Pelottavin asia joka on tapahtunut sinulle?

Lol. Porvoossa tapahtuu. Naiset vetää nörttejä pataan niin että silmälasit menee rikki! :D[/quote]

Joo, on tosi hieno juttu että sinua naurattaa. Valitettavasti minua ei niinkään, pelkotilat jatku pitkään, polvet vihottelee tapahtuneen johdosta liiallisen kävelyn jälkeen edelleen, eikä uudet lasit tullu kovin halvaks. Revihän siitä huumoria. Naisethan ei tietenkään hakkaa ketään....

Kohtaaminen suden kanssa. Oikaisin lapsena koulusta kotiin järven yli ja vastarannalla oli metsän reunassa susi joka lähti ylittämään järveä ja mentiin ristiin. Onneksi sillä ei ollut nälkä ja mä olin 10 metriä kotirannasta. Peräännyin hitaasti ja koitin näyttää mahdollisimman isolta, onneksi sillä ei ollut nälkä eikä se tehnyt muuta kuin tuijotti ja jatkoi matkaansa ja minä pingoin sisään heti kun olin turvallisesti rannassa olevan varaston takana piilossa. Sydän hakkas 9-vuotiaalla minulla melkoisesti.

Spiritismi. Tai ei se pelaaminen pelottanut, mutta monta vuotta pelaamisen jälkeen nukuin Raamattu vieressä. 

Pelasin lukioikäisenä, ja kaikenlaistahan "se" vastaili. Kun kysyin, kenen kanssa menen naimisiin, se vastasi Pekka I.....n, no, Pekan kanssa tein lapset ja olin pitkään avoliitossa. Mutta kysyessäni, menenkö koskaan naimisiin, vastaus oli: naiminen ei ole avioliitto. 

Testattiin asiaa myös, kysyttiin esimerkiksi mikä kappaleen numero voittaa illalla Syksyn sävelen. No, oikein meni. Kysyttiin myös erään tytön toista nimeä, ja Annelihan se oli, oikein meni. Kysyttiin myös, minkä värinen paita rikkaalla luokkakaverillamme on huomenna päällä: taas meni oikein. 

Kaikenlaista muutakin kysyttiin, kaikkea en enää muista.  Mutta kyllä pelotti vielä vuosia tuon jälkeen. Ja jäihän se pelko, etten vaan olisi innostuksissani luvannut itseäni tai tulevia lapsiani tuolla pahalle, mikä piru sitten lieneekään. Pakko oli muutama vuosi sitten puhua asiasta papille, vaikka en syvästi uskovainen olekaan. Antoi synninpäästön, ja sanoi, ettei minun ikinä enää olla huolissani asiasta, että olen vapaa. 

Huh, rankkoja vuosia olivat. Kaikkea sitä tuleekaan tehtyä, tällaisen hermoheikon, johon kaikki yliluonnollinen vetoaa, sielunvaellukset ja ennustamiset, kaikki höppänähumpuukit. 

Vierailija kirjoitti:

Spiritismi. Tai ei se pelaaminen pelottanut, mutta monta vuotta pelaamisen jälkeen nukuin Raamattu vieressä. 

 

Pelasin lukioikäisenä, ja kaikenlaistahan "se" vastaili. Kun kysyin, kenen kanssa menen naimisiin, se vastasi Pekka I.....n, no, Pekan kanssa tein lapset ja olin pitkään avoliitossa. Mutta kysyessäni, menenkö koskaan naimisiin, vastaus oli: naiminen ei ole avioliitto. 

 

Testattiin asiaa myös, kysyttiin esimerkiksi mikä kappaleen numero voittaa illalla Syksyn sävelen. No, oikein meni. Kysyttiin myös erään tytön toista nimeä, ja Annelihan se oli, oikein meni. Kysyttiin myös, minkä värinen paita rikkaalla luokkakaverillamme on huomenna päällä: taas meni oikein. 

