Prkl. SE joka seuraavaksi käskee tehdä lapsellemme leikkikaverin, saa tuta minun sormet kurkullaan!!!

kyllähän me tehtäis, mutta kun se tekotapa ällöttää.

Kyseessä tosin taisi olla keinohedelmöitys, joka ällötti, mutta taitaa toimia muutenkin.

Sukulaiset lopettivat meiltä utelun suunnilleen silloin kun tämä ainokaisemme oli 4-vuotias.

mutta itse olen joskus erehtynyt kysymään lapsettomalta avioparilta että koskas niitä lapsia..?? Ja sit on mulkoiltu ja pakoiltu et ei me vielä. Nyttemmin heilläkin on lapsi, mutta varmasti vei aikaa, rahaa ja voimia hänen saamisensa. Olisin ajatellut, että meille voisi kertoa vaieudesta saada lasta.



Rohkeasti siis kertomaan läheisille lapsettomuuden tuskasta; muutoin aliarvioitte heitä ja kärsitte nämä kyselyt uudelleen ja uudelleen.

13v ja kyllähän niitä kyselyjä sai kuulla vuosia mut en nyt tarkkaan muista koska lakkasivat. Enää toisen jälkeen ei monikaan kysynyt ehkä muutama kuitenkin ja vastasin aina etten halua tappelukaveria hankkia lapselleni kun toisellakaan ei ollut.

Itse en enää kysele kenenkään lapsiasioita, mutta harmitti vain kun emme olleet niin luotettavat ystävät että olisimme ansainneet kuulla totuuden ja päästä ottamaan osaa tuskaan.



Toivon sydämestäni että saatte lisää lapsia!!



nro5

MIKSI ihmisten pitäisi kertoa sinulle kaikkein intiimein ja vaikein asia? Mitä jos SINÄ opettelet olemaan kyselemättä etenkin kun olet onneksi tajunnut että se loukkaa?

seuraavaa tulokasta on jotenkin " epänormaali" ja sitten alkavat ne ainoan lapsen haitat



Eilen käytiin neuvolassa ja terveydenhoitaja jotakin tähän suuntaan tokaisi. Toki tiedän, että ainoaa tulee pidettyä vähän vauvana verrattuna tilanteeseen, jossa toinen olisi jo maailmassa, jolloin taas esikoinen kasvaisi aika vauhdilla isommaksi kuin on, mutta silti huvittaa, että esim. kolmen vuoden ikäero on jotenkin suuri :)

opin kerrasta, ettei pidä kysellä! Eikä ainakaan itse kertoa kuinka " helppoa" on ollut saada lapsia koska silloin olen saanut paskaa niskaan olan takaa.



Ihme etteivät muut tajua, jos kerta kyselevät joka kerta uudelleen ja uudelleen.. ja ovat vielä sukua.



taas 5

kommentointi ei lopu siihen kun tämän kerrot. Aihe on useimmille lapsettomille todella arka, oli sitten kyse primääri- tai sekundäärilapsettomuudesta.



Tältäkin palstalta olen lukenut ties mitä möläytyksiä, jota ihmiset ovat suustaan päästäneet. Pahimmassa tapauksessa ruvetaan jakelemaan neuvoja (" kyllä se siitä kun et stressaa" , " menkää hoitoihin" ) tai analysoidaan tilannetta (" ehkä teille ei vain ole tarkoitettu lasta" ) tai kerrotaan ihmetarinoita " serkun tyttö tuli raskaksi kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen" ).



Lisäksi kun ongelma on saatettu yleiseen tietoon, alkaa vieläkin kovempi vatsan seudun vahtaus. Takana päin voidaan jopa säälitellä.



Olen itse päätynyt johonkin seuraavan tyyppiseen kommenttiin (ainokainen syntyi hoitojen avulla): " Olisihan se toinen lapsi mukava, mutta kun ei ensimmäinenkään tullut ihan helpolla, niin en osaa sanoa tuleeko meille enempää lapsia. Jos ei, niin olemme iloisia tästä yhdestäkin." Meidän sukulaisemme ovat onneksi niin fiksuja, että eivät ole kyselleet vauva-asioista oikeastaan koskaan. Työkaverit ovat joskus möläytelleet ties mitä, mutta sitä en ole ottanut niin vakavasti.

Tuo myös tietyllä tavalla loukkaa kaikkia ainoita lapsia. Ihan kuin ainoat lapset eivät voisi kasvaa normaaleiksi, vaan heissä on sitten jotakin vikaa. Olen itse ainoa lapsi ja kurkkuani myöten täynnä tätä käsitystä että ainokaiset " saavat aina kaiken, ovat hemmoteltuja ja ylisuojeltuja" . Itselläni oli ainakin aika kova kuri enkä tosiaankaan saanut kaikkea mitä keksin pyytää. Huomiota ainoa lapsi saa tietysti enemmän kuin sisarussarjassa kasvanut, mutta ei se aina ole mikään huono asia. Minusta oli hienoa, että vanhemmillani oli aina aikaa kuunnella minua.

Vierailija:

seuraavaa tulokasta on jotenkin " epänormaali" ja sitten alkavat ne ainoan lapsen haitat

Kaikki kaveripiriissä tekevät lapset peräperää, ja ihmettelen heidän jaksamista. Itse odottelen mielummin toisen kanssa ja hyvä ikäero meilä olisi n. 3-4vuotta (jos toinen on tullakseen).

totesi vain jotain tuosta, että kun tulee pidettyä vauvana pidempään..

En minä kyllä allekirjoita tuota, välillä huomaan, että pidän lasta jo isompana kuin mitä on, koska elämä on niin helppoa yhden kanssa, ettei aina jaksa vaivautua (eikä aina tarvitsekaan) lasta passaamaan.

