Mikä teillä on syynä siihen ettet mieluusti ota vieraita kylään?

Kutsun siis kyllä mielelläni ihmisiä meille kylään, mutta minulle on tärkeää että pystyn kontrolloimaan olosuhteita paljon. On aivan kamalaa jos joku tunkee kylään lyhyellä varoitusajalla, silloin tuntuu kuin se olisi lähinnä vihamileinen hyökkäys mun kotipesääni. Jos taas saan itse kutsua ja määritellä ajan, niin voi olla todella ihanaa kestitä samoja ihmisiä 10 tuntia. On kyllä myös sanottava että en tykkää yövieraista. Vielä hirveämpää on joutua itse olemaan yökylässä, se on musta oikeasti todella ahdistavaa. Ahistavinta tietysti vihamielisessä tilanteessa, esim. anoppilassa, mutta ei kovin mukavaa myöskään ystävällisen ystäväperheen vieraana. Toivon voivani lähteä kotiin illan loputtua.

Nukun aina huonosti vieraissa paikoissa.

Ottaa tosi rankasti päästä, kun naapurin rouva ryysää kylään, kun näkee minun tulevan autolla kotiin. Eli hän kyttää ikkunasta, koska tulen. Rankan työpäivän päälle en todellakaan jaksaisi heti sisään päästyäni kuunnella juoruja muista naapureista ja hänen työkavereistaan, joita en tunne. Hänelle on aina keitettävä kahvit. Tarjoilusta en ota stressiä. Jossain vaiheessa vierailua hän aina kysyy: "Oletko lihonut?" Olen alkanut vastata hänelle, että olen, vaikken olisikaan. Siihen hän ei ota kantaa. Jos vastaan, että en, hän pokkana kertoo, miksi hänen mielestään näytän lihoneelta, tyyliin "noi housut ei ole ennen ollu sulle noin tiukat". Itse hän on anorektisen laiha. Joskus laitan oven lukkoon kotiin tultuani, jos edellisestä vierailusta alkaa olla viikko, koska silloin häntä voi jo odottaa. Istun vaikka pimeässä kotona, ettei tarvitse päästää häntä sisälle. Joskus koira on paljastanut minut haukkumalla, mutta en jaksa välittää. Tämä vieras on saanut minut välttelemään ketään vieraita.

Ottaa tosi rankasti päästä, kun naapurin rouva ryysää kylään, kun näkee minun tulevan autolla kotiin. Eli hän kyttää ikkunasta, koska tulen. Rankan työpäivän päälle en todellakaan jaksaisi heti sisään päästyäni kuunnella juoruja muista naapureista ja hänen työkavereistaan, joita en tunne. Hänelle on aina keitettävä kahvit. Tarjoilusta en ota stressiä. Jossain vaiheessa vierailua hän aina kysyy: "Oletko lihonut?" Olen alkanut vastata hänelle, että olen, vaikken olisikaan. Siihen hän ei ota kantaa. Jos vastaan, että en, hän pokkana kertoo, miksi hänen mielestään näytän lihoneelta, tyyliin "noi housut ei ole ennen ollu sulle noin tiukat". Itse hän on anorektisen laiha. Joskus laitan oven lukkoon kotiin tultuani, jos edellisestä vierailusta alkaa olla viikko, koska silloin häntä voi jo odottaa. Istun vaikka pimeässä kotona, ettei tarvitse päästää häntä sisälle. Joskus koira on paljastanut minut haukkumalla, mutta en jaksa välittää. Tämä vieras on saanut minut välttelemään ketään vieraita.

:D :D :D

,joille saa olla oma itsensä ja oman kodin arki saa näyttäytyä kaikessa rosoisuudessaan.



Inhoan suorittamista, esittämistä ja pätemistä.



Siksi en halua sellaisia vieraita, joille pitää jotenkin yrittää esittää toisenlaista (jollain tavoin hienompaa) kuin on.



Kaikki eivät myöskään ymmärrä erityislapsemme tilannetta, ja tämä jo rajaa ihmisiä pois.

Pelkään koko ajan yllätysvieraita. Jos ilmoitetaan vähintään 30min etukäteen, ehdin raivata edes pahimmat.



