Prkl. SE joka seuraavaksi käskee tehdä lapsellemme leikkikaverin, saa tuta minun sormet kurkullaan!!!

Minä en kaikesta huolimatta ole ollut naama " norsunv*tulla" vaikka sisällä olenkin kiehunut halusta huutaa, itkeä ja raivota.

Minulle on tärkeää, ettei kukaan saa minusta huonoa vaikutelmaa, joten olen oppinut pitämään mölyt sisässäni. Liika on liikaa ja en kohta jaksa hillitä itseäni...



Ja anteeksi nyt vaan teille muille! Tämä sekundäärinen lapsettomuus nyt vaan on minulle SUURI juttu!!



On elämässäni pahojakin asioita sattunut ja vastoinkäymisiltä en ole välttynyt, jos joku sitä nyt epäilee....

yhtä hienosti kuin täällä keskustelupalstoillakin...tyyliin: " en halua puhua asiasta" - " en halua, että asiasta kysellään" - " minusta on epäkohteliasta kysellä sellaisia asioita" - " yritämme tehdä lisää lapsia silloin kun meistä tuntuu siltä" ....

tehdä asioita vaikeammaksi kuin ne ovat. Sitähän saa helpommin sädekehän päälaelleen kun ei kerro rehellisesti ja sukulaiset saa tietää sitten mutkan kautta, kuinka ovat loukanneet kyseistä ihmistä.

ei halua jakaa puolituttujen kanssa. Ne ovat usein todella kipeitä asioita. Voi olla että edes pariskunta ei ole voinut vielä keskenään keskustella asioista. Ja jos esimerkiksi syy on miehessä, niin voi olla että mies ei halua että asioista puhutaan kenellekkään. Jokainen käsittelee ongelmia omalla tavallaan, ei täällä keskustelupalstoilla voida antaa toisille ohjeita miten toimitaan... Usein sellainen jolla ei ole kokemusta lapsettomuudesta on hirveän hyvä neuvomaan miten tulisi tehdä ja toimia. Mutta kun se on vaan niin helppo sanoa kun ei sitä sisällään kanna. Avoimuus ei vaan ole aina mahdollista, eikä lapsettomuudessa ole kysymys mistään sädekehän hankkimisesta...

Miksi tehdä asiat niin hemmetin vaikeiksi?

nimim. kokemusta on

Koskaanhan ei voi tietää, mitä ongelmia heillä on.

Hehän voivat loukkaantua jos sanon, että

-meille on tuloss neljäs lapsi (kehuskelen vittuillessaan lapsistani kun he eivät saa)

-pitäisi alkaa laihduttamaan (vittuilen hänen liikakiloista)

-onpa kaunis päivä (vittuilen siitä kun heillä sataa vettä)

-onpa hänellä kaunis pusero (vittuilen puserosta kun se on viime vuoden väriä ja heillä ei ole rahaa ja mies on menossa konkurssiin)

-onpa mukava nähdä häntä pitkästä aikaa (vittuilen siitä kun hän ei ole muistanut soittaa vuoteen)

-mitä he laittoivat mummille syntymäpäivälahjaksi (vittuilen heidän lapsettomuudestaan kun he eivät ole jaksaneet keskittyä lahjojen ostoon kun aika on mennyt lapsettomuushoitoihin)



Parempi vain jurnuttaa hiljaa ettei loukkaa ketään.

Morsian pukeutunut säkkiin ja tuhkaan ettei vain kukaan vieraista loukkaannu kun hänet vihittiin maistraatissa. Kaikki istuvat hiljaa ja syövät monipuolista ruokaa, missä on otettu huomioon kaikki mahdolliset ruokavaliot karppaajista kasvissyöjiin ettei kukaan loukkaannu.

Ei musiikkia ettei kukaan loukkaannu väärästä musiikkimausta ja alkoholia ei ole, koska joukossa saattaa olla yksi alkoholisti. Asiaa ei tiedetä varmasti, mutta morsiuspari kokisi syyllisyyttä loppuelämänsä jos joku olisi repsahtanut ryyppäämään heidän häidensä takia.



