Ero tulossa - kummalle lapsi?

Ei kai oman lapsen kasvattaminen ja hänestä huolehtiminen ole velvollisuus, vaan oikeus! Etkö halua elää lapsen rinnalla, nähdä hänen kasvavan, tarkastaa läksyt, viedä harrastuksiin...



Se, että miehesi ei tähän asti ole em. asioihin osallistunut ei todellakaan ole hänelle mikään onni - päin vastoin.. hän on jäänyt todella paljosta paitsi.



Tämä on tyypillinen tilanne (siis jos kyseessä on tositilanne;) ja esimerkki siitä, kuinka vanhemmat kostavat toisilleen lapsen kautta ymmärtämättä sitä, että tekevätkin hallaa myös itselleen. Kaikki siis kärsivät, sillä KUKAAN EI VOI OLLA VOITTAJA, jos äiti eikä isä halua osallistua lapsen elämään, olipa veruke sitten mikä tahansa.

kasvatetaan puoliksi. Ymmärrän ap:n ongelman. Homma ärsyttäisi minuakin suunnattomasti.

Älä välitä noista edellisistä vastaajista. Niissä vaan " juhlitaan" äitimyyttiä ja kannustetaan kaksinaismoraaliin.



Mä olen itse ollut kanssa reissutyössä, kun nuorin lapsistani oli 1v 2kk. Matkasin maailmalla kerrallaan suunnilleen kaksi viikkoa ja sitten saatoin olla viikon kotona jne-jne. Mies oli sillä ajalla noin vuoden osaksi virkavapaalla ja osaksi töissä. Se vuosi oli perheemme pelastus. Vihdoinkin mies tajusi mitä on olla lasten kanssa yksin ja kuinka paljon pitää joustaa. Nyt olemme onnellisempia kuin koskaan. Olemme mieheni kanssa tasavertaisia kasvattajia. Ja hänen suhteensa lapsiin on hyvin läheinen.



Lapsille se oli " normaalia" . Ei heille mitään ongelmia siitä jäänyt. He tiesivät aina mikä tilanne on- äiti on töissä ja tulee kotiin silloin.

Onneksi mieheni on täydellinen isä ja kasvattaja.



Eli, yritä keskustella miehesi kanssa. Kyllä se siitä.

Jos lapsella olisi kotona isä, kyllä sinä voisit tehdä töitä viikolla. Vastasin aiemminkin ja luulin että teille on tosiaan tulossa ero ja kumpikaan teistä ei halua lasta.



Nythän sinä haluat sekä lapsen että työn, mikä miehille on itsestäänselvyys mutta josta naiset joutuu taisteleen koko matkan. Kyse ei näytä olevan ettetkö tietäisi mitä haluat, vain siitä saatko miehenkin tajuaan sen. Minä jouduin tosiaan ilmoittamaan eteisessä kassit kädessä että en tarvitse enää sinulta mitään, kiitos näistä vuosista, ennen kuin mies tajusi että ehkä vaimonkin tarpeisiin ja uraan pitäisi panostaa. Toivottavasti teillä ei tarvitse mennä siihen asti.

Tulee kerran päivä, kun lapsesi on iso. Älä ihmettele, jos sinulla ei tule olemaan lämpimät välit hänen kanssaan. Tiedätkö, kuinka suuri shokki lapselle on avioero. Avioerolapsena voin sanoa, että silloin kaikki romahtaa, vaikka itsekään en sitä koskaan ulospäin näyttänyt. Siinä tilanteessa, jos lapsi tajuaa, että kukaan ei halua häntä ja pidä tärkeänä ja vakuuta, että kyllä tästä selvitään, niin aikamoista vakavaa vauriota siinä lapselle tehdään. Kenties peruuttamatonta. Ap, suoraan sanoen olet itsekäs. Mieti, jos itse olisit lapsen asemassa. Sanat rakkaudesta eivät merkitse mitään, jos teot puhuvat vastaan. Olet lapsen tehnyt, rakasta häntä. Toivottavasti ymmärrrät kuinka tärkeä hän on ennenkuin häntä ei enää ole elämässäsi.

Anna lapselle rikas elämä ja kokemusta muualta maailmasta. En voisi itse muuta ajatella kuin, että lapsi mukaan.

kivasti sanottu omasta ainutlaatuisesta lapsesta..



pliiis, pakko olla provo, joohan??

Just joo. Ja jos ap sen tekisi, niin nämä samat vouhkaajat täällä saisivat vettä myllyyn kun ap " riepottaa lasta maasta toiseen" jne.