kaikista ei ole työelämään

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:02"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha. [/quote]   Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä. [/quote] Mikä ihmeen kultalusikka. Voin sanoa, että oman sukupolveni lapset kokivat lapsuudessaan aikamoisia kauheuksia, mutta silti mentiin eteen päin ja kouluttauduttiin ja haettiin töitä. Palkka ei ole monellakaan meistä duunareista ollut kovin kummoinen, mutta veroja on maksettu ja pienistä tileistä säästetty ja maksettu lainoja ja laitettu elämää. Välillä on ahdistanut lapsuudenkokemukset ja on puhuttu keskenämme, että aika karseita kokemuksia on moni kokenut, mutta ei auttanut, kuin yrittää eteen päin. Kyllä on kultalusikat olleet kaukana elämästä, mutta silti on toimeen tultu ja itsensä elätetty. [/quote]   Tajuatko, että voi kärsiä ahdistuksesta, vaikka ei olisikaan kokenut kauhteita? SE ON SAIRAUS! Ahdistuneisuushäiriöt ovat SAIRAUKSIA! Aivot ovat erilaiset kuin terveillä. Se, että sinä et ole kokenut ahdistuneisuushäiriötä, ei tarkoita, että me ahdistuneet olisimme laiskoja. Minua ei ahdista vain silloin tällöin vähän vaan joka päivä niin kovaa, että joudun käyttämäään sen takia lääkkeitä enkä pääse kotoa ulos. Se on ihan eri asia, kuin se, että silloin tällöin kokee pientä elämään kuuluvaa ahdistusta. [/quote] Sairauksistakin voi parantua!

[/quote]

Voi parantua, mutta edelleenkään, kaikki eivät parane! Usko jo, ei kaikki parane syövästäkään. Sellaista se elämä on.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:02"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha. [/quote]   Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä. [/quote] Mikä ihmeen kultalusikka. Voin sanoa, että oman sukupolveni lapset kokivat lapsuudessaan aikamoisia kauheuksia, mutta silti mentiin eteen päin ja kouluttauduttiin ja haettiin töitä. Palkka ei ole monellakaan meistä duunareista ollut kovin kummoinen, mutta veroja on maksettu ja pienistä tileistä säästetty ja maksettu lainoja ja laitettu elämää. Välillä on ahdistanut lapsuudenkokemukset ja on puhuttu keskenämme, että aika karseita kokemuksia on moni kokenut, mutta ei auttanut, kuin yrittää eteen päin. Kyllä on kultalusikat olleet kaukana elämästä, mutta silti on toimeen tultu ja itsensä elätetty. [/quote]   Tajuatko, että voi kärsiä ahdistuksesta, vaikka ei olisikaan kokenut kauhteita? SE ON SAIRAUS! Ahdistuneisuushäiriöt ovat SAIRAUKSIA! Aivot ovat erilaiset kuin terveillä. Se, että sinä et ole kokenut ahdistuneisuushäiriötä, ei tarkoita, että me ahdistuneet olisimme laiskoja. Minua ei ahdista vain silloin tällöin vähän vaan joka päivä niin kovaa, että joudun käyttämäään sen takia lääkkeitä enkä pääse kotoa ulos. Se on ihan eri asia, kuin se, että silloin tällöin kokee pientä elämään kuuluvaa ahdistusta. [/quote] Sairauksistakin voi parantua!

[/quote]

Voi parantua, mutta edelleenkään, kaikki eivät parane! Usko jo, ei kaikki parane syövästäkään. Sellaista se elämä on.
[/quote]

No ainakaan ei parane jos ei edes yritä!

Huomaa, että nää kommentoijat ovat kärsineet lievistä mt-ongelmista, kuten masennuksesta yms. Mutta ei heillä ole kokemusta raskaan psykiatrian sairauksista kuten skisofreniasta, pakko-oireisesta häiriöstä, psykooseista. Teille kun joku noista napsahtaisi, niin muuttuisi ääni kellossa. Minä tein paljon työtä, joskus jopa kahta työtä samaan aikaan. Sairastumiseni jälkeen en ole pystynyt enää työtä tekemään. Haluaisin kyllä, mutta olen liian sairas. Ei kukaan haaveile olevansa eläkekkeellä 25-vuotiaana. Kauheaa katsoa kun ystävät valmistuvat yliopistosta. Kuvittelin, että minäkin joskus. Nyt päivät menee kotoan raskaissa lääkkeissä ahdistuneena. Joskus päivystykseen ja osastolle. Sitten taas kotiin. Ja jotkut vielä kehtaavat kahdehtia pientä eläkettä, jolla pysyn hengissä, ainakin fyysisesti hengissä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä:

Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h.

Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h

klo 19. nukun päiväunet

klo 20. yritän tehdä ruokaa

klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan

klo 23 alan valmistautua nukkumaan

klo 24. menen  nukkumaan

koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos.
[/quote]

Mikä pakkomielle tämä nyt on sulle? Senkus makaat kotona ja luovutat. Ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:05"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:02"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha. [/quote]   Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä. [/quote] Mikä ihmeen kultalusikka. Voin sanoa, että oman sukupolveni lapset kokivat lapsuudessaan aikamoisia kauheuksia, mutta silti mentiin eteen päin ja kouluttauduttiin ja haettiin töitä. Palkka ei ole monellakaan meistä duunareista ollut kovin kummoinen, mutta veroja on maksettu ja pienistä tileistä säästetty ja maksettu lainoja ja laitettu elämää. Välillä on ahdistanut lapsuudenkokemukset ja on puhuttu keskenämme, että aika karseita kokemuksia on moni kokenut, mutta ei auttanut, kuin yrittää eteen päin. Kyllä on kultalusikat olleet kaukana elämästä, mutta silti on toimeen tultu ja itsensä elätetty. [/quote]   Tajuatko, että voi kärsiä ahdistuksesta, vaikka ei olisikaan kokenut kauhteita? SE ON SAIRAUS! Ahdistuneisuushäiriöt ovat SAIRAUKSIA! Aivot ovat erilaiset kuin terveillä. Se, että sinä et ole kokenut ahdistuneisuushäiriötä, ei tarkoita, että me ahdistuneet olisimme laiskoja. Minua ei ahdista vain silloin tällöin vähän vaan joka päivä niin kovaa, että joudun käyttämäään sen takia lääkkeitä enkä pääse kotoa ulos. Se on ihan eri asia, kuin se, että silloin tällöin kokee pientä elämään kuuluvaa ahdistusta. [/quote] Sairauksistakin voi parantua! [/quote]   Voi parantua, mutta edelleenkään, kaikki eivät parane! Usko jo, ei kaikki parane syövästäkään. Sellaista se elämä on. [/quote] No ainakaan ei parane jos ei edes yritä!

[/quote]

Mä yritän jatkuvasti. Olen ollut 7 vuotta mielenterveyshoidossa ja olen edelleenkin. Mutta ei niitä aivojen poikkeavuuksia yrittämällä muuteta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:26"] Tiesitkö, ap,että jopa kehitysvammaiset tai vaikeasti invaliidit tekevät työtä. Jokaisen ihmisen tulisi tehdä työtä. Itse kannatan jopa eläkeläisten työntekoa. Se vähentää stressiä ja lieveilmiöitä jotka aiheuttaa liika vapaa-aika. Mieliala nousee ja ihminen kokee olevansa tarpeellinen. [/quote]   Mutta jos ei pääse kotoa ulos? Jos roskia viemään mennessä tarvitsee ottaa diapamia ja on rauhoittavissa päivästä toiseen? Ja jos kodin ulkopuolella olevien asioiden koskettaminen laukaisee kovan ahdistuksen, josta saattaa päättyä psykiatriselle? Niin miten tuossa tilanteessa voi tehdä työtä? Kerro minulle jokin konkreettinen työ, johon kykenen? [/quote] Valittaminen Av-palstalla? Voisit alkaa moderaattoriksi.

[/quote]

Ja maksetaanko noista palkkaa? Ja voiko niitä tehdä vain 2 h päivässä?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä: Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h. Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h klo 19. nukun päiväunet klo 20. yritän tehdä ruokaa klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan klo 23 alan valmistautua nukkumaan klo 24. menen  nukkumaan   koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos. [/quote] Mikä pakkomielle tämä nyt on sulle? Senkus makaat kotona ja luovutat. Ei kiinnosta.