 

Kaikenlaista muutakin kysyttiin, kaikkea en enää muista.  Mutta kyllä pelotti vielä vuosia tuon jälkeen. Ja jäihän se pelko, etten vaan olisi innostuksissani luvannut itseäni tai tulevia lapsiani tuolla pahalle, mikä piru sitten lieneekään. Pakko oli muutama vuosi sitten puhua asiasta papille, vaikka en syvästi uskovainen olekaan. Antoi synninpäästön, ja sanoi, ettei minun ikinä enää olla huolissani asiasta, että olen vapaa. 

 

Huh, rankkoja vuosia olivat. Kaikkea sitä tuleekaan tehtyä, tällaisen hermoheikon, johon kaikki yliluonnollinen vetoaa, sielunvaellukset ja ennustamiset, kaikki höppänähumpuukit. 

On pelattu ja ei ole ikinä toiminut kun kukaan ei ole ottanut ohjia käsiinsä ja alkanut vedättää pelaajia. Enemmän pelkään eläimiä kuin henkimaailman juttuja.

Olin lapsen kanssa marjassa kun lapsi huomasi: "nalle, nalle!"

[Hahahaha! Nainen voi olla väkivaltainen mutta aika vitun hiiri saa "mies" olla että pelkää henkensä edestä kun vihainen akka käy päälle ja rillien sangat taipuu! Kai nyt sait vittu oikein terapiaa jossa toisteltiin että "naiset eivät pelota minua"? Muuta vaikka Aasiaan, siellä naiset on pienempiä ja kiltimpiä niin saat nukuttua yösi rauhassa sänkyyn kusematta. - jos sulla nyt on lentolippuihin rahaa noiden rikkimenneiden rillien jäljeltä... :D[/quote]

Mistä sinä päättelit että olen mies kun nimimerkki ei vois enää selvemmin viitata naiseen. Loistava päättelykyky ja asennekin kunnossa... Onneks ei tunneta. Ja väännetääs tähän loppuun vielä rautalangasta että varmasti tajuat; mä olen nainen, en mies. J lasitkin siis varastettiin, oliskin väännetty vaan sankaa, halvemmaks olis tullu korjauttaa kuin ostaa kokonaan uudet.

No ei se aina välttämättä ole voimasta kiinni. On ihan totta että jos ihminen on tarpeeksi agressiivinen ja päässä viiraa niin voi pystyä ihme tekoihin. Eli joku pieni 170cm voisi ihan hyvin voittaa jonkun 190 senttisen joka pelästyy.

Ketjussa pelokkaita ihmisiä; Uskovaisia hihhuleita jotka pelkää henkiä, mammoja jotka eivät ole koskaan nähnyt eläimiä eikä tiedä niistä mitään, ja paniikkihäiriöinen joka näkee painajaisia siitä kun joku tyttö pölli sen silmälasit!

:D No hyvä vaan ettette ole oikeasti pelottavia asioita kokemaan.

Olin kerran poikakaverin kotona aivan hirveällä krapula-ripulipaskalla, ja sillä oli paperi loppu eikä edes käsisuihkua ollu. .

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa pelokkaita ihmisiä; Uskovaisia hihhuleita jotka pelkää henkiä, mammoja jotka eivät ole koskaan nähnyt eläimiä eikä tiedä niistä mitään, ja paniikkihäiriöinen joka näkee painajaisia siitä kun joku tyttö pölli sen silmälasit!

:D No hyvä vaan ettette ole oikeasti pelottavia asioita kokemaan.

Pelottaa tuollaiset pelotusketjun totuudentorvet!

T. Se spiritismimamma

En kyllä jaksa uskoa kaikkia näitä tarinoita. Ihan liikaa draamaa.

Mikä on pelkoa  ja mikä pohjatonta surua? Mitä on epätoivo, epävarmuus? Mikä tunne se on kun menettää jonkun rakkaan? Jonkun kuolemaaa ei voi pelätä (rehellisesti) ilman rakkautta...

