kaikista ei ole työelämään

Enemmän työelämään kaivattaisiin joustoja. Minä en usko että tämä on joko tai-kysymys. Ei kaikkien tarvitse olla töissä 40h viikossa. Voisi olla enemmän joustavaa työtä, enemmän osa-aikaisia työmahdollisuuksia. Eläkeläisenkin elämä pysyisi mielekkäämpänä kun olisi kodin ulkopuolella kontakteja.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Sinä kuitenkin puhut paranemisesta ja tulevaisuudesta. Sanot että et pysty tällä hetkellä töihin. Minä puhuin ihmisistä jotka jäävät kotiin sillä asenteella, että pysyvät siellä loppuelämänsä ja keskittyvät syyllistämään muita heidän syyllistämisestään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:06"]

Olen 25-v. Ennen sairastumistani olin töissä ja opiskelin yliopistolla. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien.

[/quote]

Et ole tehnyt töitä "15-vuotiaasta lähtien", jos et enää ole töissä. Voit toki sanoa esim. "tein töitä 15-20-vuotiaana".

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.
[/quote]
27 jatkaa.. Miksi olet siis luovuttanut ja ajattelet jo jotain töitä tai ettei sinusta niihin ole? Silloin kun ollaan sairaita on keskityttävä paranemiseen; pieniin asioihin, heräämiseen, suihkussa käymiseen, syömiseen, myöhemmin tulee ulkona liikkuminen ja kaupassa käyminen ym. Mutta jos sinulla on jo lähtökohtaisesti tuollainen asenne niin se ei auta sinua paranemaan. Ei tuossa tilassa mietitä töitä vaan korkeintaan seuravan tunnin ohjelmaa. Suosittelen siis sinuakin siis keskittymään olennaiseen, tuossa tilassa työt eivät ole olennaisessa osassa, mutta asennetta kannattaa säätää.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:01"]

Moni ei ymmärrä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät periaatteessa kykene mihinkään työhön mutta eivät silti saa työkyvyttömyyseläkettä. Nämä ihmiset ovat esimerkiksi niitä, jotka ovat juuri älyllisen kehitysvamman yläpuolella ja ovat muutenkin hyvin yksinkertaisia ja vaativat jatkuvan valvonnan työssä. Vain muutama työ voisi sopia tällaisille henkilöille ja ne ovat harvassa/täytetyjä.

[/quote]

Ja miten henkilö pääsisi töihin jos hän ns peräänkatsottava? 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:06"]

Kyllä kaikista on johonkin, sinunkin pitäisi HAKEUTUA HOITOON jos et pysty tekemään mitään. Olen itse kärsinyt masennuksesta ja työuupumuksesta ja lääkärit ovat ylistäneet asennettani että olen itse hakeutunut hoitoon ja vaatinut kuntoutusta ja hoitoa (molempia olen helposti saanut.) Olen täysillä työelämässä nytkin. Olen ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ohjaajana ja nähnyt kyllä miten paljoon hekin pystyvät kun vain tuetaan, autetaan ja myös velvoitetaan. Sairaus täytyy kuitenkin saada aina hoitotasapainoon ennen kuin siirrytään vähitellen työelämään. Tiedän hyvin kuntoutuneita mt-potilaita jotka pystyvät esim. osa-aika töihin, 4pv viikossa ja 4h päivässä. Ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Ei sairaana voi töihin mennä, mutta sekin on saamattomuutta jos ei hakeudu hoitoon tai pyydä apua. Vain pieni osa ihmisistä jää sellaiseen tilaan ettei lääkitystä saada kohdalleen eikä ihmisestä ole huolehtimaan edes itsestään.

[/quote]

Minä olen hoidossa. Ollut jo 7 vuotta. Tällä hetkellä olen julkisella puolella, joten en saa terpiaa, koska siellä ei sellaista tarjota. Sairaanhoitajan kanssa juttelen muutaman viikon välein. Psykiatri laittaa lääkkeet ja häntä tapaan aina silloin tällöin. Kuntoutuksessa olen myös. Kohdallani se tarkoittaa sitä, että pyrin rentoutumaan päivittäin ja kestämään ahdistusta yhä enemmän. Mutta koska olen niin sairas, prosessi on hidas.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:07"]

Kaikki fyysisesti ja henkisesti kunnossa olevat kykenisivät tekemään töitä jos olisi aivan pakko. Orjilta ei kysytty mielipidettä. Tai jos yhteiskunta ei kerta kaikkiaan antaisi rahaa.. Olisi pakko tehdä jotain että sais ruokaa.

