Lue keskustelun säännöt.
Sopeutuuko reilusti yli kolmekymppiset miehet isyyteen?
30.11.2013 |
Minusta tuntuu, että pääsääntöisesti sellaisten, jotka ovat parikymmentä vuotta eläneet itsellistä elämää ja vieläpä ilman pitkiä suhteita, on aika mahdotonta sopeutua perhe-elämään. Puhun siis näistä nykyajan peräkammarin pojista, niistä jotka ennen asustelivat poikamiehinä vanhempien kotona, mutta jotka nykyään ovat evoluution tuloksena siirtyneet jopa omiin koteihinsa asumaan. Kuvaan kuuluu tietenkin ulkoilma eikun baarielämä.
Ehkä naisten on parempi etsiä ne kumppanit niistä parikymppisistä? Ne varmaan ovat vielä ihan täysijärkisiä ja perheettömiä, nuoruutensa eivät vajavuutensa takia?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 10:07"]
En tunne kuin yhden miehen, joka olisi asunut poikamiehenä (on sitä edelleen) vanhempien kotona. Sen sijaan tunnen useamman miehen, joka on tullut isäksi reilusti yli kolmekymppisenä, eikä sopeutumusongelmia ole ollut.
Onko sulla paljonkin peräkammarin poikina olleita miehiä tuttavapiirissä?
[/quote]
En tarkoita nyt oikeasti vanhempien tykönä asuvia miehiä. vaan rinnastan nämä nykyajan ikisinkkumiehet vanhan ajan peräkammarin poikiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 10:07"]
En tunne kuin yhden miehen, joka olisi asunut poikamiehenä (on sitä edelleen) vanhempien kotona. Sen sijaan tunnen useamman miehen, joka on tullut isäksi reilusti yli kolmekymppisenä, eikä sopeutumusongelmia ole ollut.
Onko sulla paljonkin peräkammarin poikina olleita miehiä tuttavapiirissä?
[/quote]
En tarkoita nyt oikeasti vanhempien tykönä asuvia miehiä. vaan rinnastan nämä nykyajan ikisinkkumiehet vanhan ajan peräkammarin poikiin.
[/quote]
Ahaa. No, rinnasta vain. En tunne myöskään juurikaan "ikisinkkumiehiä". Suurin osa tuttavapiiristäni on kyllä hankkinut lapset vasta yli kolmekymppisinä tai kolmenkympien tienoilla (niin mekin), mutta sehän on aika tavallista nykyään.
Mulla on ihan päinvastaisia kokemuksia... nuorena takana pari avoliittoa, eikä niiden tyyppien kanssa voinut harkitakaan perheen perustamista, kun nimenomaan se oma napa oli aina lähinnä. Sitten aloin 35-vuotiaana serustella itseäni seitsemän vuotta vanhemman miehen kanssa, joka oli kyllä ollut pitkä seurustelusuhde, mutta ei vakinaisesti ollut asunut kenenkään kanssa edes.
Vuotta myöhemmin saimme esikoisen, pari vuotta myöhemmin siitä kuopuksen. (Niin ja olemme naimisissa.) Parempaa isää ei kukaan lapsi voi edes toivoa, nytkin mies juuri askartelee keittiössä lasten kanssa. Ensi viikon päätti pitää lomaa, koska vanhempi lapsi sanoi olevansa väsynyt päiväkotilähtöihin aamulla. Ikinä ei miestä ole tarvinnut kehottaa vaipan vaihtoon, kylvettämiseen tai aamu/iltapuuron keittoon, vaan osaa ihan kehottamatta kaikki lasten perushoitoon tarvittavat jutut.
Meillä on niin tasapuolista lasten hoito, etten keksi mistään toivomisen varaa. Ja kaikki tasapuolisuus on mieslähtöistä, mistään ei ole tarvinnut ruikuttaa tai edes pyytää.
