kaikista ei ole työelämään

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:25"]

Miksi itsemurhalle pitäisi olla vaihtoehtoja? Minulle se on varteenotettava, eikä lainkaan ikävä vaihtoehto. T. Korkeakoulutettu töitä paljon tehnyt lapsen syntymän jälkeen työkykynsä menettänyt pahasti ahdistunut 29v. nainen

[/quote]

Älä tee itsemurhaa näiden typerien räkyttäjien takia. Olet arvokas ja hyvä ihminen vaikka oletkin sairastunut. Kaikkea hyvää sinulle :)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:25"]

Miksi itsemurhalle pitäisi olla vaihtoehtoja? Minulle se on varteenotettava, eikä lainkaan ikävä vaihtoehto. T. Korkeakoulutettu töitä paljon tehnyt lapsen syntymän jälkeen työkykynsä menettänyt pahasti ahdistunut 29v. nainen

[/quote]

Työkyky ei määrää ihmisarvoa. Hae apua. Elämä eläkkeellä on parempi vaihtoehto kuin itsemurha.

No maalaisparantaja? Mitäs sitten kun potilaat joutuvat psykoosiin ja joutuvat loppuelämäkseen sairaalaan sen takia? Sinäkö maksat? ;)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

[/quote]

Mä olen samoilla linjoilla. Jos saisin valikoida, mihin verorahani kohdistetaan, niin ei todellakaan yhdenkään kotona venyjän toimeentulotukeen!! Tärkeämpiäkin kohteita on.

[/quote]

Mene sanomaan tuo syöpäosastolle. Ja hei, haluaisitko minut, pahasti psyykkisesti sairaan työkaveriksesi? Haluatko että tulen itkemään sikiöasennossa työpaikallesi ja joudut työtovereiden kanssa kutsumaan päivittäin ambulanssin?

[/quote]

En mä kutsuisi. Siinähän ulisisit. Jos aikuinen haluaa käyttäytyä julkisesti typerästi, niin siitä sitten vaan. Ja nuo syöpäsairaat harvemmin on koko ikäänsä syövästä kärsineet, useimmat ovat olleet veronmaksajia ja oman osuutensa yhteiskunnan pyörittämiseen tehneet, joten toki heitä kuuluukin hoitaa.

Ihmiset, jotka puolustelevat kotona notkumistaan jollain syyllä, jossa ei ole aikeitakaan koskaan maksaa euroakaan veroja tai osallistua yhteiskunnan pyörittämiseen, eivät kyllä ansaitsekaan mitään. Elämän eteen on ponnisteltava, muuten ei tulevilla polvilla ole kovin kummoinen elämä edessään.

Yhteiskunta ei toimi sillä, että kaikki makailevat kotona.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]

Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä:

Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h.

Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h

klo 19. nukun päiväunet

klo 20. yritän tehdä ruokaa

klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan

klo 23 alan valmistautua nukkumaan

klo 24. menen  nukkumaan

koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos.

[/quote]

Herää aikaisemmin, tee itsellesi joku suunnitelma miten kulutat aikaa.  Pieni kävelylenkki joka päivä.

Vaikka miten ahdistaisi, pidä ainakin yhdestä rutiinista kiinni.

Henkinen hyvinvointi riippuu paljon ruokavaliosta, liikunnasta ym yksinkertaisista asioista.

[/quote]

Tässähän nää nykynuorten "mielenterveysongelmat" tulikin tiivistettynä. Kuka vaan saa ittestään masentuneen sängyssä venyjän, jos haluaa. Se on helppoa: rutiineita ei ole, yöt keikutaan ja päivät nukutaan. Ei tehdä mitään järkevää. Kuka vaan meistä jos vetää tolla samalla systeemillä puoli vuotta, ei takuulla saa enää itsestään mitään irti ja elimistö on jatkuvassa väsymystilassa, jolloin mielikin alkaa rakoilla.

Ennen aikaan ihmisillä oli sukua ja perhettä ympärillä. Kaikilla oli hoidettavana omat hommansa, ja omaan napaan tuijotteluaika oli minimissä. Herättiin aikaisin, tehtiin työtä, käytiin nukkumaan aikaisin. Ei ollut aikaa olla "ahdistunut" ja käyttää aamutoimiin kolme tuntia, saatika venyä sängyssä.

