Lue keskustelun säännöt.
En JAKSA enää kuulla ihmisten lasten kuulumisia! Aina sitä samaa!
18.02.2013 |
Miehen sisko sai vauvan. Ihan kiva. Mutta, nyt kun käymme miehen äidin luona, saamme raportin vauvan tekemisistä: miten se hänen luona käydessään jo seisoo ja hymyilee ja miten se syö jne. Mitä nyt sellaiset alle vuoden ikäiset tekee.
Miehen isoäidin luona kyläillessä samat stoorit: miten se on niin kiltti ja hänen luona käydessään se jo seisoo esineitä vasten ja kyllä se syö hyvin ja se teki sitä ja tätä.
Sitten menemme kylään miehen siskon luo. Ja taas raportti siitä, mitä vauva on tehnyt. Ihan samat jutut!
Ja kun menen ystäväni luo, jolla myös vauva, saan taas kuulla ne samat asiat.
Ihmiset, pyydän! Vaikka se oma vauva on maailman ihanin. Niin tietyn ikäisenä ne kaikki vauvat tekee ihan samaa: syö, kakkaa, konttaa, nousee seisomaan. SIINÄ EI OLE MITÄÄN IHMEELLISTÄ.
Ja pahinta on, että nämä ihmiset ei vaan pysty puhumaan muusta. Vaikka kuinka yrittäisi kääntää juttua johonkin muuhun. Kyllästyttää haaskata aikaa kyläilyyn, kun koko ajan saa kuulla samoja jaarituksia.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:17"]
Aina, kun tuttavani on saanut ensimmäisen lapsensa, alkaa se ylpeily siitä kuinka viisasta, hyvää ja terveellistä elämää he viettävät. Jatkuvaa piilokehuskelua sillä kuinka ei polta tupakkaa enää tai käy todella harvoin baarissa, ei polteta tupakkaa autossa kun meillä on nykyään se pikkuneiti ja kuinka mukavia on rauhalliset kotiviikonloput ja lässyn lässyn. Yksikään heistä ei kuitenkaan ole saavuttanut noita terveellisiä elämänmuutoksia ilman sitä paksuksi tulemista. Kukaan näistä tyypeistä ei kuitenkaan näytä ikinä tajuavan sitä että vaikkei minulla lasta olekkaan niin en käy paarissa kaikenaikaa, eikä meillä polteta röökiä autossa ihan meidän aikuisten itsemme takia ja tupakistakin tosiaan pääsin kokonaan eroon ihan ilman raskaaksi tulemista. Jotenkin niin kyllästyttää tuo teidän erinoimaisuutenne ihan vain siksi että tulitte paksuksi.
[/quote]
Oudot tuttavat sulla =D
Vaikka lastani rakastankin, ja varmasti tulen rakastamaan tätä toistakin jota nyt odota, niin myönnän surutta kenelle tahansa että minulla on ihan kamala ikävä tupakkaa ja baarireissuja, ja varsinkin sitä että saisi nukkua niin pitkään kun haluaisi vapaapäivinä =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lempi sanontani kuuluukin: Kyllä pirihuorastakin voi tulla äiti, eli ei se äidiksi tuleminen ole minkäänlainen saavutus, siihen voi pystyä millainen nainen tahansa..
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:19"]
Ei imettäminen pakota naista neljän seinän sisään. Minulla oli harrastuksia ja säilytin omankin elämäni. Sääli naista, joka luopuu kaikesta kun saa vauvan.
Ja usko tai älä, olisi ollut paljon kivempi vaikka kuunnella kun se kaveri olisi kertonut, että on väsynyt ja kaipaa työelämään tai nauttii kotonaolostaan ja mitä on tehnyt tänään. Mutta kun joillain naisilla se levy alkaa heti veivaamaan: Meidän neiti teki tänään vihertävää kakkaa ja meidän neiti kääntyi mahalleen.
Hei haloo, munki penskat on kaikki kakanneet ja kääntyneet, mutta minun elämässä on ollut muutakin. Luuletteko te todellakin, että se teidän neiti on niin ainutlaatuinen, että sen paskan väri ketään kiinnostaa.
Kohteliasta olisi sen meidän neidin kakankoostumuksen välissä kysyä vaikka, mitä sinulle kuuluu. Mutta ei, kun se levy soi koko ajan: meidän neiti kävi tänään neuvolassa ja kuinka kaupan kassa kehui, että meidän neiti sitä on aivan erityisen kaunis ja ihan kadullakin kaikki kääntyy katsomaan kun meidän neiti on se uppelipuppelipimpsepamseihkupähkypohky.