Toisaalta ei mua haittaa sotku kavereiden luona, sehän on vaan elämää... Omalla kohdalla se kuitenkin hävettää.



Toinen syy on se, että mulla ei koskaan ole jemmassa mitään kahvilla tarjottavaa.



Muuten otan kyllä mielelläni vieraita vastaan, yllätysvierailuista en vaan kauheasti ilahdu.

En vaan jaksa ihmisiä meillä. Tykkään poiketa itse kylässä, saan itse määritellä vierailun keston. En jaksa suurperheistä lähtevää meteliä, haluan huomioida yhden lapsen kerrallaan.. Meidän eläinten hyvinvointi tuottaa päänvaivaa, kun ei millään ymmärretä miksei poneille/kaneille/lampaille jne saa antaa sankotolkulla herkkuja. Vahtiviettiset paimenkoirat paimentaa läkähdyksiin saakka pikkupilttejä pihalla.. Ja kun koirat on työkoiria,rasittaa sadannen kerran sanoa: ei, niiden kanssa ei leikitä.. Jne.

Kokkaan ja leivon mielelläni ja kotikin on siisti ja ihana. Mut mä vaan en jaksa ihmisiä kotonani!

tunnen hyvin ja joiden kanssa voimme kahvitella vaikka keskellä kaaosta. En jaksa stressata hyvien kavereiden vierailusta, he ymmärtävät vaikka kämppä on sekaisin ja remontoimatta ja ovatkin siksi aina tervetulleita.

osittain se, että lapsuudenkodissa ei juuri koskaan käynyt vieraita. En siis ole oppinut tapaa pyytää kyläilemään. Pikku hiljaa olen yrittänyt opetella, mutta mieluummin menen itse kylään. Stressaan myös tarjoilusta. Lisäksi olen suuri siisteyden ystävä ja ärsyttää kun varsinkin lapsiperhe vierailujen jälkeen pitää siivota lattialta muruset ja lasipinnoilta sormen jäljet.

Minusta on kauheeta mennä johonkin vaikka sukulaisiin kylään kun jo sisälle mennessä huomaa, ettei meidän tuloon ole mitenkään varuduttu vaikka olemme sopineet ajan koska tulemme.Jonkinlainen vieraanvaraisuus puutuu.

Tiskipöytä on täynnä tiskejä, käärimätömät pyykit olkkarin sohvalla eli yleisilme on sellainen, että alanko minä nyt tässä tiskaamaan ja silittämään vaatteita.

Jokainen talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan ei näissä pidä paikkaansa.

Eikö se nimenomaan pidä paikkaansa. Talohan elää tavallaan, jos ei teitä varten erikseen hopioita kiillota ja piiraita leivo. Eikö riitä, että ovat kotona, kun tulette.

Vieraiden viihdyttäminen lykkää aina jotain tekemistä, jonka haluan saada valmiiksi. Sellainen harmittaa ja hermostuttaa. Vapaa-aikaa on ylipäätään aika vähän kun kokopäivätyön ohella hoidan sairaan omaisen asioita lähes päivittäin.

Kesällä laitoin grilliruokia ym., olen hyvä kokkaamaan. Pariskuntia oli yövierainakin, se oli silloin ok. Itse en ole koskaan tykännyt "nukkua vieraissa".



Nyt kun on lapsia, en todellakaan kaipaa meille juuri ketään. Nopealla iltapäivä- tai iltavierailulla meillä käy lasten kummeja tai sitten käymme yhdessä ravintolassa.



Ja aina ennen oli niin, että meillä kyllä vierailtiin, mutta meitä ei kutsuttu juuri minnekään. Nyt sitten kukaan ei kutsu.



Minua ei haittaa. Viikonloppuna priorioisin perheen yhteistä aikaa.

olen jo ihmetellyt viime aikoina, mikä mussa on vialla kun en haluaisi meille vieraita. ja itsekin alan olla huono lähtemään yökylään mihinkään. en ole mielestäni mitenkään epäsosiaalinen ihminen mutta kun on monta lasta, elämä tosiaan tuntuu tarpeeksi täydeltä ja kiireiseltä muutenkin. olkaamme siis kaikki rauhassa kodeissamme ja jätetään ylimääräiset vieraat kutsumatta!

