Pelottavin asia joka on tapahtunut sinulle?

Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun suostuin pelaamaan spiritismiä. Olin ystäväni kanssa luonani, olin juuri täyttänyt 18 ja muuttanut ensimmäiseen yksiööni, ja pitkän maanittelun jälkeen suostuin kokeilemaan sitä "hömpötystä". Ystäväni väitti tehneensä useita onnistuneita istuntoja ja jutelleensa henkien kanssa. (En ymmärrä miksi suostuin tähän, muistan ajatelleeni etten edes uskonut koko soopaan mutten myöskään halunnut ottaa riskejä..)

Hän väsäsi meille laudan, missä luki numeroiden lisäksi "ei", "kyllä", "hyvästi", sekä aakkoset. Asetuimme lattialle lasin kanssa ja sytytimme useita tuikkuja sikin sokin ympärillemme valaisemaan lautaa. Jujuna kuulemma oli, että juttelemme hetken, jonka jälkeen "heitetään hyvästit" hengelle ja koitetaan tavoitella toista henkeä/lopetetaan koko leikki.

H hetki koitti. Muistaakseni kysyimme useita kertoja "onko täällä joku?". En muista kävikö niin heti, mutta jossain vaiheessa lasi alkoi liikkua. Se meni hitaasti ja varmasti paikkaan "ei". Syytin tietenkin ystävääni pelleilystä, vaikka hän vakuutti olevansa paikoillaan. Koitimme kysellä hengeltä sitä sun tätä, mutta lasi ei enää hievahtanutkaan "ein" päältä. Tavoittelimme myös toisia juttukavereita tuloksetta. Lopuksi luovutimme. Ystäväi ihmetteli, väitti edelleen että se oli aijemmin toiminut aina. Spekuloimme sit miksi lasi liikkui "ei" kohdan päälle jos kumpikaan meistä ei sitä tehnyt, ja sitä miksi henki lähti sanomatta sanaakaan (ilman ns hyvästejä niinkuin asiaan kuului). Totesin olevani vain hyvin helpottunut, sillä yöuneni ja sieluni oli selvästi pelastunut tyhmältä idealtani :D

Mentiin nukkumaan, tuikut puhallettiin sammuksiin. Olin jo aikalailla unenpöpperössä ja ystäväni tuhisi kylkeäni vastenparisängyssäni.. Aloin kuulla vaimeaa laahaavaa ääntä. Kuin jotain olisi vedetty lattiaa pitkin. Havahduin hieman, avasin silmäni ja kuuntelin. En nähnyt kuin pimeää.Edelleen laahaavaa rahinaa. Muistan ajatelleeni että jokin on vinossa, mutta päätin vetää peittoa paremmin ja käskin itseäni ryhdistäytymään. Totesin, että pupu siellä vaan metelöi häkissänsä, ainahan se vähän ääntä pitää. Sitten nukahdin.

Aamulla raotin silmiäni ja katsoin lattialla makaavaa lautaa. Kaikki, joka ikinen tuikku ja lasi oli siirtynyt nippuun yhteen laudan kulmista. Tuikkuja oli paljon, joten osa oli kiepsahtanut hieman laudan yli. Ystäväni heräsi samalla hetkellä, kun kömmin järkyttyneenä polvilleni tuijottamaan lattialle. En uskoisi tätä itsekkään jos en ois ollu sitä todistamassa.. Illalla ne kaikki oli sikinsokin levällään lattialla, ja aamulla pelottavan järjestyksessä sängyn vieressä. Ystäväi meni ihan vitivalkoiseksi, väitän etten ikinä ole sitä ennen tai sen jälkeen nähnyt sitä niin kajahtaneena. Oma ilme oli varmaan aika samaa luokkaa. Tiedän, ettei se ollut tämä ystäväni. Olen herkkäuninen, ja jos hän olisi yöllä noussut (kammennut mun yli sohvan kautta lattialle) olisin aivan varmasti herännyt. Pupu oli yhä häkissä ja minä se en ollut. Että näin. Hiukan ahdisti nukkua seuraavat yöt kotona, olin varma että olin manannut jonkun hengen luokseni joka tuli jäädäkseen. Sille ei noin vaan "heippa" sanottukkaan.