Jos parilla lapsia, he eivät saa olla paikalla ettei lapsettomat loukkaannu. Sulhanenkin piilotetaan ettei suvun vanhapiika..auts siis muodikas citysinkku loukkaannu kun hänellä ei ole avecia. Morsiamella on varmuudenvuoksi nainen parina, koska joukossa saattaa olla yksi lesbo, joka kokee olonsa loukatuksi kun hänen seksuaalista taipumustaan ei ole huomioitu. Niin ja sen toisen naisen pitää olla vielä musta ettei vain kukaan syytä häntä rasistiksi.

Vierailija:

Miksi olette niin herkkänahkaisia? Etsitään syytä loukkaantua joka asiasta. Olemme miehen kanssa reilusti kertoneet, että ei tule toista ja asia on jäänyt siihen.

Minulla on pari lapsetonta työkaveria ja he ovat todella hankalia. He oikein etsimällä etsivät syytä, että voisivat loukkaantua ja leikkiä marttyyria. Kummaa touhua. Te varmaan loukkaannutte siitäkin jos teille sanoo, että hyvää huomenta. Etsitte siitä rivien välistä jotain, mitä varmaan joku meinasi yms.

Ja jos kukaan ei kysele, olette loukkaantuneet kun kukaan ei kiinnitä teihin huomiota.

Ei ihme, että lapsettomuudesta kärsivien ystäväpiiri karviutuu. Ei kukaan jaksa sitä kun kiillotatte marttyyrinkruunua naama norsunvitulla kiiltävämmäksi.

Mä en kanssa ymmärrä tota, että loukkaannutaan joka asiasta. Ihmiset kyselee tai ei kysele asioita ja niille vastataan tai ei vastata. Fiksu ihminen osaa vastata niin, ettei enää tarvitse kysellä. Tai sanoo suoraan, että tämä on sellanen asia, että tästä emme keskustele. TAi että tämä on meidän perheen asia eikä kuulu teille. JA siinä se.

Tällä palstalla kun on lukenut näitä lapsettomuudesta kärsivien juttuja, niin sanotaan että n. 90 % on sellasia että enpä haluaisi heitä lähipiiriini. Mä en yksinkertaisesti jaksaisi sitä varomista ja hyssyttelyä ja tabuaiheita, joita nämä ihmiset ovat luoneet. Siis ettei mistään lapsensaantiin liittyvästä saa puhua, eikä varsinkaan rehellisesti ( jos siis itselle se on ollut edes kohtuullisen helppoa). Meillä on ystäväpiirissä iloja ja suruja ja ne jaetaan ja toista tuetaan ja jos joku sanoo joskus jotain ajattelemattomasti, niin silloinkin ymmärretään, että ystäviähän tässä ollaan eikä toiselle pahaa tarkoiteta.

Ja mun veli puolisoineen kärsi kyllä lapsettomuudesta aika pahasti, joten tiedän ja näin kyllä sen tuskan mikä epäonnistuneista hoidoista ym seurasi. Enkä tosiaan ole sellainen, että mun pitäisi siinä vieressä retostella, että kattokaas, meilläpäs onkin lapsia. Mutta onneksi hekään, (sen jälkeen kun olivat avoimesti myöntäneet kuinka heitä vitutti, että meille tuli " vahinkolapsi" ), eivät olettaneet meiltä mitään anteeksipyytelyä lapsistamme, vaan yhdessä pystyttiin elämään tätä elämää ja keskustelemaan asioista kuin asioista.

Mutta joo. Toivottavasti jokainen, niin lapsellinen kuin lapseton löytää ympärilleen itselleen sopivia ihmisiä. Kuitenkin kannattaa muistaa, että jos kyseessä on oikeasti läheiset ihmiset, niin vaikkajoskus kyselisivät tökeröitä jne. niin tuskin tarkoittavat lopukata. Ja helpoin tapa päästä kyselyistä eroon, on kertoa edes jotain rehellisesti. Vaikka että toiveissa olisi, mutta ei ole niin helppoa, ja toivot, että ystävät luottavat siihen ,että jos jotain kerrottavaa tulee, niin se kyllä kerrotaan.

vaikka Venäjä, niin ei maksa niin paljoa. Tai säästäkää useamman vuoden lomarahat yhteen könttiin.

