Tilanne/henkilö mistä vaistosi tiesi oikein?

On viestittänyt usein ihan oikein. Valitettavasti se on viestittänyt myös väärin, joten saattaa jäädä asioita kokematta ja kohdeltua ihmisiä väärin jos seuraa vain vaistoaan. Pyrin punnitsemaan tilanteissa sitten erehtymisen riskit ja mahdollisen hinnan ennenkuin teen toiminta ratkaisut. Sitä voi ihmisten kohdalla myös läpikäydä tlanteeseen johtaneet asiat ja mahdolliset motiivit toimia jotenkin vilpillisesti ennen päätöksiä. Mielestäni intuitioon tulee luottaa harkiten.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 02:13"]

Kaikki kavereiden poikaystävät jousta en ole tykännyt ovat osoittautuneet väkivaltaisiksi, mustasukkaisiksi yms. Itse en ole koskaan seurustellut vastaavien tyyppien kanssa, joten sen suhteen vissiin tutka toimii.

[/quote]

Pakko kompata tätä. Tosin olen itsekin nuorempana sortunut seurustelemaan idiootin kanssa, ehkä se kehitti tutkaani.

Näitä lisää?

Töissä yks työkaveri. Olin ptkään aluksi epäileväinen. Oli liian mukava, ja kätevä aluksi. 30v mutta ei ollut koskaan ollut vielä vakiduunissa. Vuotta myöhemmin sukset ristissä kaikkien kanssa, ei yhtään mukava ja pomokin kyllästynyt.

Yhdestä naisesta tuli paha aavistus. Sellainen tunne että on vähän turhan kiinnostunut mun miehestä. Ja nainen ei tehnyt varsinaisesti mitään mikä olisi siihen viitannut. Kertoili omasta perheestään ja halusi saada meistä tuttava perheen. Oli mukava ja kohtelias, myös minulle. Ei flirttaillut miehelle tai mitään. Oli vain paha aavistus. Miestä nauratti kun kerroin sille mun tunteesta. Ei nauurattanut enää kun nainen alkoi pommittaa vonkaus viesteillä. Eikä uskonut kun mies pyysi llopettamaan. Vähän hullun oloinen tapaus näin jälkeenpäin ajateltuna.

Kyllä, intuitio sanoi että mies pettää, joten nostin kissan pöydälle ja oikeassa olin, valitettavasti.

"Tiesin", että lapseni on vammainen kun olin raskaana.

Yhdestä luokkakaverista tuli vittumaisen ihmisen tunne heti kun hänet tapasin jo ennen koulun alkua. Tuntui että kaikki muut olivat ihan hänen lumoissaan (opettajat ja opiskelijat) ja mulla vaan nousi karvat pystyyn. Jotenkin näin läpi hänen "täydellisyysesityksen" läpi. Noh, eipä kyllä mennyt montaa kuukautta kun alkoi muillekin tilanne selvitä :D Nyt kuusi vuotta myöhemmin tilanne on se, että kaikki tietävät tämän henkilön olevan täysi narsisti (jopa ne opettajat, jotka häntä alunperin vain lellivät ja ylistivät). Paljon oli draamaa ja paljon sai tämä henkilö tehtyä paskaa muille, mutta onneksi ollaan nyt eri puolilla Suomea. Ja puhun nyt aikuisista ihmisistä, en mistään -tai lukioikäisistä.

On. Olen lapsesta asti ollut intuitiivinen ihminen ja aika usein saan asioista ja ihmisistä ennakkotuntumia, jotka pääsääntöisesti pitävät paikkansa. Tätä ei tapahdu aina, mutta ehkä sellaisissa merkittävämmissä tilanteissa. Vaistoni on mm. varoittanut vaikeista tai vaarallisista tilanteista/ihmisistä ja myös ohjannut hyvien tyyppien ja oikeiden elämänvalintojen osalta. Vaistoan myös herkästi, jos minua yritetään huijata tai  minulle valehdellaan. Joskus olen itsekin epäuskoinen, että onkohan vaisto nyt oikeassa ja aina kuitenkin lopulta paljastuu, että voin luottaa siihen myös epärehellisyyden tunnistamisessa.

Tärkeimmät asiat, missä vaistoni on minua ohjannut ovat aviomies ja lapsi. Miehen osalta tiesin heti hänet tavattuani, että tässä on tuleva mieheni. Kyseenalaistin kyllä tämän tietoni silloin ja myöhemminkin, koska se tuntui niin absurdilta. Mutta niin vain sain huomata, että hän on joka ikisessä asiassa minulle se paras ja oikea. Parempaa miestä en olisi itselleni voinut saada.

Lapsen kanssa kävi samoin. Yritimme lasta jonkin aikaa ja eräällä lomalla mietin asioita perinpohjaisesti mm. sitä miten lpasi muuttaisi elämäämme tai miten eläisimme ilman lasta jne. Yhtäkkiä sain vahvan sisäisen varmuuden, että saamme lapsen. Sekin tuntui enemmän tiedolta kuin toiveelta. Kuukauden päästä olimme raskaana ja saimme sitten esikoisemme.

Paljon muitakin esimerkkejä olisi myös kavereista, työpaikoista, sosiaalisista tilanteista jne. Mulla intuitio ilmenee siten, että ikään kuin huomaan tietäväni asioita, vaikka en tiedä. Se on poikkeuksellisen vahva tuntemus, että jokin asia on näin tai ei ole niin kuin annetaan ymmärtää. Jos yrittää pakottaa itsensä ajattelemaan toisin, niin se tuntuu väärältä. Kuin jokin ääni/ajatus sisälläni huutaisi, että nyt eksyt jos lähdet tuohon suuntaan!

