Miksi naisen pitäisi olla neitsyt vakavaan parisuhteeseen asti?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:51"] [quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:40"]Se on jännä kuinka naiset luovuttavat parikymppisinä. Ei ole munaa naisilla. Itse asiassa ihan vitun selkärangatonta touhua. [/quote] Miten niin luovuttavat? Kenen näkökulmasta? [/quote]Kyllä sitä oikeaa kannattaa odottaa. Sellaisen ihmisen kanssa on myös henkisesti hyvä olla, jota oikeesti rakastaa kovasti. [/quote] Mistä tietää että on se oikea?

[/quote]Kuuntele sydämesi ääntä.

[/quote]

Sydän ei kuitenkaan tuo sitä oikeaa paikalle. Kumma kun et sitä tajua.

[/quote]Kyllä se kertoo asiasta. Usko tunteeseen.

[/quote]

Mitä vitun paskaa sä jauhat? Sanoin, että sydän EI TUO SITÄ OIKEAA PAIKALLE. Mitä kohtaa asiasta et ymmärtänyt? 

[/quote]

Voi vittu mikä suominainen :D

[/quote]

Miten niin? Miten mun sydän tuo sen oikean paikalle, kerropa? Enkä ole ainoa, jolle ei ole tuonut.

[/quote]

Sun pitää olla avoin suhtautumisessa ja kuunnella itseäsi. Jotkut ihmiset vaan vetää puoleensa itsestään, eihän sitä voi järjellä selittää. Rakastuminen ei ole järjellistä eikä seksuaalinen veto.

[/quote]

Niin no tämä on totta, mutta en ole osannut kuunnella itseäni. Se ei ole mikään itsestään selvä taito, jota vain "tehdään". Moni elää koko elämänsä osaamatta kuunnella sitä. Näin se vaan on. Suurimpana syynä pidän kotien virheellistä kasvatusta, rakkaudettomuutta lasta kohtaan. Kuinka lapsi, jota ei ole rakastettu oppii kuuntelemaan "sydäntään" rakkausasioissa? Siis joku osaa, mutta moni ei. Itselle se on ainakin ihan mahdotonta. Mun sydän ensinnäkin alkaa päälle sanoo, että mä en kelpaa kenellekään. 

Tai sit jos se ei ole sydän, niin jokin sanoo sydämen päällä sen niin voimakkaasti, että sydämen äänellä on tasan nolla mahdollisuutta kuulua mihinkään. Näin se vaan on, ikävä kyllä, jos koti on ollut vahingollinen ja paska.

[/quote]

Ymmärrän tuon. Hyvä ja turvallinen koti tuo just henkistä voimaa ja luottamusta toisiin kun on itse tullut rakastetuksi ilman ehtoja, ei ole tarvinnut miellyttää eikä pelätä, että rakkaus loppuu ellen tee jotain. Ja sellainen tuntuu aina vaan vähentyvän yhteiskunnassa. Se on huolestuttavaa.

Siksi on vaikea ymmärtää ihmistä, joka asettaa ehtoja rakkaudelle. Jos minua joku vastakkaisen sukupuolen edustaja rakastelisi, pitäisin tärkeimpänä, että hän tekee sen aidosti ja halunaan olla hyvä mulle. En pitäisi olennaisena, miten se käytännössä menee, koska ihmisethän yleensä vasta ajan kanssa oppii panemaan niin että molemmat tykkää, joskus suuteleminenkin on aluksi hieman arkaa. Se on elämää Mulle siis olennaisin asia on intiimi herkkä kokemus ja toisen halu olla epäitsekäs mulle, ei niinkään paljon käytännön tapahtumat.

Ihmiset voisivat panostaa enemmän pienten asioiden kokemiseen ja kiitollisuuteen. Antaa toisesta itselle eikä keskittyä tarkasti, mitä ja miten itse saa.

