kuinka moni myöntää että ensirakkaus ei ole unohtunut??

Olen naimisissa ensirakkauteni kanssa. Teini-ikäisenä oli pitkäänkin kestäneitä ihastuksia, mutta en koskaan kokenut sitä rakkaudeksi. Olen vain yhdelle miehelle sanonut rakastavai ja vain hän on sanonut minulle: minä rakastan sinua. 

Mitä jos tuntuu, että se ensi rakkaus olikin se oikea?

Näen edelleen unia hänestä. Mietin millaista aikaa silloin nuorena elettiin. Siitäkin jo kohta 10v. Se tunne oli aivan jotain erilaista kun tähän mennessä..

Minulla samanlaisia kokemuksia.

Olen mielettömän onnellinen aviomieheni kanssa, rakastan häntä ja tiedän järjelläkin, että hän on paras mies minulle ja meille tulee hyvä elämä.

Mutta välillä, jos on huono tilanne tai fiilis, mietin kyllä, millaista olisi olla ensirakkauden kanssa. Olimme yli kolme vuotta yhdessä yli parikymppisinä. Välillä seuraan (stalkkaan!) hänen elämäänsä ja mietin, millainen vaimo ja lapset hänellä on - ja mitä jos siinä olisinkin minä.

Helpottavaa, että en ole ainoa tällaista ajatteleva!

Minulla samanlaisia kokemuksia.

Olen mielettömän onnellinen aviomieheni kanssa, rakastan häntä ja tiedän järjelläkin, että hän on paras mies minulle ja meille tulee hyvä elämä.

Mutta välillä, jos on huono tilanne tai fiilis, mietin kyllä, millaista olisi olla ensirakkauden kanssa. Olimme yli kolme vuotta yhdessä yli parikymppisinä. Välillä seuraan (stalkkaan!) hänen elämäänsä ja mietin, millainen vaimo ja lapset hänellä on - ja mitä jos siinä olisinkin minä.

Helpottavaa, että en ole ainoa tällaista ajatteleva!

Ollaan vielä yhdessä ensirakkauden kanssa, jo 11v takana. On tää ihanaa, aina kuin satua ja unelmaa! Not! Välillä on tylsää, välillä kiihkeetä ja välillä riitoja. Nauretaan sille kuinka erilaisia, aikuisia ja tylsiä kohta kolmekymppisiä ollaan verrattuna siihen kuinka teinejä joskus oltiin. Mies on oikeasti mun toinen puolisko, ollaan kasvettu yhdessä ja rakennettu elämä asuntolainoineen. Kuulostaa sinisilmäiseltä mutta niin kuulostaa teidän haikailutkin...

Vaikea unohtaa, kun olen herännyt hänen vierestään joka aamu viimeiset 17 vuotta <3

Ajattelen häntä edelleen vaikka onkin jo kuollut. Tuskin tulen koskaan häntä unohtamaan.

Joo, ei ole unohtunut. Tuossa se makaa sohvalla, juo olutta ja piereskelee.

Toiset sanoo, että unohtuu kun on tarpeeksi aikaa kulunut. Siitä on kulunut 9 vuotta kun erottiin. Vieläkin joskus muistelen häntä. Joskus hyviä aikoja, joskus huonoja aikoja. Mietin mitä hän tekee, miten hän elää, onkohan hänellä vaimo ja lapsia. En ole halunnut etsiä häntä facebookista tai stalkata. Parempi kun ei avaa vanhoja haavoja.

Olen onnellisesti naimisissa ja minulla on lapsia. Nykyinen mieheni on miljoona kertaa parempi kuin ensirakkauteni oli. Nykyiseni rakastaa minua sellaisena kuin olen eikä yritä muuttaa minua. Hän on fiksu ja kiltti mies. Silti sitä joskus miettii millaista elämä olisi ensirakkauden kanssa.

Kyllä edelleen muistelen ensirakkauttani lämmöllä :) Se oli ihanaa aikaa, mutta kuuluu menneeseen - kasvoimme erillemme, eikä sitä enää voisi edes saada takaisin, mitä meillä joskus oli. Olen tyytyväinen nykyisen mieheni kanssa, ja häntä rakastan nyt :)

Ensirakkaudet ovat unohtuneet aikoja sitten, toivoisin ettei olisi niin paljon näitä nykyisiä rakkauksia :)

Eikai se unohdu koskaan. Toisinaan ikävä tulee.

Eihän se unohtunut ole, mutta en sen perään haikaile enää. Olihan se ihanaa aikaa, mutta lopulta ei vaan toiminut. Lämmöllä muistelen.

Ei ole unohtunut ja en usko että unohtuu koskaan. Olimme yhdessä 6 vuotta ja erosta on aikaa nyt jo sitä enemmän. On toki ollut uusia suhteita tuon jälkeen, mutta ei, mikään ei vaan tunnu yhtä oikealta. Hän on elämäni rakkaus.

Siinä viidenkympin korvilla rupeaa unohtumaan. Kysykää vaikka vanhemmilta ihmisiltä. 

Itse en oikein ymmärrä tällaista ensirakkauden romantisoimista ja korostamista. Etenkin jos ensirakkaus on ollut teininä tai joskus parikymppisenä. Ainakin minulla on nimenomaan aikuisena koetut rakastumiset ja suhteet olleet paljon voimakkaampia, merkityksellisempiä ja syvempiä. Ei ensirakkauskaan unohtunut ole, mutta se on vain hyvä muisto - ja yksi muisto menneisyydestä. Ihan yhtä lailla "taikaa" ja romantiikkaa on ollut aikuisiän suhteissa.

Unohtuneita ovat, en edes koko nimeä muistanut kun yhtenä päivänä taannoin mietin keitä kaikkia olen joskus deittaillut.

en ole koskaan ensirakastunut

Ei ole unohtunut teinirakkaus,muistelemme lämmöllä niitä aikoja ja olemme edelleen somessa kavereita.

t. N.64 v.

Kyllähän sen muistaa kuka vei neitsyyden tai kenelle ekana antauduin, ajattelin että tää ei oo oikea mutta menkööt jo, olin lähes 22v . Olin aika ujo ja onneksi poikkis oli kunnollinen.