Pitkät työpäivät, mies reissutyössä, lapsen harratukset - arki on yhtä hitsin rumbaa. Sitten kun saadaan olla ihan vaan kotona keskenämme niin en kyllä halua tänne yhtään ketään.



Lapsen kavereita toki käy alvariinsa, mutta omia ystäväni - varsinkin jos tuovat lapset mukanaan - en jaksa työviikon päätteeksi enää tavata, saati sitten jotain tarjottavaa vääntää.



Meillä on aina ihan "perussiistiä" joten sen puolesta saisivat tulla.



Ja en kyllä tykkää myöskään vierailla muiden perheiden luona viikonloppuisin (arkisin ei ole aikaa), toki synttärit yms. ovat sitten ihan eri asia.



Tapaan ystäviäni sitten ihan muissa kuin kyläilyn merkeissä eli en kuitenkaan ole ns. erakkoluonne.

Aah! Ihana kuulla etten ole ainut "epäsosiaalinen". Kertokaahan vielä miten olette saaneet ikuisuuden viipyvät vieraat lähtemään (jos joku siinä on onnistunut)? olen myös miettinyt että mitä ihmettä tuonkaltaisten vieraiden päässä mahtaa liikkua?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:35"]

Aah! Ihana kuulla etten ole ainut "epäsosiaalinen". Kertokaahan vielä miten olette saaneet ikuisuuden viipyvät vieraat lähtemään (jos joku siinä on onnistunut)? olen myös miettinyt että mitä ihmettä tuonkaltaisten vieraiden päässä mahtaa liikkua?

[/quote]

Mä en saakaan ikuisuusvieraita lähtemään. Se alkaa olla ihan kauheeta kahden tunnin jälkeen. Mua särkee päätä ja pitäisi olla kohtelias ja kuunnella, mutta tekisi mieli jo kirkua. Haluaisin päästä huokaisemaan ja rentoutumaan, mutta ei. Olen kireä kuin viulunkieli. Ihme, ettei vieraat jo huomaa ja ala tuntemaan itseään ei-halutuiksi. Jaksan juuri sen kaksi tuntia vieraita, sitten ei yhtään. Tosiaan, en voi ymmärtää miksi ihmeessä jokut jäävät koko illaksi. Eikö siinä tule jo nälkä tai ala olla muita kotihommia tehtävänä. Mun kummi on just sellainen, että istuu koko illan ja puhuu koko ajan.

Jännitän niin kovasti, että viikkoon ennen vieraiden tuloa en saa nukuttua ja saan paniikkikohtauksia.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 08:48"]

Olen vaan epäsosiaalinen siviilissä (työni asiakaspalvelua joka tyhjentää akkuni tehokkaasti). Lisäksi minulla on OCD ja paniikkihäiriö jonka yritän salata maailmalta, jos tulee kotiini niin tajuaa asian heti (Sairaalloinen siisteys).

Olen neuroottisen siisti ihminen ja vieraat sotkevat ja meluavat liikaa. Se ei vaan ole sen arvoista.

Kotini on linnani, antakaa mun olla rauhassa.

Kylässä käyminenkin on tosi vaikeaa koska sotku vaivaa minua liikaa, teen paljon töitä itseni kanssa etten alkaisi siivoamaan. Koirat yms. hirvittää minua, samoin muiden ihmisten lapset.

Jos joku kehtaisi yrittää meille yllätysvierailulle, ajaisin kaulimen kanssa tiehensä moisen moukan ;)

[/quote]

Älä käsitä väärin, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Miten neuroottinen siisteys ilmenee arjessa? Siivoatko päivittäin? Entä työssä? Kuulisin mielelläni lisää, sillä aiheena se kiinnostaa minua kovasti. En itse ole neuroottisen siisti, mutta haluaisin, että meillä olisi aina todella siistiä. Pahaksi onnekseni olen naimisissa laiskimuksen kanssa, joka ei IKINÄ palauta tavaroita paikoilleen. Tämä on jopa hiertänyt avioliittoamme pahoin. Lapsen sotku ei haittaa, mutta lapsi kerääkin lelunsa pois aina kun muistaa. Isänsä ei yksinkertaisesti näe eikä tajua.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:35"]

Aah! Ihana kuulla etten ole ainut "epäsosiaalinen". Kertokaahan vielä miten olette saaneet ikuisuuden viipyvät vieraat lähtemään (jos joku siinä on onnistunut)? olen myös miettinyt että mitä ihmettä tuonkaltaisten vieraiden päässä mahtaa liikkua?