Ahdistaa vieläkin, kun ajattelen sitä laahaavaa ääntä ja itseäni makaamassa sängyssä silmät auki.

Olimme miehen kanssa ajamassa syrjäistä hiekkatietä, joka päättyy maantien risteykseen (mies siis ajoi, minä istuin kyydissä). Oli talvi ja pimeää. Seutu oli minulle tuttu mutta miehelle ei. 200 metriä ennen risteystä on se kolmio joka ilmoittaa että meillä on tässä risteyksessä väistämisvelvollisuus. Juuri ennen risteystä on myös iso mutka. Mies ei ilmeisesti huomannut tuota liikennemerkkiä (joka näkyy siis aika selvästi ja on todella selvä merkki siitä että risteys on tulossa, siksi luulin että mies sen huomasi), joten ei ehtinyt tajuta että risteys on tulossa ja painoi jarrun pohjaan liian myöhään. Auto lähti luisuun kovaa vauhtia suoraan maantielle ja päätyi toiselle puolelle maantietä penkkaan. Siinä kerkesi kyllä sydän pompata kurkkuun koska olin ihan varma että sieltä tulee auto tai jopa rekka 80 km/h vauhdilla kylkeen. Rekkoja kulkee tuolla tiellä paljon. Onneksi yhtään autoa ei juuri silloin sattunut ajamaan ja selvisimme säikähdyksellä. Olin vielä raskaana ja kyllä aivan varmasti olisi henki lähtenyt kaikilta kolmelta jos rekka olisi sattunut ajamaan juuri silloin.

Jatkan vielä että kyllä jäi mieleen se tunne mikä siinä kerkesi tulla kun tajuaa että kohta saattaa rysähtää. En ole koskaan niin kovaa huutanut kun sillon "JARRUTA". Ja mieleen jäi myös se kuinka siinä vaiheessa kun tajusi että nyt mennään ja lujaa niin jotenkin automaattisesti menin kyyryyn ja yritin tavallaan suojautua. Tuon jälkeen kyllä pisti miettimään että tuoltako kolariin joutuvistakin tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuonna 1998 sen junan kyydissä, joka suistui raiteltaan Jyväskylässä. Onnettomuudessa kuoli 10 ihmistä, ja kymmenet loukkaantuivat. Olin onnekseni viimeisessä vaunussa, joten selvisin säikähdyksellä ja parilla mustelmalla, mutta painajaiset jäivät.

Kyseessä siis tämä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jyväskylän_junaturma

Hienosti linkitetty.

Kasvohermohalvaus säikäytti todella pahasti. Luultiin aivoinfarktiksi.

Ulkomailla juomaani oli laitettu tyrmäystippoja, olin ite alaikäinen mutta sukulaisen kanssa ja koska maassa oli laillista 16-v juoda niin sain ottaa lasillisen. Aika äkkiä ihmeteltiin miksi tuli niin outo olo ja sitten kun sen tajusin niin kovaa juoksua lähdettiin takaisin hotellille, en muista alkumatkaa muuta kuin että pelotti aivan saatanasti että nyt joku seuraan meitä raiskaa , ryöstää, tappaa? ja sitten se sukulainen joka oli juonut ehkä puoli lasia alkoi sammaltaa ja häntä piti auttaa että pystyi kävelemään, mutta päästiin onneksi hotellille turvassa ja kyllä siinä tärisytti ja valvoin tunnin pari ennen kuin unta sain, sukulainen ei aamulla muistanut mitään. Olimme ainoat baarissa eli baarimikko oli sinne jotain tipauttanut.

