kaikista ei ole työelämään

Meidän taloon tulee ongelmamme on, että on liian helppoa laiskotella yhteiskunnan tuella. Väsymys, paha tuuli, laiskuus ei ole työkyvyttömyyttä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:45"]

Kyllä psyykkisesti sairaskin usein pystyisi/haluaisi tehdä töitä, mutta on vaikea löytää työpaikkaa joka mahdollistaisi sairauden kannalta tarpeeksi joustavan ympäristön.

[/quote]

Mutta ei aina. Mitä työtä voi tehdä esim sellainen, jonka on pakko nukkua 14h päivässä ja joka ei pääse ulos asunnostaan? Tai joka ahdistuu kodin ulkopuolella niin, että itsemurha on lähellä? Kuka palkkaa sellaisen työntekijän, joka joutuu kodin ulkopuolella ottamaan maksimiannoksen diapiamia? Ihanko tosissasi luulet, että joku palkkaa sellaisen joka on vahvoissa rauhoittavissa ja saattaa ahdistua niin, että työnantaja joutuu toimittamaan psykiatriseen päivysytykseen? Tätä se on, kun on vakavia ja hankalia ahdistustiloja.

[/quote]

Tällaisia elämänsä diapamillä käyviä ihmisiä on loppujen lopuksi aika vähän.

Suurin osa niistäkin, jotka eivät ole työelämässä, pystyisivät kyllä tekemään ainakin jonkin verran jotain, oli sitten kevyttä fyysistä tai kevyttä henkisen puolen työtä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:45"]

Kyllä psyykkisesti sairaskin usein pystyisi/haluaisi tehdä töitä, mutta on vaikea löytää työpaikkaa joka mahdollistaisi sairauden kannalta tarpeeksi joustavan ympäristön.

[/quote]

Mutta ei aina. Mitä työtä voi tehdä esim sellainen, jonka on pakko nukkua 14h päivässä ja joka ei pääse ulos asunnostaan? Tai joka ahdistuu kodin ulkopuolella niin, että itsemurha on lähellä? Kuka palkkaa sellaisen työntekijän, joka joutuu kodin ulkopuolella ottamaan maksimiannoksen diapiamia? Ihanko tosissasi luulet, että joku palkkaa sellaisen joka on vahvoissa rauhoittavissa ja saattaa ahdistua niin, että työnantaja joutuu toimittamaan psykiatriseen päivysytykseen? Tätä se on, kun on vakavia ja hankalia ahdistustiloja.

[/quote]

Tällaisia elämänsä diapamillä käyviä ihmisiä on loppujen lopuksi aika vähän.

Suurin osa niistäkin, jotka eivät ole työelämässä, pystyisivät kyllä tekemään ainakin jonkin verran jotain, oli sitten kevyttä fyysistä tai kevyttä henkisen puolen työtä.

[/quote]

Oli miten oli,  on väärin väittää, että KAIKKI pystyvät työlelämään, koska noita bentsoilla eläviä on kuitenkin jonkin verran olemassa. Heitä on turha syyllistää mistään laiskuudesta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"]

Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei!

[/quote]

Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Vaikkapa siivoominen on nyt vaan niin kovaa hommaa. Ei oo mulle se.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Tärkeintä olisi lopettaa itsesäälissä rypeminen, mutta puheistasi päätellen, se onkin kanssa vuosikymmenien urakka Epäonnistujia on monenlaisia, mutta osa luovuttaa jo lähtölinjalla.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"]

Vaikkapa siivoominen on nyt vaan niin kovaa hommaa. Ei oo mulle se.

[/quote]

Miten henkilö joka ei pääse kotoa pois voi mennä siivoamaan?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Tärkeintä olisi lopettaa itsesäälissä rypeminen, mutta puheistasi päätellen, se onkin kanssa vuosikymmenien urakka Epäonnistujia on monenlaisia, mutta osa luovuttaa jo lähtölinjalla.

[/quote]

En todellakaan ole lähtölinjalla luovuttanut, vaan sinnitellyt sairauksien kanssa työelämässä ja opiskeluissa kunnes hoitoon hakeuduttani psykiatri laittoi eläkkeelle, koska olen työkyvytön.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:25"]

Niin, voisiko joku sanoa, miten täysi urpo ja huolimaton voi saada töitä. Henkilö, jolle CV:n kirjoittaminen tuottaa ongelmia, kärsii dysleksiasta, dyskalkuliasta ja täytyy esimerkiksi olla jonkun muun henkilön vastuulla/valvonnassa, koska muuten ei toimisi kunnolla/sattuisi onnettomuus. Näitäkin esimerkkejä löytyy.