Omassa lähipiirissänikin on yksi tälläinen "ahdistunut" joka ei voi hakea opiskelemaan kun joutuisi olemaan ihan normaaliyhteiskunnan aikatauluissa ja oikein tekemään jotain. Töitä ei voi hakea, kun "ei niitä kuitenkaan saa". Samalla selostetaan, että pitää käydä terapiassa jossa on ilmennyt, että on ihminen joka tarvitsee omat rutiinit. Ne rutiinit on just sitä sängyssä puoleen päivään makaamista ja yöt kukkumista, sekä minä-itse-ajattelu. Huoh. Baareissa toki pystyy käymään, samoin muissa vähänkin hauskanpitoa, matkustusta tai bailaamista hipovissa jutuissa.

Vähän vähemmän kun te "töihin kykenemättömät" tuijottelisitte itseänne (minäminä haluan, minäminä en halua, minäminä en jaksa jne.) Kun olisi ihan aikuinen ja ottaisi vastuun elämästään, eikä työnnä sitä muille ja yhteiskunnalle.

Väitän, että jokainen kotonaan notkuja voi puolen vuoden päästä paremmin, kun nousee ihmisten aikaan, menee nukkumaan ihmisten aikaan, ei läträä viinan ja turhien lääkkeiden kanssa ja opiskelee jotain tai edes harrastaa säännöllisesti jotain. Joku roti elämään.

[/quote]

Öööö?? En roiku öitä. Menen nukkumaan jo klo 24. Lääkitys on sen verran raskas, että unta riittää iltapäivään asti. Mulla n todella vahvat iltalääkket. Olen luonnostani iltarytminen. Jos olisin terve, menisin nukkumaan vasta klo 2 ja heräisin jo klo 10.

[/quote]

En ota nyt muuhun kantaa, mutta jos on terve ja käy töissä tai opiskelee, niin rytmiä, jossa menee höyhensaarille klo 02 ja herää "jo" klo 10, ei kovin monessa duunissa pysty noudattamaan. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

[/quote]

Mä olen samoilla linjoilla. Jos saisin valikoida, mihin verorahani kohdistetaan, niin ei todellakaan yhdenkään kotona venyjän toimeentulotukeen!! Tärkeämpiäkin kohteita on.

[/quote]

Mene sanomaan tuo syöpäosastolle. Ja hei, haluaisitko minut, pahasti psyykkisesti sairaan työkaveriksesi? Haluatko että tulen itkemään sikiöasennossa työpaikallesi ja joudut työtovereiden kanssa kutsumaan päivittäin ambulanssin?

[/quote]

En mä kutsuisi. Siinähän ulisisit. Jos aikuinen haluaa käyttäytyä julkisesti typerästi, niin siitä sitten vaan. Ja nuo syöpäsairaat harvemmin on koko ikäänsä syövästä kärsineet, useimmat ovat olleet veronmaksajia ja oman osuutensa yhteiskunnan pyörittämiseen tehneet, joten toki heitä kuuluukin hoitaa.

Ihmiset, jotka puolustelevat kotona notkumistaan jollain syyllä, jossa ei ole aikeitakaan koskaan maksaa euroakaan veroja tai osallistua yhteiskunnan pyörittämiseen, eivät kyllä ansaitsekaan mitään. Elämän eteen on ponnisteltava, muuten ei tulevilla polvilla ole kovin kummoinen elämä edessään.

Yhteiskunta ei toimi sillä, että kaikki makailevat kotona.

[/quote]

ÖH? Mistä päättelet, että minä olen koko elämäni kärsinyt psyykkisistä sairauksista? Minäkin olen ollut työssä ja maksanut veroja. Monta vuotta. Sitten olen sairasranut. Ja minun sairauteni vievät vähemmän rahaa kuin syöpäsairaat, joten haukut väärää puuta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]

Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä:

Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h.

Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h

klo 19. nukun päiväunet

klo 20. yritän tehdä ruokaa

klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan

klo 23 alan valmistautua nukkumaan

klo 24. menen  nukkumaan

koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos.