[/quote]

No mä ajattelen AIVAN samoin. Mutta miehet ei ajattele. Niille oma lyhytjänteinen nautinto on paaaljon tärkeämpi asia, kuin minun traumani, jotka tarvitsisivat hoivaamista.

Olen itsekin niin rikki, että olen huono hoivaamaan muiden haavoja, vaikka haluaisinkin ja osaisinkin. Rikkinäisyys tulee esille siinä, että vaikka seksuaalisesti uskon, etten osaisi tai kykenisi satuttamaan ketään, eli hyväksyn toisessa kaiken mikä ei satuta minua, ehdottomasti myös epävarmuuden, niin muuten elämässä olen hyvin ei-hyväksyvä persoona ja siitä tulee salamannopeasti syvä ja häijy riita toisen kanssa. Tunne siinä nyt sitten rakkautta. Jään aina yksin, niin että turha edes yrittää. 

[/quote]

Mitäs sanot, jos sanon, että olen mies? ;) Enkä todellakaan vain lyhytjänteisen nautinnon perässä. Tietenkin terapointiin PERUSTUVA suhde on haastava sillä siinä energiat menee hoivaan eikä niinkään uudesta nauttimiseen ja uuden kokemiseen.

Kuitenkin hyvä, että uskalsit avautua. Uskon, ettet todellakaan ole ainoa noin kokeva. Ja jos minun kanssani löysit samanhenkisyyttä, varmasti löytyy muitakin miehiä.

[/quote]

No hienoa, että olet mies, oletin kieltämättä naiseksi tai ainakin 50-60 :) Mutta siis ongelmani on myös kaltaistesi löytämisessä se, että kuten sanoin en ole mitään helpointa seuraa ihmisenä ja varsinkin jos toinen hitaasti ja herkästi seksiin suhtautuva on itsekin sitä traumaisuuden takia (kuten pääsääntöisesti oletan olevan) niin kauheaksi riitelyksihän se menee, mikä taas estää minkään kehittymisen seksuaalisessa mielessäkään. Kun en kestä oikein mitään, minkä voi tulkita esim. arvosteluksi jne. 

Liittyy siihen ettei ole saanut rakkautta sekin.  En todellakaan ole mikään hyvä hengetär, enkä enkeli naiseksi. Miksi edes yrittäisin suhdetta, kun minua arvostelemaan erehtyvä mies saa hirveän raivarin minulta, ja kun tajuan, että se on väärin niin osaan jo etukäteen estää, ettei mies kärsi minusta.

[/quote]

Tarvit miehen, joka on kärsivällinen eikä arvostele sua :) Joka lähestyy sua ilman, että sun pitäisi olla tietynlainen tai pelätä sitä miehen arvostelua. Mä en ole koskaan arvostellut ketään naista, jonka kanssa haluan olla. Olen kyllä arvioinut naisia muuten, en välitä joka naisesta. Mutta en tietääkseni ikinä naisten kuullen. Kunnioituksella suhtautuvaa miestä. Olen huomannut, että jos itse kunnioittaa, saa kunnioitusta takaisinkin helpommin, ei aina, mutta huonoa kohtelua ei tarvikaan sietää.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:51"] [quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:40"]Se on jännä kuinka naiset luovuttavat parikymppisinä. Ei ole munaa naisilla. Itse asiassa ihan vitun selkärangatonta touhua. [/quote] Miten niin luovuttavat? Kenen näkökulmasta? [/quote]Kyllä sitä oikeaa kannattaa odottaa. Sellaisen ihmisen kanssa on myös henkisesti hyvä olla, jota oikeesti rakastaa kovasti. [/quote] Mistä tietää että on se oikea?

[/quote]Kuuntele sydämesi ääntä.

[/quote]

Sydän ei kuitenkaan tuo sitä oikeaa paikalle. Kumma kun et sitä tajua.

[/quote]Kyllä se kertoo asiasta. Usko tunteeseen.

