Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Ap, ihmettelen miksi kirjoitat tänne tästä? Puritanistien ja halveksijoiden keskelle. Haluatko vakuutusta äitisi sanoille, olet huono ja sinussa on vikaa? Ymmärrän sinua oikein hyvin, usko näitä fiksuja ja lempeitä ihmisiä, jotka pyytävät ihan OIKEASTI katkaisemaan ne välit. Itselläni välit poikki äitiin jo viidettä vuotta ja nyt vasta alan löytämään itseni. Haleja, et ole huono tai paha, olet vain rikki. Kun pääset äidistä irti, haluat parantua, mutta siihen menee aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:45"] [quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:42"] [quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:38"] Niin mitä mä sanon äidille kun se syyttää mua sukulaisen matkan pilaamisesta, kun halusin tehdä itsestäni numeron ja tavata VAIN hänet jossain kahvilassa ja mielenosoittaa äidilleni, että käyttäydyn häntä kohtaan huonosti vaikka ei ole (äidin mukaan) mitään syytä!!! Vai pitääkö mun vaan unohtaa koko tapaaminen? ap [/quote] No et tietenkään sano mitään! Ethän sinä puhu äidillesi, muistatko? Etkä edes kuuntele niitä syytöksiä, etkä hankkiudu tilanteeseen jossa äitisi pääsisi syyttelemään sinua. [/quote] Joo, mutta jotenkin pitäis hoitaa toi ehdotus. Siis reagoida ehkä. Vai laitanko miehen vastaamaan, kun äidilleni on sanottu, että yhteydenotot sinne, muttta kun ei ymmärrä/usko. ap [/quote] Ei sinun tarvitse reagoida mitenkään. Mietipä, mikä oli äitisi tarkoitus ylipäätään? Oliko se a) Tuottaa sinulle hyvää mieltä? Äitisihän tietää ettet halua tavata häntä, ja nyt hän on pakottamassa sinut tapaamaan itseään. Voinemme siis todeta että tämä ei ollut syy. b) Tuottaa sinulla pahaa mieltä? Kuten todettu, äitisi tietää ettet halua tavata häntä. Siksi hän käyttää kaikki tietämänsä manipulointikeinot jotta saisi sinulle syyllisen olon. Jos et tapaa heitä, sinulla on paha mieli (koska hän on manipuloinut sinut kokemaan syyllisyyttä). Jos tapaat heidät yhdessä, sinulla on paha mieli koska joudut tapaamaan myös äitisi. Jos tapaat sukulaisen yksin, sinulla on paha mieli koska äitisi on syyllistänyt sinut siitäkin. 100% varmasti voidaan siis todeta että äitisi yhteydenoton syy on vain ja ainoastaan tuottaa sinulla pahaa mieltä. Miksi sinun pitäisi vastata yhtään mitään yhteydenottoon jonka tarkoitus on vain pahoittaa mielesi? Ja sitten se tärkein: älä ota vastaan äidiltäsi mitään viestejä. Ei kenenkään kautta. [/quote] Todennäköisesti äiti haluaisi lapseensa normaalit välit. Ap on niin ongemainen, ettei se ole mahdollista
[/quote]
Olisi mahdollista, jos minunkin ehtoni pätisivät.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:32"]
Ap, niinkuin tällä palstallakin, opettele kulkemaan ilkeiden ihmisten ohi, huomiota kiinnittämättä. Huomaatko, miten tartut lähes jokaisen sanomisiin. Niinkuin tartut äitisikin kaikkiin sanomisiin elämässäsi. Ole itse viisaampi ja fiksumpi, älä mene kaikkeen mukaan.
[/quote]
Mitenköhän senkin oppis. Siis ettei edes huomiota kiinnitä. Aivan varmasti kiinnitän. Sit tulee vain paha mieli, kun se sanominen on "väärin". Että mitä se nyt tommosta minusta sanoi? Miksei mitään hyvää? Mähän oon kiva tai ainakin toivoisin olevani ihmisten mielestä kiva. Miks en mä voi olla? Jne.
ap
[/quote]
Mä luovutan. En ymmärrä, mitä haet, miksi haet ja mihin pyrit. Jos negaat kaikkea ja kaikkia vastaaan, elämä on vaikeata, kuin murkkuikäisillä. Rakkautta ja haleja lapsillesi. Sinulle toivon, että alat ottamaan vastuuta itsestäsi, aikuisena, puolisona ja äitinä.
