kaikista ei ole työelämään

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:06"]Samaa ihmettelen, miksi sitä on niin vaikeaa ymmärtää. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen 25-v. Ennen sairastumistani olin töissä ja opiskelin yliopistolla. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien. [/quote] Mikä nyt estää?

[/quote]

Kaksi vakavaa psyykkistä sairautta.

Jopa vammaisista on. Sinusta ei siis?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:19"]

Vain todella vakava fyysinen vamma aiheuttaa sen ettei koskaan enää voi tehdä mitään työtä. Eiköhän se luovuttajan asenne ärsytä enemmän kuin se, että joku ei juuri nyt kykene töihin.

[/quote]

Öh, no mulla on ainakin vakava psyykkinen sairaus ajanut mut siihen tilanteeseen, että en pääse kotoa ulos läheskää aina kun haluan. En pysty käymään kaupassa välttämättä. Miten tälläisessä tilaneessa työnteko onnistuisi?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:40"]

Jopa vammaisista on. Sinusta ei siis?

[/quote]

minusta ei ole, koska kaksi vakavaa psyykkistä sairautta estää kotoa poistumisen. En pääse välttättä edes kauppaan. Jos joudun pakolla menemään johonkin, ahdistun niin, että itsemurha on lähellä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:19"]

Vain todella vakava fyysinen vamma aiheuttaa sen ettei koskaan enää voi tehdä mitään työtä. Eiköhän se luovuttajan asenne ärsytä enemmän kuin se, että joku ei juuri nyt kykene töihin.

[/quote]

Öh, no mulla on ainakin vakava psyykkinen sairaus ajanut mut siihen tilanteeseen, että en pääse kotoa ulos läheskää aina kun haluan. En pysty käymään kaupassa välttämättä. Miten tälläisessä tilaneessa työnteko onnistuisi?

[/quote]

Miksi et lue viestiäni ennen kuin kommentoit siihen?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:19"]

Vain todella vakava fyysinen vamma aiheuttaa sen ettei koskaan enää voi tehdä mitään työtä. Eiköhän se luovuttajan asenne ärsytä enemmän kuin se, että joku ei juuri nyt kykene töihin.

[/quote]

Öh, no mulla on ainakin vakava psyykkinen sairaus ajanut mut siihen tilanteeseen, että en pääse kotoa ulos läheskää aina kun haluan. En pysty käymään kaupassa välttämättä. Miten tälläisessä tilaneessa työnteko onnistuisi?

[/quote]

Miksi et lue viestiäni ennen kuin kommentoit siihen?

[/quote]

Luin sen kyllä. Etkö ymmärrä vastaustani?

Kyllä psyykkisesti sairaskin usein pystyisi/haluaisi tehdä töitä, mutta on vaikea löytää työpaikkaa joka mahdollistaisi sairauden kannalta tarpeeksi joustavan ympäristön.

Riippuu kaikista ja työelämästä. Nykyään on vähemmän helppoja töitä joita kuka vaan voi tehdä. Esim. vanhustyötä riittää mutta vanhuksia ei voi kohdella kuin risusavotan risuja!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:45"]

Kyllä psyykkisesti sairaskin usein pystyisi/haluaisi tehdä töitä, mutta on vaikea löytää työpaikkaa joka mahdollistaisi sairauden kannalta tarpeeksi joustavan ympäristön.

[/quote]

Mutta ei aina. Mitä työtä voi tehdä esim sellainen, jonka on pakko nukkua 14h päivässä ja joka ei pääse ulos asunnostaan? Tai joka ahdistuu kodin ulkopuolella niin, että itsemurha on lähellä? Kuka palkkaa sellaisen työntekijän, joka joutuu kodin ulkopuolella ottamaan maksimiannoksen diapiamia? Ihanko tosissasi luulet, että joku palkkaa sellaisen joka on vahvoissa rauhoittavissa ja saattaa ahdistua niin, että työnantaja joutuu toimittamaan psykiatriseen päivysytykseen? Tätä se on, kun on vakavia ja hankalia ahdistustiloja.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:45"]

Riippuu kaikista ja työelämästä. Nykyään on vähemmän helppoja töitä joita kuka vaan voi tehdä. Esim. vanhustyötä riittää mutta vanhuksia ei voi kohdella kuin risusavotan risuja!

[/quote]

Mitä työtä voi tehdä sellainen, joka ahdistuu kodin ulkopuolella niin, että joutuu psykiatriseen päivystykseen? Tai joka ei voi koskea mihinkään kodin ulkopuolella?