Kannattaa ihan oikeasti säilyttää se oma elämä ja lukea kirjoja ja kuunnella uutisia ja olla ihan vain kiinnostunut niistä ystävistäänkin. Koska kohta ei ole elämässäsi muuta kuin entiset ystävät ja se meidän neuti
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:02"]
Määrittele sitten se naistyyppi?
Mitä kaikkea muuta sinulla oli varsinkin esikoisen aikana? Oliko sinulla mahdollisuus käydä jossain harrastuksessa, imetitkö niin että olit kiinni vauvassa vai opetitko lapset pullolle niin että sinulle jäisi sitä omaa aikaa?
Ja minusta on (anteeksi vain) aika hämärää jos se oma lapsi/omat lapset EIVÄT ole tärkein asia äidin elämässä. Tottakai elämässä on muutaKIN, mutta ei nyt luulis että se on liikaa vaadittua että ihmiset (varsinkin ne joita on kuvitellut läheisiksi ystäviksi) jaksaiviat kuunnella kun itse haluaa puhua siitä mikä on itselleen juuri silloin tärkeintä.
Ja EHKÄ kannattaisi sille ystävälle joskus sitten sanoa että anteeksi, mutta eikö sinulle nyt mitään muuta kulu kuin vauva? JA sen sijaan että valittaa toisen selän takana siitä miten raisttavat ne vauvapuheet on, niin kysyisi että voisiko jotenkin auttaa, niin että se äiti saisi nähdä jotain muuta kuin sitä kotia!
[/quote]
[/quote]
Ärsyttää tuo miten halveksivalta kuulostaa "meidän neiti". Tiesitkö että ihmisille syntyy myös poikalapsia?
Vai yritätkö sanoa että tyttöjen äidit ovat se naistyyppi jolla ei sitten ole omaa elämää?
Juuri se naistyyppi, kenen elämässä ei ole muuta kuin vauva. Joka ei luota lapsen isään niin paljoa, että antaisi isän hoitaa vauvaa. Ei voi lähteä mihinkään, eikä poistua vauvan luota. Ei harrasta seksiä miehen kanssa enää, koska vauvan pitää nukkua vieressä eihän äiti nyt sellaista.
Ovat juuri sitä naistyyppiä jotka kohta itkevät, kun mies on niin sika, että jätti ja ystävätkään ei pidä enää yhteyttä
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:02"]
Määrittele sitten se naistyyppi?
Mitä kaikkea muuta sinulla oli varsinkin esikoisen aikana? Oliko sinulla mahdollisuus käydä jossain harrastuksessa, imetitkö niin että olit kiinni vauvassa vai opetitko lapset pullolle niin että sinulle jäisi sitä omaa aikaa?
Ja minusta on (anteeksi vain) aika hämärää jos se oma lapsi/omat lapset EIVÄT ole tärkein asia äidin elämässä. Tottakai elämässä on muutaKIN, mutta ei nyt luulis että se on liikaa vaadittua että ihmiset (varsinkin ne joita on kuvitellut läheisiksi ystäviksi) jaksaiviat kuunnella kun itse haluaa puhua siitä mikä on itselleen juuri silloin tärkeintä.
Ja EHKÄ kannattaisi sille ystävälle joskus sitten sanoa että anteeksi, mutta eikö sinulle nyt mitään muuta kulu kuin vauva? JA sen sijaan että valittaa toisen selän takana siitä miten raisttavat ne vauvapuheet on, niin kysyisi että voisiko jotenkin auttaa, niin että se äiti saisi nähdä jotain muuta kuin sitä kotia!
[/quote]
On tosi kurjaa kun ystäväni elämän täyttävät lapset niin ettei hän ole enää kiinnostunut meidän ystäviensä tekemisistä. Olisin vuosi sitten tarvinnut hänen tukeaan kun menetin läheiseni mutta hänellä ei riittänyt kiinnostusta kuunnella niin "tylsää" aihetta kuin suru. Ainoa mikä häntä kiinnostaa on puhuminen 4- ja 2-vuotiaista lapsistaan tai juoruilu jos ystäväpiirissämme jollekin on tulossa ero tai on muita ongelmia parisuhteessa. Hän tekee itsestään ja elämästään maailman navan puhumalla lastenkasvatuksesta, vastavalmistuneesta remontista ja sisustussuunnitelmista. Hänen äitinsä on usein hoitamassa lapsia hänen luonaan miehen ollessa töissä. Kahvipöydässä nämä kaksi ihastelevat kilpaa lapsia ja vieras tuntee todella olonsa kyllästyneeksi joutuessaan keskittymään pelkästään lapsiin koska aikuisten juttuja ei puhuta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:26"]
On tosi kurjaa kun ystäväni elämän täyttävät lapset niin ettei hän ole enää kiinnostunut meidän ystäviensä tekemisistä. Olisin vuosi sitten tarvinnut hänen tukeaan kun menetin läheiseni mutta hänellä ei riittänyt kiinnostusta kuunnella niin "tylsää" aihetta kuin suru. Ainoa mikä häntä kiinnostaa on puhuminen 4- ja 2-vuotiaista lapsistaan tai juoruilu jos ystäväpiirissämme jollekin on tulossa ero tai on muita ongelmia parisuhteessa. Hän tekee itsestään ja elämästään maailman navan puhumalla lastenkasvatuksesta, vastavalmistuneesta remontista ja sisustussuunnitelmista. Hänen äitinsä on usein hoitamassa lapsia hänen luonaan miehen ollessa töissä. Kahvipöydässä nämä kaksi ihastelevat kilpaa lapsia ja vieras tuntee todella olonsa kyllästyneeksi joutuessaan keskittymään pelkästään lapsiin koska aikuisten juttuja ei puhuta ollenkaan.