" ongelmaisia" . Eli siis sopeutumisvaikeuksia.

Siis siinä mielessä, että joka ikisellä on takanaan yksi erittäin mullistava ja traumaattinen hylkäämiskokemus.



Adoptiolapsen kasvattaminen merkitsee sitä, että lapsen juuriin ja mahdolliseen toiseen kotimaahan ylläpidetään siteitä. Lapsesta ei tule koskaan identiteetiltään 100 % suomalaista, eikä pidäkään tulla.

...ja olen kyllä sortunut mainitsemiisi kommentteihin, koska ajattelen niin ja haluan ystäväni tavoin olla rehellinen. En siis todellakaan tarkoita mitään pahaa kehoittamalla esim. menemään hoitoihin. Koska niin luulisin itse tekeväni vastaavassa tilanteessa.

Vierailija:

kommentointi ei lopu siihen kun tämän kerrot. Aihe on useimmille lapsettomille todella arka, oli sitten kyse primääri- tai sekundäärilapsettomuudesta.

Tältäkin palstalta olen lukenut ties mitä möläytyksiä, jota ihmiset ovat suustaan päästäneet. Pahimmassa tapauksessa ruvetaan jakelemaan neuvoja (" kyllä se siitä kun et stressaa" , " menkää hoitoihin" ) tai analysoidaan tilannetta (" ehkä teille ei vain ole tarkoitettu lasta" ) tai kerrotaan ihmetarinoita " serkun tyttö tuli raskaksi kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen" ).

Lisäksi kun ongelma on saatettu yleiseen tietoon, alkaa vieläkin kovempi vatsan seudun vahtaus. Takana päin voidaan jopa säälitellä.

Olen itse päätynyt johonkin seuraavan tyyppiseen kommenttiin (ainokainen syntyi hoitojen avulla): " Olisihan se toinen lapsi mukava, mutta kun ei ensimmäinenkään tullut ihan helpolla, niin en osaa sanoa tuleeko meille enempää lapsia. Jos ei, niin olemme iloisia tästä yhdestäkin." Meidän sukulaisemme ovat onneksi niin fiksuja, että eivät ole kyselleet vauva-asioista oikeastaan koskaan. Työkaverit ovat joskus möläytelleet ties mitä, mutta sitä en ole ottanut niin vakavasti.

Olen itse ainoa lapsi ja voin vakuuttaa, että jos en 3-6 ikävuoden välillä kysynyt äidiltä vähintään 15 kertaa viikossa, että " koska meille tulee vauva?" , niin sitten en kertaakaan.

Joten ne enimmät utelut varmaankin ovat vielä edessäpäin ja tulevat kyllä 99% varmuudella oman pienen perheenne sisältä.

Siinä ei ainakaan meikäläiseen auttanut sellaiset selitykset, kuin että yksi lapsi riittää, sinä olet ainoa ja ainoaksi jäät, ei vauvoja noin vaan tehdä jne.

Luulin ihan oikeasti, että jos toivon siskoa tai veljeä, niin sellainen jostain putkahtaa. Ajattelin myös, että olisi mahdollista esim löytää se vauva vaikka pusikosta tms, ja sitten yllättää vanhemmat vauvalla :)

Vierailija:

seuraavaa tulokasta on jotenkin " epänormaali" ja sitten alkavat ne ainoan lapsen haitat

Eilen käytiin neuvolassa ja terveydenhoitaja jotakin tähän suuntaan tokaisi. Toki tiedän, että ainoaa tulee pidettyä vähän vauvana verrattuna tilanteeseen, jossa toinen olisi jo maailmassa, jolloin taas esikoinen kasvaisi aika vauhdilla isommaksi kuin on, mutta silti huvittaa, että esim. kolmen vuoden ikäero on jotenkin suuri :)