[/quote]

Herää aikaisemmin, tee itsellesi joku suunnitelma miten kulutat aikaa.  Pieni kävelylenkki joka päivä.

Vaikka miten ahdistaisi, pidä ainakin yhdestä rutiinista kiinni.

Henkinen hyvinvointi riippuu paljon ruokavaliosta, liikunnasta ym yksinkertaisista asioista.

[/quote]

Tässähän nää nykynuorten "mielenterveysongelmat" tulikin tiivistettynä. Kuka vaan saa ittestään masentuneen sängyssä venyjän, jos haluaa. Se on helppoa: rutiineita ei ole, yöt keikutaan ja päivät nukutaan. Ei tehdä mitään järkevää. Kuka vaan meistä jos vetää tolla samalla systeemillä puoli vuotta, ei takuulla saa enää itsestään mitään irti ja elimistö on jatkuvassa väsymystilassa, jolloin mielikin alkaa rakoilla.

Ennen aikaan ihmisillä oli sukua ja perhettä ympärillä. Kaikilla oli hoidettavana omat hommansa, ja omaan napaan tuijotteluaika oli minimissä. Herättiin aikaisin, tehtiin työtä, käytiin nukkumaan aikaisin. Ei ollut aikaa olla "ahdistunut" ja käyttää aamutoimiin kolme tuntia, saatika venyä sängyssä.

Omassa lähipiirissänikin on yksi tälläinen "ahdistunut" joka ei voi hakea opiskelemaan kun joutuisi olemaan ihan normaaliyhteiskunnan aikatauluissa ja oikein tekemään jotain. Töitä ei voi hakea, kun "ei niitä kuitenkaan saa". Samalla selostetaan, että pitää käydä terapiassa jossa on ilmennyt, että on ihminen joka tarvitsee omat rutiinit. Ne rutiinit on just sitä sängyssä puoleen päivään makaamista ja yöt kukkumista, sekä minä-itse-ajattelu. Huoh. Baareissa toki pystyy käymään, samoin muissa vähänkin hauskanpitoa, matkustusta tai bailaamista hipovissa jutuissa.

Vähän vähemmän kun te "töihin kykenemättömät" tuijottelisitte itseänne (minäminä haluan, minäminä en halua, minäminä en jaksa jne.) Kun olisi ihan aikuinen ja ottaisi vastuun elämästään, eikä työnnä sitä muille ja yhteiskunnalle.

Väitän, että jokainen kotonaan notkuja voi puolen vuoden päästä paremmin, kun nousee ihmisten aikaan, menee nukkumaan ihmisten aikaan, ei läträä viinan ja turhien lääkkeiden kanssa ja opiskelee jotain tai edes harrastaa säännöllisesti jotain. Joku roti elämään.

[/quote]

Öööö?? En roiku öitä. Menen nukkumaan jo klo 24. Lääkitys on sen verran raskas, että unta riittää iltapäivään asti. Mulla n todella vahvat iltalääkket. Olen luonnostani iltarytminen. Jos olisin terve, menisin nukkumaan vasta klo 2 ja heräisin jo klo 10.

[/quote]

En ota nyt muuhun kantaa, mutta jos on terve ja käy töissä tai opiskelee, niin rytmiä, jossa menee höyhensaarille klo 02 ja herää "jo" klo 10, ei kovin monessa duunissa pysty noudattamaan. 

[/quote]

Itseasissa todella monessa duunissa ja opiskelussa pystyy. Esim monissa yliopisto-opinnoissa tuo käy helposti. Samoin on töitä, jotka tehdään illalla tai yöllä. Niitä on todella paljon. On tuotannon töitä, asiantuntijatyötä, tutkijantyötä yms... Yhteiskunta menee koko ajan enemmän 24/7 suuntaan. Itse aion tehdä ilta-ja yötyötä, kuten tähänkin asti. Jotkut muuten tekevät jatukuvaa yövuoroakin. Monet heistä heräävät vasta neljän aikaan iltapäväivällä ;) Ei ollenkaan epänormaalia. Kaikki ei todellakaan ole missään toimistoissa töissä, jos et tiennyt.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:25"]

