Ymmärsitkö pointin.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:55"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 10:28"]

Miehen sisko sai vauvan. Ihan kiva. Mutta, nyt kun käymme miehen äidin luona, saamme raportin vauvan tekemisistä: miten se hänen luona käydessään jo seisoo ja hymyilee ja miten se syö jne. Mitä nyt sellaiset alle vuoden ikäiset tekee.

Miehen isoäidin luona kyläillessä samat stoorit: miten se on niin kiltti ja hänen luona käydessään se jo seisoo esineitä vasten ja kyllä se syö hyvin ja se teki sitä ja tätä.

Sitten menemme kylään miehen siskon luo. Ja taas raportti siitä, mitä vauva on tehnyt. Ihan samat jutut!

Ja kun menen ystäväni luo, jolla myös vauva, saan taas kuulla ne samat asiat.

Ihmiset, pyydän! Vaikka se oma vauva on maailman ihanin. Niin tietyn ikäisenä ne kaikki vauvat tekee ihan samaa: syö, kakkaa, konttaa, nousee seisomaan. SIINÄ EI OLE MITÄÄN IHMEELLISTÄ.

Ja pahinta on, että nämä ihmiset ei vaan pysty puhumaan muusta. Vaikka kuinka yrittäisi kääntää juttua johonkin muuhun. Kyllästyttää haaskata aikaa kyläilyyn, kun koko ajan saa kuulla samoja jaarituksia.

[/quote]

Golffaatko ap?? Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin golffari pöytökeskusteluissa!! Sitä samaa, minkälaisettyypit  lähti samalla tiiausajalla, montako lyöntiä, miten rankkaa ja upeaa urheilua golf on, mitä välipalaa oli repussa, mitä söit lounaaksi klubilla, miten huonosti/hyvin kentät on suunniteltu (sinä tietty tekisit paljon paremmin), minkälaisen mailan tilasit e-baysta viimeksi, mihin lähdet seuraavaksi golflomalle.....

IHan sama mikä keskustelun aihe ei muita kiinnosta... työpaikan ruokapöytäkeskusteluiissa näitä joutuu vain kärsimään joka päivä, ei vain silloin kun käy kylässä...

Ymmärsitkö pointin.

[/quote]

No en harrasta golfausta.

Pointti ei ole siinä, ettenkö voisi kerran kuunnella vaikka noita golf-juttujakin.

Pointti on siinä, etten jaksa KOLME kertaa kuulla SAMOJA JUTTUJA, jotka minulle kerrotaan SAMASTA VAUVASTA! Ja sitten saan vielä kuulla muilta muista vauvoista niitä ihan samankuuloisia juttuja.

Tekisi mieli anopille sanoa, kun se seuraavan kerran aloittaa, että kun se Oskaripasipetteri... Niin tekisi mieli sanoa, että joo, puhutaan jostain muusta. Kun kuulin sen Oskaripasipetterin kuulumiset jo tyttäreltäsi ja äidiltäsi!

Millaiseksikohan menisi anopin naama?

Minulla on useampi lapsi ja sitä pikkulapsiaikaa vietettiin aika monta vuotta. Silti minulla oli elämänsisältönä muitakin juttuja, kuinka vauva nosti päätään ja käänsi katsettaan ja otti pinsettiotteen ja paskansi pottaan.

Kun menivät kouluun, oli elämässä muutakin sisältöä kuin se, että voi kun meidän siissukalla menee koulu hyvin ja se sai ysin sieltä ja kasin täältä ja harrastaa sitä ja voi kun se on siinäkin niin hyvä.

Nyt olen siinä vaiheessa kun lapset on jatkokoulutuksessa, on elämässä muutakin sisöltöä, kuin onko lapsi lukiossa ja saiko se eka kurssista minkä numeron ja monenneksi paras se on ja onko sillä poikaystävää jne...

Minua on aina kieltämättä kyllästyttänyt naiset, jotka elää lastensa kautta. Hirvittää jo aika, kun aletaan saamaan lapsenlapsia, kuinka se siisselin vauva on paskantanut pottaan ihan vuoden ikäisenä ja.....