[/quote]

Mä en saakaan ikuisuusvieraita lähtemään. Se alkaa olla ihan kauheeta kahden tunnin jälkeen. Mua särkee päätä ja pitäisi olla kohtelias ja kuunnella, mutta tekisi mieli jo kirkua. Haluaisin päästä huokaisemaan ja rentoutumaan, mutta ei. Olen kireä kuin viulunkieli. Ihme, ettei vieraat jo huomaa ja ala tuntemaan itseään ei-halutuiksi. Jaksan juuri sen kaksi tuntia vieraita, sitten ei yhtään. Tosiaan, en voi ymmärtää miksi ihmeessä jokut jäävät koko illaksi. Eikö siinä tule jo nälkä tai ala olla muita kotihommia tehtävänä. Mun kummi on just sellainen, että istuu koko illan ja puhuu koko ajan.

[/quote]

haluaisin myös tietää koska suorapuhe ei todellakaan auta "pitäis syödä ja mennä suihkuun" "juu otahan ruokaa ootki vähä laihtunu" suihkusta ei ees puhuta "väsyttää kohta voisin mennä nukkumaan"

"mun veli osti uuen sängyn viime viikolla saa kuulemma hyvät unet"

"haluaisin olla yksin moikka"

tunnin päästä tulee 200 viestiä mikä vaivaa mikä on hätänä olenko vihainen ja suuttunut ja jaja....ei hitto ne tyypit on ihan mahottomia!

Joskus nuorempana kutsuin ihan mielelläni vieraita. Se oli sitä aikaa, jolloin tarjoiluksi riitti vielä kuppi teetä tai kahvia ja joku suolapala tai pulla tilanteen mukaan. Kun sitten tyyli muuttui, piti ollakin hienot päivälliset monine ruokalajeineen ja viineineen ja booleineen, minä en enää kutsunut juuri ketään. Olin silloin asuntovelkainen eikä ollut sen enempää varaa kuin kykyäkään valmistaa moisia tarjoiluja. Jos sunnuntain päiväkahvi riitti, niin kutsuin.

Yövieraita en ole oikeastaan kutsunut koskaan, sillä asunto on pieni enkä pysty tarjoamaan vieraalle rauhallista yösijaa. En myöskään mene itse mielelläni yökylään, sillä vieraassa paikasa en juuri nuku lainkaan ja valvomisen seurauksena alkaa vessassa juokseminen. Kotona se ei häiritse, mutta kylässä se on epämiellyttävää. Lisäksi olen illantorkku ja aamuvirkku. Herään usein kuuden maissa. Mutta entäpä kun isäntäväki vetelee hirsiä kymmeneen. Ei kiva. Oma sänky on aina oma sänky.

Vieraat on periaatteessa, ei aina, ok, yövieraat usein ei.

Ollaan keski-ikäisiä. Yöllä käyn veskissä monta kertaa ja kuorsaan. En haluaisi häiritä, joten itse en oikein halua mennä vieraaksi minnekään... Ja kun on tutuilta kuullut, miten he häiriintyvät yöllä (hotelleissa, kerrostaloissa...) jos mistäkin triviaalista paskasta (naapurin musiikin kuuntelusta), niin arvaa, olisko kivaa heitä nähdä yökylässä...

Sitten hienostelu ruuan suhteen. Meillä syöt sitä jauhelihaa ja olet tyytyväinen saatanan vegaani!

Lemmikit. Vannon, että jos yksikin elukka ylittää meidän kynnyksen, niin se löytyy pian lautaselta.