[/quote]

Mitä vitun paskaa sä jauhat? Sanoin, että sydän EI TUO SITÄ OIKEAA PAIKALLE. Mitä kohtaa asiasta et ymmärtänyt? 

[/quote]

Voi vittu mikä suominainen :D

[/quote]

Miten niin? Miten mun sydän tuo sen oikean paikalle, kerropa? Enkä ole ainoa, jolle ei ole tuonut.

[/quote]

Sun pitää olla avoin suhtautumisessa ja kuunnella itseäsi. Jotkut ihmiset vaan vetää puoleensa itsestään, eihän sitä voi järjellä selittää. Rakastuminen ei ole järjellistä eikä seksuaalinen veto.

[/quote]

Niin no tämä on totta, mutta en ole osannut kuunnella itseäni. Se ei ole mikään itsestään selvä taito, jota vain "tehdään". Moni elää koko elämänsä osaamatta kuunnella sitä. Näin se vaan on. Suurimpana syynä pidän kotien virheellistä kasvatusta, rakkaudettomuutta lasta kohtaan. Kuinka lapsi, jota ei ole rakastettu oppii kuuntelemaan "sydäntään" rakkausasioissa? Siis joku osaa, mutta moni ei. Itselle se on ainakin ihan mahdotonta. Mun sydän ensinnäkin alkaa päälle sanoo, että mä en kelpaa kenellekään. 

Tai sit jos se ei ole sydän, niin jokin sanoo sydämen päällä sen niin voimakkaasti, että sydämen äänellä on tasan nolla mahdollisuutta kuulua mihinkään. Näin se vaan on, ikävä kyllä, jos koti on ollut vahingollinen ja paska.

[/quote]

Ymmärrän tuon. Hyvä ja turvallinen koti tuo just henkistä voimaa ja luottamusta toisiin kun on itse tullut rakastetuksi ilman ehtoja, ei ole tarvinnut miellyttää eikä pelätä, että rakkaus loppuu ellen tee jotain. Ja sellainen tuntuu aina vaan vähentyvän yhteiskunnassa. Se on huolestuttavaa.

Siksi on vaikea ymmärtää ihmistä, joka asettaa ehtoja rakkaudelle. Jos minua joku vastakkaisen sukupuolen edustaja rakastelisi, pitäisin tärkeimpänä, että hän tekee sen aidosti ja halunaan olla hyvä mulle. En pitäisi olennaisena, miten se käytännössä menee, koska ihmisethän yleensä vasta ajan kanssa oppii panemaan niin että molemmat tykkää, joskus suuteleminenkin on aluksi hieman arkaa. Se on elämää Mulle siis olennaisin asia on intiimi herkkä kokemus ja toisen halu olla epäitsekäs mulle, ei niinkään paljon käytännön tapahtumat.

Ihmiset voisivat panostaa enemmän pienten asioiden kokemiseen ja kiitollisuuteen. Antaa toisesta itselle eikä keskittyä tarkasti, mitä ja miten itse saa.

[/quote]

No mä ajattelen AIVAN samoin. Mutta miehet ei ajattele. Niille oma lyhytjänteinen nautinto on paaaljon tärkeämpi asia, kuin minun traumani, jotka tarvitsisivat hoivaamista.

Olen itsekin niin rikki, että olen huono hoivaamaan muiden haavoja, vaikka haluaisinkin ja osaisinkin. Rikkinäisyys tulee esille siinä, että vaikka seksuaalisesti uskon, etten osaisi tai kykenisi satuttamaan ketään, eli hyväksyn toisessa kaiken mikä ei satuta minua, ehdottomasti myös epävarmuuden, niin muuten elämässä olen hyvin ei-hyväksyvä persoona ja siitä tulee salamannopeasti syvä ja häijy riita toisen kanssa. Tunne siinä nyt sitten rakkautta. Jään aina yksin, niin että turha edes yrittää. 