[/quote]
No joistakin ystävistä vain kasvaa eroon. Se on tätä elämää. Kannattaa vain hyväksyä se, eikä väkisin ylläpitää ihmissuhteita joista ei saa enää mitään iloa.
Minulle on jopa käynyt seuraavanlainen tapaus. Oikea malliesimerkki perusmammasta. Hän sai kaveriporukassa ekana vauvan. Oltiin kyllä jo aika ns, vanhoja, ei mitään teinejä enää. Eli porukka oli 23-26 vuotiaita.
Hän siis sai vauvan ja puhuttiin odotusaikana, että emme jätä häntä yksin ja käymme hänen luonaan ja pidämme yhteyttä, ettei hän mökkihöperöidy.
No vauvan synnyttyä kävimme tietenkin ja ihailimme vauvaa ja istuimme tunteja lattialla ihailemassa kun vauva melkein heilautti mobilea. Heillä ei enää saanut tehdä oikein muuta kuin istua lattialla ihailemassa vauvaa. No, me yritimme ymmärtää ja käydä katsomassa. Seuraava liike oli, että mamma myi miehensä kaikki levyt pois, koska eihän vauvaperheessä enää kuunnella rokkimusiikkia, vaan ihan vain lastenlevyjä. Tämä jo meitäkin ihmetytti ja kaverin mieskin oli aika raivona.
Seuraava liikku oli sitten se, että kaveri kielsi käymästä minua kylässä, koska häiritsen heitä ja heidän perhe-elämää kun he haluavat olla illat kolmisin vauvan kanssa, eikä halua, että kukaan heitä häiritsee.
No eipä sitten käyty. Erohan heillä tuli lopulta ja sitten kaveri itki, että kaikki hänet hylkäsi, kun hän sai vauvan ja kuinka inhottavia olemme, kun emme pitäneet yhteyttä kun hän ekana sai lapsen.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:26"]
On tosi kurjaa kun ystäväni elämän täyttävät lapset niin ettei hän ole enää kiinnostunut meidän ystäviensä tekemisistä. Olisin vuosi sitten tarvinnut hänen tukeaan kun menetin läheiseni mutta hänellä ei riittänyt kiinnostusta kuunnella niin "tylsää" aihetta kuin suru. Ainoa mikä häntä kiinnostaa on puhuminen 4- ja 2-vuotiaista lapsistaan tai juoruilu jos ystäväpiirissämme jollekin on tulossa ero tai on muita ongelmia parisuhteessa. Hän tekee itsestään ja elämästään maailman navan puhumalla lastenkasvatuksesta, vastavalmistuneesta remontista ja sisustussuunnitelmista. Hänen äitinsä on usein hoitamassa lapsia hänen luonaan miehen ollessa töissä. Kahvipöydässä nämä kaksi ihastelevat kilpaa lapsia ja vieras tuntee todella olonsa kyllästyneeksi joutuessaan keskittymään pelkästään lapsiin koska aikuisten juttuja ei puhuta ollenkaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ärsyttää äidit, joiden elämään ei kuulu muuta kuin vauvan kuulumiset.
Sitten huomasin itse olevani samanlainen, kun sain vuosia toivotun lapsen. Elämääni ei tuntunut mahtuvan mitään muuta. Onneksi muistin aiemman ärsytykseni ja jaoin kakka- ja pulauttelujutut vain sisareni, jolla sattui olemaan vauva samaan aikaan, kanssa. Muiden kavereiden kanssa juttelin sitten muusta elleivät erikseen kysyneet vauvasta.
Kun on omiakin lapsia, haluaisi joskus jutella muutakin kuin kuunnella kaverin vauvan erinomaisuudesta, Itse ainakin olisin aikoinaan halunnut jakaa muutakin kuin ne kakkajutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:12"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 12:49"]
Itse en edes pidä lapsista. Mikään ei vituta niin paljoa kun kuunnella omien ystävieni jaarituksia jonkun keskinkertaisen mukelon touhuista. Haluaisin puhua jostain älykkäämmästä aiheesta, mutta se on mahdotonta kun jatkuvasti tulee sitä samaa vauvapaskaa.