Mutta toki se on hyvä että jos haluaa olla kotirouva niin se onnistuu... Toivottavasti hoitaa sitten lapset kotona eikä laita päiväkotiin. 

[/quote]

Minä en pystyisi vaan joutuisin tekemään itsemurhan. Sitäkö te terveet haluatte että me sairaat tapamme itsemme? Älä tule mulle sanomaan, mitä mä pystyn ja mitä en, kun sulla ei ole mitään hajua, millaisia tuskatiloja käyn läpi päivittäin ja kuinka lähellä olen ollut itsemurhaa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:06"]

Kyllä kaikista on johonkin, sinunkin pitäisi HAKEUTUA HOITOON jos et pysty tekemään mitään. Olen itse kärsinyt masennuksesta ja työuupumuksesta ja lääkärit ovat ylistäneet asennettani että olen itse hakeutunut hoitoon ja vaatinut kuntoutusta ja hoitoa (molempia olen helposti saanut.) Olen täysillä työelämässä nytkin. Olen ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ohjaajana ja nähnyt kyllä miten paljoon hekin pystyvät kun vain tuetaan, autetaan ja myös velvoitetaan. Sairaus täytyy kuitenkin saada aina hoitotasapainoon ennen kuin siirrytään vähitellen työelämään. Tiedän hyvin kuntoutuneita mt-potilaita jotka pystyvät esim. osa-aika töihin, 4pv viikossa ja 4h päivässä. Ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Ei sairaana voi töihin mennä, mutta sekin on saamattomuutta jos ei hakeudu hoitoon tai pyydä apua. Vain pieni osa ihmisistä jää sellaiseen tilaan ettei lääkitystä saada kohdalleen eikä ihmisestä ole huolehtimaan edes itsestään.

[/quote]

Masennus on täysin eri asia kuin ahdistustilat. Et sä voi tietää ahdistustiloista masennuksen perusteella. Ja miten se osa-aikatyö onnistuu, jos ei pääse kotoa ulos ilman että tekee itsemurhaa?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:08"]

Enemmän työelämään kaivattaisiin joustoja. Minä en usko että tämä on joko tai-kysymys. Ei kaikkien tarvitse olla töissä 40h viikossa. Voisi olla enemmän joustavaa työtä, enemmän osa-aikaisia työmahdollisuuksia. Eläkeläisenkin elämä pysyisi mielekkäämpänä kun olisi kodin ulkopuolella kontakteja.

[/quote]

Mutta jos sinne kodin ulkopuolelle ei pääse? Jos on niin kova ahdistus, että pitää pumpata itsensä täyteeen diapiamia, jotta voi viedä roskat?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Sinä kuitenkin puhut paranemisesta ja tulevaisuudesta. Sanot että et pysty tällä hetkellä töihin. Minä puhuin ihmisistä jotka jäävät kotiin sillä asenteella, että pysyvät siellä loppuelämänsä ja keskittyvät syyllistämään muita heidän syyllistämisestään.

[/quote]

Niin, en minä tiedä tulevasta. Tällä menolla en parane koskaan, eikä se ole lähitulevaisuudessa näkyvissä. Yritä nyt ymmärtää, että jotkut psyykkiset sairaudet ovat elinikäisiä eikä kaikkia voida hoitaa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"] Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :) [/quote] Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus? [/quote]   Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa. [/quote] 27 jatkaa.. Miksi olet siis luovuttanut ja ajattelet jo jotain töitä tai ettei sinusta niihin ole? Silloin kun ollaan sairaita on keskityttävä paranemiseen; pieniin asioihin, heräämiseen, suihkussa käymiseen, syömiseen, myöhemmin tulee ulkona liikkuminen ja kaupassa käyminen ym. Mutta jos sinulla on jo lähtökohtaisesti tuollainen asenne niin se ei auta sinua paranemaan. Ei tuossa tilassa mietitä töitä vaan korkeintaan seuravan tunnin ohjelmaa. Suosittelen siis sinuakin siis keskittymään olennaiseen, tuossa tilassa työt eivät ole olennaisessa osassa, mutta asennetta kannattaa säätää.