[/quote]
Ai rakkautta ja haleja lapsilleni, muttei mulle? En mä mitään tietty tarviikaan, mutta kyllä mun lapset mua onnellisempia on ja sit haluat antaa niille. No, kuinka vaan. Eli olit ensin positiivinen ja halusit aittaa ja nyt just sit et. Noniin, ei yllätä.
ap
[/quote]
Miten sua voi auttaa? Narsistisuus -pohjaiset ongelmat sivuuttelit, vaikka näytti kolahtavan enemmänkin. Välillä tuntuu, että puhut ufojuttuja -teflonpinnalla. Välillä, että kaipaat vain itsellesi huomiota. Ja kyllä, haleja lapsillesi jne.
[/quote]
Miten niin narsistisuuspohjaiset ongelmat sivuutin???
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:32"]
Ap, niinkuin tällä palstallakin, opettele kulkemaan ilkeiden ihmisten ohi, huomiota kiinnittämättä. Huomaatko, miten tartut lähes jokaisen sanomisiin. Niinkuin tartut äitisikin kaikkiin sanomisiin elämässäsi. Ole itse viisaampi ja fiksumpi, älä mene kaikkeen mukaan.
[/quote]
Mitenköhän senkin oppis. Siis ettei edes huomiota kiinnitä. Aivan varmasti kiinnitän. Sit tulee vain paha mieli, kun se sanominen on "väärin". Että mitä se nyt tommosta minusta sanoi? Miksei mitään hyvää? Mähän oon kiva tai ainakin toivoisin olevani ihmisten mielestä kiva. Miks en mä voi olla? Jne.
ap
[/quote]
Mä luovutan. En ymmärrä, mitä haet, miksi haet ja mihin pyrit. Jos negaat kaikkea ja kaikkia vastaaan, elämä on vaikeata, kuin murkkuikäisillä. Rakkautta ja haleja lapsillesi. Sinulle toivon, että alat ottamaan vastuuta itsestäsi, aikuisena, puolisona ja äitinä.
[/quote]
Ai rakkautta ja haleja lapsilleni, muttei mulle? En mä mitään tietty tarviikaan, mutta kyllä mun lapset mua onnellisempia on ja sit haluat antaa niille. No, kuinka vaan. Eli olit ensin positiivinen ja halusit aittaa ja nyt just sit et. Noniin, ei yllätä.
ap
[/quote] Voi ap, saat kyllä sanattomaksi vastauksillasi. Väität olevasi äiti ja olet noin kateellinen jo ventovieraan myötätunnosta lapsiasi kohtaan. Toivottavasti miehesi on vanhempi, joka pystyy olemaan lapsillenne sekä isä että äiti, sinä et tällä hetkellä varmaan siihen pysty. Toivottavasti sinulla on tiivis kontakti johonkin hoitopaikkaan, tarvitset tukea, että pystyt olemaan äiti lapsillesi.
[/quote]
No en mä muuten, mutta niin silmiinpistävää, että mä en saa. Kyllä mäkin ansaitsisin.