[/quote]

Olisin vain kiinostunut kuulemaan kaikista avoimista työpaikoista joita minunlaiselleni on tarjolla. Koska jos kaikkien pitää tehdä työtä niin kaikillehan silloin pitää myös olla sitä sopiaa työtä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:53"]

Musta on alkanut tuntua, että olenko mä sittenkin sellainen, joka ei koskaan voi tehdä töitä, ainakaan niitä, joihin olen kouluttautunut (OTM). Olen vasta viime vuonna valmistunut, mutta olen nyt ollut vuoden vauvan kanssa kotona. Olen kyllä hakenut töitä, mutta ei ole vielä onnistanut. Suuri pelkoni on, että joku päivä pääsenkin töihin, mutta en selviydy niistä. Ahdistun syvästi ajatuksesta, että minun odotetaan osaavan jo vaikka mitä, mutta en usko oppineeni yliopistossa mitään. Itsetunto on vauvan myötä mennyt kokonaan ja esimerkiksi opiskelukavereita en halua nähdä mistään hinnasta, häpeäisin itseäni niihin menestyneisiin juristeihin verrattuna.

Ehkä menen lusmuamaan vaikka kaupan kassalle tai postia jakamaan, näitä oon tehnyt nuorempana ja onnistunut olemaan siellä ilman paniikkikohtauksia.

[/quote]

Tuo tunne, ettei osaa mitään kun tulee yliopistosta tutkintotodistus mukanaan, on varmaan aika yleinen. Niin oli minullakin. Mutta se on kuitenkin harhaa monella tavalla. Mutta tottakai on sitten niin, että työ opettaa myös paljon. Onnea työnhakuun sitten kun se on ajankohtaista! Ja pois turhat alemmuudentunteet. Ja mitä on menestys!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:05"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:02"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha. [/quote]   Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä. [/quote] Mikä ihmeen kultalusikka. Voin sanoa, että oman sukupolveni lapset kokivat lapsuudessaan aikamoisia kauheuksia, mutta silti mentiin eteen päin ja kouluttauduttiin ja haettiin töitä. Palkka ei ole monellakaan meistä duunareista ollut kovin kummoinen, mutta veroja on maksettu ja pienistä tileistä säästetty ja maksettu lainoja ja laitettu elämää. Välillä on ahdistanut lapsuudenkokemukset ja on puhuttu keskenämme, että aika karseita kokemuksia on moni kokenut, mutta ei auttanut, kuin yrittää eteen päin. Kyllä on kultalusikat olleet kaukana elämästä, mutta silti on toimeen tultu ja itsensä elätetty. [/quote]   Tajuatko, että voi kärsiä ahdistuksesta, vaikka ei olisikaan kokenut kauhteita? SE ON SAIRAUS! Ahdistuneisuushäiriöt ovat SAIRAUKSIA! Aivot ovat erilaiset kuin terveillä. Se, että sinä et ole kokenut ahdistuneisuushäiriötä, ei tarkoita, että me ahdistuneet olisimme laiskoja. Minua ei ahdista vain silloin tällöin vähän vaan joka päivä niin kovaa, että joudun käyttämäään sen takia lääkkeitä enkä pääse kotoa ulos. Se on ihan eri asia, kuin se, että silloin tällöin kokee pientä elämään kuuluvaa ahdistusta. [/quote] Sairauksistakin voi parantua! [/quote]   Voi parantua, mutta edelleenkään, kaikki eivät parane! Usko jo, ei kaikki parane syövästäkään. Sellaista se elämä on. [/quote] No ainakaan ei parane jos ei edes yritä!

[/quote]

Mä yritän jatkuvasti. Olen ollut 7 vuotta mielenterveyshoidossa ja olen edelleenkin. Mutta ei niitä aivojen poikkeavuuksia yrittämällä muuteta.
[/quote]

Mutta edelleen sun mahdollisuudet parantua on suuremmat kuin niiden jotka vain luovuttavat, ihan vain siksi koska yrität.

Minun mielestä työkkäristä pitäisi siivota pois toivottomat tapaukset. On ihmisen kiusaamista, jos ei pysty töihin, mutta joutuu olemaan työkkärin kirjoilla ja hakemaan tukia monesta paikkaa. Alkoholistejakin on turhaan työkkärin kirjoilla, kun eka palkka tulee, alkaa putki ja työt tyssää siihen.