[/quote]

Mitäs sanot, jos sanon, että olen mies? ;) Enkä todellakaan vain lyhytjänteisen nautinnon perässä. Tietenkin terapointiin PERUSTUVA suhde on haastava sillä siinä energiat menee hoivaan eikä niinkään uudesta nauttimiseen ja uuden kokemiseen.

Kuitenkin hyvä, että uskalsit avautua. Uskon, ettet todellakaan ole ainoa noin kokeva. Ja jos minun kanssani löysit samanhenkisyyttä, varmasti löytyy muitakin miehiä.

[/quote]

No hienoa, että olet mies, oletin kieltämättä naiseksi tai ainakin 50-60 :) Mutta siis ongelmani on myös kaltaistesi löytämisessä se, että kuten sanoin en ole mitään helpointa seuraa ihmisenä ja varsinkin jos toinen hitaasti ja herkästi seksiin suhtautuva on itsekin sitä traumaisuuden takia (kuten pääsääntöisesti oletan olevan) niin kauheaksi riitelyksihän se menee, mikä taas estää minkään kehittymisen seksuaalisessa mielessäkään. Kun en kestä oikein mitään, minkä voi tulkita esim. arvosteluksi jne. 

Liittyy siihen ettei ole saanut rakkautta sekin.  En todellakaan ole mikään hyvä hengetär, enkä enkeli naiseksi. Miksi edes yrittäisin suhdetta, kun minua arvostelemaan erehtyvä mies saa hirveän raivarin minulta, ja kun tajuan, että se on väärin niin osaan jo etukäteen estää, ettei mies kärsi minusta.

[/quote]

Tarvit miehen, joka on kärsivällinen eikä arvostele sua :) Joka lähestyy sua ilman, että sun pitäisi olla tietynlainen tai pelätä sitä miehen arvostelua. Mä en ole koskaan arvostellut ketään naista, jonka kanssa haluan olla. Olen kyllä arvioinut naisia muuten, en välitä joka naisesta. Mutta en tietääkseni ikinä naisten kuullen. Kunnioituksella suhtautuvaa miestä. Olen huomannut, että jos itse kunnioittaa, saa kunnioitusta takaisinkin helpommin, ei aina, mutta huonoa kohtelua ei tarvikaan sietää.

[/quote]

No joo, niinhän mä tarttisin, mutta sydän ei ole tuonut eteeni sellaista. 

Ehkä juuri siksi, että en kunnioita miehiä kuten jo kuvailin, paskaa sataa heti niskaan jos loukkaa minua vaikka ei tarkottaisi, koska tunnepuoltani ei kiinnosta, tarkoittiko toinen vai ei, se olettaa hyvin vahvasti,,että KYLLÄ TARKOITTI. Ja loukkaannun aivan sairaasti ja silloin lähtee tosiaan kunnioitus saman tien. Varmaan johtuu äiditäni joka ei arvostanut minua niin en mä sit osaa muunkaan laista kannsakäymistä kuin epäkunnioittavaa. Sellaista se vaan nyt on. Paska homma, mutta minusta se on niin, että minua ei kunnioiteta. Enkä siedä sitä. En vain siedä. En.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:59"]En tykkää naisesta, joka on lähinnä seksin takia. Pidän naisen ajatuksiakin ja ystävyyttä tärkeänä. Paras on fiksu nainen, joka on hyvä ystävä, myös seksuaalinen, muttei pane holtittomasti. Mies.
[/quote]
Mulla oli villi seksielämä ennen nykyistä miestä. Suhteessa kuitenkin harrastan seksiä vain nykyisen mieheni kanssa.

Laittakaa nyt joku tolkku noihin lainauksiin ettei koko ketjua toisteta joka viestissä uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 23:07"]

Ja siis en ole neitsyt, mutta täysin tyydyttävää seksisuhdetta minulla ei ole koskaan ollut. Esim. mieheni oletti kun tutustuimme, että mä olin valmis seksiin ja oli ajatellut, että sanallinen estelyni ja muun esille tuominen oli jotain asiaan kuuluvaa kursailua tai estelyä. 