ap
Kannattaisi ottaa elämä omiin käsiin ja tehdä asioille jotain. Ei se sun äidin syytä ole että sulla on sotkuista. Aikuinen ihminen valitsee itse kuinka elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
[/quote]
Se auttaisi sinua monella tapaa
- siivoamisesta tulee hyvä mieli, näkee työn jäljen ja voi nauttia puhtaasta ympäristöstä. Sinuakin haittaa sotkuisuus, kuten kerroit
- sotkuinen ympäristö kuvastaa oman pääsi tilaa
- sinulta vapautuu enegiaa, kun et mieti kostoa. Äitisi sensijaan ei kärsi tästä koston ilmenemismuodosta. Pystyt keskittymään omaan eläämäsi. Et joudu vellomaan negatiivisissa ja sinua kuluttavissa ajatuksissa
[/quote]
Joo, okei, ja koston hautomosesta pääsen millä? Et voi tarjota kikaksi, että "älä mieti sitä", se ei poista/muuta ongelmaa. Olen halunnut kostaa äidilleni jo 40 vuotta ja nyt sen teen ja sen eka osa on, että en ole häneen enää minkäänlaisessa yhteydessä, vinkuipa mitä tahansa. Ja jos hän kunnioittaisi minun ehtojani, niin hänelle on nyt sanottu, että yhteydenotot (jos on pakko tai haluaa tavata lapsia) miehelleni, ei minulle, niin uskooko? Uskooko? Ei usko. Se kertoo jotain hänestä.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:34"]
Ap, ihmettelen miksi kirjoitat tänne tästä? Puritanistien ja halveksijoiden keskelle. Haluatko vakuutusta äitisi sanoille, olet huono ja sinussa on vikaa? Ymmärrän sinua oikein hyvin, usko näitä fiksuja ja lempeitä ihmisiä, jotka pyytävät ihan OIKEASTI katkaisemaan ne välit. Itselläni välit poikki äitiin jo viidettä vuotta ja nyt vasta alan löytämään itseni. Haleja, et ole huono tai paha, olet vain rikki. Kun pääset äidistä irti, haluat parantua, mutta siihen menee aikaa.
[/quote]
Ehkä noin. Tää on kuin huumetta. Saan huomioo, ehkä sekin. Tai mun ongelmat saa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:56"]
Miten voit pitää lapsesta huolta, kun ainoat tunteet mitä käsittelet on omiasi? Ymmärrätkö, että jos lapsi saa äidin, jolla ei ole minkäännäköisiä empatia tai vuorovaikutuskykyjä, ei lapsikaan niitä opi saamaan. Jos lapsen pahaan oloon vastataan noin/ei vastata ollenkaan, niin millainen ihminen siitä kasvaa? Niimpä. Empatiakyvytön ja vuorovaikutuskyvytön. Anna se lapsi pois, noita lapsia on lastenkodit pullollaan.
[/quote]
Tämä kuuluisi äidilleni tämä tieto, toki se tulee liian myöhään. Mä voin muuttua jos tietäisin miten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiäitini sanoi meille lapsille, kun me harvoin saimme muualta jotain, että miksei hän saanut. Yleensä äitimme sai, ja me lapset olimme ilman, hiljaa.
Etsi kirja "enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä". Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 16:24"]
Kiitos vastanneille. Sen opin, että jos vielä teen ketjun äidistäni, niin en mainitse siivoamisesta mitään. Palstalla on näköjään aivan liikaa heikompaa ainesta, joka ei osaa takertua kuin siihen.
ap
[/quote]
Laita kuitenkin oma diagnoosisi, saadaan perspektiiviä sinun toiminnallesi
[/quote]
Kerran diagnosoitiin dysthymia, eli pitkään jatkunut alakulo. Se oli 90-luvun lopulla. Ei muosta diagnooseja. Masennukseen olen syönyt kyllä lääkettä, mutta en silloin käynyt millään psykiatrilla vaan tk:ssa. En enää syö, koska sain kilpirauhaslääkket.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:52"]
Kannattaisi ottaa elämä omiin käsiin ja tehdä asioille jotain. Ei se sun äidin syytä ole että sulla on sotkuista. Aikuinen ihminen valitsee itse kuinka elää.
[/quote]
Joo, en nyt ole syyttänytkään äitiä, vaan sanonut vain, etten halua siivota. Jos sitten kysytään, että miksi, niin se on äitini takia. Mutta tietenkään ei ole äiti vastuulla meidän kodin siisteys. En ole niin väittänytkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiäitiäni ei kiinnostanut pätkääkään olla meidän lasten kanssa, isämme oli pelastus meille.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
[/quote]
Se auttaisi sinua monella tapaa
- siivoamisesta tulee hyvä mieli, näkee työn jäljen ja voi nauttia puhtaasta ympäristöstä. Sinuakin haittaa sotkuisuus, kuten kerroit
- sotkuinen ympäristö kuvastaa oman pääsi tilaa
- sinulta vapautuu enegiaa, kun et mieti kostoa. Äitisi sensijaan ei kärsi tästä koston ilmenemismuodosta. Pystyt keskittymään omaan eläämäsi. Et joudu vellomaan negatiivisissa ja sinua kuluttavissa ajatuksissa
[/quote]
Joo, okei, ja koston hautomosesta pääsen millä? Et voi tarjota kikaksi, että "älä mieti sitä", se ei poista/muuta ongelmaa. Olen halunnut kostaa äidilleni jo 40 vuotta ja nyt sen teen ja sen eka osa on, että en ole häneen enää minkäänlaisessa yhteydessä, vinkuipa mitä tahansa. Ja jos hän kunnioittaisi minun ehtojani, niin hänelle on nyt sanottu, että yhteydenotot (jos on pakko tai haluaa tavata lapsia) miehelleni, ei minulle, niin uskooko? Uskooko? Ei usko. Se kertoo jotain hänestä.