[/quote]

Niin, tietääkö joku? Paljon puhutaan fyysisitä ja psyykkisistä rajoitteista, mutta ei henkilön urpoudesta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:31"]

Näin se on. 

Esim. vaimoni on sanonut, ettei jaksaisi työelämässä, eikä ole ikinä tuntenut mitään halua mennä töihin. Tiesi jo kuulemma pienenä, että haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä. Ei ole ikinä tehnyt ansiotyötä - tet-harjoittelussa on ollut ysillä. No, minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä itse olen ajoittain turhankin työorientoitunut. Mukavaa kun on hiukan vastapainoa muistuttamassa niistä muistakin asioista. Olimme yhdessä neljä vuotta ennen lapsen syntymää, joten vaimo ehti touhuta omiaan tuon ajan. Olihan siinä bonuksensa itsellenikin: saatoin toisinaan ruokatunnilla käydä kotona panolla :D

Lapsen synnyttyä onkin sitten tietysti oma aika jäänyt vähemmälle hänelläkin ja kyllä se nyt käy työstäkin se kotona oleminen. 

Ihmisiä on erilaisia. Ei pitäisi niin kärkkäästi olla tuomitsemassa muiden valintoja. 

[/quote]

" haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä" Jotenkin kuvottavan kuuloista sellaisesta, joka on kasvatettu siihen, että ihmisen kuuluu tehdä töitä. Työ tuo nautintoa elämään. Työn ja vapaan vuorottelu tekee myös ansaitusta vapaasta mukavamman tuntuista kuin kalenterin ympäri joutenolo, joka ajan kanssa passivoi ihmisen. 

Puhumattakaan tuo, että sinä teet töitä ja käyt päiväpanoilla kotona. Millaisten naisenmallin ja perhemallin te lapsillenne oikein annatte? 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:55"]

Onko mahdollista miettiä tekevänsä sellaista työtä, jonka voi tehdä kotoa käsin? Ei tarvitsisi poistua rauhoittavasta ja turvallisesta ympäristöstä, työajat voi monesti olla joustavampia. Eli tekee työn kun ajankohta on itselle paras. Olisiko mahdollinen vaihtoehto? Tuttava tekee näin :)

[/quote]

Tuo on oikea asenne. Ei se, että luovuttaa ja valittelee sitä, että ei koskaan voi tehdä töitä. Miten sellaisella luovuttajan asenteella voi edes toivoa että paranee joskus?

[/quote]

Ei se ole luovuttamista, että hyväksyy tosiasiat. Kaikista ei vain koskaan ole töihin. Minusta ei tällä hetkellä ole. Minulla on vahva lääkitys, nukun 14 päivässä enkä pysty tekemään mitään työtä tällä hetkellä. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Minulle tärkeintä on nyt renoutua ja saada ahdistusta kuriin, joka voi olla vuosien työ, jopa vuosikymminien. Nyt tärkeintä on lääkärien mukaan saada minut pysymään hengissä ja saada minut käymään kaupassa edes kerran kuussa.

[/quote]

Sinä kuitenkin puhut paranemisesta ja tulevaisuudesta. Sanot että et pysty tällä hetkellä töihin. Minä puhuin ihmisistä jotka jäävät kotiin sillä asenteella, että pysyvät siellä loppuelämänsä ja keskittyvät syyllistämään muita heidän syyllistämisestään.

[/quote]

Niin, en minä tiedä tulevasta. Tällä menolla en parane koskaan, eikä se ole lähitulevaisuudessa näkyvissä. Yritä nyt ymmärtää, että jotkut psyykkiset sairaudet ovat elinikäisiä eikä kaikkia voida hoitaa.

[/quote]

En muuten yritä. Psyykkisissä sairauksissa omalla asenteella on valtava merkitys paranemisen kannalta. Tuo asenne, että tämä on elinikäistä ja mitään ei voi tehdä, ei ole hyväksi kenellekään. Sinäkin kirjoitat tänne aivan selväjärkistä tekstiä ahdistuksesta ja vahvasta lääkityksestä huolimatta. Vaikka luulisi väittelyn vain lisäävän ahdistusta ja lääkkeiden sekoittavan ajatuksia. Eli eivät asiat voi aivan toivottoman huonosti olla.

[/quote]

Mutta niin vain on. Ei jotkut psyykkiset sairaudet parane koskaan. Esim skitsofrenia, pakko-oireinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö..Ne ovat usen koko elämän mittaisia sairauksia. Tosissaanko ajattelet, että skisofrenia tai pakko-oireeet paranee omalla asenteella? Kun niihin sairastuneiden ihmisten aivot ovat erilaisia?