En viitsinyt pyytää, että jotenkin odotettaisiin halujeni löytymistä, kun ei mulla ollut antaa mitään lupausta siitä, että ne löytyy. Olin silloin 26-vuotias. Kuvittelin sydämeni äänen sanovan, että mies on minulle oikea ja niin se sanoikin, mutta vain muuten, ei seksuaalisesti. 

Kuuntelin siis sydäntäni, mutta se ei auttanut sen oikean löytämistä seksissä, koska mies ei uskonut mua ja mä taas turhauduin itseni kanssa niin, että ajattelin, että antaa mennä. Koin, etten ole haluttava kenenkään silmissä, joten aika ei olisi asiaa oikeastaan voinut korjata, sillä miehet eivät erityisesti tule vanhenevia naisia väkisin sänkyynsä hakemaan vaan yleensä edellytetään naiselta omakin kiinnostuksen osoitusta, jota minulla ei ollut, koska minulta puuttui se tärkein mitä miehet haluaa eli tarjota heille seksiä. 

145

[/quote]

Mies teki tuossa virheen kun ei kuunnellut sun tahtoa seksistä. Sydäntä pitää kuunnella, mutta silti ei saa antaa itseään kohdella väärin. Myönnetään, että sydän ei ole erehtymätön... :/ Mutta tavallaan vaikka sua kohdeltiin väärin niin se ei aina toistu sulle, ellet itse tee siitä ns. itseään toteuttavaa ennustetta eli ellet alat odottaa ja toimia niin, että sama toistuu. Joskus ihmiset tekee niinkin.

Sun olisi ehkä hyvä käsitellä tuon miehen ruma temppu - käytännössä psyykkinen raiskaus - jonkun asiantuntijan kanssa ensin. Ja sitten voisit ehkä paremmin taas luottaa tunteisiisi etkä siirtäisi ongelmaa aina seuraavalle. Pitäisin tärkeänä sitä, että ennen kuin voi luottaa itseensä niin pitää myös arvostaa itseään sen verran, ettei tee sellaista, minkä tuntee vahingoittavan itseään.

Uskon, että on helpompi olla hyvällä tavalla itsekäs - olla tekemättä toisen mieliksi jotain, mistä ei itse kuitenkaan pidä - silloin, kun on jo kotoa oppinut siihen, että toisen välittäminen tai rakastaminen ei ole kiinni siitä, miellytänkö häntä vai en. Silloin on tilaa huolehtia myös itsestä, eikä kukaan pääse hyväksikäyttämään. Ihminen pystyy silloin luottamaan siihen, mitä tuntee, mutta ei kuitenkaan pelkää satuttamista eikä anna satuttaa, koska suojelee itseään sellaiselta.

Huorintekijät ja aviorikoksentekijät  ei pääse taivasten valtakuntaan! Katukaa syntejänne ja uskokaa evankeliumi, ennen kuin on liian myöhäistä.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:37"]Miksi naisen pitäisi olla neitsyt vakavaan parisuhteeseen asti?

Kertokaa yksikin hyvä syy. [/quote]

Miksei nainen voisi aloittaa vakavan parisuhteen ollessaan vielä neitsyt?

Vaikka 18 vuotiaana?

Kertokaa yksikin hyvä syy.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 23:07"]

Ja siis en ole neitsyt, mutta täysin tyydyttävää seksisuhdetta minulla ei ole koskaan ollut. Esim. mieheni oletti kun tutustuimme, että mä olin valmis seksiin ja oli ajatellut, että sanallinen estelyni ja muun esille tuominen oli jotain asiaan kuuluvaa kursailua tai estelyä. 