Olimme ystäväni kanssa käyneet syömässä, ja vein hänet sen jälkeen kotiin. Ajoin kerrostalon ns. takapihalle, sellainen kapea hiekoitettu tie, about 20m alaovesta. Toisella puolen on metsää. Ystävä hyppäs kyydistä, ja kuten meillä on tapana jäin odottamaan että hän pääsee turvallisesti sisälle. Oli siis syksyinen hämärä ilta. Kun "käännyin" takasin kohti rattia, niin sivusilmällä näin että jotakin vilahti siinä auton lähellä. Laitoin äkkiä ykkösen silmään, kun apukuskin ikkunaan ilmesty mies. Töllötti siitä ikkunasta, mulla ei ollut ovet lukossa (vaikka yleensä aina pidän, nyt en ollut ehtinyt laittaa kun ystävä hyppäs kyydistä) ja arvatkaa vaan kun paniikissa ronklaat ovet lukkoon ja yrität lähteä ajamaan. Auto sammu, uudestaan päälle ja yhä vaan se mies tölläs siinä. Lopulta pääsin "karkuun" ja hiekka pöllys kun niin vauhdilla lähdin. En tiedä oliko mies jotenki ainessa/päissään vai miksi tuijotti siinä ikkunalla, ei kuitenkaan,yrittänyt sisään tms.

Inhottavimpia juttuja on oikeesti tuollaset että koira/kissa/muu eläin käyttäytyy levottomasti etc. ja itse ei näe mitään erikoista. Meillä on koira, joka lähes päivittäin haukkuu jollekkin "näkymättömälle". Yleensä siis tuuli kolisuttaa jotain rännejä vasten tms normaaleja ääniä. Yhdesti se alko yöllä murisemaan ja niskakarvat pystyssä tuijotti ulko-ovea. Mies katto ikkunasta että ovella ei ollut ketään/mitään, ja kävi jopa pihalla fikkarin kanssa kiertämässä että mikä syynä koiran murinaan. Mitään ei löytyny

. Tosi epämiellyttävää olla tollaseasa tilanteessa, ja ei kyllä uni sinä yönä tullut. :-S

Olin tuolloin 16-17 vuotias. Makasin sängyssä yöllä ja selasin kameralla ottamiani kuvia. Yhtäkkiä ruutuun välähti valkoinen naama, jolla oli mustat valtavat silmät ja ammottava suu jossa terävät hampaat. Se oli niin kuin kauhuelokuvasta. En tiedä mikä se oli, vilkas mielikuvitus vai mitä, mutten ole koskaan pelännyt yhtä paljon. Nukuin sen yön valot päällä vanhempieni makuuhuoneen viereisellä sohvalla.

Toinen pelottava ja hyvin ahdistava tapahtuma oli, kun sain poikaystäväni kiinni pettämisestä, jonka jälkeen hän yritti tappaa minut leipäveitsellä. Juoksin miestä soratiellä avojaloin karkuun. Mies luovutti lopulta, eikä minulle käynyt kuinkaan, mutta mieleen jäi syvät jäljet. Syyksi hän sanoi halunneensa kostaa jollekin sen, että hänen ensirakkautensa petti häntä. Eron jälkeen vielä pitkään uhkaili murhaavansa minut ja silloisen poikaystäväni. Lopetti vasta kun uhkasin poliisijutulla ja lähestymiskiellolla. Hän oli monin tavoin hyvin epävakaa persoona, mahdollisesti jopa narsisti, tai ainakin hyvin narsistinen persoona. Joo, tiedän, kyökkipsykologiaa.. mutta koska se auttoi minua pääsemään yli asiasta - sallin sen itselleni. En oikein luota miehiin kunnolla vieläkään. Ikävää nykyiselle miehelleni, mutta yritän parhaani luottaa, sillä tiedän että hän on hyväsydäminen mies.

