kaikista ei ole työelämään

Tarpeeksi kun on ottanut munaa perseeseen elääkseen niin ehkä sitä keksii jotain muuta työtä. Niin se vain on. 

Ihmisoikeudet pitää ansaita työtä tekemällä. 

Ei voi kuvitella että ihmisarvon saa noin tuosta vian.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 10:54"]

Miksi tämä on osalle ihmisistä niin kova pala tajuta, että kaikki meistä eivät kykene koskaan työelämään emmekä ole kuntoutettavissa?

[/quote]Ei kai se kova pala ole. Mutta ongelma kai tässä on, että ne ei-kuntoutettavissa olevat vaativat kuitenkin ihan samaa elintasoa kuin kaikki muutkin ja huutelevat surkeita tulojaan ja tahtovat työssä käyvien tulot pienemmiksi. Työ on tapa hankkia lisää tuloja. Ne jotka eivät siihen kykene, jäävät sitten yhteiskunnan tukien varaan, jos heillä ei esim. ole vakuutuksia, ja siihen on tyytyminen. Työllä voi hankkia lisäarvoa elämän materiaaliseen puoleen ja jos se ei onnistu kaikilta, se pitää myös niiden  hyväksyä joilta se ei onnistu sen sijaan, että vinkuvat itselleen koko ajan enemmän ja enemmän.

Mielestäni kirjoitat todella hyvin. Oletko ajatellut kotona tehtäviä kirjoitustöitä esim.tutkimusta tai nettilehtiä? Muista että aina on toivoa! Kukaan tuskin ajattelee ahdistuksesta kärsiviä laiskoina, ainoastaan ihminen itse sen tietää. Mielestäni ne ihmiset jotka ilman mitään sairautta eivät hae töitä "koska ei huvita" ovat niitä laiskoja.

Joskus tuntuu että esim. masentuneille keino parantua olisi nimenomaan se että tulee pois sieltä neljän seinän sisältä. Itse olen kaksi kertaa elämässäni ollut siinä tilanteessa, että olen ollut luisumassa masennukseen. Ja molemmat tilanteet alkoivat siitä että olin pakotettu olemaan sisällä tietyn ajan. Toinen oli lapsen syntymä ja se että lapselle tuli pieniä komplikaatioita syntymän jälkeen. Toinen tilanne se että sairastuin vakavasti ja olin yli vuoden sairaslomalla.

Huomasin että kun sosiaaliset ympyrät kutistuu niin riski jäädä siihen tilaan on tosi iso. Olin todella lähellä lamaantumista ja olisi ollut niin helppoa jäädä vain kotiin. Mutta joku vain sai minut tsemppaamaan ja lähtemään alkuun ihan väkisin ulos ihmisten ilmoille.

Pyysin lääkäriltä että voisin lähteä vaikka osa-aikaisesti ensin töihin koska pää sekoaa jos jään kotiin asioita pohtimaan. Sain itse valita jatkanko kokopäiväisellä kuntoutustuella vai lähdenkö kokeilemaan jaksanko jo olla töissä. Lähdin töihin ja mieliala parani nopeasti kun en enää ehtinyt vain miettiä sairauttani. Paras valinta ikinä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:48"]

Normaali työ ei välttämättä onnistu kaikilta mutta itseään moni oikeasti kykenee myymään varakkaammalle.

Perseensä vuokraajat eivät ole outo näky maissa joissa sosiaaliturvaa ei ole. 

Muutamalla kympillä voi vuokrata laiskalta aukon käyttöönsä ja molemmat ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Ja siitä sitten seuraakin lisää mielenterveysongelmia. Minä en ala seksiä myymään. Nostan sosiaaliturvaa, johon ole oikeutettu, koska oln työkyyvtön. Jos sosiaaliturvaa ei olisi, en silti myisi seksiä, koska se vahignoittaa terveyttä. Itsemurha olisi ainoa ratkaisu.

[/quote]

Se on työntekijän ongelma. Voi vaihtaa alaa jos ei peräaukon vuokraus ole sopiva ala sinulle.

Osa niistäkin, joista olisi työelämään, eivät olisi tarpeeksi tuottavia. Heillä ei ole mitään taitoa joka puskisi hyvin rahaa. Ei siivoamalla ja mainosten jaolla mitään kasvua luoda. Koko keskustelu on naurettavaa, kun avoimia työpaikkoja on helvetisti vähemmän kuin työttömiä. Tähän kun sitten lisätään kokoomuslaisten valitus köyhien "asenteesta", niin menee loputkin halut osallistua mihinkään. Olin aikoinani halukas töihin, kokoomuslaisten juttuja tarpeeksi kauan kuunneltuani enää en.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:07"]

Löytyisiköhän joku maalaisparantola, jossa elettäisiin eläinten ja maatilan hoidon rytmissä, raskasta ruumiillista työtä tehden ja eläimiä hoitaen. Aamulla aikaisin ylös, illalla aikaisin nukkumaan, paljon ulkonaoloa, auringonvaloa, fyysistä rasitusta ja luonnollista väsymystä. Olisi paljon kuntouttavampaa kuin kerrostalokaksiossa mitään tekemättä lääkkeiden voimalla räytyminen.

[/quote]

En mä tuollaiseen pystyisi menemään. Ahdistuisin niin, että joutuisin jo heti kättelyssä päivystykseen. Olen fyysisesti myös todella väsynyt. En pysty tekemään mitään ilman laskemista. En saa iltaisin unta ilman lääkkeitä ja lääkkeiden käytön takia en sitten taas pääse aamulla ylös. En pysty koskemaan mihinkään kodin ulkopuoliseen. Ahdistukseni nousisi niin, että joko minut toimittaisiin sairaalaan tai tappaisin itseni.