En viitsinyt pyytää, että jotenkin odotettaisiin halujeni löytymistä, kun ei mulla ollut antaa mitään lupausta siitä, että ne löytyy. Olin silloin 26-vuotias. Kuvittelin sydämeni äänen sanovan, että mies on minulle oikea ja niin se sanoikin, mutta vain muuten, ei seksuaalisesti. 

Kuuntelin siis sydäntäni, mutta se ei auttanut sen oikean löytämistä seksissä, koska mies ei uskonut mua ja mä taas turhauduin itseni kanssa niin, että ajattelin, että antaa mennä. Koin, etten ole haluttava kenenkään silmissä, joten aika ei olisi asiaa oikeastaan voinut korjata, sillä miehet eivät erityisesti tule vanhenevia naisia väkisin sänkyynsä hakemaan vaan yleensä edellytetään naiselta omakin kiinnostuksen osoitusta, jota minulla ei ollut, koska minulta puuttui se tärkein mitä miehet haluaa eli tarjota heille seksiä. 

145

[/quote]

Mies teki tuossa virheen kun ei kuunnellut sun tahtoa seksistä. Sydäntä pitää kuunnella, mutta silti ei saa antaa itseään kohdella väärin. Myönnetään, että sydän ei ole erehtymätön... :/ Mutta tavallaan vaikka sua kohdeltiin väärin niin se ei aina toistu sulle, ellet itse tee siitä ns. itseään toteuttavaa ennustetta eli ellet alat odottaa ja toimia niin, että sama toistuu. Joskus ihmiset tekee niinkin.

Sun olisi ehkä hyvä käsitellä tuon miehen ruma temppu - käytännössä psyykkinen raiskaus - jonkun asiantuntijan kanssa ensin. Ja sitten voisit ehkä paremmin taas luottaa tunteisiisi etkä siirtäisi ongelmaa aina seuraavalle. Pitäisin tärkeänä sitä, että ennen kuin voi luottaa itseensä niin pitää myös arvostaa itseään sen verran, ettei tee sellaista, minkä tuntee vahingoittavan itseään.

[/quote]

Mitenköhän mä osaisin käsitellä sen... Taidan itsekin ajatella, että jos mies ei kokenut puheitani kunnioittamisen arvoisna, ne eivät olleet tärkeitä. Olen itse liian traumainen ja hidas. Ansaitsen jäädä ilman miestä (vaikka siis olen edelleeen tuon miehen kanssa.) olemme asiasta kyllä jutelleet ja onhan mies pahoillaan, ettei vain nähnyt mun tunteitani eikä osannut arvata ja mä annan anteeksi, koska en ole koskaan tavannut yhtä ahdistunutta ihmistä seksin suhteen, kuin mä olin nuorena (ja osin vieläkin), joten koen olevani poikkeus. 

Vaikea käsitellä varmaan terapiassa asiaa, josta ei edes itse koe tarvinneensakaan kunnioitusta, tai mikä sitten olisikaan oikea sana, kunnioitus vai mikä. Hyvin moni mies vaan nostaa kytkintä, eikä jaksa alkaa mua terapoimaan, eikä tarviikaan, mutta kun edes ymmärtäisi mistä mä puhun. 

Musta tuntuu, ettei mun mies ymmärrä. Sit taas terapeutit, että luottaisin heihin.... Että luottaisin heidänkään ymmärtävän minua, itse asiasssa, en luota. Olen käynyt elämäni aikana 4 yksilöterapeutilla, yhdellä parisuhde ja yhdessä ryhmäterpiassa, enkä usko, että kukaan terapeutti tätä kohtaa minussa ymmärtää :)  Asia ei siis oikeasti hymyilytä mua, vaan olen hämmentynyt siitä ajatuksesta, että joku vielä hienosti toivoo, että mua voisi joku ymmärtää. 