Ja tottakai kirjoitan normaalisti. En ole älyltäni vajaa. Olen opiskellut yliopistossa, olen tehnyt töitä. Sulla on asenteessa tarkistettavaa itselläsi, kun luulet, että psyykkisesti sairaat olisivat älyltään vajaita.
[/quote]

Niin... esimerkiksi skitsofrenia on elinikäinen, parantumaton sairaus. Lapsuusiän skitsofrenia esimerkiksi tuppaa ainoastaan pahenemaan. Tällaisten kohdalla asenne on helkutin pienessä osassa. Psykoosista psykoosiin pahimmillaan, kaikkia ei lääkehoitokaan auta kuin nimellisesti.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:48"]

Normaali työ ei välttämättä onnistu kaikilta mutta itseään moni oikeasti kykenee myymään varakkaammalle.

Perseensä vuokraajat eivät ole outo näky maissa joissa sosiaaliturvaa ei ole. 

Muutamalla kympillä voi vuokrata laiskalta aukon käyttöönsä ja molemmat ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Ja siitä sitten seuraakin lisää mielenterveysongelmia. Minä en ala seksiä myymään. Nostan sosiaaliturvaa, johon ole oikeutettu, koska oln työkyyvtön. Jos sosiaaliturvaa ei olisi, en silti myisi seksiä, koska se vahignoittaa terveyttä. Itsemurha olisi ainoa ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:48"]

Normaali työ ei välttämättä onnistu kaikilta mutta itseään moni oikeasti kykenee myymään varakkaammalle.

Perseensä vuokraajat eivät ole outo näky maissa joissa sosiaaliturvaa ei ole. 

Muutamalla kympillä voi vuokrata laiskalta aukon käyttöönsä ja molemmat ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Tajuatko että seksin myynti aiheuttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä sairauksia, jotka eivät välttämättä parane koskaan? miksi haluat tuhota ihmisen elämän? Omien itsekkäiden halujesi takia.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"]

Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei!

[/quote]

Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä.
[/quote]

Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha.

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha.

[/quote]

Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

[/quote]

Onko työkyyvttömänä oleminen sinusta loisimista?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

[/quote]

Eli syöpäkin on susta loisimista. Menepä kertomaan tuo syöpäosastolle.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha.

[/quote]

Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä.
[/quote]

Edelleenkin, AINA on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha. Itsemurhan tekevät ja siitä haaveilevat ovat vain niin sokaistuneita sen ahdistuksensa ja pahan olonsa kanssa etteivät näe muuta vaihtoehtoa ulos. Mutta muita vaihtoehtoja on AINA. terv, kultalusikka perseessä syntynyt jolla kaksi vaikeaa masennusta takana, ensi kuuksi satanen rahaa, kesäkuuksi 0€ Että näin.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:42"]

" haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä" Jotenkin kuvottavan kuuloista sellaisesta, joka on kasvatettu siihen, että ihmisen kuuluu tehdä töitä. Työ tuo nautintoa elämään. Työn ja vapaan vuorottelu tekee myös ansaitusta vapaasta mukavamman tuntuista kuin kalenterin ympäri joutenolo, joka ajan kanssa passivoi ihmisen. 

Puhumattakaan tuo, että sinä teet töitä ja käyt päiväpanoilla kotona. Millaisten naisenmallin ja perhemallin te lapsillenne oikein annatte? 

[/quote]

Haha, arvasin että joku vielä heittää tuonkin kommentin. 

Vaimoni on kyllä sellainen... hmm, miten sen sanoisi, ei-niin-jäykkis. Joskus halusi lähteä yöllä leikkipuistoon keinumaan yms. Siis silloin kun oltiin vielä kaksin :D    Onhan näitä tempauksia. Eipä ole valitellut, että tylsää olisi. Joskus hän on käynyt päivän aikana toisessa kaupungissa ostamassa jotakin, mitä ei lähempää ole löytynyt. 

Ymmärrän kyllä näkökantasi, sillä olen itsekin saanut varsin 'luterilaisen' kasvatuksen tässä työmoraali-asiassa. Isä rakensi varsinaisen työnsä ohessa omakotitaloja "sarjana" ja viikonloppuaamuisin huuteli kahdeksan aikaan, että nyt lähdetään hommiin. Se oli teini-ikäisestä kaikkea muuta kuin mukavaa, mutta työmoraalia se kyllä kasvatti. 

Mutta kuka sen määrittelee, että ihmisen kuuluu tehdä työtä? Se on monessa yhteiskunnassa iskostettu ihmisten päähän, sillä yhteiskunta ei olisi nykyisenlaisensa muutoin. Ei työ ole kuitenkaan mikään luonnonvakio. Maailmassa on paljon muutakin tekemistä kuin perinteinen ansiotyö. 

Emmekä harrasta seksiä niin, että lapsi siitä mitään tietäisi :D