Miksi itsemurhalle pitäisi olla vaihtoehtoja? Minulle se on varteenotettava, eikä lainkaan ikävä vaihtoehto. T. Korkeakoulutettu töitä paljon tehnyt lapsen syntymän jälkeen työkykynsä menettänyt pahasti ahdistunut 29v. nainen

[/quote]

Työkyky ei määrää ihmisarvoa. Hae apua. Elämä eläkkeellä on parempi vaihtoehto kuin itsemurha.
[/quote]
Olen hakenut apua, mutta työkykyinen en ole. En vain ymmärrä tätä väkisin elämään pakottamista ja jauhamista siitä, että aina on vaihtoehtoja. Miksi pitäisi olla vaihtoehtoja? Kuolema on monelle meistä ihan ok asia. Helpotus. Näyttää myös olevan paljon ihmisiä, jotka mieluummin antavat ihmisten kuolla kuin maksaa veroja, jotta heikommat pidettäisiin elossa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]

Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä:

Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h.

Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h

klo 19. nukun päiväunet

klo 20. yritän tehdä ruokaa

klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan

klo 23 alan valmistautua nukkumaan

klo 24. menen  nukkumaan

koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos.

[/quote]

Herää aikaisemmin, tee itsellesi joku suunnitelma miten kulutat aikaa.  Pieni kävelylenkki joka päivä.

Vaikka miten ahdistaisi, pidä ainakin yhdestä rutiinista kiinni.

Henkinen hyvinvointi riippuu paljon ruokavaliosta, liikunnasta ym yksinkertaisista asioista.

[/quote]

Tässähän nää nykynuorten "mielenterveysongelmat" tulikin tiivistettynä. Kuka vaan saa ittestään masentuneen sängyssä venyjän, jos haluaa. Se on helppoa: rutiineita ei ole, yöt keikutaan ja päivät nukutaan. Ei tehdä mitään järkevää. Kuka vaan meistä jos vetää tolla samalla systeemillä puoli vuotta, ei takuulla saa enää itsestään mitään irti ja elimistö on jatkuvassa väsymystilassa, jolloin mielikin alkaa rakoilla.

Ennen aikaan ihmisillä oli sukua ja perhettä ympärillä. Kaikilla oli hoidettavana omat hommansa, ja omaan napaan tuijotteluaika oli minimissä. Herättiin aikaisin, tehtiin työtä, käytiin nukkumaan aikaisin. Ei ollut aikaa olla "ahdistunut" ja käyttää aamutoimiin kolme tuntia, saatika venyä sängyssä.

Omassa lähipiirissänikin on yksi tälläinen "ahdistunut" joka ei voi hakea opiskelemaan kun joutuisi olemaan ihan normaaliyhteiskunnan aikatauluissa ja oikein tekemään jotain. Töitä ei voi hakea, kun "ei niitä kuitenkaan saa". Samalla selostetaan, että pitää käydä terapiassa jossa on ilmennyt, että on ihminen joka tarvitsee omat rutiinit. Ne rutiinit on just sitä sängyssä puoleen päivään makaamista ja yöt kukkumista, sekä minä-itse-ajattelu. Huoh. Baareissa toki pystyy käymään, samoin muissa vähänkin hauskanpitoa, matkustusta tai bailaamista hipovissa jutuissa.

Vähän vähemmän kun te "töihin kykenemättömät" tuijottelisitte itseänne (minäminä haluan, minäminä en halua, minäminä en jaksa jne.) Kun olisi ihan aikuinen ja ottaisi vastuun elämästään, eikä työnnä sitä muille ja yhteiskunnalle.

Väitän, että jokainen kotonaan notkuja voi puolen vuoden päästä paremmin, kun nousee ihmisten aikaan, menee nukkumaan ihmisten aikaan, ei läträä viinan ja turhien lääkkeiden kanssa ja opiskelee jotain tai edes harrastaa säännöllisesti jotain. Joku roti elämään.

[/quote]

Öööö?? En roiku öitä. Menen nukkumaan jo klo 24. Lääkitys on sen verran raskas, että unta riittää iltapäivään asti. Mulla n todella vahvat iltalääkket. Olen luonnostani iltarytminen. Jos olisin terve, menisin nukkumaan vasta klo 2 ja heräisin jo klo 10.