Tässä on alla varmaan niin kipeitä asioita. Ihan siitä käsin, kun kotona ei ole tuntenut olevansa rakastettu eikä ymmärretty eikä arvostettu ja sen kautta on syntynyt minäkuva vinoon. Kyllä mäkin toivon, että joku ymmärtäisi, mutta en näe sitä, toivosta en ole kuitenkaan luopunut, mutta en siis tee mitään sen eteenkään, kai. Ainakaan aktiivisesti.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:11"]

Koska mies pelkää, että jos ei ole naisen ensimmäinen, niin nainen voi tietää millaista on huono seksi, eikä jää roikkumaan sellaiseen suhteeseen.

[/quote]Miksi arvostella seksiä noin? Onko olemassa huonoa seksiä, jos rakastaa?

[/quote]

Valitettavasti kyllä on. Itse kuvittelin miehen "oppivan" seksitaitoja suhteen edetessä ja menimme jopa naimisiinkin, rakkaudesta. Vuosia on kulunut ja seksi on edelleen aivan täsmälleen yhtä huonoa kuin aluksikin, tosin nykyään sitä ei enää edes juurikaan ole. Miehelle seksi tarkoittaa mekaanista "sahaamista", ja alkuaikoina hän katseli välillä kellosta aikaa, kuinka kauan potenssi tuolloin kesti. Tosin erektio-ongelmat tulivat kuvioihin hyvin pian. Erektio-ongelmat miehellä ovat pahentuneet niin paljon, että seksin harrastaminen on käytännössä täysin mahdotonta. Olemme kuitenkin vain päälle kolmekymppisiä vielä, joten siinäkin mielessä tilanne on ainakin omasta mielestäni huolestuttava. Annoin miehelle "mahdollisuuden" ja olin kärsivällinen, tosin taisin olla liiankin ymmärtäväinen, sillä sain palkaksi avioliiton, jossa olemme molemmat vuosikausia selibaatissa. T. Nainen, 30+, avioliitossa

Hyvä aviomies arvostaa naisessa neitsyyttä.

Lestasuvustako olet?

En tiennyt, että pitää. Mitä mää nyt teen!!!

No ei tarvii. Seksielämää voi elää vastuullisesti, nautittavasti ja järkevästi jo sitä ennenkin! Eikä kukaan tiedä suhteen alussa, minne se loopujen lopuksi vie.

Kuka on sanonut, että pitäisi olla?

Riippuu siitä, mitä kumppanissa ja kumppanuudessa arvostaa. Vakikumppanin kanssa yhdessä löydetty seksuaalisuus on yhdistävä ja parisuhdetta ylläpitävä asia. Ei tarvitse haikailla vanhojen 'kykyjen' perään kun sellaisista ei ole kokemusta.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:37"]

Kertokaa yksikin hyvä syy.

[/quote]Miksi ei?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:37"]

Kertokaa yksikin hyvä syy.

[/quote]

Miksi asiaa vaivaa sinua?

Lähinnä ihmettelen alaikäisenä seksisuhteen aloittaneita.

Keskenkasvuisena aloitetusta seksistä voi tutkimusten mukaan aiheutua pitkäaikaisia terveysongelmia.

http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2012030515229312_se.shtml

Tuskin neitsyt, jos ei joistain uskiksista ole kyse, mutta kyllä se vaan vaikuttaa haluttavuuteen ja paljon, kun tietää ettei toinen ole jakanut itseään miten sattuu ja puolihuolimattomasti vähän joka toiselle. Nämä on näitä valintoja, niin se vaan on. :)

Ei pitäisi. Minulle ensimmäinen seurustelukumppani sattui samalla olemaan se oikea, mutta en näe mitään syytä, miksi tämä olisi jotenkin parempi tapa toimia kuin mikään muukaan. Ja vielä vähemmän tämän mielestäni pitäisi olla mikään tavoite tai ihanne. Ihan tyytyväinen olen elämääni näin, mutta voin hyvin kuvitella, että elämä olisi mennyt hieman toisin ja silloin tilanne olisi ollut eri, enkä näe järkeä, että silloin olisi pitänyt luoda itselleen tästä järjetöntä ihannetta.