En siis kommentoi mitenkään muiden kokemuksia ja vastauksia. Nämä kysymykset vain jäivät pyörimään päähäni...

Olin vahingossa polttaa syntymäkotini.

Olikohan -99, olin joululomalla kotona pohjoisessa, iso iso puinen maalaistalo. Neliöitä jotain yli 300.

Olin isoäidin kanssa kaksistaan kotona. Istuttiin olohuoneessa katsomassa telkkaria, ääni oli aika isolla, kun isoäidillä vähän huono kuulo.

Kynttilät oli palamassa vähän siellä ja täällä, myös pirtin pöydällä.

Olohuoneessa kun istuttiin, eteisen palohälytin kyllä kuului, mutta jotenkin sotkin sen tv:stä kuuluvaan älämölöön.

Eli istuin siinä kaikessa rauhassa, kun pirtissä jo tuli oli levinnyt kynttilöistä pirtin pöydän pöytäliinaan ja pöytään ja verhoihin

Voi jumalauta en ole ikinä niin säikähtänyt. Savua tupa puolillaan ja lieskat vaan nousee.

Repäisin maton lattialta ja sillä hätäpäissäni tukahdutin tulta. Onneksi sain sen kuriin. Polvet tärisi ja peilistä kurkisti valkoinen naama. Join puoi pulloa konjakkia ja olin ihan horkassa.

Isoäiti oli vaan iloinen, että sain tulipalon kuriin, vaikka minähän ne  kynttilät olin jättänyt palamaan ilman vahtimista. Siinä sitten tuuletettiin paukkupakkasella ja seuraavana päivänä oli kiva pestä nokisia seiniä.

Puistattaa vielä tänä päivänäkin. Minuutti lisää vitkastelua ja siinä olis ollu meidän talo.

Muistan kerran pimeänä talvi-iltana katsovani olohuoneessa yksin tv:tä sohvalla makoillen. kääpiövillakoira viereissä sohvassa makoillen. Oli aivan hiljaista, kunnes yht'äkkiä koira pomppasi äkkiä ylös, alkoi ärisemään ja haukkumaan vihamielisesti hyökkäysasennossa, katsellen minua kohti. Pomppasin istuman. Koira vahtasi liikkumatta samaan kohtaan eli tällä hetkellä vieressäni olevaan tyhjään paikkaan samanlailla mekastaen.

Alkoi itselläkin niskakarvat nousemaan pystyyn, pomppasin ylös sohvalta, yritin tajuta mitä se koira oikein nyt mekastaa, katselin ikkunasta. Vanhemmat ryntäsi omasta huoneestaan ihmeissään mitä täälä tapahtuu? Katsoivat koiraa ku nse edelleen teki samaa. Hetken aikaa se vielä jatkui, kunnes lakkasi yhtänopeasti kuin oli tullutkin. Senjälkeen oli aivan hiljaista ja koira rauhoittui.

Myöhemmin sain kuulla, että eräs naapuri oli kuollut liekö vanhuuteen ja oli aina istunut sohvassa juuri siinäkohtaa mihin koira oli äristen tuijottanut... Eikä kuulema ollut ensimmäinen kerta kun tätä oli tapahtunut.

Sattui samanlainen homma toisen isomman koiran kanssa. Tämä oli ensimmäistä kertaa karannut meidän pihaltamme. Vanhemmat oli etsineet sitä jokapaikasta. Me lapset jäimme odottamaan jos koira tulisi kotia. Myöhemmit vanhemmat tuli koira autossa ja sanoivat, että se oli karannut tielle, pistänyt makoilemaan erään talon kohdalle,  jossa oli myöskin kuollut ihminen lähiaikoina.