[/quote]

En ota nyt muuhun kantaa, mutta jos on terve ja käy töissä tai opiskelee, niin rytmiä, jossa menee höyhensaarille klo 02 ja herää "jo" klo 10, ei kovin monessa duunissa pysty noudattamaan. 

[/quote]

Missä tynnyrissä sä elät? Mä olen koko elämäni tehnyt työtä, jossa työaika on 18-02. Joten ei ole mitenkään mahdotonta. Miehellä on oma firma ja hän tekee työtä iltaisin 16-04....

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:08"]

Enemmän työelämään kaivattaisiin joustoja. Minä en usko että tämä on joko tai-kysymys. Ei kaikkien tarvitse olla töissä 40h viikossa. Voisi olla enemmän joustavaa työtä, enemmän osa-aikaisia työmahdollisuuksia. Eläkeläisenkin elämä pysyisi mielekkäämpänä kun olisi kodin ulkopuolella kontakteja.

[/quote]

Mutta jos sinne kodin ulkopuolelle ei pääse? Jos on niin kova ahdistus, että pitää pumpata itsensä täyteeen diapiamia, jotta voi viedä roskat?

[/quote]
Olen utelias. Miten sitten pääset lääkäriin?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:25"] Miksi itsemurhalle pitäisi olla vaihtoehtoja? Minulle se on varteenotettava, eikä lainkaan ikävä vaihtoehto. T. Korkeakoulutettu töitä paljon tehnyt lapsen syntymän jälkeen työkykynsä menettänyt pahasti ahdistunut 29v. nainen [/quote]   Työkyky ei määrää ihmisarvoa. Hae apua. Elämä eläkkeellä on parempi vaihtoehto kuin itsemurha. [/quote] Olen hakenut apua, mutta työkykyinen en ole. En vain ymmärrä tätä väkisin elämään pakottamista ja jauhamista siitä, että aina on vaihtoehtoja. Miksi pitäisi olla vaihtoehtoja? Kuolema on monelle meistä ihan ok asia. Helpotus. Näyttää myös olevan paljon ihmisiä, jotka mieluummin antavat ihmisten kuolla kuin maksaa veroja, jotta heikommat pidettäisiin elossa.

[/quote]

Mä ainakin mieluumin maksan veroja. Olet arvokas ihminen. Älä lue enää tätä ketjua, täällä kusipäät vittuilevat sairaille ja heikoille, älä ota heidän sanojaan todesta. Toivon, että jaksat elää. Hae apua, kerro, että et jaksa, kerro että sun on pakko päästä hoitoon tai muuten teet itsemurhan. Mutta toivon kovasti ettet tee. Minä en ikinä halveksisi sairaita ihmisiä! Halauksia ja voimia! Sulje tämä paska ketju ja mene rentoutumaan :)

Eli miten siis käytännössä voisi kotona aloittaa työnteon kun siitäkin oli tässä keskustelussa puhetta?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]

Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä:

Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h.

Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h

klo 19. nukun päiväunet

klo 20. yritän tehdä ruokaa

klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan

klo 23 alan valmistautua nukkumaan

klo 24. menen  nukkumaan

koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos.

[/quote]

Herää aikaisemmin, tee itsellesi joku suunnitelma miten kulutat aikaa.  Pieni kävelylenkki joka päivä.

Vaikka miten ahdistaisi, pidä ainakin yhdestä rutiinista kiinni.

Henkinen hyvinvointi riippuu paljon ruokavaliosta, liikunnasta ym yksinkertaisista asioista.

[/quote]

Tässähän nää nykynuorten "mielenterveysongelmat" tulikin tiivistettynä. Kuka vaan saa ittestään masentuneen sängyssä venyjän, jos haluaa. Se on helppoa: rutiineita ei ole, yöt keikutaan ja päivät nukutaan. Ei tehdä mitään järkevää. Kuka vaan meistä jos vetää tolla samalla systeemillä puoli vuotta, ei takuulla saa enää itsestään mitään irti ja elimistö on jatkuvassa väsymystilassa, jolloin mielikin alkaa rakoilla.