Tuttavapiirin kokemuksella paljon paremmin keskimäärin päälle kolmikymppiset isät ovat sopeutuneet perhe-elämään kuin nuoremmat. Reilu parikymppisistä miehistä monilla tuntuu olevan vaikeaa tajuta, että perheellisenä on vastuussa perheestä, ei voi mennä kuten ennen ja koti ja perhe vievät aikaa, vaivaa ja rahaa. Päälle kolmikymppisissä näitä ei pahemmin ole tullut vastaan, siinä iässä ilmeisesti suurin osa on kypsynyt ihmettelemään muutakin kuin omaa napaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulle tullut ikinä mieleen että mies voi haluta lasta yhtä paljon kuin nainenkin. Miksi sinä sitten luulet miesten suostuvan yrittämään lasta naisensa kanssa jos mies ei itse toivo lasta:D Yli kolmekymppisellä miehelläkin alkaa "biologisen kellon" tikitys voimistua kun neljäkymmentä alkaa lähestyä ja perhe perustamatta.
Mun tuttavapiirissä ne yli kolmikymppiset sinkkumiehet on ollut enemmin uraohjuksia kuin peräkammarinpoikia. Kaikki tietämäni yli 30-v isäksi tulleet ovat oikein hyvin soputuneet isyyteen. Kukaan ei tietojeni mukaan pakoili vastuuta tms. Avioerojakin on (hämmästyttävän) vähän minun tuttavapiirissä, jossa siis paljon näitä yli 30- v lapsia tehneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitun mobiiliversio lähettää viestin kahdesti
Misssähän Keravan ammattikoulupiireissä AP pyörii? :D Eikös 30+ ole juuri se tavallinen perheenperustamisikä nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HAHAHAHA, mikä aloitus... :D Oletko tosissasi ap???
En todellakaan suosittele kellekään naiselle hankkimaan lapsia alle 30v. kanssa! Yli 35v. on parhaita, ne on saaneet elää ja mennä ja tehdä uraa kunnolla ja valmiita siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen, eli perhe-elämään. :)
Oma miesystäväni on suoraan sanonut, että ei sopeutuisi eikä haluaisi sopeutua. Hän on löytänyt jo omat juttunsa elämässä, eikä lasten kanssa touhuaminen kuulu niihin. Hän on hyvin määrätietoinen ja vahva persoona, jota ei kyllä suostutella mihinkään, mitä hän ei itse koe mielekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, joka ei halua lapsia = peräkammarin poika?
Kaikkea sitä oppii, kun aaveetä lukee.
Kyllä se kuule just toisinpäin on! Eilen viimeksi katselin tällaista 21-vuotiasta isää, jolla hirttää 2-vuotiaan kanssa jatkuvasti kiinni. Hirveän jyrkkää meininkiä ja "kärsii" siitä, että lapsesta on vaivaa ja se rajoittaa. Eikä todellakaan ole ainoa nuori isä, jolla kärsivällisyys nolla ja ainoa huoli on, ettei lapsi saa rajoittaa liikaa. Sen sijaan 30+-ikäiset miehet on poikkeuksetta sopeutuneet hyvin ja ymmärtävät, että maailmassa on muutakin kuin oma napa.
Minusta tuli isä 36-vuotiaana, olen nauttinut isyydestä valtavasti.
Parikymppisenä olisin ollut ihan hukassa.
No kyllä itse sanoisin, että mies joka yli kolmekymppiseksi on lähinnä juossut baareissa ja pokannut irtonumeroita, parisuhteessa olemisen sijaan, on kyseenalainen valinta isäksi..en usko että sopeutuu. Nykyajan ikisinkkumiehet tosiaan ovat näitä uusia peräkammarinpoikia.
En tunne kuin yhden miehen, joka olisi asunut poikamiehenä (on sitä edelleen) vanhempien kotona. Sen sijaan tunnen useamman miehen, joka on tullut isäksi reilusti yli kolmekymppisenä, eikä sopeutumusongelmia ole ollut.
Onko sulla paljonkin peräkammarin poikina olleita miehiä tuttavapiirissä?