Tämä on hyvin monimutkainen asia. On myös niitä jotka ovat parantuneet sairauksistaan, mutta työelämään paluu on vaikeata, vaikka haluaisikin sinne. Työnantajat eivät hyvällä katso, jos on ollut pitkään poissa työelämästä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:48"]Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töitä, no älä saatana tee. Nosta se minimikorvauksesi, ole kiitollinen ja painu vittuun valittamasta. Helppo se Suomessa on valittaa. Jossakin muussa maassa saisit asua pahvilaatikossa ja inua almuja ohikulkijoilta. Nyt voit rankuttaa turvallisesti neljän seinän sisällä, elellä vastikkeettomilla tukirahoilla.

Eikä esim. tällä aloittajalla mitään aikomustakaan tehdä mitään olonsa parantamiseksi. Kun jonkun toisen pitäis se parantaa, tai ei tietenkään parantaa, mutta luoda loisimiselle vieläkin mukavammat puitteet.

Ja tiedän tasan tarkkaa, mitä rampauttava masennus ja ahdistus on. 35-vuotiaana olin valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta enpähän vaan iljennyt. Hain apua ja lääkitystä. Onneksi työssäkäynnillä on vielä nykyäänkin sellainen ylellisyysetuisuus kuin työterveyshuolto. Että kai  mä sitten olen kultalusikka perseessä, kun käyn töissä ja jaksan hoitaa omat asiani.

Sori vaan kaikki mt-vammaiset, en kiellä, etteikö elämänne saattaisi olla vaikeaa, mutta aika pitkälle se on itse aiheutettu ja ylläpidetty tila. Syyksi kelpaa vaikka vuosikymmenten takainen koulukiusaus.

Kaikilla on paskoja elämänvaiheita mutta onneksi suurin osa ei jää vuosikymmeniksi kotiin haavojansa auki repimään.

Joo, tätiä vähän vituttaa lukea joka vitun päivä näitä vitun vammaisten valituksia.
[/quote]

Amen!
T. Se aikaisempi kahdesta vaikeasta masennuksesta selvinnyt kultalusikka perseessä elelevä.
[/quote]

Millä perusteella mielenterveysongelma on itseaiheutettu ja ylläpidetty tila? Koska susta tuntuu siltä?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:07"]Ok kertokaa mitä työtä voin tehdä: Herään klo 13. Aamutoimet kestää 3 h. Klo 16. pesen pyykkiä koneellisen, kestää 3h klo 19. nukun päiväunet klo 20. yritän tehdä ruokaa klo 22. teen kotiöitä mitä jaksan, tiskaan jos jaksan klo 23 alan valmistautua nukkumaan klo 24. menen  nukkumaan   koko ajan ahdistunut ja levoton olo. En pääse ulos. [/quote] Mikä pakkomielle tämä nyt on sulle? Senkus makaat kotona ja luovutat. Ei kiinnosta.

[/quote]

Olisin vain kiinostunut kuulemaan kaikista avoimista työpaikoista joita minunlaiselleni on tarjolla. Koska jos kaikkien pitää tehdä työtä niin kaikillehan silloin pitää myös olla sitä sopiaa työtä.
[/quote]

Kuka niin sanoi, että kaikkien pitää tehdä töitä? Sä itse lähdit siitä oletuksesta että kaikista ei ole työelämään. Pitää varmaan paikkansa, mutta kun sun puolustuspuheet kääntyi siihen, että kun sä et voi edes parantua, vaikka rivien välistä voi lukea sun luovuttaneen. Ja niin se vaan on, että mahdollisuus parantua nousee huomattavasti kunhan vain yrittää. Kukaan ei sanonut, että se olisi helppoa, mutta kyllä. Sulla on suurempi mahdollisuus parantua jos edes yrität kuin silloin kun vain luovutat ja tyydyt tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha.

[/quote]

Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä.

[/quote]

Mikä ihmeen kultalusikka. Voin sanoa, että oman sukupolveni lapset kokivat lapsuudessaan aikamoisia kauheuksia, mutta silti mentiin eteen päin ja kouluttauduttiin ja haettiin töitä. Palkka ei ole monellakaan meistä duunareista ollut kovin kummoinen, mutta veroja on maksettu ja pienistä tileistä säästetty ja maksettu lainoja ja laitettu elämää. Välillä on ahdistanut lapsuudenkokemukset ja on puhuttu keskenämme, että aika karseita kokemuksia on moni kokenut, mutta ei auttanut, kuin yrittää eteen päin.

Kyllä on kultalusikat olleet kaukana elämästä, mutta silti on toimeen tultu ja itsensä elätetty.