[/quote]

Halusin tuoda sen faktan esille, että minä en välttämättä parane koskaan. Toki haluan parantua, mutta en välttämättä parane. Se fakta teidän terveiden täytyy vain hyväksyä. Kaikki ei parane psyykkisistä sairauksista, kuten ei myöskään fyysisistä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:06"]

Kyllä kaikista on johonkin, sinunkin pitäisi HAKEUTUA HOITOON jos et pysty tekemään mitään. Olen itse kärsinyt masennuksesta ja työuupumuksesta ja lääkärit ovat ylistäneet asennettani että olen itse hakeutunut hoitoon ja vaatinut kuntoutusta ja hoitoa (molempia olen helposti saanut.) Olen täysillä työelämässä nytkin. Olen ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ohjaajana ja nähnyt kyllä miten paljoon hekin pystyvät kun vain tuetaan, autetaan ja myös velvoitetaan. Sairaus täytyy kuitenkin saada aina hoitotasapainoon ennen kuin siirrytään vähitellen työelämään. Tiedän hyvin kuntoutuneita mt-potilaita jotka pystyvät esim. osa-aika töihin, 4pv viikossa ja 4h päivässä. Ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Ei sairaana voi töihin mennä, mutta sekin on saamattomuutta jos ei hakeudu hoitoon tai pyydä apua. Vain pieni osa ihmisistä jää sellaiseen tilaan ettei lääkitystä saada kohdalleen eikä ihmisestä ole huolehtimaan edes itsestään.

[/quote]

Masennus on täysin eri asia kuin ahdistustilat. Et sä voi tietää ahdistustiloista masennuksen perusteella. Ja miten se osa-aikatyö onnistuu, jos ei pääse kotoa ulos ilman että tekee itsemurhaa?
[/quote]
Mikä kiire teillä on sairaana töihin?? Siis tätä en ymmärrä ja kirjoitinkin että EI SAIRAANA MENNÄ TÖIHIN. Hoitotasapainoon voi mennä vuosia mutta turha täällä on julistautua työkyvyttömäksi kun on vielä sairas! Tiedän paljon ihmisiä jotka ovat päässeet toipumisessaan siihen vaiheeseen että ovat työtoiminnassa ja tapaavat muita ihmisiä vaikka eivät ennen uskaltaneet käydä edes ulkona! Älkää menettäkö toivoa koska sitä on!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:06"]

Kyllä kaikista on johonkin, sinunkin pitäisi HAKEUTUA HOITOON jos et pysty tekemään mitään. Olen itse kärsinyt masennuksesta ja työuupumuksesta ja lääkärit ovat ylistäneet asennettani että olen itse hakeutunut hoitoon ja vaatinut kuntoutusta ja hoitoa (molempia olen helposti saanut.) Olen täysillä työelämässä nytkin. Olen ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ohjaajana ja nähnyt kyllä miten paljoon hekin pystyvät kun vain tuetaan, autetaan ja myös velvoitetaan. Sairaus täytyy kuitenkin saada aina hoitotasapainoon ennen kuin siirrytään vähitellen työelämään. Tiedän hyvin kuntoutuneita mt-potilaita jotka pystyvät esim. osa-aika töihin, 4pv viikossa ja 4h päivässä. Ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Ei sairaana voi töihin mennä, mutta sekin on saamattomuutta jos ei hakeudu hoitoon tai pyydä apua. Vain pieni osa ihmisistä jää sellaiseen tilaan ettei lääkitystä saada kohdalleen eikä ihmisestä ole huolehtimaan edes itsestään.

[/quote]

