Mua on jäänyt vaivaamaan yksi juttu päivähoitokeskusteluista.

ekat 2 viikkoa itki aina, kun lähdin, sen jälkeen ei kertaakaan. Nyt on tasan vuoden vanhempi. Eli onko tässä nyt meidän kiintymyssuhteessa vikaa, kun lapsi juoksee iloisesti päiväkotiin eikä jää parkumaan perääni? Eikö se yhtään voisi kertoa siitä, että lapsi on SOPEUTUNUT päiväkotiin, VIIHTYY siellä (vaikka olisikin tietty kaikista mieluiten kotona) ja on äidin ohella KIINTYNYT myös hoitajiinsa ja kavereihinsa?

Vierailija:

itkeä äidin perään. Jokin siinä ihan oikeasti mättää, jos alle 3-vuotias vain huikkaa " heippa!" päiväkodin portilla.

Tämä oli syksyllä. Poika itki koko VUODEN JOKA PÄIVÄ aina päiväuniin asti. Jossain vaiheessa pk-tädit vähän kyllästyivät, kun tätä yhtä lasta olisi pitänyt kantaa aina päivän ensimmäiset 4 tuntia, jotta ei olisi kollottanut täyttä häkää.



Mutta sitten kun poika alkoi olla 3v ja hän kävi hoidossa vain muutaman kerran viikossa, häntä alkoi nähdä hymyilevänäkin.

Eikähän toi kiintymyssuhdejuttu koske enemmän niitä, joitten lapsi ei ollenkaan muka itke. Heti ekasta tai viimeistään tokasta päivästä on niin mahtavaa että.

KArkeasti ottaen alle 3-vuotias tarvitsee vanhempiaan..mutta hoitopaikat ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, hoitotädit ovat erilaisia, hoitopäivien pituus viahtelee eri lapsilla...lista on loputon. Lapsen " viihtymiseen" vaikuttaa siis moni seikka

ole, mutta onhan kotonakin känkkäpäiviä.



Mun lapsen kiintymyssuhde on varmaan jotenkin vaurioitunut, kun hänelle minun (äidin) lisäksi myös isä on tosi tärkeä, samoin vaari ja mummu ja vielä perhepäivähoitaja ja lapset siellä.



Neljän vko:n lomalla 2 vuotias puhui joka ikinen päivä hoitajastaan ja muista lapsista. En mielestäni huijaa itseäni, kun sanon, että lapsi rakastaa hoitajaansa.



Se pitää kyllä myöntää, että varahoidossa päiväkodissa ei viihdy aivan niin hyvin. Siellä kuulemma tulee päiväunia ennen joskus pieni itku äidin perään.

aktiivisille ja herkille lapsille levottomuutta ja ylivilkkautta - aivot kehittyvät kolmen ikävuoden aikana merkittävimmin ihmisen elinkaaren aikana joten nuo muutokset ovat aika suuntaa-antavia ihmisen koko loppuelämälle. Lapsi voi kokea liiaan suurta stressiä, ja sekin muuttaa aivojen synapsiyhteyksiä ja voi siten aikaansaada kroonisen stressireaktion ja yliherkän stressivasteen - ihmisestä siis tulee stressiherkkä " isompana" mikä vaikeuttaa opiskelua ja työelämässä pärjäämistä. Alle kolmivuotiaalle soveltuu tutkimusten mukaan alle 7 hengen ryhmässä olo, joten päiväkotien 12 ryhmät ovat siksi liikaa.



Ja tämä oli siis vain yksi asia, miksi päivähoito ei ole yhtä suositeltavaa alle 3-vuotiaalle kuin kotihoito (perhepäivähoitokin on siis parempi vaihtoehto - tosin kiintymyssuhteelle kotihoito on se ykkönen).

Pienempi haluaisi olla vielä kotona,mutta ei ole varaa tavallisella duunarilla olla kotona ilman taloudellista tukea.

keskusteluista yksi 2-3-vuotias poika tänään hiekkiksellä. Se istui siellä leikkimässä ja sitten sen pää vaan yhtäkkiä painui ja se rupesi itkemään. Perhepäivähoitaja huomasi onneksi ja meni hakemaan pojan kädestä luokseen. Jotenkin mun kyllä silti kävi sääliksi sitä pikkumiestä :´(. Tuli mieleen että olikohan vähän aikaa sitten aloittanut hoidossa. Voihan olla että siinä lähellä pyörivä 1 v sanoi sille jotain ja se jotenkin säikähti, mutta eikö lapsi siinä tilanteessa pyri poispäin. Ei vaan istu lysyssä ja itke? Mun pitäis itsekin päättää samanikkäisen hoitoonlaitosta ja jotenkin niin herkistää nämä.