[/quote]

Tajuatko, että voi kärsiä ahdistuksesta, vaikka ei olisikaan kokenut kauhteita? SE ON SAIRAUS! Ahdistuneisuushäiriöt ovat SAIRAUKSIA! Aivot ovat erilaiset kuin terveillä. Se, että sinä et ole kokenut ahdistuneisuushäiriötä, ei tarkoita, että me ahdistuneet olisimme laiskoja. Minua ei ahdista vain silloin tällöin vähän vaan joka päivä niin kovaa, että joudun käyttämäään sen takia lääkkeitä enkä pääse kotoa ulos. Se on ihan eri asia, kuin se, että silloin tällöin kokee pientä elämään kuuluvaa ahdistusta.

[/quote]

Mistä sinä minun sairauksista tiedät. Olen käynyt lävitse ahdistukset, masennukset, itsariyrityksen. On välilevynpullistumaa ja nykyään kroonista selkäsärkyä ja hermosärkyä jalassa.

MUTTA silti en ole heittäytynyt marttyyriksi vinkumaan, että jos yhteiskunta ei maksa makaamistani, niin sitten emotionaalisesti kiristän uudelleen itsarilla. Kun on sitte pakko tappaa ittensä, sitähän te kultalusikka perseessä syntyneet haluatte. 

Tappakaa ihan vapaasti itsenne. Ihmisellä on oikeus lopettaa elämänsä. Sitä on turha käyttää kiristyskeinona saadakseen lisää ilmaista rahaa yhteiskunnalta.

Mutta osa ihmisistä todellakin elää kuplassa. MINÄ olen ahdistunut ja MINÄ olen vähän masis nyt ja MINUA ei kiinnosta tehdä mitään paskaduunia, kun elää paremmin sossun tuella ja kuntoutustuella. Sitten samat tyypit ihmettelee, miten jotkut viitsii tuhlata elämänsä kulkemalla töissä ja heidän mielestään nämä tavallista elantoaan työllä maksavat ihmiset ovat kultalusikka perseessä syntyneitä. Kun MINÄ olen ahdistunut, niin MINULLE pitää kyllä maksaa hiukan enemmän rahaa tänne kotiin, kun MINULLA on niin paljon vaikeampaa, kuin kellään muulla.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:48"]Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töitä, no älä saatana tee. Nosta se minimikorvauksesi, ole kiitollinen ja painu vittuun valittamasta. Helppo se Suomessa on valittaa. Jossakin muussa maassa saisit asua pahvilaatikossa ja inua almuja ohikulkijoilta. Nyt voit rankuttaa turvallisesti neljän seinän sisällä, elellä vastikkeettomilla tukirahoilla.

Eikä esim. tällä aloittajalla mitään aikomustakaan tehdä mitään olonsa parantamiseksi. Kun jonkun toisen pitäis se parantaa, tai ei tietenkään parantaa, mutta luoda loisimiselle vieläkin mukavammat puitteet.

Ja tiedän tasan tarkkaa, mitä rampauttava masennus ja ahdistus on. 35-vuotiaana olin valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta enpähän vaan iljennyt. Hain apua ja lääkitystä. Onneksi työssäkäynnillä on vielä nykyäänkin sellainen ylellisyysetuisuus kuin työterveyshuolto. Että kai  mä sitten olen kultalusikka perseessä, kun käyn töissä ja jaksan hoitaa omat asiani.

Sori vaan kaikki mt-vammaiset, en kiellä, etteikö elämänne saattaisi olla vaikeaa, mutta aika pitkälle se on itse aiheutettu ja ylläpidetty tila. Syyksi kelpaa vaikka vuosikymmenten takainen koulukiusaus.

Kaikilla on paskoja elämänvaiheita mutta onneksi suurin osa ei jää vuosikymmeniksi kotiin haavojansa auki repimään.