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:55"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 10:28"]

Miehen sisko sai vauvan. Ihan kiva. Mutta, nyt kun käymme miehen äidin luona, saamme raportin vauvan tekemisistä: miten se hänen luona käydessään jo seisoo ja hymyilee ja miten se syö jne. Mitä nyt sellaiset alle vuoden ikäiset tekee.

Miehen isoäidin luona kyläillessä samat stoorit: miten se on niin kiltti ja hänen luona käydessään se jo seisoo esineitä vasten ja kyllä se syö hyvin ja se teki sitä ja tätä.

Sitten menemme kylään miehen siskon luo. Ja taas raportti siitä, mitä vauva on tehnyt. Ihan samat jutut!

Ja kun menen ystäväni luo, jolla myös vauva, saan taas kuulla ne samat asiat.

Ihmiset, pyydän! Vaikka se oma vauva on maailman ihanin. Niin tietyn ikäisenä ne kaikki vauvat tekee ihan samaa: syö, kakkaa, konttaa, nousee seisomaan. SIINÄ EI OLE MITÄÄN IHMEELLISTÄ.

Ja pahinta on, että nämä ihmiset ei vaan pysty puhumaan muusta. Vaikka kuinka yrittäisi kääntää juttua johonkin muuhun. Kyllästyttää haaskata aikaa kyläilyyn, kun koko ajan saa kuulla samoja jaarituksia.

[/quote]

Golffaatko ap?? Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin golffari pöytökeskusteluissa!! Sitä samaa, minkälaisettyypit  lähti samalla tiiausajalla, montako lyöntiä, miten rankkaa ja upeaa urheilua golf on, mitä välipalaa oli repussa, mitä söit lounaaksi klubilla, miten huonosti/hyvin kentät on suunniteltu (sinä tietty tekisit paljon paremmin), minkälaisen mailan tilasit e-baysta viimeksi, mihin lähdet seuraavaksi golflomalle.....

IHan sama mikä keskustelun aihe ei muita kiinnosta... työpaikan ruokapöytäkeskusteluiissa näitä joutuu vain kärsimään joka päivä, ei vain silloin kun käy kylässä...

Ymmärsitkö pointin.

[/quote]

No en harrasta golfausta.

Pointti ei ole siinä, ettenkö voisi kerran kuunnella vaikka noita golf-juttujakin.

Pointti on siinä, etten jaksa KOLME kertaa kuulla SAMOJA JUTTUJA, jotka minulle kerrotaan SAMASTA VAUVASTA! Ja sitten saan vielä kuulla muilta muista vauvoista niitä ihan samankuuloisia juttuja.

Tekisi mieli anopille sanoa, kun se seuraavan kerran aloittaa, että kun se Oskaripasipetteri... Niin tekisi mieli sanoa, että joo, puhutaan jostain muusta. Kun kuulin sen Oskaripasipetterin kuulumiset jo tyttäreltäsi ja äidiltäsi!

Millaiseksikohan menisi anopin naama?

[/quote] 

Kerran?? Kun se olisi edes kerran vuodessa tai kerran kuukaudessa, mutta viimeisten 5 vuoden aikana JOKA päivä. Mä rakastan kuunnella juttuja toisten lapsista (itsellä 4), lapsenlapsista, koiristakin vähän, työhuolist, lomista ja raksoista vaikka kuinka kauan - mutta ei ei ei golffista!!

Mun mielestä esim  jokainen lapsi on niin ainutlaatuinen! Kaikki ei ole suloisia eikä ihania mutta jokaisesta riittää kerrottavaa.

Minusta olisi kiva joskus kuulla, mitä sille äidille kuuluu kun soitan hänelle. Ei aina siitä Nico-Petteristä. Jos olisin kiinnostunut kuulemaan Nico-petterin kuulumisia, soittaisin hänelle, enkä hänen äidilleen.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 12:49"]

Itse en edes pidä lapsista. Mikään ei vituta niin paljoa kun kuunnella omien ystävieni jaarituksia jonkun keskinkertaisen mukelon touhuista. Haluaisin puhua jostain älykkäämmästä aiheesta, mutta se on mahdotonta kun jatkuvasti tulee sitä samaa vauvapaskaa.

