Lapseni 9kk aloittaa ensi viikolla päiväkodissa

Nuorimmaiseni on nyt 19 v ja vanhempi 23 v. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni, että jäin kotiin kun he syntyivät. Ajattelin, etten aiheuttaisi heille liian aikaisella erottamisella äidistä pysyviä traumoja ja lopulta aika sitten kului...

Nyt olisin ehkä valmis taas työelämään, mutta eivät enää minua huoli kun olen jo eläkeiässä. Harmi, no toisaalta hyvinhän sitä pärjää näillä sossunrahoilla.

Puolisoni lähti jo vuosia sitten kävelemään, kun ei kuulema kestänyt sitä miten vakavasti minä olen ottanut tämän äitiyden ja hänhän siinä sitten omien puheidensa mukaan kärsi ja jäi vähemmälle huomille. Mutta ei se mitään, kutale se olikin kun ei tajunnut lasten parasta.



Lapsistani en sitten kuitenkaan saanut täyspäisiä. Vanhempi on narkkari ja nuorempi myy itseään rahasta, mutta yritin ainakin...



Tunnen oikeen kuinka sädekehä pääni päällä säteilee ja olen aivan mielettömän ylpeä itsestäni!!!



Onnea teille muille pikku äityleille valinnoissanne.

Muistakaa että pilaatte lastenne elämät jos lähdette töihin, voitte sen pilata muullakin tavalla, mutta tämä on aivan varma tapa.

Menen itse töihin 2 viikon kuluttua. Olen kuukaudesta 2 viikkoa töissä ja 2 kotona. Olen itse näin halunnut ja koen olevani parempi äiti näin kuin lapsen kanssa kotona ollessani 24h. Lapseni on 7 kuukautta vanha hoitoon mennessään.

Oli sitten motiivit mitkä tahansa, eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus tehdä omaan elämäänsä koskevat ratkaisut ilman muiden ihmisten arvosteluja, olen jo vuosia miettinyt tätä asiaa, että mistä syystä toisia arvostellaan, onko se oman elämän tyhjyyttä vai sitä, että on itse " parempi" muiden ihmisten edessä tehdessään tiettyjä ratkaisuja. Jokainen elää omaa elämäänsä niin kuin sen parhaimmaksi katsoo ja kuitenkin suurin osa ihmisistä tekee ratkaisut niin kuin ne omalle perheelle on oikeita ratkaisuja, myös lasta ajatellen. Kuitenkin myös unohdetaan sellaiset asiat, että jokainen lapsikin on yksilö ja kaikille lapsille ei ole hyväksi se mikä taas on toiselle ja sama pätee myös meihin aikuisiin. Onnellinen, tyytyväinen ja turvallinen vanhempi on lapselle tärkeintä, kävi se sitten töissä tai ei!

Nauroin kippurassa ja allekirjoitan jokaisen sanasi.

Ja nimenomaan pienten lasten äitejä. Tulevaisuudessa meiltä lähtee hoitovapaaoikeus sellaisena kuin se on tai rahalliset tuet pienentyvät. Etenkin kun samaan aikaan tullaan kärsimään työvoimpulasta tietyillä aloilla, missä naisia on sankoin joukoin. Naisia ei siinä vaiheessaenää kannusteta vaan ajetaan työelämään.



Oman lapsen myötä olen tullut siihen tulokseen, että alle 1-vuotiaan paikka on kotona, 1,5-vuotias hoitoon jos on ihan pakko. Kaikkein mieluiten hoitaisin seuraavatkin noin 2,5-3-vuotiaaksi kotona. On ilo katsella, miten vauvaiän ohittanut lapsi nauttii hoitoon menemisestä ja kavereista eikä tarvitse itkeä äidin perään. Voihan vanhempikin toki kaivata, mutta kyky ymmärtää ero on ihan toisenlainen. Kaipaus sinällään on ihan normaalia minkä ikäiselle vain ja tärkeäkin tunne.



Mutta vauvana lapsi ei ymmärää, että hänet tullaan myös hakemaan, ei myöskään aikamääreitä tai mitään, mikä auttaisi häntä käsittelemään eroa. Pidän tärkeänä sitäkin, että lapsi osaa liikkua ja puhua hoidon aloittaessaan. Hänellä on kyky kertoa hädästään, ikävästään, tunteistaan ja kertoa myös vanhemmille siitä, minkälaista hoidossa on ollut. Kyllähän omankin lapseni ryhmässä yritetään huomioida pikkuiset, mutta mahdotontahan se on täysipainoisesti kun on 11 muutakin lasta.

Miksi ei voi rehellisesti sanoa ettei viihdy kotona lapsensa kanssa. Aina vedotaan siihen ettei ole varaa. Melkein kaikki kuitenkin varmasti voisivat järjestää asiansa niin että voisivat olla kotona vaikka vuoden pidempään!