Musta on alkanut tuntua, että olenko mä sittenkin sellainen, joka ei koskaan voi tehdä töitä, ainakaan niitä, joihin olen kouluttautunut (OTM). Olen vasta viime vuonna valmistunut, mutta olen nyt ollut vuoden vauvan kanssa kotona. Olen kyllä hakenut töitä, mutta ei ole vielä onnistanut. Suuri pelkoni on, että joku päivä pääsenkin töihin, mutta en selviydy niistä. Ahdistun syvästi ajatuksesta, että minun odotetaan osaavan jo vaikka mitä, mutta en usko oppineeni yliopistossa mitään. Itsetunto on vauvan myötä mennyt kokonaan ja esimerkiksi opiskelukavereita en halua nähdä mistään hinnasta, häpeäisin itseäni niihin menestyneisiin juristeihin verrattuna.

Ehkä menen lusmuamaan vaikka kaupan kassalle tai postia jakamaan, näitä oon tehnyt nuorempana ja onnistunut olemaan siellä ilman paniikkikohtauksia.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:19"]

Vain todella vakava fyysinen vamma aiheuttaa sen ettei koskaan enää voi tehdä mitään työtä. Eiköhän se luovuttajan asenne ärsytä enemmän kuin se, että joku ei juuri nyt kykene töihin.

[/quote]

Öh, no mulla on ainakin vakava psyykkinen sairaus ajanut mut siihen tilanteeseen, että en pääse kotoa ulos läheskää aina kun haluan. En pysty käymään kaupassa välttämättä. Miten tälläisessä tilaneessa työnteko onnistuisi?

[/quote]

Miksi et lue viestiäni ennen kuin kommentoit siihen?

[/quote]

Luin sen kyllä. Etkö ymmärrä vastaustani?

[/quote]

Et lukenut, koska pyydät minulta selitystä vaatimukseen jota en ole esittänyt.

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Ei mulla ainakaan ole mitään erityistaitoa, jota voisin tehdä kotoa käsin. Ja koska nukun 14 h päivässä kovan lääkityksen takia, ei mulle jää kauheasti työaikaa. Ahdistus vie myös voimia. Lääkäri on sen arvioinut etten pysty työhön. En tajua, mikä ihmisarvon mittari se on,  että pysyytkö työhön vai ei. Mulla on sanottu, että tärkeintä on se, että kykenen rentoutumaan joka päivä, ei se, että saan jotain tehtyä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

Ronskisti sanottu.

Kaikilla on toiminnan tarve, silloin myös kaikki pystyvät töihin.  Kotiäitiys on työpaikka sekin, arvostettavaa kaikin tavoin.

Moni ei ymmärrä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät periaatteessa kykene mihinkään työhön mutta eivät silti saa työkyvyttömyyseläkettä. Nämä ihmiset ovat esimerkiksi niitä, jotka ovat juuri älyllisen kehitysvamman yläpuolella ja ovat muutenkin hyvin yksinkertaisia ja vaativat jatkuvan valvonnan työssä. Vain muutama työ voisi sopia tällaisille henkilöille ja ne ovat harvassa/täytetyjä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

Kyllä kaikista on johonkin, sinunkin pitäisi HAKEUTUA HOITOON jos et pysty tekemään mitään. Olen itse kärsinyt masennuksesta ja työuupumuksesta ja lääkärit ovat ylistäneet asennettani että olen itse hakeutunut hoitoon ja vaatinut kuntoutusta ja hoitoa (molempia olen helposti saanut.) Olen täysillä työelämässä nytkin. Olen ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien ohjaajana ja nähnyt kyllä miten paljoon hekin pystyvät kun vain tuetaan, autetaan ja myös velvoitetaan. Sairaus täytyy kuitenkin saada aina hoitotasapainoon ennen kuin siirrytään vähitellen työelämään. Tiedän hyvin kuntoutuneita mt-potilaita jotka pystyvät esim. osa-aika töihin, 4pv viikossa ja 4h päivässä. Ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Ei sairaana voi töihin mennä, mutta sekin on saamattomuutta jos ei hakeudu hoitoon tai pyydä apua. Vain pieni osa ihmisistä jää sellaiseen tilaan ettei lääkitystä saada kohdalleen eikä ihmisestä ole huolehtimaan edes itsestään.

Kaikki fyysisesti ja henkisesti kunnossa olevat kykenisivät tekemään töitä jos olisi aivan pakko. Orjilta ei kysytty mielipidettä. Tai jos yhteiskunta ei kerta kaikkiaan antaisi rahaa.. Olisi pakko tehdä jotain että sais ruokaa.

Mutta toki se on hyvä että jos haluaa olla kotirouva niin se onnistuu... Toivottavasti hoitaa sitten lapset kotona eikä laita päiväkotiin.