[/quote]

Ja mitä ihmettä teet vauva-palstalla?????????

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:11"]

Minusta olisi kiva joskus kuulla, mitä sille äidille kuuluu kun soitan hänelle. Ei aina siitä Nico-Petteristä. Jos olisin kiinnostunut kuulemaan Nico-petterin kuulumisia, soittaisin hänelle, enkä hänen äidilleen.

[/quote]

No juuri tätä tarkoitan! Jos kysyy vauvan äidiltä, että mitä sulle kuuluu, niin jutut on luokkaa: "Masi pissasi eilen pottaan kolmannen kerran elämänsä aikana. Ja Maisa ei taaskaan suostu syömään vaan pullauttelee..."

Siis vaikka olisi kotona lasten kanssa... Niin kai siihen elämään nyt oikeasti mahtuu muutakin kuin vauvan tai taaperon pissakakkaruoka-juttuja! Eikö tuohon hajoa, kun kaikki pyörii vaan niiden kakaroiden ympärillä?

Sama, jos olen tekemisissä anopin tai miehen isoäidin ympärillä. Ymmärrän kyllä vielä, että lapsen äiti puhuu siitä lapsesta. Mutta kun anopilla ja tuolla isoäidilläkään ei ole muuta juteltavaa. Sitten ihmetellään, kun käyn niin harvoin enkä soittele. Miksi haaskaisin aikaani kuulemalla taas ne samat vauvajutut?

ap

Osa vastanneista ei selvästi tajua, että jokaisella ihmisellä on ne itselleen tärkeät puheenaiheet. Ei niitä voi arvioida tyyliin kuulin jo naapurilta taaperon puuhista, en halua kuulla sitä sinulta!

Vähän sama kuin joku tokaisisi sinulle, että kuulen joka päivä mieheni työelämästä, en halua kuulla sinun. Tai kuulin jo siskoni uudesta kodista, en takuulla kuuntele sanaakaan sinun kodistasi.

Vauvat voivat olla jollekulle arka aihe, josta ei haluta puhua, mutta kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, niin väkisin joutuu kuuntelemaan epämieluisiakin aiheita. Pitää osata suodattaa. Esim. ap voisi tosiaan tokaista isoäidille, että tyttärentytär kertoi jo itse vauvastaan ja myötäillä hiukan kertomusta (kun ei se mummo varmaa heti usko) ja kääntää se sitten muihin asioihin. Anopille voi tosiaan heti kättelyssä todeta, että tarina on kuultu, olipas se Oskari-Valtteri taitava, ja sitten nopea kysymys aivan muusta aiheesta. Näin. Ja jos puheenaihe luiskahtaa Oskari-Valtteriin, niin toteat vain rivakasti, että kuultu on ja taas puheenaiheen vaihdos. Toki ehkä minuutin voi suoda sitä aikaa ruotia omaa näkökantaa Oskari-Valtterin kävelyyn, mutta sen minuutin aikana voi keksiä jo lukuisia uusia keinoja saada puheenaihe pois Oskari-Valtterista.

On aika surullista, että ihmisiltä ei riitä kärsivällisyyttä kuunnella toisille tärkeitä asioita, kun ne eivät ole itselle tärkeitä. MItä kamalaa on siinä, että kuulee samaa tarinaa uudestaan? Voi ihan asiallisesti todeta, että kuultu on. Ja kertoa vaikka itse jotain tarinaa seuraavaksi, niin ei tarvitse kuunnella niitä taaperojuttuja. Silti on mielestäni äärimmäisen epäkohteliasta ja itsekeskeistä todeta, ettei työkaverin taaperojutut kiinnosta, kun on jo yhdestä taaperosta kuullut riittämiin. NO huh huh! Eli kun yksi kertoo työpäivästään, niin toinen ei sitä saa tehdä, kun kuultu jo on!