Ja kaikki on todellakin mennyt loistavasti, lapsi ei ole itkenyt perääni eikä edes juuri kysellyt. Lapsemme puhuu jo sujuvasti, hänen kanssaan keskusteltiin asiasta useita kuukausia ennen päiväkodin aloitusta, leikittiin pihalla jo kuukautta ennen ja aloitettiin yhdessä tutustuminen kaksi viikkoa ennen hoidon aloitusta. Lapsi pitää hoitotädeistä paljon ja on innoissaan kavereista. Hän tietää, että aamulla äiti vie hoitoon ja iltapäivällä unien jälkeen äiti tai isä tulee hakemaan. Lapsi on käynyt ennen hoitoon menoa kerhoissa yms. yhdessä äidin kanssa, mutta ei ole ollut muiden kuin äidin tai isän hoidossa kuin muutaman tunnin koko elämässään, ei esim. yhtään yötä. Joka väittää, ettei meillä ole hyvää kiintymyssuhdetta, on todellakin totaalisen väärässä.



Nythän pitää sitten muistaa, että jos lapsi jää itkemään, niin päiväkodin henkilökunta sanoo aina, että tämä on täysin tervettä, lapsi osoittaa kaipaavansa äitiään, koska suhde on hyvä jne. Jos taas lapsi ei itke, niin päiväkodin henkilökunta sanoo, että lapsella on perusturvallisuus niin hyvin kunnossa, että hän uskaltaa luottaa siihen, että äiti ja isä palaavat. Jos lapsi on kokopäivähoidossa 5 pv/vko, niin sanotaan että on hyvä että lapsella on samanlaiset päivärutiinit. Jos taas lapsi on harvemmin hoidossa, niin sanotaan että tämä on hyvä, lapsi tarvitsee mahdollisimman paljon lepopäiviä. Valehdellaanko siis päiväkodissa? Ei todellakaan, vaan nämä kaikki ovat totta, tilanteet vaihtelevat.

Jos todella tiedät päiväkotisi hoitajien puhuvan noin ristiin ja jokaiselle jotakin -tyylillä, niin minusta se on kyllä merkki todellisesta välinpitämättömyydestä ja ylimielisyydestä vanhempia kohtaan! Ikinä en tuommoiseen paikkaan lastani panisi.

Mielestäni 32 tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että lapset ja tilanteet vaihtelevat. Sekä mikä pätee teidän Mirja-Petteriin, ei välttämättä päde ollenkaan naapurin Liisa-Kalleen! Uskokaa nyt jo!

ja nyt en sitten siis sano, että KAIKKI lapset kärsisivät päivähoidosta, mutta takuulla osalla ei se hoitoonmeno ole ongelmatonta. Tämän tiedän omasta kokemuksesta ja siitä, miten muut aloittajat ovat tarhassa käyttäytyneet, kun olen alkuvaiheessa siellä ollut läsnä omien lasteni kanssa.



Toinen juttu on, että päiväkodin henkilökunta antaa päivän sujumisesta erittäin siloitellun kuvan vanhemmille. Hoitajat kaiketi tietävät kokemuksesta, että:

a) osa vanhemmista ei HALUA kuulla ikäviä kuulumisia

b) iso osa alkukankeudesta ja itkuisuudesta häviää ajan kanssa

Eli äiti ei kerro sitä, mitä lapsi tuntee vaan sen mitä itse tuntee sisällään ja heijastaa sen lapsen kautta.



Kun äiti on tyytyväinen päivähoitoon, hän sanoo, että lapsi on tyytyväinen. Kun äiti on tyytymätön päivähoitoon, hän sanoo, että lapsi on tyytymätön.



Harva jää todella pohtimaan, mitä lapsi ajattelee. Loppujen lopuksi ainakaan minun lapseni eivät aina kerro suoraan tunteitaan. Oikeastaan lapset eivät edes osaa samalla tavalla kertoa tunteitaan kuin aikuiset. Heidän tunteidensa kuuntelu on oma taiteen lajinsa ja harva vanhempi on valmis sitä opettelemaan.

niin tietäisit, mihin tuo 3 ikävuoden suositus perustuu!



meillä kyllä molemmat lapset ovat sopeutuneet hoitoon mitä mainioimmin mutta he eivät olekaan päiväkodissa vaan yhdellä ja samalla perhepäivähoitajalla eli siis hoitaja on päivästä toiseen yksi ja sama henkilö, joka on tullut lapsille läheiseksi. lapset siis tosiaan menevät mielellään hoitoon mutta toki jäävät myös innolla kotiin, jos sattuu olemaan loma tai vapaapäivä. meillä asiaa auttaa se, että kiireisiä aamuja on vähän (joustavat työajat). mutta siis: meillä ainakaan ei ole mitään ongelmaa kummankaan kanssa päivähoitoon menemisen kanssa, lapset ovat iloisia mennessään ja kotiin tullessaan.

Eiköhän se ole lapsikohtaista. Luottavaisille ja reippaille lapsille päiväkotiin sopeutuminen on varmaan helpompaa kuin aremmille yms. tapauksille.

Huoh