Pikkuveljeni katosi. Tunne oli aivan hirveä. Hän oli karannut kotoa (hyvää syytä ei sinällään ollut, muuta kuin että "hermo meni") ja etsimme häntä sydän kurkussa vuorokauden. Olin varma etten näkisi häntä enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla juomaani oli laitettu tyrmäystippoja, olin ite alaikäinen mutta sukulaisen kanssa ja koska maassa oli laillista 16-v juoda niin sain ottaa lasillisen. Aika äkkiä ihmeteltiin miksi tuli niin outo olo ja sitten kun sen tajusin niin kovaa juoksua lähdettiin takaisin hotellille, en muista alkumatkaa muuta kuin että pelotti aivan saatanasti että nyt joku seuraan meitä raiskaa , ryöstää, tappaa? ja sitten se sukulainen joka oli juonut ehkä puoli lasia alkoi sammaltaa ja häntä piti auttaa että pystyi kävelemään, mutta päästiin onneksi hotellille turvassa ja kyllä siinä tärisytti ja valvoin tunnin pari ennen kuin unta sain, sukulainen ei aamulla muistanut mitään. Olimme ainoat baarissa eli baarimikko oli sinne jotain tipauttanut.

Olitteko Turkissa vai missä päin maailmaa tapahtui? Kaverilleni (tosin täysi-ikäinen) kävi Turkissa samoin

137, hyi saakeli, mutta siis entä jos se oli joki demoni joka näyttäytyi puhelimessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla juomaani oli laitettu tyrmäystippoja, olin ite alaikäinen mutta sukulaisen kanssa ja koska maassa oli laillista 16-v juoda niin sain ottaa lasillisen. Aika äkkiä ihmeteltiin miksi tuli niin outo olo ja sitten kun sen tajusin niin kovaa juoksua lähdettiin takaisin hotellille, en muista alkumatkaa muuta kuin että pelotti aivan saatanasti että nyt joku seuraan meitä raiskaa , ryöstää, tappaa? ja sitten se sukulainen joka oli juonut ehkä puoli lasia alkoi sammaltaa ja häntä piti auttaa että pystyi kävelemään, mutta päästiin onneksi hotellille turvassa ja kyllä siinä tärisytti ja valvoin tunnin pari ennen kuin unta sain, sukulainen ei aamulla muistanut mitään. Olimme ainoat baarissa eli baarimikko oli sinne jotain tipauttanut.

Olitteko Turkissa vai missä päin maailmaa tapahtui? Kaverilleni (tosin täysi-ikäinen) kävi Turkissa samoin

En ole kyseinen kirjottaja, mutta pakko kommentida että mulle juotettiin turkissa metanolia. Oli ns loppuilta ja aloin olla jo suht humalassa, enkä sitten maistanut sitä juomasta. Poikaystäväni tilasi samanlaisen drinkin, mutta koska se oli hänestä niin pahaa niin jätti sen juomatta. (..join sitten senkin) Hekilökunta hihkaisi lähtiessämme että jos pystymme huomenna käymään, he tarjoavat ilmaiset juomat koko illan.. Aloin oksentamaan yöllä, ja tein sitä koko seuraavan vuorokauden. Päänsärky ja paha olo oli jotain aivan muuta kuin krapulaa. Se oli niin rajua, että jouduimme pyytämään apua hotellihenkilökunnalta ja harkitsimme tiputukseen lähtemistä. Hotellin väki osasi kertoa, että se on ihan yleistä Turkissa, metanoli on paljon viinaa halvempaa ja tyhmiä turisteja on niin helppoa ja hauskaa jymäyttää. Hausin vaa sanoa, että olkaa oikeesti varovaisia siellä jos otatte alkoholia.  Juokaa mielummin viiniä jne niin että pullo avataan pöydässä, välttäkää drinkkejä. Sori, tiedän että oli off topic..

