Lapseni 9kk aloittaa ensi viikolla päiväkodissa

Täällä meilläpäin (länsi-Uusimaa) on pulaa pätevistä hakijoista, ja lyhytaikaisia sijaisia tosi vaikea saada.

Laki turvaa vielä tietyn määrän hoitajia per lapsi, ja siihen eivät voi kunnallispoiitikot onneksi vaikuttaa..

Eri asia sitten on, että saako niitä hoitajia ym. syistä..

Allekirjoitan sen, mitä olette sanoneet isien vetäytymisestä lastenhoidon vastuusta. Minä olen hoitanut molempia lapsia kotona puolitoistavuotiaiksi. Sen pitempään ei kerta kaikkiaan pää kestänyt, ei, vaikka yritin kaikkeni. Tunsin kuitenkin sydämessäni, että nuorempi lapsi, joka on arempi ja ujompi kuin esikoinen, tarvitsi vielä kotihoitoa. Pitkällisten neuvottelujen - osin tiukkasävyistenkin - ansiosta sain mieheni jäämään kotiin viideksi kuukaudeksi lasten kanssa. Ja voin liioittelematta sanoa, että tuo aika hitsasi meidät perheenä yhteen paremmin kuin mikään muu.



Se kenties jopa pelasti avioliittomme, vaikka se ei silloin vaarassa ollutkaan. Pitemmän päälle epätasainen vastuunjako olisi kuitenkin tehnyt minusta katkeran ja kärttyisen ämmän. Viiden kuukauden täysvastuu kodista ja lapsista avasivat miehen silmän kuin kissanpojalla. Suosittelen lämpimästi, etenkin sinulle, ap, ennen kaikkea lapsesi ja oman mielenrauhasi vuoksi. Olen kuullut niin monen katkerasti katuvan liian aikaista hoitoonvientiä.

kaikki menee varmasti ihan hyvin, oma poikani aloitti hoidon 10-kuisena, eikä ole näyttänyt kärsimisen merkkejä, ei ole ollut kipeänä, ja olisi joka tapauksessa istunut rattaissa ulkoilujemme ajan kun ei vielä osannut liikkua itse.



ja todella hämmästelen, miten suuresta osasta suomalaisista on tullut ihan normaaleja riippumatta siitä, miten pitkään äiti on heitä hoitanut kotona. kyllä ne epänormaaliudet tulee jostain muusta tai asioiden yhteissummasta.



ja hoitavatko äidit lapsiaan kotona pitämällä heitä kaikenaikaa sylissä?!

Minusta on ihana olla lasten kanssa kotona!



Esikoisen aikana tuntui, että oli " pakko" päästä työkavereiden pariin työhaasteita pähkimään nopeammin kuin sydän olisi ollut valmis olemaan erossa tuolloin vasta 1-vuotiaastamme. Onneksi löytyi kultainen aarre, yksityinen tuttu pph eikä itkuja itkenyt kukaan muu kuin minä ikävissäni. Silti tiesin ja yhä tiedän, että lapselle paras olisi ollut kotihoito vielä vähän pidempään ainakin. Tosin mieluiten sellainen kotihoito, jossa äiti on 100% läsnä myös henkisesti ja innostunut 24/7 vähintään ;) Itse koin muuttuneeni paremmaksi äidiksi töihin paluun myötä, ja lapsemmekin oli aina enempi kotona kuin hoidossa (tein 6h päiviä -> hoitoaika oli 4-5 h päivässä, josta 2-3 h meni päikkäreitä nukkuessa).



Nyt toisen jälkeen nautin ihan eritavalla kotiäitiydestä. Pidän tätä tosi isona etuoikeutena, mieheni puolesta välillä siis harmittaa, kun hän ei saa olla kotona. Päiviin mahtuu mielettömiä hetkiä! Ja on mahtavaa saada viettää aikaa uudestaan enempi myös esikoisen kanssa, hänen kanssaan voi jutella ja tehdä jo vaikka mitä luovaa (ikää ~5v). Silti olen miettinyt, pitäisikö jo palata töihin... Ja pienempi on jälleen vasta 1-vuotias piiperöinen. Päiväkotiin en häntä laittaisi, mutta mummolaan mahdollisesti voisin jo raaskia viedäkin. Tai sitten en. Hän kyllä taas varmasti pärjäisi, mutta itsestäni en menisi takuuseen ;)



Mutta miksi edes mietin töihinpaluuta, vaikka kotona on kivaa eikä rahahuoliakaan ole? Olen tottunut " tuomaan leipää kotiin" siinä missä miehenikin, tuntuu oudolta olla tuloton. Tai juu, onhan nuo tulot huimat 300¿ kuussa nettona, argh. Miehelleni tilanne on ok, meillä on yhteiset rahat ja tämähän on vain tilapäistä, mutta itseä se silti harmittaa. Myös omaa aikaa kaipaan välillä, mutta siitä tunteesta pääsee eroon, kun nyt tietää jo lasten oikeasti kasvavan hurjan nopeasti.



Eikö kukaan muu koe vastaavaa itse luotua painetta? Miten olette sen ratkaisseet?

asian kanssa onko oma asunto vai ei. Kyllä minäkin jäisin mieluummin loikoilemaan kotiin aamuisin, nauttisin kiireettömistä päivistä lasten kanssa ja touhuisin ja askartelisin päivät pitkät. Mutta kun ei onnistu niin ei onnistu.

Otahan järki käteen, jos sinulla sellaista on, ja myönnä että sinä et voi tietää muiden perheiden asiota. Et sinä mikään jumala ole.

Vierailija:

Miksi se on niin vaikea myöntää että ei halua hoitaa omia lapsiaan kotona vaan esitetään tekosyitä " ei ole varaa olla kotona" ? Se ei ole tässä maassa syy.

enkä ikimaailmassa mistään hinnasta olisi vienyt vauvaikäistä (tai edes alle 3v) päiväkotiin! Siellä ne pienet nököttävät muiden jaloissa lattialla, eikä hoitajilla vaan kerrassaan ollut aikaa tai jaksamista huomioida tarpeeksi näitä pienimpiä. Itsellä oikein sydäntä särki.

Serkkuni 10-kuinen sai juuri aivotärähdyksen kun tipahti syöttötuolista, vaikka oli kaksi hoitajaa samassa huoneessa, eivät kuulemma ehtineet vahtia tarpeeksi.

Miksi hankit lapsen jos et halua viettää sen kanssa aikaa? 9kk on liian nuori hoitoon