Minä olen hoidossa. Ollut jo 7 vuotta. Tällä hetkellä olen julkisella puolella, joten en saa terpiaa, koska siellä ei sellaista tarjota. Sairaanhoitajan kanssa juttelen muutaman viikon välein. Psykiatri laittaa lääkkeet ja häntä tapaan aina silloin tällöin. Kuntoutuksessa olen myös. Kohdallani se tarkoittaa sitä, että pyrin rentoutumaan päivittäin ja kestämään ahdistusta yhä enemmän. Mutta koska olen niin sairas, prosessi on hidas.
[/quote]
Juuri näin. Olet sairas ja prosessi on hidas. Älä menetä toivoa, sinulla sitä varmasti vielä on koska olet nuori ja tässä ei ole mihinkään kiire. Keskityt nyt paranemiseen ja sitten joskus työhön jos ja kun sen aika tulee, mutta se on kaukainen asia nyt, sitä ei kannata edes miettiä vaan keskittyä paljon pienempiin asioihin. :) tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:06"] Kyllä kaikista on johonkin, sinunkin pitäisi HAKEUTUA HOITOON jos et pysty tekemään mitään. Olen itse kärsinyt masennuksesta ja työuupumuksesta ja lääkärit ovat ylistäneet asennettani että olen itse hakeutunut hoitoon ja vaatinut kuntoutusta ja hoitoa (molempia olen helposti saanut.) Olen täysillä työelämässä nytkin. Olen ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ohjaajana ja nähnyt kyllä miten paljoon hekin pystyvät kun vain tuetaan, autetaan ja myös velvoitetaan. Sairaus täytyy kuitenkin saada aina hoitotasapainoon ennen kuin siirrytään vähitellen työelämään. Tiedän hyvin kuntoutuneita mt-potilaita jotka pystyvät esim. osa-aika töihin, 4pv viikossa ja 4h päivässä. Ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Ei sairaana voi töihin mennä, mutta sekin on saamattomuutta jos ei hakeudu hoitoon tai pyydä apua. Vain pieni osa ihmisistä jää sellaiseen tilaan ettei lääkitystä saada kohdalleen eikä ihmisestä ole huolehtimaan edes itsestään. [/quote]   Masennus on täysin eri asia kuin ahdistustilat. Et sä voi tietää ahdistustiloista masennuksen perusteella. Ja miten se osa-aikatyö onnistuu, jos ei pääse kotoa ulos ilman että tekee itsemurhaa? [/quote] Mikä kiire teillä on sairaana töihin?? Siis tätä en ymmärrä ja kirjoitinkin että EI SAIRAANA MENNÄ TÖIHIN. Hoitotasapainoon voi mennä vuosia mutta turha täällä on julistautua työkyvyttömäksi kun on vielä sairas! Tiedän paljon ihmisiä jotka ovat päässeet toipumisessaan siihen vaiheeseen että ovat työtoiminnassa ja tapaavat muita ihmisiä vaikka eivät ennen uskaltaneet käydä edes ulkona! Älkää menettäkö toivoa koska sitä on!

[/quote]

ÖH!? Julistautua työkyvyttömäksi?? Mä olen työkyvytön. Niin on psykiatri sanonut. Hän ehkä tietää näistä sairauksista enemmän kuin sinä.

Niin, voisiko joku sanoa, miten täysi urpo ja huolimaton voi saada töitä. Henkilö, jolle CV:n kirjoittaminen tuottaa ongelmia, kärsii dysleksiasta, dyskalkuliasta ja täytyy esimerkiksi olla jonkun muun henkilön vastuulla/valvonnassa, koska muuten ei toimisi kunnolla/sattuisi onnettomuus. Näitäkin esimerkkejä löytyy.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:31"]

Näin se on. 

Esim. vaimoni on sanonut, ettei jaksaisi työelämässä, eikä ole ikinä tuntenut mitään halua mennä töihin. Tiesi jo kuulemma pienenä, että haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä. Ei ole ikinä tehnyt ansiotyötä - tet-harjoittelussa on ollut ysillä. No, minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä itse olen ajoittain turhankin työorientoitunut. Mukavaa kun on hiukan vastapainoa muistuttamassa niistä muistakin asioista. Olimme yhdessä neljä vuotta ennen lapsen syntymää, joten vaimo ehti touhuta omiaan tuon ajan. Olihan siinä bonuksensa itsellenikin: saatoin toisinaan ruokatunnilla käydä kotona panolla :D

Lapsen synnyttyä onkin sitten tietysti oma aika jäänyt vähemmälle hänelläkin ja kyllä se nyt käy työstäkin se kotona oleminen. 

Ihmisiä on erilaisia. Ei pitäisi niin kärkkäästi olla tuomitsemassa muiden valintoja. 

[/quote]

Tuossa tapauksessa se tuomio tulee siitä jos nostetaan jotakin yhteiskunnan tukia. Eri asia tietysti jos elätte molemmat vain sinun palkallasi. Jos ette, voi tuomita vapaasti.

[/quote]

Sinä et tuomitse ketään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Sinä kuitenkin puhut paranemisesta ja tulevaisuudesta. Sanot että et pysty tällä hetkellä töihin. Minä puhuin ihmisistä jotka jäävät kotiin sillä asenteella, että pysyvät siellä loppuelämänsä ja keskittyvät syyllistämään muita heidän syyllistämisestään.