Itselleni ei ole onneksi kovin pelottavia asioita tapahtunut, mutta eräässä tilanteessa olen kyllä pelännyt ihan tosissaan. Olin yksin kotona ja valvoin yön pikkutunneilla, kun joku yritti tulla avaimilla sisään. Tiesin että mieheni on töissä, joten säikähdin kovasti. Avaaja ei kuitenkaan onnistunut, vaan rupesi koputtelemaan oveen. En nähnyt mitään, sillä ei ollut ovisilmää. Huusin postiluukusta, että mitä asiaa, mutta vastausta ei kuulunut. Avaimilla sisään yrittäminen jatkui noin kymmenen minuutin välein. Tässä vaiheessa olin jo kaivanut kokkiveitsen esiin ja pohdin paniikissa pakoa parvekkeen kautta. Soitin miehelleni, joka lähti tulemaan kotiin saman tien.

Noh, tarina päättyy sellaiseen antikliimaksiin, että mieheni oli löytänyt rappukäytävästä sammuneen naapurimme. Hän oli kai yrittänyt väärästä ovesta sisään. Jälkikäteen tunsin itseni typeräksi, mutta tapahtumahetkellä sydän hakkasi vähintään kahtasataa.

Vierailija kirjoitti:

137, hyi saakeli, mutta siis entä jos se oli joki demoni joka näyttäytyi puhelimessasi?

Miten vaikea tuo psykoosisi on?

Up

up

Miten syödä sipsiä SIVISTYNEESTI!!!:

Olin vuosi sitten syksyllä Barcelonassa, ja oli jo pilkkopimeää kun kävelin kohti hotellia tulopäivänä. Olin jo kävellyt kerran harhaan, ja meinasi itku päästä kun näin viimein hotellin valaistun logon ehkä sadan metrin päässä. Muutaman kymmenen metrin päässä hotellilta oli kadun varrella pakettiauto pysäköity niin, että takaosa oli kävelykadun päällä ja iso puu varjosti kohdan täysin katuvaloilta. Olin ohittamassa tätä alle metrin leveää kohtaa, kun näin silmännurkasta liikettä ja käännän hitaasti päätäni vasemmalle. Pakettiauton takaovi on auki ja sisällä puolittaisessa kyyryssä runkkaa mies minua tuijottaen, kasvoillaan sellainen mielihyvän ja häpeän sekainen ilme. Käänsin nopeasti katseeni pois ja kävelin hotellille. Pakko oli vielä ovella katsoa taakseni, mutta puunvarjo esti näkemästä, oliko mies lähtenyt autosta. Seuraavina päivinä pakettiautoa tai miestä ei näkynyt. Samalla reissulla täpötäydessä metrossa joku vanhempi mies hinkkasi itseään lannettani vasten ikuisuudelta tuntuvan ajan. Vaunu oli niin täynnä, että pystyin vain hieman tönimään miestä toisella jalalla, mutta mies ei lopettanut. Lopulta joku ihana espanjamamma huomasi ahdinkoni ja alkoi papattaa hänelle äkäistä espanjaa ja mies hävisi kuin tuhka tuuleen. Ärsyttää nyt jälkeenpäin kun olin niin lapanen, kun en itse huutanut miehelle mitään mutta jäädyin aivan täysin, ja pitkään ahdisti jälkikäteen :/

T. ujo ja arka

Heräsin aamuyöllä. Otin paremman asennon ja yritin saada unen päästä kiinni, kun yhtäkkiä tuli sellainen tunne, että "jokin" on tulossa. Se oli aivan karmeaa, pyörin sängyssä aivan holtittomasti pakokauhuisena (en pystynyt siis itse lopettamaan tuota pyörimistä), kun yhtäkkiä lehti kolahti luukusta ja paniikki loppui siihen. Jälkeenpäin olen nauranut tuolle tapaukselle, mutta silloin ei naurattanut!