Toisaalta taas jos olisi jo toinen niin olisi vähemmän aikaa esikoiselle ja enemmän konflikteja tästä johtuen.

Itse olen myös ns. ainoa lapsi, koska ikäero siskoon on niin suuri. Materiaalisesti minut on hemmoteltu, mutta muutoin olen " normaali" , jopa empaattisempi, vähemmän kilpailu- ja voittajahaluisempi kuin ne joilla on sisaruksia, mutta tämäkin johtuu kasvatuksesta

Vierailija:

Tuo myös tietyllä tavalla loukkaa kaikkia ainoita lapsia.

Vierailija:

oli joulun aikaan taas kyselijöitä. Ensimmäinen on kohta 5 ja toinen saa toki tulla, mutta saattaa jäädä tulematta, ensimmäinen tuli kyllä luomuna, mutta vasta todella pitkän yrityksen jälkeen, ja sen jälkeen mulle tuli munasarjaongelmia, eikä hoitoihin ole tarkoitus lähteä. Jotenkin mieluummin hoidan jo olemassa olevaa lastani täysillä kuin jään suremaan, ettei toista ole.

Tuntuu pahalle kaikkien ainoiden lasten puolesta, että sitä kyseenalaistetaan, olin täysin onnellinen lapsi, vaikka sain siskon vasta kouluikäisenä.



Tuntui muuten kaikkein kurjimmalta se, kun eräs täti kysyi lapseltani: " eikö oliskin kiva saada pikkusisko tai -veli?"

Moninaisten kyselijoiden jälkeen asiaa on kyllä käsitelty, ja lapseni osasikin vastata: " mutta eihän sitä koskaan tiedä, tuleeko sitä vauvaa äitin masuun"

asiat ovat harkinnassa. Meille tämä ei ole vaikea asia. Asiat nyt vain sattuvat olemaan näin.

Miksi olette niin herkkänahkaisia? Etsitään syytä loukkaantua joka asiasta. Olemme miehen kanssa reilusti kertoneet, että ei tule toista ja asia on jäänyt siihen.



Minulla on pari lapsetonta työkaveria ja he ovat todella hankalia. He oikein etsimällä etsivät syytä, että voisivat loukkaantua ja leikkiä marttyyria. Kummaa touhua. Te varmaan loukkaannutte siitäkin jos teille sanoo, että hyvää huomenta. Etsitte siitä rivien välistä jotain, mitä varmaan joku meinasi yms.

Ja jos kukaan ei kysele, olette loukkaantuneet kun kukaan ei kiinnitä teihin huomiota.



Ei ihme, että lapsettomuudesta kärsivien ystäväpiiri karviutuu. Ei kukaan jaksa sitä kun kiillotatte marttyyrinkruunua naama norsunvitulla kiiltävämmäksi.

vastasin näin 13 vuotta ja sitten tuli hoidoilla toinen ja nyt ihmiset kyselee että oho miksi noin pitkä ikäero sisaruksilla? Eli aina saat selitelle jollekin kyselijälle. Mutta jos minulla olisi neljä lasta, niin tuskin kukaan kyselis että miksi noin monta lasta?? Ihmeellistä...

Kun on aivan varmaa, että toista ei tule, on se helpompi sanoa jo ääneenkin. Mutta jos vielä on jokin pieni mahdollisuus olemassa eikä itse ole vielä hyväksynyt asiaa, niin sitä ei halua sanoa vielä ääneen. Jos vastaat, että luultavasti toista ei tule tai tulee jos on tullakseen, saat vastaukseksi jotain " eiköhän se kuitenkin jo kohta sieltä" jne.

Ja totta on: lapsettomat ovat joskus tosi rasittavia omaan napaansa tuijottelijoita. Niin minäkin olin, tirautin itkut jokaiselle lähipiirissämme syntyneelle vauvalle.

Vierailija:

Miksi olette niin herkkänahkaisia? Etsitään syytä loukkaantua joka asiasta. Olemme miehen kanssa reilusti kertoneet, että ei tule toista ja asia on jäänyt siihen.

Usko pois, kyllä neljän lapsen äidiltä kysellään miksi ihmeessä lapsia on niin monta.

Meillä kolmas lapsi ei meinannut millään saada alkuunsa. Seitsemän vuotta kakkosen jälkeen tulin uudelleen raskaaksi, vaikka olimme ilman ehkäisyä koko ajan.

Vierailija:

Mutta jos minulla olisi neljä lasta, niin tuskin kukaan kyselis että miksi noin monta lasta?? Ihmeellistä...

" Oletteko lessuja. Ettekö osaa käyttää ehkäisyä. Taasko paksuna.Ei teidän tarvitse maata yksin täyttää jne.." .

Olette kyllä ihmeen herkkänahkaisia. Miksi toisten ihmisten sanomiset vaikuttaa niin paljon? Jos alkaa joka asiasta loukkaantumaan, saa pilata koko elämänsä loukkaantumisella.

kyselee. Esikoinen on nyt 2,5 -vuotias., ja nautimme täysillä elämän helppoudesta, kummallakaan ei ole vielä(kään) hinkua ja motivaatiota aloittaa vauvarumbaa uudelleen. Ainokaisemme ei myöskään ole tippaakaan vauvamainen, vaan hyvin fiksu ja järkevä, usein ikäistään vanhemmalta vaikuttava neiti (toisin kuin monet ikäisensä, joilla on se pienempi " leikkikaveri" ja joiden täytyy heittäytyä jatkuvasti vauvoiksi saadakseen rättiväsyneiltä vanhemmiltaan edes joskus vähän hellyyttä ja huomiota).