Ei minunkaan mieltäni aina ylennä, kun anoppi kertoo tyttärentyttärensä tempauksista - uudestaan ja uudestaan, kun ei muista kertoneensa. Välillä yritän sanoa jotain omista lapsistani, mutta kun ei vaan kiinnosta tai se väännetään tyyliin xxx:kin teki niin/sanoi niin tai ei tehnyt niin eikä sanonut niin... Harmittaa omien lasten puolesta, että anoppia ei kiinnosta kuin nämä tyttärensä lapset, mutta en silti tuskaile, etten halua kuulla kenenkään muunkaan samanikäisistä lapsista. Tajuan, että nämä lapset ovat anopille tärkeitä ja hän kertoo itselleen tärkeistä asioista. Ja välillä yritän vaihtaa puheenaihetta. Kyllä se joskus onnistuu.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 01:13"]

Mulle on oikeastaan ihan sama, kuuntelenko toisen pitkää ja seikkaperäistä selontekoa

- lomamatkasta

- viimeöisestä tosi jännästä unesta

- edelliskerran ruokaostoksista

- siitä sairaan hienosta ALE-löydöstä tai muuten vaan jostain vaateretkusta

- polven kummallisesta kiputilasta

- poikaystävä Maken edesottamuksista

- väitöskirjan ja siihen liittyvien julkaisujen etenemisestä

- takkuilevasta tai hienosti etenevästä laihdutuskuurista

- isovanhempien hoitokodin epäkohdista

- lemmikkieläimen söpöilyistä ja veikeistä tempauksista

- sisustussuunnitelmista

- juna- ja bussiaikataulujen kusemisesta lumen vuoksi (ja sen seurauksista)

- auton taka-akselin reistailusta

- tulevan kesän hääjärjestelyistä ja -paniikista

- talonrakennusprojektin mahdottomuudesta

- työpaikan epäkohdista ja hirviötyökavereista

- veroista, puolueista, poliitikoista, ylipäänsä avautumista politiikasta

- ruokien lisäaineista ja rasvoista ja niiden välttämisestä

- tai sitten niistä lapsistaan ja heidän tekemisistään

Aina ei vaan voi kiinnostaa, mutta kuuntelen silti, yritän saada itseni kiinnostumaan, esitän tarkentavia kysymyksiä ja keskustelen aiheesta. Sitähän se on kanssakäyminen toisen ihmisten kanssa. Tuskinpa vastapuoltakaan kiinnostaa aina minun hänelle kertomat asiat. 

Luontaisesti jokaista ihmistä kiinnostaa puhua ja kuulla itsestään ja itseensä liittyvistä tai itseä kiinnostavista aiheista. Sellaisia me olemme. Koitetaan ymmärtää itseämme ja toisiamme. Kukaan ei yleensä tahallaan hukuta juttelukaveria tiettyyn aiheeseen. Se on vaan ehkä juuri sitä, mitä hänelle juuri sillä hetkellä kuuluu :)

[/quote]

Ihan kivoja jutunaiheita, joillakin vain on aina yksi ja sama, kuinka mahtavan upeasti oma lapsi tekee kaiken, sitten samalla jotenkin pystytään vähättelemään toisten lasten samat tekemiset?! Olen sanaton...

Jos soitan kaverille ja kysyn, mitä sulle kuuluu, saan vastauksen:

-kiitos hyvää, meidän neiti kääntyi tänään mahalleen ja meidän neiti hymyili todella leveästi. Ja neuvolantäti sanoi, että meidän neiti on niin jäntevä, että harvoin näkee niin jäntevää tyttöä. Meidän neiti onkin kehittynyt niin hyvin minustakin ja meidän neidistä kirjoitettiin neuvolakirjaankin, että jäntevä tyttö. Ja meidän neitiä kehui kaupan kassakin, ettei ole ikinä nähnyt kauniimpaa vauvaa kuin meidän neiti.

Tällaiset tyypit olen jättänyt pois elämästäni. Ei vain jaksa.

mutta jos on KOTONA neljän seinän sisällä sen pienen kanssa, mitä uutta tapahtuisi, muuta kuin lapsen kehitys?