Joo, eräs mies, jota aloin tapailla nettitreffien tiimoilta. Kertoi olevansa eronnut, asui yksin Hesan keskustassa. Kun menin eka kertaa käymään hänen luonaan, tuli tosi outo olo. Asunto jotenkin viesti jotain synkkää. Se ei ollut oikea koti. Ja niin sitten paljastui hiukan myöhemmin, että mies oli naimisissa ja kolmen lapsen isä. Perheen koti muualla. 

Kaupungilla tuli kuva mieleen eräästä esineestä mitä olinkin etsimässä ja mielessä se oli läheisellä kirppiksellä.
Menin katsomaan ja niinhän se oli siellä.

Vaistollaniko luen ihmisten ajatuksia? Tunnen jotenkin poikkeuksellisen selvästi kanssaihmisten tunnetilat, jopa sen etteivät pidä tai pitävät minusta, vaistoan mitä aikovat.

Suhteissani olen vaistonnut pettämisen vaikka järki sanoo muuta. Entisen poikaystävän esittelin nykyiselle vaimolleen ja se hetki oli jotenkin sellainen että asia oli minulle päivänselvä jo ensi sekunnilla, tiesin etten kuulu tuohon kuvioon.

Olen varautunut jarruttamaan ja hiljentänyt vauhtia ennenkuin hirvi hyppää täysin pimennosta tielle. Tiedän pariskunnista että palaavat yhteen vaikka ovat eroamassa.

Odottaessani esikoistani minulle sanottiin että lapsi on vammainen, mahdollisuutta terveeseen lapseen ei ole. Jostain kumman syystä tunsin koko ajan että lapsi on poika ja terve, en lähtenyt hysteriaan mukaan vaikka poikaa tutkittiin odotusaikana koko ajan ja sen jälkeen vielä viisi vuotta koska epäilys vammasta oli niin vahva. Ei minulla, normi koululainen on, ehkä vähän aspergerin piirteitä tosin.

Seuraavista lapsista tiesin raskaudet heti niinkuin sukupuolenkin. Tiesin tytöistäni että ovat harvinaisen vahvaa tekoa jo alusta alkaen, toinen selvisi sepsiksestä vammoitta ja senkin tiesin etukäteen.

entä yövuoro?

Useinkin, mutta haluan uskoa hyvään ihmisessä ja jätän vaistoni huomioimatta. Satutan vain itseäni siten.

Kaikki kavereiden poikaystävät jousta en ole tykännyt ovat osoittautuneet väkivaltaisiksi, mustasukkaisiksi yms. Itse en ole koskaan seurustellut vastaavien tyyppien kanssa, joten sen suhteen vissiin tutka toimii.

Oli huono aavistus tulevan pomon suhteen, ja se aavistus osoittautui oikeaksi. Ilkeä ihminen, joka esitti toisenlaista kuin oli.

Itse näen paljon enne unia. Viimeksi näin unen, jossa poikaystäväni jäi auton alle ja kuoli. Heräsin painajaisesta ja aamulla sanoin poikaystävälle, että olisi erityisen varovainen liikenteessä, oli paha tunne. Illalla kun hän tuli kotiin, kertoi että auto oli melkein ajanut päälle. Hän oli kuitenkin varoituksesta ollut erityisen valpas ja onnistui viime tipassa väistämään.
---------
Kaikista pahin on ollut, kun olin koulussa ja kesken päivän tuli todella huono olo. Tunne, että jokin on pahasti pielessä. Tuli itku kurkkuun enkä osannut selittää tilannetta opettajalle tai kavereille. Myöhemmin sinä iltana pahin kävi toteen ja sain puhelun. Ystäväni kertoi, että silloinen poikaystävä ja hänen pikkuveli olivat olleet autokolarissa. Rattijuopot tulivat keulaan. Poikaystävä ja etupenkin tyttö kuolivat heti. Takana istuva pikkuveli selvisi, mutta pahoin jalkavammoin. Takapenkillä ollut toinen tyttö selvisi pienin ruhjein. Mutta vaisto osui oikeaan. Koko päivän pelkäsi pahinta ja sitten se tuli... Silloin kun on kyse pahoista enteistä, niin ei tää mukavaa ole... :(

Mulla oli hankala elämäntilanne enkä oikein nähnyt siitä ulospääsyä. Eräänä päivänä kävin eräällä kirpputorilla jossa silmiini pisti eräs pusero, eikä se jättänyt minua rauhaan. Joten ostin sen sovittamatta. Havaitsin kotona että liian pieni on, ja se hautautui kaappiin. Mutta koko ajan jotenkin tiesin että tuota puseroa vielä käytän joku päivä.

Kului muutama vuosi. Olin sielu ja sydän haavoilla ja vähän hukassa uuden elämän alussa, sillä olin hetki sitten eronnut huonosta suhteesta ja saanut uuden työpaikan. Tai siis ylipäätään saanut työpaikan, olin ollut aiemmin työtön. Olin myös laihtunut n. 10 kg. Tuosta paidasta tuli työpaitani, ja se palveli uskollisesti kunnes hajosi (tosin vajaan vuoden, mutta kuitenkin).

Up

Opiskelijana asuessani vaatimattomassa soluasunnossa, aina tiettyä bussireittiä kulkiessani, katselin yhtä taloryhmää ja ajattelin, että jonain päivänä minä asun ja saan lapsia tuolla. Niin kävikin, mutta asuntoa valitessani en vielä muistanut, että siitä olin noin ajatellut. Miellyin asunnon vehreisiin ikkunanäkymiin ja mukavaan pohjaan vain. Huomasin tienneeni, että muutan sinne vasta, kun katsoin taloja toisesta suunnasta. Ne näkyvät niinkin kauas.