Joo, tätiä vähän vituttaa lukea joka vitun päivä näitä vitun vammaisten valituksia.
[/quote]

Amen!
T. Se aikaisempi kahdesta vaikeasta masennuksesta selvinnyt kultalusikka perseessä elelevä.
[/quote]

Millä perusteella mielenterveysongelma on itseaiheutettu ja ylläpidetty tila? Koska susta tuntuu siltä?
[/quote]

Ei välttämättä itseaiheutettu, mutta ylläpidetty hyvin mahdollisesti kyllä. Silloin kun ymmärsin, että se parantuminen lähtee itsestä, omasta asenteesta ja kovasta työstä parantumisen eteen, niin alkoi tapahtua kummia.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:26"]

Tiesitkö, ap,että jopa kehitysvammaiset tai vaikeasti invaliidit tekevät työtä. Jokaisen ihmisen tulisi tehdä työtä. Itse kannatan jopa eläkeläisten työntekoa. Se vähentää stressiä ja lieveilmiöitä jotka aiheuttaa liika vapaa-aika. Mieliala nousee ja ihminen kokee olevansa tarpeellinen.

[/quote]

Mutta jos ei pääse kotoa ulos? Jos roskia viemään mennessä tarvitsee ottaa diapamia ja on rauhoittavissa päivästä toiseen? Ja jos kodin ulkopuolella olevien asioiden koskettaminen laukaisee kovan ahdistuksen, josta saattaa päättyä psykiatriselle? Niin miten tuossa tilanteessa voi tehdä työtä? Kerro minulle jokin konkreettinen työ, johon kykenen?

[/quote]

Mutta netissä kuitenkin näkyy jaksavan päivät pääksytysten päätään aukoa. Ihmeellinen tauti, kun roskapussia ei voi viedä, kun diapamia tarvitsee, mutta netissä pystyy roikkumaan päivät ja keksimään syitä, miksi ei tarvitse itse elättää itseään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:48"]Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töitä, no älä saatana tee. Nosta se minimikorvauksesi, ole kiitollinen ja painu vittuun valittamasta. Helppo se Suomessa on valittaa. Jossakin muussa maassa saisit asua pahvilaatikossa ja inua almuja ohikulkijoilta. Nyt voit rankuttaa turvallisesti neljän seinän sisällä, elellä vastikkeettomilla tukirahoilla.

Eikä esim. tällä aloittajalla mitään aikomustakaan tehdä mitään olonsa parantamiseksi. Kun jonkun toisen pitäis se parantaa, tai ei tietenkään parantaa, mutta luoda loisimiselle vieläkin mukavammat puitteet.

Ja tiedän tasan tarkkaa, mitä rampauttava masennus ja ahdistus on. 35-vuotiaana olin valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta enpähän vaan iljennyt. Hain apua ja lääkitystä. Onneksi työssäkäynnillä on vielä nykyäänkin sellainen ylellisyysetuisuus kuin työterveyshuolto. Että kai  mä sitten olen kultalusikka perseessä, kun käyn töissä ja jaksan hoitaa omat asiani.

Sori vaan kaikki mt-vammaiset, en kiellä, etteikö elämänne saattaisi olla vaikeaa, mutta aika pitkälle se on itse aiheutettu ja ylläpidetty tila. Syyksi kelpaa vaikka vuosikymmenten takainen koulukiusaus.

Kaikilla on paskoja elämänvaiheita mutta onneksi suurin osa ei jää vuosikymmeniksi kotiin haavojansa auki repimään.

Joo, tätiä vähän vituttaa lukea joka vitun päivä näitä vitun vammaisten valituksia.
[/quote]

Amen!
T. Se aikaisempi kahdesta vaikeasta masennuksesta selvinnyt kultalusikka perseessä elelevä.
[/quote]

Millä perusteella mielenterveysongelma on itseaiheutettu ja ylläpidetty tila? Koska susta tuntuu siltä?
[/quote]

Ei välttämättä itseaiheutettu, mutta ylläpidetty hyvin mahdollisesti kyllä. Silloin kun ymmärsin, että se parantuminen lähtee itsestä, omasta asenteesta ja kovasta työstä parantumisen eteen, niin alkoi tapahtua kummia.
[/quote]