ap
[/quote]
Jos tilanne on oikeasti niin paha, on ok olla pitämättä yhteyttä äitiin. Mutta ei koston vuoksi. Kosto vahingoittaa vain kostajaa, jonka ajatuksissa ne negatiiviset ajatukset on
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:52"]
Kannattaisi ottaa elämä omiin käsiin ja tehdä asioille jotain. Ei se sun äidin syytä ole että sulla on sotkuista. Aikuinen ihminen valitsee itse kuinka elää.
[/quote]
Joo, en nyt ole syyttänytkään äitiä, vaan sanonut vain, etten halua siivota. Jos sitten kysytään, että miksi, niin se on äitini takia. Mutta tietenkään ei ole äiti vastuulla meidän kodin siisteys. En ole niin väittänytkään.
ap
[/quote]
Jos äitini tulisi meille, eikä haukkuisi siivoustasosta, niin se sopisi mulle ihan hyvin. Tiedän kyllä ilman hänen sanomistaankin, ettei meillä ole tarpeeksi siistiä. Siksi se, että hän sanoo asiasta, ei auta, vaan oikeastaan vain pahentaa tilannetta. Ei saisi sanoa, kun on itse syy siihen mielipahaan, miksi mä en siivoa. Lopettaisi syyttelyn nyt ensiksi. JOS kerran on aikuinen ja kylenee säätelemään käytöstään ja haluaa mulle hyvää, kuten kuvittelee.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:56"]
Miten voit pitää lapsesta huolta, kun ainoat tunteet mitä käsittelet on omiasi? Ymmärrätkö, että jos lapsi saa äidin, jolla ei ole minkäännäköisiä empatia tai vuorovaikutuskykyjä, ei lapsikaan niitä opi saamaan. Jos lapsen pahaan oloon vastataan noin/ei vastata ollenkaan, niin millainen ihminen siitä kasvaa? Niimpä. Empatiakyvytön ja vuorovaikutuskyvytön. Anna se lapsi pois, noita lapsia on lastenkodit pullollaan.
[/quote]
Tämä kuuluisi äidilleni tämä tieto, toki se tulee liian myöhään. Mä voin muuttua jos tietäisin miten.
ap
[/quote]
Mitä luulet lastesi ajattelevan sinusta. Se on nyt sinun vastuullasi
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:49"]
Narsistiäitiäni ei kiinnostanut pätkääkään olla meidän lasten kanssa, isämme oli pelastus meille.
[/quote]
Tätä juuri ajan yakaa. Ja toisaalta jos mun äiti on narsisiti niin mun isä ei kyennyt pelastaamn minua kokonaan. Osin kyllä, mutta ei niin, että olisn päässyt irti äitini vaikutusvallasta. Isä on tällä hetkellä erään toisen naisen vaikutusvallan alla, pahasti. Eli kärsinee samasta ongelmasta, kuin minä, ei osaa pitää puoliaan. Eikä lapsensa puolia. Mä en tehnyt sitä virhettä puolisoani valitessa.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:49"]
Narsistiäitiäni ei kiinnostanut pätkääkään olla meidän lasten kanssa, isämme oli pelastus meille.
[/quote]
Niinpä, se narsistiäiti pyörii vain oman napansa ympärillä ja loukkaantuu koko ajan, jos hänen toimintaansa arvostellaan.
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
[/quote]
Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet.
[/quote]
Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää.
Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua?
Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa.
Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota?
Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa.
ap