[/quote]
Ja mitä ihmettä teet vauva-palstalla?????????
[/quote]
Täällä on joskus mielenkiintoisia keskusteluja. Vauvajutut eivät minua kiinosta. Tämä on sitäpaitsi aihe vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on oikeastaan ihan sama, kuuntelenko toisen pitkää ja seikkaperäistä selontekoa
- lomamatkasta
- viimeöisestä tosi jännästä unesta
- edelliskerran ruokaostoksista
- siitä sairaan hienosta ALE-löydöstä tai muuten vaan jostain vaateretkusta
- polven kummallisesta kiputilasta
- poikaystävä Maken edesottamuksista
- väitöskirjan ja siihen liittyvien julkaisujen etenemisestä
- takkuilevasta tai hienosti etenevästä laihdutuskuurista
- isovanhempien hoitokodin epäkohdista
- lemmikkieläimen söpöilyistä ja veikeistä tempauksista
- sisustussuunnitelmista
- juna- ja bussiaikataulujen kusemisesta lumen vuoksi (ja sen seurauksista)
- auton taka-akselin reistailusta
- tulevan kesän hääjärjestelyistä ja -paniikista
- talonrakennusprojektin mahdottomuudesta
- työpaikan epäkohdista ja hirviötyökavereista
- veroista, puolueista, poliitikoista,
Mikään mainitsemistasi aiheista ei ole raivostuttavan yliedustettuna yleisesti ottaen, muu kuin jonkun lapsi.
Sitä kun kuulee muutamalta tulee hulluksi.
Sellaista tilannetta ei ole että muutama kertoisi aina pitkästi lisäaineista. (Plus ne koskettavat minuakin)
Ei imettäminen pakota naista neljän seinän sisään. Minulla oli harrastuksia ja säilytin omankin elämäni. Sääli naista, joka luopuu kaikesta kun saa vauvan.
Ja usko tai älä, olisi ollut paljon kivempi vaikka kuunnella kun se kaveri olisi kertonut, että on väsynyt ja kaipaa työelämään tai nauttii kotonaolostaan ja mitä on tehnyt tänään. Mutta kun joillain naisilla se levy alkaa heti veivaamaan: Meidän neiti teki tänään vihertävää kakkaa ja meidän neiti kääntyi mahalleen.
Hei haloo, munki penskat on kaikki kakanneet ja kääntyneet, mutta minun elämässä on ollut muutakin. Luuletteko te todellakin, että se teidän neiti on niin ainutlaatuinen, että sen paskan väri ketään kiinnostaa.
Kohteliasta olisi sen meidän neidin kakankoostumuksen välissä kysyä vaikka, mitä sinulle kuuluu. Mutta ei, kun se levy soi koko ajan: meidän neiti kävi tänään neuvolassa ja kuinka kaupan kassa kehui, että meidän neiti sitä on aivan erityisen kaunis ja ihan kadullakin kaikki kääntyy katsomaan kun meidän neiti on se uppelipuppelipimpsepamseihkupähkypohky.
Kannattaa ihan oikeasti säilyttää se oma elämä ja lukea kirjoja ja kuunnella uutisia ja olla ihan vain kiinnostunut niistä ystävistäänkin. Koska kohta ei ole elämässäsi muuta kuin entiset ystävät ja se meidän neuti
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:02"]
Määrittele sitten se naistyyppi?
Mitä kaikkea muuta sinulla oli varsinkin esikoisen aikana? Oliko sinulla mahdollisuus käydä jossain harrastuksessa, imetitkö niin että olit kiinni vauvassa vai opetitko lapset pullolle niin että sinulle jäisi sitä omaa aikaa?
Ja minusta on (anteeksi vain) aika hämärää jos se oma lapsi/omat lapset EIVÄT ole tärkein asia äidin elämässä. Tottakai elämässä on muutaKIN, mutta ei nyt luulis että se on liikaa vaadittua että ihmiset (varsinkin ne joita on kuvitellut läheisiksi ystäviksi) jaksaiviat kuunnella kun itse haluaa puhua siitä mikä on itselleen juuri silloin tärkeintä.
Ja EHKÄ kannattaisi sille ystävälle joskus sitten sanoa että anteeksi, mutta eikö sinulle nyt mitään muuta kulu kuin vauva? JA sen sijaan että valittaa toisen selän takana siitä miten raisttavat ne vauvapuheet on, niin kysyisi että voisiko jotenkin auttaa, niin että se äiti saisi nähdä jotain muuta kuin sitä kotia!
[/quote]