Mäkin näin tuollaisen tumman hahmon, kun esikoisemme oli puolen vuoden ikäinen. Tumma hahmo oli pinnasängyn vierelläe. Mies nukkui vieressäni. Räpsytin silmiäni, ajattelin että näen jonkun varjon. Kun tumma hahmo alkoi kumartumaan pinnasängyn ylle huusin ihan täysiä "MEE POIS!". Mies siihen heräsi tietysti, lapsi jatkoi nukkumistaan. Hahmo katosi. Vieläkään en anna miehelle anteeksi, että ei uskonut mua. En todellakaan kuvitellut mitään hahmoa. Ja jos se olisikin ollut joku varjo, niin se ei selitä miten se kumartui sitten. Koskaan toiste en hahmoa nähnyt. Ja olin hereillä, kun elävästi muitan, miten tosiaan ensin räpsyttelin silmiä ja pohdin että näänkö oikein. Ja otsikon pelko: pelkäsin mitä se hahmo aikoi vauvan suhteen.   

Ex piti perhosveistä kaulalla. Toinen tapahtui kun olin varmaan alle 10-vuotias. Pelottava vanhempi mies seisoi takanani ja tuijotti koko pitkän metromatkan minua herkeämättä. Muistan ikuisesti sen pelon tunteen. En täysin ymmärtänyt mistä kyse. Sehän olis vaikka voinut siepata mut ja ties mitä muuta...

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran poikakaverin kotona aivan hirveällä krapula-ripulipaskalla, ja sillä oli paperi loppu eikä edes käsisuihkua ollu. .

Kai poikaystäväsi nuoli kakat pois pepusta?

Jäin auton alle, kun olin jotenkin ajatuksissani enkä katsonut kunnolla liikennettä ylittäessäni katua pyörällä. Lensin maahan ja löin pääni, olin varma että nyt seuraavaksi pimenee ja kuolen parin sekunnin päästä. En kuollutkaan. Sen jälkeen en ole ajanut pyörällä enkä ole esimerkiksi ottanut työn alle vanhentuneen ajokortin uusimista. Ajattelin, että jos onnistun noin tunaroimaan pyörällä, niin en kyllä halua ratinkaan taakse.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin näin tuollaisen tumman hahmon, kun esikoisemme oli puolen vuoden ikäinen. Tumma hahmo oli pinnasängyn vierelläe. Mies nukkui vieressäni. Räpsytin silmiäni, ajattelin että näen jonkun varjon. Kun tumma hahmo alkoi kumartumaan pinnasängyn ylle huusin ihan täysiä "MEE POIS!". Mies siihen heräsi tietysti, lapsi jatkoi nukkumistaan. Hahmo katosi. Vieläkään en anna miehelle anteeksi, että ei uskonut mua. En todellakaan kuvitellut mitään hahmoa. Ja jos se olisikin ollut joku varjo, niin se ei selitä miten se kumartui sitten. Koskaan toiste en hahmoa nähnyt. Ja olin hereillä, kun elävästi muitan, miten tosiaan ensin räpsyttelin silmiä ja pohdin että näänkö oikein. Ja otsikon pelko: pelkäsin mitä se hahmo aikoi vauvan suhteen.   

Itelläni oli usein samankaltaisia kokemuksia lasten syntymän jälkeen.Hahmo seisoi yöllä makuuhuoneessa ja puhuikin minulle,ja syytti minua miksi en imettänyt lastani ja kumartui lapseni ylle.Usein kuulin pelkkiä raskaita askelia jotka lähestyi minua tai pinnansänkyä. Olin ihan 100% varma että olin hereillä,kunnes jossain vaiheessa tiedostin tilanteet unihalvaukseksi.Siinä vaiheessa kun olento olisi koskettanut minua tai lasta,yleensä heräsin.Väsymyksestä kuolleena ja synnytyksen jälkeisistä kivuista kärsivänä oli vaikea erottaa mikä oli valveillaoloa.Sen jälkeen kun viimein tajusin asian,yölliset kauhukohtaukset loppui tyystin.

Äidiksi tuleminen. Hirveet pelot monta kuukautta ennen sytymää, mut kohtuu hyvin oon pärjännyt, mikä on oikeasti ihme lähtökohdat huomioiden.