Kyllä ne aivot ja koko keskittyminen vaan virittyy siihen huolenpitoon, ei siinä oikein jaksa miettiä Suomen politiikkaa tai mitä Namibiassa tapahtuu ja onko jossain maailmassa jotain sisällissotaa.

Voihan sitä sitten keskustella jostain telkkariohjelmasta..?

Mutta kun sille äidille ei välttämättä kuulu muuta kuin että on väsynyt ja vittuuntunut, ja sitten se äiti ehkäkuvittelee ettei kukaan jaksa kuunnella tilitystä siitä miten huonosti hänon nukkunut, ja miten väsynyt hän on imettämiseen jne jne jne, niin kertoo sitten mitä kaikkea lapsi on oppinut. Kuvitellessaan että se olisi turvallinen puheenaihe.
Koska siihen omaan elämään ei vain kuulu muuta kuin vauva...

Ja lapsettomat ystävä jotka eivät tät ymmärrä, niin en voivat sitten pysyä poissa, jos eivät pysty suhtautumaan siihen. Varsinkaan jos sen lapsettoman kaverin elämä on sitä vielä että "JA sitten kävin baarissa ja tapasin ihan ihku miehen ja mentiin sen tykö ja pantiin ja nyt en tiedä meinaakose soittaa" ja nämä jutut toistuu joka viikonloppu...

Tämä juuri on hassua. Minulla oli elämässä muutakin sisältöä kuin vauvat. Se on se määrätty naistyyppi, joiden elämä pyörii vauvan ympärillä. Sitten he jatkavat taaperon ympärillä, sitten koululaisen jne..

Ja meillä muillakin on lapsia. Siksi tuntuu joskus tylsältä kun soittaa sille kaverille ja haluais jutella jostain, kuuntelee vain puoli tuntia sitä meidän neidin ylistystä. Näille tyypeille on luonteenomaista vielä se, että kun ovat puoli tuntia papattaneet siitä oman meidän neidin ylivoimaisuudesta, lopettavat puhelun, että siinä olikin kaikki.

He eivät ole tippaakaan kiinnostuneet sen kaverin elämästä, eivätkä edes sen kaverin lapsesta.

Pelkästään se meidän neiti.

Jos ei ole muuta sisältöä kuin meidän neiti äitiyslomalla, kannattais jo hiukan itsekin hätkähtää, että onko jotain vialla.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:47"]

mutta jos on KOTONA neljän seinän sisällä sen pienen kanssa, mitä uutta tapahtuisi, muuta kuin lapsen kehitys?

Kyllä ne aivot ja koko keskittyminen vaan virittyy siihen huolenpitoon, ei siinä oikein jaksa miettiä Suomen politiikkaa tai mitä Namibiassa tapahtuu ja onko jossain maailmassa jotain sisällissotaa.

Voihan sitä sitten keskustella jostain telkkariohjelmasta..?

Mutta kun sille äidille ei välttämättä kuulu muuta kuin että on väsynyt ja vittuuntunut, ja sitten se äiti ehkäkuvittelee ettei kukaan jaksa kuunnella tilitystä siitä miten huonosti hänon nukkunut, ja miten väsynyt hän on imettämiseen jne jne jne, niin kertoo sitten mitä kaikkea lapsi on oppinut. Kuvitellessaan että se olisi turvallinen puheenaihe.
Koska siihen omaan elämään ei vain kuulu muuta kuin vauva...

Ja lapsettomat ystävä jotka eivät tät ymmärrä, niin en voivat sitten pysyä poissa, jos eivät pysty suhtautumaan siihen. Varsinkaan jos sen lapsettoman kaverin elämä on sitä vielä että "JA sitten kävin baarissa ja tapasin ihan ihku miehen ja mentiin sen tykö ja pantiin ja nyt en tiedä meinaakose soittaa" ja nämä jutut toistuu joka viikonloppu...

