Lue keskustelun säännöt.
kuinka moni myöntää että ensirakkaus ei ole unohtunut??
08.09.2011 |
eli kaipaako/muisteleeko joku ensirakkauttaan? sitä joka tuntui niin oikealta..ja nyt jo sadulta..mulla esim oma mies ja olen tyytyväinen..mutta joskus yksinäisinä hetkinä muistan tuon tunteen kun kaikki oli niin..jotenkin hyvin.vai onko mulla vaan ongelmia...onko tämä "ensi rakkauden kaipuu" oikeasti merkki siitä että en ole OIKEASTI onnellinen tämän hetkisessä suhteessa..teenkö virheen jos meen naimisiin jos en voi olla varma? mutta en voi saada koskaan ekaa miestäni takaisin..joten pitääkö siis vaan tyytyä toiseksi parhaaseen???
Kommentit (45)
Joo. Itsekin naimisissa ja lapsia, ajattelen usein ensirakkautta. Välillä myös mietin päädytäänkö vielä vanhuksina yhteen. Sielunkumppani hän on, ja haluaisin läpi elämän pitää häneen yhteyden. Puolisoksi ei ehkä silti osuvin. Rakastan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43 vuotta siitä, kun viimeksi ensirakkauteni tapasin. Eipä tule kovin usein edes muistettua hänen olemassaoloaan. Enkä kyllä tiedä elääkö ylipäänsä vielä ja missä ja mitä hänelle kuuluu.
Myönnän, että ensirakkauteni oli unohtumaton. Kaikki oli uutta, kumpikin oltiin toisillemme ensimmäiset eikä niin nuoriakaan enää oltu. Joskus mietin, mikä olisi tilanne nyt, jos hänkin olisi halunnut naimisiin ja lapsia. Kaikella on kai tarkoituksensa. En romanttisessa mielessä häntä ole koskaan eron jälkeen kaivannut, mutta kaunis muisto jäi. Elämämme oli kokonaisuutena hyvää.
seukattiin n 2,5 v kunnes tapasin todella Rakkauden ja vielä suuremman rakkauden kolmannen kanssa, lapsen sain, kiitos.