Ennen aikaan ihmisillä oli sukua ja perhettä ympärillä. Kaikilla oli hoidettavana omat hommansa, ja omaan napaan tuijotteluaika oli minimissä. Herättiin aikaisin, tehtiin työtä, käytiin nukkumaan aikaisin. Ei ollut aikaa olla "ahdistunut" ja käyttää aamutoimiin kolme tuntia, saatika venyä sängyssä.

Omassa lähipiirissänikin on yksi tälläinen "ahdistunut" joka ei voi hakea opiskelemaan kun joutuisi olemaan ihan normaaliyhteiskunnan aikatauluissa ja oikein tekemään jotain. Töitä ei voi hakea, kun "ei niitä kuitenkaan saa". Samalla selostetaan, että pitää käydä terapiassa jossa on ilmennyt, että on ihminen joka tarvitsee omat rutiinit. Ne rutiinit on just sitä sängyssä puoleen päivään makaamista ja yöt kukkumista, sekä minä-itse-ajattelu. Huoh. Baareissa toki pystyy käymään, samoin muissa vähänkin hauskanpitoa, matkustusta tai bailaamista hipovissa jutuissa.

Vähän vähemmän kun te "töihin kykenemättömät" tuijottelisitte itseänne (minäminä haluan, minäminä en halua, minäminä en jaksa jne.) Kun olisi ihan aikuinen ja ottaisi vastuun elämästään, eikä työnnä sitä muille ja yhteiskunnalle.

Väitän, että jokainen kotonaan notkuja voi puolen vuoden päästä paremmin, kun nousee ihmisten aikaan, menee nukkumaan ihmisten aikaan, ei läträä viinan ja turhien lääkkeiden kanssa ja opiskelee jotain tai edes harrastaa säännöllisesti jotain. Joku roti elämään.

[/quote]

Öööö?? En roiku öitä. Menen nukkumaan jo klo 24. Lääkitys on sen verran raskas, että unta riittää iltapäivään asti. Mulla n todella vahvat iltalääkket. Olen luonnostani iltarytminen. Jos olisin terve, menisin nukkumaan vasta klo 2 ja heräisin jo klo 10.

[/quote]

En ota nyt muuhun kantaa, mutta jos on terve ja käy töissä tai opiskelee, niin rytmiä, jossa menee höyhensaarille klo 02 ja herää "jo" klo 10, ei kovin monessa duunissa pysty noudattamaan. 
[/quote]
Minä käyn töissä tuolla rytmillä. Vituttaako :)?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:08"] Enemmän työelämään kaivattaisiin joustoja. Minä en usko että tämä on joko tai-kysymys. Ei kaikkien tarvitse olla töissä 40h viikossa. Voisi olla enemmän joustavaa työtä, enemmän osa-aikaisia työmahdollisuuksia. Eläkeläisenkin elämä pysyisi mielekkäämpänä kun olisi kodin ulkopuolella kontakteja. [/quote]   Mutta jos sinne kodin ulkopuolelle ei pääse? Jos on niin kova ahdistus, että pitää pumpata itsensä täyteeen diapiamia, jotta voi viedä roskat? [/quote] Olen utelias. Miten sitten pääset lääkäriin?

[/quote]

En yleensä pääsekään. Lääkäriasiat hoidetaan puhelimitse, toki noin kerran kuussa joudun psykiatriseen päivystykseen, joten sielläkin näkee lääkäriä. Ystävä hakee lääkkeet apteekista.