[/quote]

Säälittävän tylsiä on myös ihmiset jotka alkavat elää lastensa elämää. Jos esimerkiksi lapsi harrastaa hiihtämistä, niin aikuisten kaikki vapaa aika kuluu lapsen kuskaamisessa harrastuksesta toiseen ja kaikki rahat kuluu harrastusvälineisiin. Viikonloput meneekin sitten erilaisissa kisoissa. Lopulta vanhemmat tunkevat itsekin samaan harrastukseen ja ihmettelevät miksi muut vanhemmat eivät tee samoin. Pidetään sitä lapsen elämää kaikista mielenkiintoisimpana ja kuvitellaan ettei muillakaan aikuisilla ole oman elämänsä sisältöä vaan pitäisi alkaa elää vain lapsen elämää. Säälittävää!

Määrittele sitten se naistyyppi?

Mitä kaikkea muuta sinulla oli varsinkin esikoisen aikana? Oliko sinulla mahdollisuus käydä jossain harrastuksessa, imetitkö niin että olit kiinni vauvassa vai opetitko lapset pullolle niin että sinulle jäisi sitä omaa aikaa?

Ja minusta on (anteeksi vain) aika hämärää jos se oma lapsi/omat lapset EIVÄT ole tärkein asia äidin elämässä. Tottakai elämässä on muutaKIN, mutta ei nyt luulis että se on liikaa vaadittua että ihmiset (varsinkin ne joita on kuvitellut läheisiksi ystäviksi) jaksaiviat kuunnella kun itse haluaa puhua siitä mikä on itselleen juuri silloin tärkeintä.

Ja EHKÄ kannattaisi sille ystävälle joskus sitten sanoa että anteeksi, mutta eikö sinulle nyt mitään muuta kulu kuin vauva? JA sen sijaan että valittaa toisen selän takana siitä miten raisttavat ne vauvapuheet on, niin kysyisi että voisiko jotenkin auttaa, niin että se äiti saisi nähdä jotain muuta kuin sitä kotia!

Jos ne ei vaan keksi sun kans mitään puhuttavaa? Oletko itse yrittänyt virittää keskustelua jostakin muusta? Miksi oletat että toinen keksii jotain mielenkiintoista puhuttavaa, keksi itse.

Tai vielä pahempaa. Nämä tyypit luulevat, että kaikki haluavat elää heidän lasten elämää.

terveisin yksi, kuka on kurkkuaan myötenn täynnä tuttavansa kakaran hiihtoharrastusta

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:59"]

Säälittävän tylsiä on myös ihmiset jotka alkavat elää lastensa elämää. Jos esimerkiksi lapsi harrastaa hiihtämistä, niin aikuisten kaikki vapaa aika kuluu lapsen kuskaamisessa harrastuksesta toiseen ja kaikki rahat kuluu harrastusvälineisiin. Viikonloput meneekin sitten erilaisissa kisoissa. Lopulta vanhemmat tunkevat itsekin samaan harrastukseen ja ihmettelevät miksi muut vanhemmat eivät tee samoin. Pidetään sitä lapsen elämää kaikista mielenkiintoisimpana ja kuvitellaan ettei muillakaan aikuisilla ole oman elämänsä sisältöä vaan pitäisi alkaa elää vain lapsen elämää. Säälittävää!

[/quote]

Aina, kun tuttavani on saanut ensimmäisen lapsensa, alkaa se ylpeily siitä kuinka viisasta, hyvää ja terveellistä elämää he viettävät. Jatkuvaa piilokehuskelua sillä kuinka ei polta tupakkaa enää tai käy todella harvoin baarissa, ei polteta tupakkaa autossa kun meillä on nykyään se pikkuneiti ja kuinka mukavia on rauhalliset kotiviikonloput ja lässyn lässyn. Yksikään heistä ei kuitenkaan ole saavuttanut noita terveellisiä elämänmuutoksia ilman sitä paksuksi tulemista. Kukaan näistä tyypeistä ei kuitenkaan näytä ikinä tajuavan sitä että vaikkei minulla lasta olekkaan niin en käy paarissa kaikenaikaa, eikä meillä polteta röökiä autossa ihan meidän aikuisten itsemme takia ja tupakistakin tosiaan pääsin kokonaan eroon ihan ilman raskaaksi tulemista. Jotenkin niin kyllästyttää tuo teidän erinoimaisuutenne ihan vain siksi että tulitte paksuksi.