Oot oikeessa siinä että oma motivaatio ja asenne auttaa paranemisprosessia. Ihmiset on kuitenkin erilaisia, etkä voi tehdä oletusta siitä, että jos sinä olet parantunut niin kaikki muutkin mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivät myös parantuu. Diagnoosin lisäksi vaikuttaa monet muutkin tekijät, niin kuin vaikka sosiaaliset verkostot, rahatilanne, elämän kokemukset ja temperamentti (erityisesti se miten luja- tai herkkäluonteinen on). Muuttujia on hitosti. Jokainen ihminen ja jokainen diagnoosi on erilainen, ja esimerkiksi skitsofreniasta ei vaan valitettavasti parane vaikka miten tsemppaisi. Tuolkanen asenne mt-ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan on äärimmäisen epäkunnioittava ja tollanen ajattelu jossa vereataan kaikkia muita ihmisiä itseen ei ole edes loogista. Mistä keksit ton että samat ihmiset valittaa siitä kuinka muut ihmiset tuhlaa elämänsä töissä. Mitenniin? Tajuatko että puhut sellasten ihmisten puolesta joita et ole koskaan edes tavannut?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:48"]Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töitä, no älä saatana tee. Nosta se minimikorvauksesi, ole kiitollinen ja painu vittuun valittamasta. Helppo se Suomessa on valittaa. Jossakin muussa maassa saisit asua pahvilaatikossa ja inua almuja ohikulkijoilta. Nyt voit rankuttaa turvallisesti neljän seinän sisällä, elellä vastikkeettomilla tukirahoilla.

Eikä esim. tällä aloittajalla mitään aikomustakaan tehdä mitään olonsa parantamiseksi. Kun jonkun toisen pitäis se parantaa, tai ei tietenkään parantaa, mutta luoda loisimiselle vieläkin mukavammat puitteet.

Ja tiedän tasan tarkkaa, mitä rampauttava masennus ja ahdistus on. 35-vuotiaana olin valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta enpähän vaan iljennyt. Hain apua ja lääkitystä. Onneksi työssäkäynnillä on vielä nykyäänkin sellainen ylellisyysetuisuus kuin työterveyshuolto. Että kai  mä sitten olen kultalusikka perseessä, kun käyn töissä ja jaksan hoitaa omat asiani.

Sori vaan kaikki mt-vammaiset, en kiellä, etteikö elämänne saattaisi olla vaikeaa, mutta aika pitkälle se on itse aiheutettu ja ylläpidetty tila. Syyksi kelpaa vaikka vuosikymmenten takainen koulukiusaus.

Kaikilla on paskoja elämänvaiheita mutta onneksi suurin osa ei jää vuosikymmeniksi kotiin haavojansa auki repimään.

Joo, tätiä vähän vituttaa lukea joka vitun päivä näitä vitun vammaisten valituksia.
[/quote]

Amen!
T. Se aikaisempi kahdesta vaikeasta masennuksesta selvinnyt kultalusikka perseessä elelevä.
[/quote]

Millä perusteella mielenterveysongelma on itseaiheutettu ja ylläpidetty tila? Koska susta tuntuu siltä?
[/quote]

Ei välttämättä itseaiheutettu, mutta ylläpidetty hyvin mahdollisesti kyllä. Silloin kun ymmärsin, että se parantuminen lähtee itsestä, omasta asenteesta ja kovasta työstä parantumisen eteen, niin alkoi tapahtua kummia.
[/quote]

Oot oikeessa siinä että oma motivaatio ja asenne auttaa paranemisprosessia. Ihmiset on kuitenkin erilaisia, etkä voi tehdä oletusta siitä, että jos sinä olet parantunut niin kaikki muutkin mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivät myös parantuu. Diagnoosin lisäksi vaikuttaa monet muutkin tekijät, niin kuin vaikka sosiaaliset verkostot, rahatilanne, elämän kokemukset ja temperamentti (erityisesti se miten luja- tai herkkäluonteinen on). Muuttujia on hitosti. Jokainen ihminen ja jokainen diagnoosi on erilainen, ja esimerkiksi skitsofreniasta ei vaan valitettavasti parane vaikka miten tsemppaisi. Tuolkanen asenne mt-ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan on äärimmäisen epäkunnioittava ja tollanen ajattelu jossa vereataan kaikkia muita ihmisiä itseen ei ole edes loogista. Mistä keksit ton että samat ihmiset valittaa siitä kuinka muut ihmiset tuhlaa elämänsä töissä. Mitenniin? Tajuatko että puhut sellasten ihmisten puolesta joita et ole koskaan edes tavannut?
[/quote]

Tajuatko sä, että puhut nyt usealle eri ihmiselle? Tähänkin kyseiseen viestiketjuun on vastannut useampi ja ne asiat mitä nyt kyseenalaistat, en mistään sanonut että olisin sitä mieltä. Itse vain oletit.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:48"]Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töitä, no älä saatana tee. Nosta se minimikorvauksesi, ole kiitollinen ja painu vittuun valittamasta. Helppo se Suomessa on valittaa. Jossakin muussa maassa saisit asua pahvilaatikossa ja inua almuja ohikulkijoilta. Nyt voit rankuttaa turvallisesti neljän seinän sisällä, elellä vastikkeettomilla tukirahoilla.