Vierailija:

Menen itse töihin 2 viikon kuluttua. Olen kuukaudesta 2 viikkoa töissä ja 2 kotona. Olen itse näin halunnut ja koen olevani parempi äiti näin kuin lapsen kanssa kotona ollessani 24h. Lapseni on 7 kuukautta vanha hoitoon mennessään.

Oli sitten motiivit mitkä tahansa, eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus tehdä omaan elämäänsä koskevat ratkaisut ilman muiden ihmisten arvosteluja, olen jo vuosia miettinyt tätä asiaa, että mistä syystä toisia arvostellaan, onko se oman elämän tyhjyyttä vai sitä, että on itse " parempi" muiden ihmisten edessä tehdessään tiettyjä ratkaisuja. Jokainen elää omaa elämäänsä niin kuin sen parhaimmaksi katsoo ja kuitenkin suurin osa ihmisistä tekee ratkaisut niin kuin ne omalle perheelle on oikeita ratkaisuja, myös lasta ajatellen. Kuitenkin myös unohdetaan sellaiset asiat, että jokainen lapsikin on yksilö ja kaikille lapsille ei ole hyväksi se mikä taas on toiselle ja sama pätee myös meihin aikuisiin. Onnellinen, tyytyväinen ja turvallinen vanhempi on lapselle tärkeintä, kävi se sitten töissä tai ei!

Niin ja ainut ratkaisuhan on se ettei viihdy kotona lapsen kanssa? Voi luoja... Oikeasti mitä enemmän tätä palstaa lukee niin sitä enemmän alkaa tuntua, että 10 vuotta mielenterveyshoitajana on ollut huomattavasti helpompaa auttaa ihmisiä ja ymmärtää ihmisiä, kuin ymmärtää sitä mitä ihmisten päässä täällä liikkuu.

Millä jäät jos vuokra/asunnon lyhennys ja muut pakolliset laskut vie toisen tulot?? Kyllä me halutaan ihan syödä ja ostaa joskus vaatteitakin.

Miten se on niin vaikeata ymmärtää että jotkut ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä ja haluavat elättää ITSE perheensä??

miten on mahdollista että 98% tämän palstan kirjoittajista samastaa vanhemmuuden ja äitiyden niin että VAIN ÄITI on vastuussa lapsesta ja lapsen kotona hoitamisesta?



hitto vie, miehet kotiin ja äkkiä!



tai ainakin täyteen moraaliseen vastuuseen lasten kotihoito vai päivähoito -kysymyksestä

ELi suoranaista helvettiä. LApsi oli sairaana ihan koko ajan, oli ihan hämmentynyt hoitoon mennessä, itki aina perään, ei pysynyt toisten tahdissa jne.



Onnekseni nämä meidän lapset saavat nyt olla rauhassa kotihoidossa, vain kerran viikossa ovat päivän yläkerrassa mun ystävän luona hoidossa, sillä itse teen 1 päivä+viikonloppuisin töitä ja mies viikot. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että on raskastakin olla kotona, varsinkin jos on kouluttautunut eikä vakipaikkaa mihin mennä. KAupan kassallehan pääsee aina, mutta olisi se aika mälsää heittää pitkät koulutukset ihan hukkaan...



Nämä on vaikeita asioita. Ihan varmasti lapsen paras ei toteudu silloin, jos lapsi joutuu 9kk iässä hoitoon, mutta mikä on koko perheen paras? Ja miten yhteiskunta tukee perheitä näissä ratkaisuissa? Esimerkiksi nyt kun työllisyystilanne ja ennen kaikkea avoimien työpaikkojen tilanne on parempi kuin iäisyyksiin, voisimme me äiditkin vaati akunnilta huomattavaa panostusta taas päivähoidon laatuun, jotta ihmiset voisivat hyvillä mielin mennä töihin. Samoin kunnon joustoja työaikoihin, jotta perheet onnistuisivat entistä paremmin yhdistämään työnteon ja perhe-elämän. Se olisi aivan kaikkine etu.

Oli ihanne mikä hyvänsä, todellisuus on se, että juuri naiset jäävät kotiin eikä monilla isilläkään ole mitään halukkuutta muuttaa asiaa. Tuloerot ovat yksi, mutta vain yksi tekijä. Vaikka naisilla ja miehillä olisi samat tulot, olisi kotiin jäävistä valtaosa silti naisia. Se asuu asenteissa vahvasti, sekä miehillä että naisilla.