Järkyttävää luettavaa tunnevammaisilta ihmisiltä. Mikä teitä oikein vaivaa? Kaikista ei ole työelämään eikä tarvi ollakaan. Sairas ei voi sairaudelleen yhtään mitään, se tekee sen minkä pystyy hoitojen avulla, mutta kaikki ei voi työelämään mennä. Jos ihminen jätetään hoitamatta, sen seuraukset tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin se että hoidetaan inhimillisesti. Entä jos itsaria hautovat toteuttais sen? Niiden lähimmäiset ei ehkä selviäis siitä ikinä. Sinäkin 29v äiti - ajattele miten tärkeä sä oot sun pienelle! Tiiän että masennus on hirvee tauti ja se laittaa mustaan huppuun kaiken, mutta älä luovuta sun pieni tarvitsee sua aina! 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 19:01"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:58"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:36"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"] Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä: Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h. Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h klo 19. nukun päiväunet klo 20. yritän tehdä ruokaa klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan klo 23 alan valmistautua nukkumaan klo 24. menen  nukkumaan   koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos. [/quote] Herää aikaisemmin, tee itsellesi joku suunnitelma miten kulutat aikaa.  Pieni kävelylenkki joka päivä. Vaikka miten ahdistaisi, pidä ainakin yhdestä rutiinista kiinni. Henkinen hyvinvointi riippuu paljon ruokavaliosta, liikunnasta ym yksinkertaisista asioista. [/quote]   Tässähän nää nykynuorten "mielenterveysongelmat" tulikin tiivistettynä. Kuka vaan saa ittestään masentuneen sängyssä venyjän, jos haluaa. Se on helppoa: rutiineita ei ole, yöt keikutaan ja päivät nukutaan. Ei tehdä mitään järkevää. Kuka vaan meistä jos vetää tolla samalla systeemillä puoli vuotta, ei takuulla saa enää itsestään mitään irti ja elimistö on jatkuvassa väsymystilassa, jolloin mielikin alkaa rakoilla. Ennen aikaan ihmisillä oli sukua ja perhettä ympärillä. Kaikilla oli hoidettavana omat hommansa, ja omaan napaan tuijotteluaika oli minimissä. Herättiin aikaisin, tehtiin työtä, käytiin nukkumaan aikaisin. Ei ollut aikaa olla "ahdistunut" ja käyttää aamutoimiin kolme tuntia, saatika venyä sängyssä. Omassa lähipiirissänikin on yksi tälläinen "ahdistunut" joka ei voi hakea opiskelemaan kun joutuisi olemaan ihan normaaliyhteiskunnan aikatauluissa ja oikein tekemään jotain. Töitä ei voi hakea, kun "ei niitä kuitenkaan saa". Samalla selostetaan, että pitää käydä terapiassa jossa on ilmennyt, että on ihminen joka tarvitsee omat rutiinit. Ne rutiinit on just sitä sängyssä puoleen päivään makaamista ja yöt kukkumista, sekä minä-itse-ajattelu. Huoh. Baareissa toki pystyy käymään, samoin muissa vähänkin hauskanpitoa, matkustusta tai bailaamista hipovissa jutuissa. Vähän vähemmän kun te "töihin kykenemättömät" tuijottelisitte itseänne (minäminä haluan, minäminä en halua, minäminä en jaksa jne.) Kun olisi ihan aikuinen ja ottaisi vastuun elämästään, eikä työnnä sitä muille ja yhteiskunnalle. Väitän, että jokainen kotonaan notkuja voi puolen vuoden päästä paremmin, kun nousee ihmisten aikaan, menee nukkumaan ihmisten aikaan, ei läträä viinan ja turhien lääkkeiden kanssa ja opiskelee jotain tai edes harrastaa säännöllisesti jotain. Joku roti elämään. [/quote]   Öööö?? En roiku öitä. Menen nukkumaan jo klo 24. Lääkitys on sen verran raskas, että unta riittää iltapäivään asti. Mulla n todella vahvat iltalääkket. Olen luonnostani iltarytminen. Jos olisin terve, menisin nukkumaan vasta klo 2 ja heräisin jo klo 10. [/quote] En ota nyt muuhun kantaa, mutta jos on terve ja käy töissä tai opiskelee, niin rytmiä, jossa menee höyhensaarille klo 02 ja herää "jo" klo 10, ei kovin monessa duunissa pysty noudattamaan.  [/quote] Minä käyn töissä tuolla rytmillä. Vituttaako :)?

[/quote]

Ilmeisesti vituttaa :D Osa näistä ihmisistä on niin läppiä kun haluaa muka palauttaa kaikki heidän toiminnastaan poikkeavat ihmiset ruotoon tajuamatta ei heidän tapansa elää ole ainoa oikea.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:53"]

Musta on alkanut tuntua, että olenko mä sittenkin sellainen, joka ei koskaan voi tehdä töitä, ainakaan niitä, joihin olen kouluttautunut (OTM). Olen vasta viime vuonna valmistunut, mutta olen nyt ollut vuoden vauvan kanssa kotona. Olen kyllä hakenut töitä, mutta ei ole vielä onnistanut. Suuri pelkoni on, että joku päivä pääsenkin töihin, mutta en selviydy niistä. Ahdistun syvästi ajatuksesta, että minun odotetaan osaavan jo vaikka mitä, mutta en usko oppineeni yliopistossa mitään. Itsetunto on vauvan myötä mennyt kokonaan ja esimerkiksi opiskelukavereita en halua nähdä mistään hinnasta, häpeäisin itseäni niihin menestyneisiin juristeihin verrattuna.