Eikä esim. tällä aloittajalla mitään aikomustakaan tehdä mitään olonsa parantamiseksi. Kun jonkun toisen pitäis se parantaa, tai ei tietenkään parantaa, mutta luoda loisimiselle vieläkin mukavammat puitteet.

Ja tiedän tasan tarkkaa, mitä rampauttava masennus ja ahdistus on. 35-vuotiaana olin valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta enpähän vaan iljennyt. Hain apua ja lääkitystä. Onneksi työssäkäynnillä on vielä nykyäänkin sellainen ylellisyysetuisuus kuin työterveyshuolto. Että kai  mä sitten olen kultalusikka perseessä, kun käyn töissä ja jaksan hoitaa omat asiani.

Sori vaan kaikki mt-vammaiset, en kiellä, etteikö elämänne saattaisi olla vaikeaa, mutta aika pitkälle se on itse aiheutettu ja ylläpidetty tila. Syyksi kelpaa vaikka vuosikymmenten takainen koulukiusaus.

Kaikilla on paskoja elämänvaiheita mutta onneksi suurin osa ei jää vuosikymmeniksi kotiin haavojansa auki repimään.

Joo, tätiä vähän vituttaa lukea joka vitun päivä näitä vitun vammaisten valituksia.
[/quote]

Amen!
T. Se aikaisempi kahdesta vaikeasta masennuksesta selvinnyt kultalusikka perseessä elelevä.
[/quote]

Millä perusteella mielenterveysongelma on itseaiheutettu ja ylläpidetty tila? Koska susta tuntuu siltä?
[/quote]

Ei välttämättä itseaiheutettu, mutta ylläpidetty hyvin mahdollisesti kyllä. Silloin kun ymmärsin, että se parantuminen lähtee itsestä, omasta asenteesta ja kovasta työstä parantumisen eteen, niin alkoi tapahtua kummia.
[/quote]

Oot oikeessa siinä että oma motivaatio ja asenne auttaa paranemisprosessia. Ihmiset on kuitenkin erilaisia, etkä voi tehdä oletusta siitä, että jos sinä olet parantunut niin kaikki muutkin mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivät myös parantuu. Diagnoosin lisäksi vaikuttaa monet muutkin tekijät, niin kuin vaikka sosiaaliset verkostot, rahatilanne, elämän kokemukset ja temperamentti (erityisesti se miten luja- tai herkkäluonteinen on). Muuttujia on hitosti. Jokainen ihminen ja jokainen diagnoosi on erilainen, ja esimerkiksi skitsofreniasta ei vaan valitettavasti parane vaikka miten tsemppaisi. Tuolkanen asenne mt-ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan on äärimmäisen epäkunnioittava ja tollanen ajattelu jossa vereataan kaikkia muita ihmisiä itseen ei ole edes loogista. Mistä keksit ton että samat ihmiset valittaa siitä kuinka muut ihmiset tuhlaa elämänsä töissä. Mitenniin? Tajuatko että puhut sellasten ihmisten puolesta joita et ole koskaan edes tavannut?
[/quote]

Tajuatko sä, että puhut nyt usealle eri ihmiselle? Tähänkin kyseiseen viestiketjuun on vastannut useampi ja ne asiat mitä nyt kyseenalaistat, en mistään sanonut että olisin sitä mieltä. Itse vain oletit.
[/quote]
sorry, kommentti oli siis tarkoitettu sille joka valitti niistä "käsi ojossa valittavista mt- vammasista", jotka on itse aiheuttaneet oman sairautensa ja itse ylläpitävät sitä, ja jotka samallaihmettelevät miten joku viitsii käydä töissä.

Viinaa vähemmän, niin masentaakin vähemmän.

En lukenut koko ketjua, huomautampa vaan että vaikka joku paranisikin mt-sairauksista vuosien kuluessa sataprosenttisesti, niin jo se että on ollut niiden takia vuosia pois työelämästä hyvin todennäköisesti aiheuttaa sen ettei saa mitään palkkatyötä.