[/quote]

ET sinä joutuisi mihinkään päivystykseen, koska sinua ei sinne kukaan veisi. Sinä et ole sillä tavalla fyysisesti sairas, että tarvitsisit päivystystä. Ja uni tulee takuulla, kun on riittävän väsynyt. Sinä tekisit töitä ja eläisit kuten ihmiset. Siihen ei kuole. Eikä kukaan mahdollistaisi itsemurhaa. Joutuisit ottamaan itsestäsi vastuuta, samalla muusta maailmasta. Ja niin jokaisen kuuluukin.

[/quote]

Kyllä kuolisin, koska siinä ahdistuksen tilassa mikä minulla on, tekisin vaikka itsemurhan jotta pääsen ahdistuksesta. Sinä et sitä voi ymmärtää, koska et ole koskaan kokenut mitään sellaista kuin minä.

[/quote]

Kerro nyt ihmeessä, mitä kaikkea olet kokenut niin tehdään vähän vertailevaa tutkimusta.

Ei ihmisiä enää laiteta laitoksiin! Sä elät jossain 1950 luvulla!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:01"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:58"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:36"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"] Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä: Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h. Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h klo 19. nukun päiväunet klo 20. yritän tehdä ruokaa klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan klo 23 alan valmistautua nukkumaan klo 24. menen  nukkumaan   koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos. [/quote] Herää aikaisemmin, tee itsellesi joku suunnitelma miten kulutat aikaa.  Pieni kävelylenkki joka päivä. Vaikka miten ahdistaisi, pidä ainakin yhdestä rutiinista kiinni. Henkinen hyvinvointi riippuu paljon ruokavaliosta, liikunnasta ym yksinkertaisista asioista. [/quote]   Tässähän nää nykynuorten "mielenterveysongelmat" tulikin tiivistettynä. Kuka vaan saa ittestään masentuneen sängyssä venyjän, jos haluaa. Se on helppoa: rutiineita ei ole, yöt keikutaan ja päivät nukutaan. Ei tehdä mitään järkevää. Kuka vaan meistä jos vetää tolla samalla systeemillä puoli vuotta, ei takuulla saa enää itsestään mitään irti ja elimistö on jatkuvassa väsymystilassa, jolloin mielikin alkaa rakoilla. Ennen aikaan ihmisillä oli sukua ja perhettä ympärillä. Kaikilla oli hoidettavana omat hommansa, ja omaan napaan tuijotteluaika oli minimissä. Herättiin aikaisin, tehtiin työtä, käytiin nukkumaan aikaisin. Ei ollut aikaa olla "ahdistunut" ja käyttää aamutoimiin kolme tuntia, saatika venyä sängyssä. Omassa lähipiirissänikin on yksi tälläinen "ahdistunut" joka ei voi hakea opiskelemaan kun joutuisi olemaan ihan normaaliyhteiskunnan aikatauluissa ja oikein tekemään jotain. Töitä ei voi hakea, kun "ei niitä kuitenkaan saa". Samalla selostetaan, että pitää käydä terapiassa jossa on ilmennyt, että on ihminen joka tarvitsee omat rutiinit. Ne rutiinit on just sitä sängyssä puoleen päivään makaamista ja yöt kukkumista, sekä minä-itse-ajattelu. Huoh. Baareissa toki pystyy käymään, samoin muissa vähänkin hauskanpitoa, matkustusta tai bailaamista hipovissa jutuissa. Vähän vähemmän kun te "töihin kykenemättömät" tuijottelisitte itseänne (minäminä haluan, minäminä en halua, minäminä en jaksa jne.) Kun olisi ihan aikuinen ja ottaisi vastuun elämästään, eikä työnnä sitä muille ja yhteiskunnalle. Väitän, että jokainen kotonaan notkuja voi puolen vuoden päästä paremmin, kun nousee ihmisten aikaan, menee nukkumaan ihmisten aikaan, ei läträä viinan ja turhien lääkkeiden kanssa ja opiskelee jotain tai edes harrastaa säännöllisesti jotain. Joku roti elämään. [/quote]   Öööö?? En roiku öitä. Menen nukkumaan jo klo 24. Lääkitys on sen verran raskas, että unta riittää iltapäivään asti. Mulla n todella vahvat iltalääkket. Olen luonnostani iltarytminen. Jos olisin terve, menisin nukkumaan vasta klo 2 ja heräisin jo klo 10. [/quote] En ota nyt muuhun kantaa, mutta jos on terve ja käy töissä tai opiskelee, niin rytmiä, jossa menee höyhensaarille klo 02 ja herää "jo" klo 10, ei kovin monessa duunissa pysty noudattamaan.  [/quote] Minä käyn töissä tuolla rytmillä. Vituttaako :)?

[/quote]

Ei vituta. Totesin vain, että noin yleensä se ei onnistu. Kyllä mäkin etäpäiviä pidän ja jos teen joskus projektissa yömyöhään, nukun aamulla pidempään. 

Sairaat ovat sairaalassa. Oikeasti sairaat.

Vierailija kirjoitti:

Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töit

Painu v*ttuun yksinkertainen k*hari!!!

Oletpa heikkotasoinen ihminen. Toivottavasti olet jo ryhdistäytynyt ja mennyt töihin. Kenenkään velvollisuus ei ole elättää noin heikkotasoista ihmistä. Ennen vanhaan olisit jo kuollut heikkouteesi, mutta nyt muut joutuvat kustantamaan loisimisesi yhteiskunnan varoilla.

Vierailija kirjoitti:

Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töit

Olisi voinut olla itseni kirjoittama ! Just näin