Ehkä menen lusmuamaan vaikka kaupan kassalle tai postia jakamaan, näitä oon tehnyt nuorempana ja onnistunut olemaan siellä ilman paniikkikohtauksia.

[/quote]

Hei, mulla vähän sama tilanne ja samat fiilikset! Missäpäin asut?

Jos sinä noin sairas olet, et olisi kotona, vaan laitoksessa.

Uskon, että tähänkin tulee muutos tulevina vuosina. Suhtautumistapaa työntekoon ja eläkkeisiin täytyy muuttaa. On osittain yhteiskunnan rakenteellinen ongelma, että ihmiset eivät selviydy työtehtävistä. Kuinka ihmeessä ennen selvittiin, vaikka oli kamalat sotatraumat ja vielä muutkin asiat päin helvataa, elämän jatkuvuus kyseenalainen, tukijärjestelmä olematon jne.?

Tulevaisuudessa työnteossa korostuvat enemmän rutiininomaiset suorittavan tason työt. Kun enää ei tarvitse olla niin innovatiivinen ja dynaaminen vaan voi keskittyä tavaroiden pakkaamiseen, järjestelyyn, siivoamiseen jne. tulevat mielenterveysongelmaisetkin paremmin pärjäämään. Myös akateemiset ihmiset joutuvat jatkossa tekemään yhä enemmän sellaisia töitä. Työelämän ja yhteiskunnan yleinen murros on edessä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:30"]

Minulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä masennus. Oireet alkoivat parikymppisenä. Koulun sain suoritettua, vaikka aamulla en meinannut saada itseäni sängystä ylös ahdistuksen takia. Minä pelkäsin sairastumista ja kuolemaa. Koko ajan tarkkailin itseäni, että onko minulle tulossa joku kuolemaan johtava sairaus. Tämä asia täytti pääni koko valveilla olon ajan. Koulun loputtua aloin saamaan paniikkikohtauksia. Mieheni vei minut töihin ja joutui ajamaan todella hitaasti, koska minusta tuntui, että vajoan ja vajoan pääni syövereihin ja jos vajoaisin lisää en voisi koskaan enää liikkua. Mutta töissä ollessa olo helpotti, koska en voinut miettiä vain omia "sairauksiani". Tein tietoisen päätöksen, että en jää kotiin pelkäämään kohtauksia, koska tilanne silloin vain pahenisi. Menin bussiin ja sain paniikkikohtauksia ja silloin otin kännykän esille ja kohtauksen ajan vain näpyttelin kännykkää. Sain lääkkeet, jotka auttoivat minua ja elin monta vuotta oireettomana. Pari vuotta sitten kaikki iski uudelleen päälle. Sairauden syy ei ollut tietenkään poistunut vaan oli tiedostamattomassa edelleen. Viikon ajan olin suurin piirtein syömättä ja pelkäsin taas sairastuvan kuolettavasti. Paha olo jatkui kuukauden verran ennen apua ja se olo oli niin paha, että halusin tehdä itsemurhan. Taas töissä oloni oli parempi. Hain apua ja aloitin terapian. Terapia on edelleen kesken. Toivon, että joskus voisin elää niin kuin normaalit ihmiset. Onnekseni en suostunut jäämään sairauteni kanssa kotiin vaan tein aktiivisesti töitä sen eteen, että sairaus ei saisi minusta yliotetta. Paniikkihäiriöstä kärsiville annan neuvon, että älä missään nimessä jää kotiin! Kuntouta itseäsi altistamalla paniikkikohtauksille. Muuten voit olla joku näistä 25v eläkeläisistä :( Ymmärrän myös heitä ja toivon heille kaikkea hyvää!

[/quote]

Kuulostat hienolta ihmiseltä. Tsemppiä!