[/quote]

Niin, en minä tiedä tulevasta. Tällä menolla en parane koskaan, eikä se ole lähitulevaisuudessa näkyvissä. Yritä nyt ymmärtää, että jotkut psyykkiset sairaudet ovat elinikäisiä eikä kaikkia voida hoitaa.

[/quote]

En muuten yritä. Psyykkisissä sairauksissa omalla asenteella on valtava merkitys paranemisen kannalta. Tuo asenne, että tämä on elinikäistä ja mitään ei voi tehdä, ei ole hyväksi kenellekään. Sinäkin kirjoitat tänne aivan selväjärkistä tekstiä ahdistuksesta ja vahvasta lääkityksestä huolimatta. Vaikka luulisi väittelyn vain lisäävän ahdistusta ja lääkkeiden sekoittavan ajatuksia. Eli eivät asiat voi aivan toivottoman huonosti olla.

Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"] Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :) [/quote] Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus? [/quote]   Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa. [/quote] 27 jatkaa.. Miksi olet siis luovuttanut ja ajattelet jo jotain töitä tai ettei sinusta niihin ole? Silloin kun ollaan sairaita on keskityttävä paranemiseen; pieniin asioihin, heräämiseen, suihkussa käymiseen, syömiseen, myöhemmin tulee ulkona liikkuminen ja kaupassa käyminen ym. Mutta jos sinulla on jo lähtökohtaisesti tuollainen asenne niin se ei auta sinua paranemaan. Ei tuossa tilassa mietitä töitä vaan korkeintaan seuravan tunnin ohjelmaa. Suosittelen siis sinuakin siis keskittymään olennaiseen, tuossa tilassa työt eivät ole olennaisessa osassa, mutta asennetta kannattaa säätää.

[/quote]

Halusin tuoda sen faktan esille, että minä en välttämättä parane koskaan. Toki haluan parantua, mutta en välttämättä parane. Se fakta teidän terveiden täytyy vain hyväksyä. Kaikki ei parane psyykkisistä sairauksista, kuten ei myöskään fyysisistä.
[/quote]
Eihän kaikki paranekaan. Mutta ei sinun kannata niin ajatella, koska sekin edistää paranemista. Hienoa että sinulla on halua parantua ja siihen kannattaa keskittyä. Kuntoutuminen on pitkä prosessi, mutta jos luovuttaa niin ei varmasti kuntoudu ollenkaan. Olisi varmasti mukava elää edes sellaista elämää että pääsee vaikka kauppaan? Vasta kun perusasiat on kunnossa voi miettiä töitä, eli unohtakaa ne ja keskittykää paranemiseen. :)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Sinä kuitenkin puhut paranemisesta ja tulevaisuudesta. Sanot että et pysty tällä hetkellä töihin. Minä puhuin ihmisistä jotka jäävät kotiin sillä asenteella, että pysyvät siellä loppuelämänsä ja keskittyvät syyllistämään muita heidän syyllistämisestään.

[/quote]

Niin, en minä tiedä tulevasta. Tällä menolla en parane koskaan, eikä se ole lähitulevaisuudessa näkyvissä. Yritä nyt ymmärtää, että jotkut psyykkiset sairaudet ovat elinikäisiä eikä kaikkia voida hoitaa.

[/quote]

En muuten yritä. Psyykkisissä sairauksissa omalla asenteella on valtava merkitys paranemisen kannalta. Tuo asenne, että tämä on elinikäistä ja mitään ei voi tehdä, ei ole hyväksi kenellekään. Sinäkin kirjoitat tänne aivan selväjärkistä tekstiä ahdistuksesta ja vahvasta lääkityksestä huolimatta. Vaikka luulisi väittelyn vain lisäävän ahdistusta ja lääkkeiden sekoittavan ajatuksia. Eli eivät asiat voi aivan toivottoman huonosti olla.

[/quote]

Mutta niin vain on. Ei jotkut psyykkiset sairaudet parane koskaan. Esim skitsofrenia, pakko-oireinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö..Ne ovat usen koko elämän mittaisia sairauksia. Tosissaanko ajattelet, että skisofrenia tai pakko-oireeet paranee omalla asenteella? Kun niihin sairastuneiden ihmisten aivot ovat erilaisia?

Ja tottakai kirjoitan normaalisti. En ole älyltäni vajaa. Olen opiskellut yliopistossa, olen tehnyt töitä. Sulla on asenteessa tarkistettavaa itselläsi, kun luulet, että psyykkisesti sairaat olisivat älyltään vajaita.