Meillä ei mieskään tienaa mitenkään hyvin vaan ihan tavallinen duunari on. Tiedän monta tapausta joilla paremmat tulot kuin meillä ja silti ollut kiire töihin ja valitettu vielä että ei muka ole varaa jäädä kotiin. Ei tosiaan mulle kuulu miten muut haluaa asiansa hoitaa mutta ärsyttää vaan että väitetään ettei olisi varaa vaikka varmasti olisi!

asetettu, eli normaali äitiysloman pituus.



Jännä asia on tosiaan se, että meidän lapsuutemme aikana ei ollut käsitettä äityslomasta tai se oli vain pari kuukautta. Kumman täyspäisiä meistä valtaosasta on tullut (lukuunottamatta muutamia av-mammoja.. )



Itse vein esikoiseni 10 kk hoitoon ja täysin normaali ja tasapainoinen 10 vuotias hänestä on tullut. Nyt nuorin on 1v1kk kun hän lähtee ryhmikseen ensi viikolla ja uskon että kaikki menee hyvin.



Omat tuloni hoitovapaalla on 350e/hoitoraha ja muutama satanen lapsilisiä. Noilla tuloilla olen jo nyt pari kuukauden hoitovapaan jälkeen ajatunut taloudelliseen ahdinkoon ja töihin on yksinkertaisesti PAKKO mennä. Olen eronnut, joten en voi turvautua miehen pulleaan palkkapussiin ja sossusta ei tipu pennin latia.



Uskon kuitenkin että pikkuprinsessaani ei jää mitään pysyviä traumoja sen takia, että äiti ei myynyt taloa ja jäänyt kotiin.



Tsemppiä!

Mitä tulee tuloeroihin eri perheiden välillä ja mahdollisuuksiin hoitaa lapsia kotona niin tulojen lisäksi on sellainenkin tärkeä seikka kuin menot. Esimerkiksi meidän perheessä on huikeat lääke- ja hoitokulut vuosittain kun useampi perheenjäsen sairastaa. Helsingissä asuva perhe maksaa asumisestaan enemmän kuin Rovaniemen maalaiskunnassa majaileva ja niin edelleen. Vähän mielikuvitusta!

On, jos siihen on halua eikä olla itsekkäitä. Toki, jos pitää ottaa parinsadantuhannen asuntolaina, varmaan pitää kummankin olla töissä, mutta se on aikuisen valinta ottaako sen lainan silloin kun lapset on pieniä. Tietysti se alle kolmevuotias arvostaa enemmän velkaista kämppää ja on laitoksessa päivät kun että olisi äidin tai isän kanssa kotona. Näin taitaa monet ajatella. Soskun varoilla mekään ei olla eletty päivääkään vaikka olin kuusi vuotta kotona. Pienipalkkaisia duunareita ollaan molemmat, osattiinpahan vaan asettaa menomme tulojen mukaan. Miksi se on niin vaikea myöntää että ei halua hoitaa omia lapsiaan kotona vaan esitetään tekosyitä " ei ole varaa olla kotona" ? Se ei ole tässä maassa syy.

Juttelin juuri taannoin päiväkodin johtajana työskentelevän ystäväni kanssa, ja hänkin myönsi että päiväkoti maailma on muuttunut rajusti viime vuosina, eikä vähiten syynä subjektiivinen päivähoito-oikeus!



Varsinkin kasvukunnissa on päiväkoti ryhmissä yhä enemmän lapsia jolla on ristinään ties mikä diagnoosi tai lausunto, ja valitettavasti tämä ei voi olla vaikuttamatta ryhmään..



Joten tänäpäivänä on turha verrata edes viiden vuoden takaiseen aikaan!

Ja kysyn vaan että miksi haluaisin olla 6 vuotta lapsen kanssa kotona? Onko se lapsen edun mukaista? On hyvä jos sulla on isot sosiaaliset kontaktit ja sitä kautta myös lapsella, mutta kaikillahan ei näin ole...

toistaiseksi. Meillä on kolme lasta ja heistä tuo kuusi vuotta kertyi.

juuri niin paljon kuin kunnallsipoliitikot antavat sen muuttua. Ei se subjektiivsiesta päivähoito-oikeudesta johdu, että päiväkotien henkilökuntaa vähennetään. Vähennetäänhän samalla myös kouluja ja terveydenhoitohenkilökuntaa.



Se on tämän ajan henki.

Et ilmeisesti lukenut viestiäni loppuun. Jos minulla olisi kolme lasta ja tosiaan isot sosiaaliset kontaktit niin silloin toki olisin kotona lasten kanssa, mutta lapsia ei ole niin paljoa ja sosiaaliset kontaktit toisiin lapsiperheisiin olemattomat, eli meillä niin ettei lapsi vierasta toisia aikuisia ollenkaan, eikä ole koskaan vierastanut, mutta huutaa kuin syötävä kun näkee toisen pienen lapsen, eli en koe huonoksi sitä että lapsi saa muiden lapsien seuraa...